Seksi ei kiinnosta

Elän hyvässä suhteessa, joka on kestänyt noin viisi vuotta. Seksi ei kiinnosta mieheni kanssa - itse asiassa ei ole innostanut ensimmäisen vuoden jälkeen kovinkaan paljon. Olen silti erittäin seksuaalinen ja saan nykyään suurimmat kiksit webcameistä. Mieheni haluaa minua aina ja koko ajan. Sinäänsä se on imarreltavaa, mutta kun minä mieluummin menisin vaikka johonkin ulos harrastamaan anonyymiä seksiä.

Mikä herättäisi mielenkiintoni taas?

Jon

Toivottavasti joku osaa kertoa tuohon vastauksen, koska minä olen lähes identtisessä tilanteessa mutta vastapuolena: Haluan miestäni, mutta hän ei ole kiinnostunut. Olen puhunut hänen kanssaan tunteistani ja kertonut että pelkään että hän ei halua minua lainkaan ja että se tuntuu pahalta, ja hän on vakuuttanut että niin ei ole ja että hän rakastaa minua. Mutta silti parhaatkaan vihjailut ja suoremmatkaan yritykset eivät tuota tulosta, ja vaikka tätä ongelmallista aikaa on kestänyt vain muutamia kuukausia, on suhde alkanut tuntua vain kämppäkaveruudelta. Emme edes suutele nykyään, vain pieniä pusuja jakelemme toisillemme.

Oloni on kurja. Toki minulla on haluja, mutta niiden tyydyttämättä jättäminen ei satu lainkaan verrattuna siihen että kumppanini on kylmennyt minulle. En tiedä kauanko jaksan tätä, tai että onko kaikki keinot jo käytetty, mutta viittä vuotta en aio odottaa. Olemme asuneet yhdessä pari kuukautta, ja sitä ennen seurustelimme vuoden.

Ketjun aloittajalle sanoisin vain, että koita pohtia ongelman syytä. Mikä on muuttunut, jos ensimmäinen vuosi meni hyvin? Älä kuitenkaan vedätä kumppaniasi. Hän varmasti tajuaa, että kaikki ei ole kohdallaan.

Vastaus on yksinkertainen: rakkaus kuoli tai sitä ei ole koskaan ollutkaan!
Ongelma on tilanteen hyväksyminen ja tosiasioiden näkeminen sellaisina kuin ne ovat. Vaikka kumppani vakuuttaisi yhtä sun toista rakastamisesta hän voi valehdella päin näköä. Rakkaus ja intohimo kulkevat käsi kädessä.

Yksinkertaisesti: lopettakaa se roikkuminen. Älkää enää suostuko olemaan aaseja. Hengareita roikkuu tarpeeksi naulakossa ettekä te ole mitään naisia. Naiset roikkuvat miehissään viimeiseen asti ja senkin jälkeen, vaikka ne olisivat minkälaisia sikoja tahansa, kunhan niillä seisoo. ( Hintit ovat vähän samanlaisia, mutta vain vähän. En ole ihan varma, ettei ihan vähänkään. Se siitä! )

Jos teillä on sormus- sekin vielä- heittäkää se ikkunasta ulos.

Bye bye!

Well, en suosittelisi ainakaan oikopäätä parisuhteen katkaisemista, jos rakkauden tai seksin kanssa tulee ongelmia. Parisuhteen rakentaminen on työläs asia. Miksi sen heittäisi oikopäätä menemään, silloin kun ongelmia ilmestyy? Jokainen parisuhde kohtaa ongelmia. Ne pitää kohdata ja käsitellä. Se on kasvun paikka molemmille. Kunnolla läpikäydyn ja käsitellyn kriisin jälkeen suhde on aikaisempaa vahvempi.

Syitä seksin vähenemiseen voi olla vaikka kuinka monta. Tilanne ei parane itse syyllistymällä tai kumppania syyllistämällä. Parisuhteeseen kuuluu toki läheisyys, hellyyden osoitukset ja seksi. Sen laatu ja määrä vaan voi tarkoittaa eri henkilöillä hieman eri asioita.

Olen monesti miettinyt, kuinka paljon me oikeastaan tuomme aineksia kasvatuksemme ja lapsuuden perheen mallin kautta omaan parisuhteeseen, oli suhde kumpaa laatua tahansa. Jos vanhemmat eivät osoittaneet toisilleen hellyyttä, ei jälkeläinen sitä kenties osaa omassa suhteessaankaan, ellei sitä erikseen opettele tai kumppani opeta. Kumppanin tarpeista ei myöskään oteta selvää. Luullaan seksin ja läheisyyden sujuvan automaattisesti. Kannattaisi kysellä yhä uudelleen, millaista läheisyyttä ja seksiä toinen todella haluaa.

Näen muutamia vaihtoehtoja tuossa tilanteessa:

1) keskustellaan toiveista ja parisuhteen tilanteesta oikein kunnolla ja monta kertaa, mitä toiveita itsellä on ja todella kuunnellaan kumppanin toiveita. Tämä voi tapahtua myös kolmannen luotetun henkilön läsnäollessa, joka voi olla myös asiantuntija. Sitten pitää miettiä muita vaihtoehtoja, jos kumppani ei ole halukas asiaa lainkaan käsittelemään.

2) asetetaan ehdoksi parisuhteen jatkolle se, että kumppani lähtee oikeasti suhteen ongelmia työstämään esimerkiksi perheterapiassa tai jollakin muulla tavalla.

3) päätetään jatkaa yhdessä, mutta kumpikin hoitaa oman seksuaalisuutensa omalla tavallaan ja tahollaan. Mustiksia ei silloin hyväksytä. Tämäkin pitää puhua auki.

4) Todetaan, että yhdessäololle ei ole enää riittävästi perusteita, roikkuminen epämääräisessä välitilanteessa päättyy ja kumpikin suuntaa elämässään omalle taholleen. Parisuhde on aina kahden kauppa. Epäonniseen suhteeseen on myös kaksi osapuolta.

Juhani

Well: valitettavasti olen täysin eri mieltä kanssasi. JuhaniV puolestaan puhuu asiaa.

Rakkaus ja seksi eivät kulje käsikädessä aina. Toki läheisyys ym. on tärkeää. Suhteeni toimii joka tasolla paitsi sänkypuuhissa on parantamisenvaraa. En missään nimessä jätä miestäni tämän takia.

Kaikkea ei voi saada. Suurin osa varsinkin nuoremmista tuntuu kuitenkin luulevan, että kaiken voi saada. Siksi suhteet loppuvatkin niin helpolla...

Minä olen asunut reilu 6-vuotta ja seurustellut reilun 7-vuotta mieheni kanssa.

Voin sanoa, että meillä ainakin tuo seksualinen aktiivisuus vaihtelee todella paljon. Useinmiten se on 3-4 kertaa viikossa, mutta välillä on parin kuukauden aikoja, kun haluttaa vähemmän ja välillä taas enemmän.

Jos seksi on ainut ongelma niin mielestäni kannattaa puhua yhdessä mistä toinen kiinnostuu ja kiihottuu. Me olemme pyrkineet keksimään kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja testanneet seksiä eri paikoissa ja eri kuteissa. Tulee ainakin sopivaa vaihtelua, eikä seksi muualla kiinnosta. Kunnosta on myös hyvä huolehtia olettaen, että toinen ei pidä ihratynnyristä keskivatsan kohdalla.

Jon, kirjoituksesi oli kuin suoraan omista ajatuksistani. Minulla on oman kumppanini kanssa sama tilanne kuin sinulla. Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta mutta pikkuhiljaa seksi ikään kuin hiipui pois. Häntä yksinkertaisesti vain lakkasi haluttamasta. Olemme asiasta muutaman kerran puhuneet vakavasti, eikä hän ymmärrä itsekään mistä tilanne johtuu. Hän haluaisi olla kanssani, mutta se vaan ei onnistu, kun ei ole fiilistä. Ja kumpikaan meistä ei halua niin intiimistä asiasta tehdä vain suoritusta.
Ellei tätä asiaa ota lukuun, olemme todella onnellisia yhdessä, kumpikin todennäköisesti olisi valmis kuolemaan toisen puolesta.
Kahta samanlaista ihmistä ei ole olemassakaan, kuten ei ole täydellistä parisuhdettakaan. Kaikkea ei todellakaan voi saada.
Olemme edelleen kihlautumassa syksyllä.

Onneksi olkoon Marcus76. Parisuhteessa on ylä-ja alamäkiä. Perääntymällä niistä et pääse niistä eroon vaan viimeistään seuraavassa suhteessa törmäät näihin samoihin asioihin. Onnea syksyyn ;-) !! Parisuhteessa selviää joskus vähemmälläkin seksillä..

Jos webcam ja anonyymi seksi kiinnostavat enemmän kuin oma kumppani kehottaisin ilmoittamaan asiasta kumppanille välittömästi. Kaikki muu on pelkästään itsekästä ja raukkamaista ja sanotaan vielä että myös erittäin epämiehekästä käytöstä. Hieman kiltimmin ilmaistuna kyse voi olla myös kypsymättömyydestä.

Muissa tapauksissa luulisin, että mitä pidempi suhde sitä enemmän seksuaalisuuden taso vaihtelee. Tulee kiihkeämpiä ja latteampia kausia.

Toisaalta se on ihmisistä kiinni. On uskoakseni myös mahdollista pitää yllä jatkuvaa intohimon roihua. Ei se tietysti itsestään toimi, kuten ei mikään muukaan. Jotkut ovat seksuaalisempia kuin toiset. Esim. suvantovaihiessa on apua siitä, että hiljennytään yhdessä ja palataan ajatuksissa siihen hetkeen kun rakkaus syttyi ja intohimo roihusi. Tämä tietysti edelyttää sitä, että molemmat haluavat muuttaa tilannetta. Jos molemmat eivät halua niin silloin ongelma on minun mielestäni jossain muualla.

Olen ollut pari vuotta suhteessa, jossa seksin määrä pysyi yhtä runsaana koko suhteen keston, laatu vain parani koko ajan. Seksi oli mutkaton ja iloinen asia.

Toisessa suhteessa seksiä ei ollut niin paljon kuin olisin halunnut, koska kumppania ei kiinnostanut yhtä paljon. Lopulta hänkin viehtyi internetin tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Sunshine, kirjoituksesi on taas asiaa... Välillä on kiihkeämpää, välillä latteampaa. Ihmiset ovat yksilöitä, ja eroja suhteissa on. Mikä toimii yhdellä parilla, ei välttämättä toimi toisella.
Samaa mieltä olen kanssasi tuosta anonyymistä / web-seksistä. Mieleeni tuli olisiko tuo pakoreitti epämiellyttävästä suhteesta / pakoa todellisuudesta? Jälkimmäistä enemminkin, mutta sitten ne syyt - miksi? Niitä nyt en lähde analysoimaan sen enempää.

Seksin kiinnostavuus suhteessa olevilla vaihtelee tietysti monista syistä. Pohdiskellessani asiaa omalta kohdaltani, päädyin n- määräään stressitekijöitä. Toisaalta - tällaisen lähes viisikymppisen seksielämä ei ole yhtä vilkasta kuin jollain 18 - 20 vuotiaalla. Kypsässä ja hyvässä suhteessa ajoittainen seksin puute ei liene suurikaan ongelma, pelkästään seksin perustalle kun suhdetta ei kannata rakentaa. Suhde voi olla hyvä muutenkin. Seksi kuuluu suhteeseen, muttei sen tarvitse hallita sitä.

Kiitos vastauksistani. Ehkä mielenkiinnon lopahtaminen johtuu järkyttävästä työstressistä.

Jon, omakohtaisiin kokemuksiin perustuen uskallan väittää, juuri työstä aiheutuvan stressin vaikuttavan kaikkein eniten (ja pisimpään) seksin kiinnostavuuden osalta. Itselläni on ollut parikin stressaavaa työpaikkaa viimeisten kuuden vuoden sisällä. Toisessa jouduin ulkopuolisena esimieheksi työyhteisöön, joka oli "kasvanut yhdessä" ja tavallaan lähes parikymmentä vuotta. Edeltäjästäni tuli alaiseni ja muutosvastarintaa työpaikalla esiintyi lähes vuoden ajan.
Toisessa stressaavassa tilanteessa olin pienehkön yrityksen palvleuksessa. Tehtävät olivat asiakaspalvelua ja -käyntejä, yrityksen laatu- ja kehitystoiminnot, sekä logistiikka. Viikkotyöaika oli keskimäärin 65h / vko, sisältäen 400- 700 km:n päivittäisiä työajoja. Työtehtävät olivat sellaisia, että myös viikonloppuna joutui lähtemään satojen kilometrien päähän asiakaskäynnille. Puolentoista vuoden rupeama siinä työssä "poltti puhki". Se mitä työpäivän aikana ei ehtinyt tehdä ( raportointi yms) tuli tehtyä vapaa-ajalla. Viimeisen

Olen toki aina ollut jonkin sortin työnarkomaani, mutta vähitellen ja vanhemmiten alkaa tuntua, että ihan tuollainen 4-6 tuntia päivittäin riittäisi mainiosti.

Samaa mieltä! Työstressi saa seksihalut katoamaan. Sitten kun suhteen toinen osapuoli alkaa asiasta valittamaan, niin soppa onkin jo valmis.

Miksi siitä työstä pitää ottaa stressi, joka haittaa muuta elämää? En ymmärrä ...

No joillakin on vastuullisia töitä, toisilla ei. Ja joidenkin duunit vaikuttavat suuresti toisten ihmisten elämään, siksi ne on tehtävä.

Ehkä pitäisi laittaa hakemus Alepan kassaneidiksi, koska sieltä ainakaan duunit ei kantaudu kotiin.

Buah-hhaahaa! Niinkö? Että ihan korvaamattomia työntekijöitä...? Kukaan ei ole korvaamaton. Kyseessä on yhden sortin ajatusansa, jonka avulla puristetaan työntekijästä lisää kierroksia. Jotkut ottavat sen (kuvitellun) asemansa sitten ihan imareluna ja egonsa pönkityksenä ja pitävät itseään korvaamattomina. Presidentit vaihtuvat, pankinjohtajat vaihtuvat, toimitusjohtajia pannaan kiertoon tämän tästä - elämää on siis tärkeänkin tehtävän ulkopuolella. Olisi ainakin syytä olla, koska muuten käy heikosti, k_u_n_ se toimi lakkaa.

Alepan ja muidenkin kauppaliikkeiden kassaneideille, roskakuskeilla, siivoojilla ja muilla, joita nimim. Jon ilmeisesti ajatteli, on tänä päivänä myös usein työstä johtuvaa stressiä, joka haittaa elämänlaatua. Työsuhteet ovat usein pätkissä, osa-aikaisia, huonosti johdettuja, huonosti palkattuja, liian kiireisiä. Jatkuvat yritysjärjestelyt ja organisaatioiden trimmaukset koskevat heitäkin.

En ole koskaan voinut hyväksyä sitä, että antaa työn hallita elämäänsä. Ymmärrän kyllä sen mekanismin siellä taustalla. Lopulta vain sille työllekään ei ole mitään annettavaa, koska voimavarat eivät ehdi uusiutua missään vaiheessa.

Sorry, taisin olla vähän epäselvä. En missään nimessä koe olevani korvaamaton. Minut voidaan helpostikin vaihtaa. Sitten vaan seuraajani päätökset vaikuttavat muiden elämään...

Enkä ollenkaan halua aliarvioida kassaneitien ym. työtä. Se on ihan yhtä arvokasta kuin omanikin. Kassaneidin tekevät virheet eivät kuitenkaan vaikuta kenties satojen tuhansien ihmisten elämään mitenkään. Miinuakin kyllä vituttaa suuresti, jos esim. porraskäytävä on siivottu huonosti.

Noh, anteeksi myös, näin punaisen vaatteen leimahtavan silmieni edessä.

Tottakai vastuu lisää stressiä, mutta lopulta kai on väliä vain sillä miten yksilö tilanteensa kokee, eli stressireaktio on sama vaikka aiheuttaja on eri. Tätä ajattelin.

Öh, paitsi huolimattomat siivoojat, töykeät kassaneidit ja hullut bussikuskit, minua ärsyttävät monet ylinäppäryyteensä sortuvat insinöörit ja muut suunnittelijat, yltiötehokkaat talousihmiset jne. Tai ärsyttää, jos jaksaa ärsyyntyä ...