Miksi näin

Tuttavani, kaveri kai.. muttei kovin läheinen, mietityttää. Olemme joskus puhuneet henkilökohtaisempiakin, yleensä vain nousuhiprakassa silloin tällöin.. Ennen hän kyseli minua mukaan, mutta välejämme on aina hankaloittanut se, että olen ollut koko tuntemisaikamme häneen niin kamalan ihastunut. En ole pystynyt suhtautumaan tai käyttäytymään rennosti ja avoimesti hänen seurassaan juuri koskaan. Hänen tunteistaan en tiedä, vaikka monesti olen jotain epäillytkin. Nykyisin en enää tajua hänenkään käytöstään. Arkisin porukassa puhuessaan hän katsoo kaikkiin muihin, muttei vahingossakaan minuun. Paitsi silloin, kun vilkaisee nopeasti kääntyessäni itse katsomaan muualle. Hän pitää yhteyttä kaikkiin muihin paitsi minuun, vaikka jonkinlaisia kavereita mielestäni olemmekin. Hän ei edes vastaa, ellei ole aivan pakko.

Tämän perusteella olettaisin, että olen tehnyt jotain suututtaakseni, mutta kun olemme yhteisissä jutuissa, silloin kun EMME todellakaan ole vesiselvinä.. ihme katselu alkaa. Piiitkiä katseita ja flirtti-ilmeitä, jotka eivät kuitenkaan johda pidemmälle. En oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella mistään?

Ei tuosta voi sanoa mitään.

Seuraavan kerran kun se alkaa luoda flirttaavia katseita suuntaasi niin kysy siltä, että flirtaako se. Ei se varmaan tietenkään myönnä, mutta moinen ainakin nytkäyttäisi tilannetta johonkin suuntaan.

Jos olet kiinnostunut hänestä, sinun kannattaisi tehdä se hänelle selväksi niin, ettei itsellesikään jää epäselväksi menikö viesti perille vai ei. Jos olet antanut hänelle ristiriitaisia viestejä, hän ehkä luulee että kiusaat häntä, ja siksi välttelee sinua. Voi olla, että hän on kiinnostunut sinusta, ja antamiesi ristiriitaisten viestien takia luulee, ettet sinä ole hänestä, ja siksi välttelee katsettasi. Tai voi tietysti olla, että hän on ymmärtänyt, että sinä olet kiinnostunut hänestä, mutta ei vastaa tunteisiisi, ja siksi välttää sinua.

Jos nolaat itsesi, niin sitten nolaat, ja sinusta tuntuu vähän aikaa kamalalta. Mutta jos et nosta kissaa pöydälle, et saa ikinä tietää onko hän sinusta kiinnostunut, ja harmittelet sitä vielä kymmenen vuoden päästä menettämääsi tilaisuutta. Usko minua, juuri niin minullekin kävi.

Niin. Tottahan tuo. Olen itsekin ajatellut, että ehkä hän ei todellakaan ole kiinnostunut, tai ei ole kiinnostunut ENÄÄ, sillä olen ainakin kuvitellut, että välillämme on ollut jotain viritystä. Mutta kenties olen vain itse ollut niin ihastunut, että... en tiedä. Joka tapauksessa hänen on/off flirttailunsa ja käytöksensä perusteella, olen viime aikoina uskaltautunut tekemään pieniä vihjailuja (osittain "muka" vitsinä). Ehkäpä ne ovat sitten säikäyttäneet hänet pois, tai ehkä hän ei koskaan ollutkaan kiinnostunut. Ehkä ja ehkä...Mutta sydämeni on saanut paljon pähkäiltävää tässä.

Vihjailut voivat joskus välittää lähes päinvastaisen viestin kuin tarkoitit, jos sinua ujostuttaa ja teet siksi huomaamattasi vääriä eleitä/käytät vääriä äänenpainoja. Järjestä niin, että olette kahdestaan ja kerro se, mitä kerroit täällä. Kerro tunteistasi ja epävarmuudestasi ja siitä, miksi olet käyttäytynyt niinkuin käyttäydyit, ja siitä, miten hänen käyttäytymisensä aiheuttaa sinussa epätietoisuutta, ja että sinun täytyy saada selvittää asia vaikka henki menisi, tai muuten pakahdut... tai jotain sinne päin. Vaikka nolaisit itsesi, tuskin hän voi suhtautua kovin ankarasti siihen, että olet häneen korviasi myöten ihastunut, ja ainakin se olisi hyväksyttävä selitys sille, miksi torjuit hänen kutsunsa.

Mutta jos hän on vielä ihastunut sinuun, niin älä ainakaan viivyttele liikaa sen kertomisen kanssa. Jos hän ei mielestään saa vastakaikua, kiinnostus väljähtyy, ja hän saattaa jopa löytää uuden kohteen kiinnostukselleen.

Pringle, onko kyseessä miten nuori ja/tai kokematon ihminen? Jos hän on kovin nuori, esim. 18, niin käytös on ehkä todennäköisimmin epävarmuuden osoitus ja silloin sinun pitäisi pistää asioihin vauhtia.

Mitä vanhempi hän on sitä todennäköisimmin voi kyse olla vain siitä, että hän on immarreltu huomiostasi. Sillä seksuaalinen kiinnostus noinkin läheisessä kanssakäymisessä ei jää huomaamatta ainakin jollain tasolla. Reagointi on sitten aina toinen juttu.

Jatka vaikka sillä vitsin varjolla. Mieti tapahtumien kulkua etukäteen ja iske tilaisuuden tullen.

Rohkeasti vain et sinäkään siihen kuole!

Kyseessä on vähän yli parikymppinen ihminen, eli ei nyt ihan nuori, mutta pientä hapuilua ja lapsellisuuttakin on varmasti vielä mukana. Järkevintä olisi unohtaa hänet ja kaikki haaveet, jotka koskaan tuskin toteutuvat, mutta kun ei ole sitä unohdusnappia olemassa, jota voisi vain painaa. Mutta odottelen varmaan vielä jotain tilaisuutta ja kokeilen joskus kepillä jäätä...vaikka sitten sormille napsahtaisi.

Joo kylläpä on tullut taas huomattua välttely (käytännössä) ja sitten taas vilkuilu (aina kun mahdollista). Hän on jotenkin varovainen tai aran tuntuinen kanssani ja tilanne on mielestäni pahentunut sen jälkeen, kun hän lipsautti kerran, ettei vastakkaisen sukupuolen kanssa koskaan iske kipinää eikä kenenkään suhteen. Muutenkin hän näyttää tuskaiselta itsensä kanssa... Huoh..