Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on!

Heräsin n. puoli tuntia sitten karmaisevaan painajaiseen... aihe sinänsä ei ole oleellinen, vaan se että sillä kaikkein kauheimmalla hetkellä olisin tahtonut että joku olisi herännyt vieressäni ja ottanut minut syliinsä.
Näin ei tietenkään käynyt, sillä en enää seurustele. Lopetin omiin typeriin syihini vedoten täysin toimivan parisuhteen joka oli juuri nousemassa vakavammalle asteelle. Syytettäköön sitten sitoutumiskammoa, uteliaisuutta tai perihinttimäistä typeryyttä ja itsekkyyttä, mutta koin että tämä suhde ei ollut minua varten. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut empimään... mutta takaisin en enää kultaani saa, enkä aio edes yrittää sillä se ei olisi oikein hänellekkään.
Joten kun seuraavan kerran näette sen miehenne, katsokaa hyvin pitkään. Hän ei ehkä tukka sekaisin, parta ajamatta ja villasukat jalassa vaikuta siltä unelmien prinssiltä joita baareissa viilettää satapäin glitterit vilkkuen, mutta hädän tullen voit ainakin ( toivottavasti ) luottaa häneen. Minulla oli mies joka olisi kääntynyt puoleeni ja ottanut minut samantien syliinsä, mutta eipä ole enää.

Yhdessä keskustelussa puhuttiin siitä että ihmiset eivät mieti tekojensa seurauksia, vaikka heille on annettu aivot sitä varten. On niin kovin helppoa ajatella että uusi ja aina vain parempi rakas löytyy vanhan jälkeen, mutta se on sokeaa itsensä pettämistä. Parin kuukauden vapaudesta nauttimisen jälkeen tekisi jo mieli palata ajassa taaksepäin...

... ja sitten sitä huomaa istuvansa näyttöpäätteen ääressä kertomassa tätä eteenpäin. Hävettää tunnustaa että tarvitsisi toista ihmistä niin paljon että pelkää kun joutuu olemaan yksin.

Pitäkää nyt herranjumala kiinni siitä tohvelisankaristanne

Näinkin voi siis käydä?!

Mutta, jatkossa olet sitten varmaan viisaampi, kun jo nyt huomaat, että toisinkin olisit voinut tehdä. Elämä on oppimista meille kaikille.

Miten niin ei olisi oikein ottaa yhteyttä siihen jota kaipaat? Höpön löpön, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Aina voi yrittää, jos tunnet pystyväsi sitoutumaan häneen jatkossa. Mutta jos hänellä on jo uusi, niin sitten kannattaa ehkä pysyä poissa. Riippuu hieman tilanteesta.

Riippuu kai myös siitä, miten ero tapahtui. Ja on muitakin asioita, jotka voivat vaikuttaa asiaan. Mehän emme sitä tiedä.

Kerro hänelle,miten asian koet.Olisko siitä hyötyä,ei kai haittaakaan.On loppuelämäsi eka päivä.

Ihminen ei opi muuten kun kokeilemalla kaikkea. Miksi ihmissuhteissa pitäisi tehdä poikkeus? Jos ottaa riskin rakastua niin pitää myös ottaa se riski että toinen pettää/jättää. Valitettavaa mutta meillä homoilla on jotenkin sisäänrakennettu juttu, että emme kykene pitkiin suhteisiin. Se ei tietenkään tarkoita että emme koskaan voisi elää onnellisessa suhteessa. Oppia ikä kaikki. Itse olen päättänyt, että jos en toiselle kelpaa jatkan matkaa enkä taakseni sen jälkeen vilkuile. En ole vielä tähän päivään mennessä tavannu ihmistä joka olisi palannut takaisin. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...

lonely_soul kirjoitti: "... emme kykene pitkiin suhteisiin...."

Älä puhu soopaa!
Ei ole mitään eroa heteroiden tai homojen välillä tässä suhteessa. Näin ajattelen. Oman kokemukseni mukaan vaikuttaa joskus siltä, että heterosuhteissa on vaikeuksia. Heterotuttavapiirissäni eroja on ollut paljon. Homotutuissa paljon vähemmän. Se on kuitenkin näköharha. Heterotuttuja kun sattu olemaan paljon.

Homotuttavapiirissäni on hyvin monta paria, joiden suhde on kestänyt yli 10 vuotta. Meidän suhteemme on kestänyt jo 32 vuotta. Naapuristossamme asuu homopari, jotka ovat olleet yhdessä tuntuvasti pidempään kuin me.
Juhani

"... emme kykene pitkiin suhteisiin...."

Joo, tuo on kyllä perusteeton väite.

Sen sijaan voitaisiin sanoa, että yleisemmin homoille tyrkytetään parisuhteettomuuden mallia. Mediassa on rutkasti enemmän sinkkuhomoja kuin pitkässä parisuhteessa olevia. Televisiosarjat kuten QAF ja lehdet kuten Attitude jne. jne. uusintavat, toistavat ja toitottavat kuvaa homoista, jotka etenevät irtonumerosta toiseen. Sellainen vaikuttaa väistämättä myös homojen ajatuksiin ja käytökseen jollain tasolla. Vai mistä nämä väitteen kumpuavat?

Tietysti on vielä se, että homoille voi olla korkeampi kynnys luoda pitkäaikainen ja syvällinen suhde toiseen mieheen. Heteroilla siihen on valmis malli. Muodastaakseen suhteen homon pitää murtautua tietyn lasikaton läpi. On hyväksyttävä oma homoutensa sekä oltava riittävän vahva kohtaaman (mahdolliset) ympäristön reaktiot. Nämä ovat tietysti perusedellytyksiä kaikille onnistuneille parisuhteille, joten niiden puuttuminen automaattisesti johtaa siihen, että suhde ei kestä.

Mutta ei sitten suhdetta suhteen vuoksi eihän? Vaan siksi, että haluaa olla juuri sen ihmisen kanssa. Muuten menee hampaiden kiristelyksi.

Kun on valmis kohtaamaan toisen ihmisenä, ei omien odotusten toteuttajana, ollaan jo pitkällä.

"Valitettavaa mutta meillä homoilla on jotenkin sisäänrakennettu juttu, että emme kykene pitkiin suhteisiin."

Eli selvällä suomen kielellä: täyttä paskaa koko väite. Excuse my French...

juhani-kulta, sä voit puhua vain omasta puolestasi. jos olisit itse nyt parikymppinen niin kovin olisivat ajatukset erilaisia. ajat ovat pikkuisen muuttuneet siitä kun sinä olit nuori...

Voi_kullat,
voi voi, kun en nyt ymmärrä mitä tarkoitat.
Kerrotko sinä millaisia ajatuksia parikymppisillä nykyisin on?

Tunnen myös parikymppisiä niin sinkkuja kuin parejakin. Olemme keskustelleet parisuhdejutuistakin. Tuntuu olevan aika monella ajatuksena kumppanin löytäminen ja pitkäaikainen suhde. En minä niin irti ole tästä päivästä, vaikka en olekaan notkumassa iltoja homokapakoissa. Tai millä tavoin ajat ovat muuttuneet kun olin nuori?

Yksi syy tähän arvelemaani vinoutuneeseen kuvan homoparisuhteiden kestosta voi olla se, etteivät homoparit ole juurikaan näkyvillä. Ei ole erityistä tarvetta likkua menomestoissa, kun on muutakin tekemistä, vaikkapa pesänrakentamista. Julkisuudessa, mainonnassa ja muuallakaan ei nais- tai miespareja esitellä.
Ruotsi on ottanut ensiaskeleita asiassa. MQ-vaateyritys esittelee kevätmallistoaan. Mannekiineina on myös miespari.

Aftonbladet: "Första bögreklamen"
http://www.aftonbladet.se/vss/kvinna/story/0,2789,631185,00.html

Juhani

Ei mikään virta ole niin nopea kuin elämä. On ilta kun ehtii joen ylitse.

Voi_kullat: itse olen parikymppinen ja JuhaniV:n kanssa samoilla linjoilla. Joten mikä tuo heittosi parikymppisistä oli?

Nyt sitten tullaan siihen, että moniko näistä homojen pitkistä suhteista on perinteisiä eli monogaamisia? Sellaisesta suhteesta nämä ihmiset haaveilevat jotka eivät vielä ole löytäneet sitä oikeaa, eivät siitä että on kolmansia pyöriä, muita juttuja.

Sinulle Pelokas

Juuri tuon minäkin koin. En kuten sinä, vaan se vastapuoli. Niin monta kertaa kaappasin hänet syliini, kun hän unissaan pelokkaana huusi ja vapisi. Tyynnyttelin ja rauhoitin hänet takaisin uneen, hänen usein aamulla mitään siitä muistamatta, tietämättä. Pahan päivän hetkellä lohdutin, niinkuin hänkin minua. Hän tuki minua asioissani, niin minäkin häntä. Rakastin, kuten hänkin minua. Kaikki oli hyvin, ainakin piti olla. Kaiken piti meilläkin kääntyä kuten kerroit teillä, astetta vakavammalle pohjalle. Kaiken olin valmiina jakamaan, aivan kaiken. Nyt yksin!

Hän halusi lähteä omille teilleen, teille tärkeämmille. En unohda häntä - en koskaan - mutta en myöskään sitä, että hän löysi elämälleen parempaa, silloin kun häntä olisin eniten tarvinnut. Hän löysi parempaa, permpaa johon minä en sillä hetkellä kuulunut.

Toisten kertomana tiedän hänenkin päätöstään katuvan, kuten sinäkin teet nyt. En vain voi, enkä halua, tulla uudelleen loukatuksi. Ei ehkä hänkään kenestä sinä kirjoitat.