Hetero, Bi vai Homo?

Termos kaikille, jotka napautitte viestini auki. Ajattelin kysyä mielipidettänne tässä, koska itse en ole kovinkaan varma.
Eli aiheena seksuaalisuus.
Teininä tunsin olevani umpparihomppeli elikkä naiset eivät kiinnostaneet, oikeastaan huomasin miehet kiihottavammaksi kuin naiset jo kymmenvuotiaana ellei aikaisemminkin. Sitten alkoi aikuisuus sarastaa ja lukiossa rakastuin poikaan, jota voih, en voinut saada. Lukiossa ihastuin myös muutamiin tyttöihin, jolloin hämmennyksen tilani alkoi.
Eli tilanne on se, etten tiedä, olenko homo vai bi. En ole koskaan ollut miehen kanssa, mutta haaveilen jonkinsorttisesta seksistä lähes jokaisen hyvännäköisen vastaantulevan miehen kohdalla. Naisiin en kiinnitä kadulla huomiota, mutta kun tutustun johonkin tosi (ulkoisesti tai sisäisesti) hyvännäköiseen naiseen, hän saa minut "syttymään". Ja haaveilen seksi- ja suhteesta hänen kanssaa.
Pelkään aina kun joku mies tai nainen osoittaa jotain kiinnostusta minua kohtaan, että jos annan suhteen tapahtua, huomaan jonkun ajan kuluttua että haluankin toista sukupuolta. Kamalaa, eikö totta.
Luultavasti kukaan ei pysty teistä auttamaan minua ratkaisemaan seksuaalista suuntautumistani. Mutta jos kenelläkään ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, niin pliis, jättäkää piikikkäät ja sapekkaat kommenttinne omaan tietoonne. Eikai kukaan niitä kaipaa ;)

SaBB,
Toivon osaavani olla ainakin jonkin verran rakentava.

Olisi ollut hyvä tietää myös ikäsi.

Seksuaalisuus ei ole lainkaan niin yksinkertainen asia kuin hetero/bi/homo.

Arvostamani Helsingin yliopiston tutkija Jukka Lehtonen on esittänyt mallin ihmisen seksuaalisuudesta. Siinä on useita osa-alueita tai tasoja, seksuaaliset unet ja fantasiat, seksuaaliset tunteet, seksuaalinen identiteetti, seksikäyttäytyminen, seksuaali-identiteettiin liittyvä elämäntapa sekä suhtautuminen seksuaalisuuteen. Kaikki nämä voivat vaihdella ja olla erilaisia menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Lehtosen mallin mukaan meitä ei ole siis valettu mitenkään pysyvään hetero/bi/homo-muottiin.

Kirjoituksesi on hyvä esimerkki edellä kerrotusta mallista.

Kiinnitin huomiotani kommenttiisi "Pelkään aina kun joku mies tai nainen osoittaa jotain kiinnostusta minua kohtaan...". Juttelepa esimerkiksi jonkun hyvän ystäväsi kanssa juuri tuosta tuntemuksesta. Tarkastelkaa sitä monella eri tavalla. Siitä voi aueta jotakin uutta sinulle. Toki noista tuntemuksista voit kertoa tässäkin keskustelussa muistaen, että teet sen julkisesti ja kaikki eivät näissä keskusteluissa ole aina kilttejä.

Entäpä, jos SINÄ olisitkin se, joka tekee aloitteen ja osoittaa kiinnostusta jotain ihmistä kohtaan? Miltä sellainen ajatus tuntuisi?

Kuten itsekin toteat, vain sinä teet päätöksiä omasta seksuaalisuudestasi, kuten muustakin elämästäsi. Me muut saamme vain katsoa sivusta.

Toivon menestystä itsesi opiskeluun.

Eivät luokittelut hetero/bi/homo ole mitenkään tuulesta temmattuja tai keinotekoisia. Valtaosa ihmisistä pystyy vaivatta sijoittamaan itsensä joihinkin näistä kolmesta (sinänsä ihan hyvä juttu, sillä luokittelu on oikeastaan kaiken kattava). Kuvauksesi perusteella olet mitä todennäköisimmin biseksuaali.

Seksuaalisuuden voidaan ajatella olevan jatkumo. Toisessa päässä ovat täysin homoseksuaaliset ja toisessa päässä täysin heteroseksuaaliset ihmiset. Seksuaalinen suuntautuminen ei sinällään voi muuttua, mutta seksuaalikäyttäytyminen ja sosiaalinen itsensä määrittely voi vaihdella elämän aikana eri syistä. Monien tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä sijoittuu johonkin ääripäiden välimaastoon (HUOM: suurin osa ihmisistä EI siis ole heteroita, vaan enemmän tai vähemmän biseksuaaleja, vaikka olisivatkin sitten lähempänä tuota jatkumon "hetero"-päätyä).


[Hetero] <===== [Bi] =====> [Homo]


Biseksuaalisuus ei siis välttämättä tarkoita sitä, että tykkäisi molempien sukupuolten edustajista 50/50, täsmälleen yhtä paljon. Biseksuaalisuutta on myös se jos esim. rakastuu vain toisen sukupuolen edustajiin, mutta pitää seksin harrastamisesta molempien sukupuolten jäsenten kanssa. Biseksuaali voi myös olla voittopuolisesti kiinnostunut jommasta kummasta sukupuolesta (kuten useimmat biseksuaalit ovatkin).

Itselleen kannattaa olla mahdollisimman rehellinen, eikä biseksuaaliksi itsensä kokevan todellakaan kannata ruveta väkisin väittämään olevansa hetero- tai homoseksuaali. Biseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen siinä missä homo- ja heteroseksuaalisuuskin.

...niin, tassahan on ihan oikeana ongelmana sekin, etta bi-seksuaalisuutta pidetaan usein "enemman vaarana" tapana olla tuntea ja elaa kuin hetero- tai homoseksuaalisuutta.

Stereotypioita: "Bi-seksuaalit eivat voi olla uskollisia."

"Bi-seksuaalit ovat hedonisteja."

"Bi-seksuaalit ovat oikeasti homoja mutta pettavat itseaan ja / tai ovat pelkureita."

Ja sitten viela merkitysyhteys pipariuden/bisseyden ja petturuuden valilla.

Haluan tarkentaa viela oman kantani: hittoon kaikki nuo uskomukset!

Tässäpä aihe, jota on pähkäilty iltana jos toisenakin. JuhaniV:lle ensin iso kiitos tuosta Jukka Lehtosen näkemyksestä. Siinä on jo aika paljon samaa syvällisyyttä kuin ns. tosielämässä. Homoaiheisissa riidoissa taitaa yleensä olla ongelmana se että osapuolet ovat määritelleet seksuaalisuuden eri tavalla ja ymmärtävät siksi toisensa aivan väärin.

SaBB, minulla on samantyyppinen tarina. Ulkoisesti miehet miellyttävät minua enemmän, mutta kyllä naisissakin jotain sellaista on jota kaipaan. Pari alkavaa suhdetta on pitänyt lopettaa heti alkuunsa. Totta, kamalaa se on, mutta olo helpottui huomattavasti kun vihelsin pelin poikki ja totesin, että minulla ei ole mihinkään kiire. Ei ole mikään suuri vahinko vaikka vielä haudassakin aprikoisin, mihin suuntaan olen kallellani. :) Jokainen voi halutessaan itkeä elämätöntä elämää - tai olla itkemättä ja keksiä parempaa tekemistä. (Itselläni se elämä tosin on vielä edessä: täytän ensi kuussa 22.) Virheiltä välttyy parhaiten olemalla rehellinen itselle. Tämän kyllä kaikesta päätellen jo tiedätkin.

Mitään järkevää sanottavaa minulla ei ole, koska minunkin tilanteeni on täysin auki. Eikä vielä ihan sitäkään: on vaatinut aika paljon rohkeutta avata erinäisiä ovia, kun joitakin vaihtoehtoja on lähtökohtaisesti sulkenut pois, syynä pelkkä tuntemattoman pelko (tietenkin verhottuna taidokkaisiin selityksiin). Esim. tutustuminen homoihin ihan oikeasti paljasti typeriä ennakkoluuloja, joita olin käyttänyt tehdäkseni homosuhteen ajatuksen mahdottomaksi.

Kuitenkin alan olla jo vakuuttunut siitä, että kaikkien itsepetosten takanakin on jotakin kumoamatonta, jonka vuoksi kuulun ryhmään 'joku muu, mikä'. Ja siitä olen varma, että sen kanssa voi elää niin täysipainoista elämää kuin ihmisenä voi. Sehän on pelkkä rikkaus.

Toivottavasti tästä oli jotain apua. :)

Kiva kuulla kommentteja. Kiitos niistä. Itselläkin on tuo elämä aika lailla edessä, juuri olen täyttänyt 22 vuotta. Uskaltauduin juttelemaan kämppikseni kanssa, vaikka ei hänelläkään mitään mielipidettä ollut. Kaipa sitä loppujen lopuksi tekee niin, kuin milläkin hetkellä parhaaksi kokee. ;)

Eikä mullakaan kiirettä ole, ympäristöllä on kiire ja aina kun sanon, että sinkkuna elelen niin kaikki kysyvät miksi? Joskus tekis mieli näpäyttää niille utelioille että ku en tiä haluanko hetero- vai homo-suhteen. Siinäpä loksahtais niiltäkin suut auki ja minä saisin nauraa ja ottaa lisää boolia :)

SaBB, meitsi teki ton kavereiden seurassa kännipäissään ku sinkkuudesta kyseltii.. seurauksena ekaks ihmetys mut sitte iha v*tunmoinen nauru. näin tulin jonkinasteisena bissenä ulos kaapista eikä menoo haitannu ;) tsemii sullekin

Suosittelen vaan rohkeasti kokeilemaan seurustelemista tai vaikka yhden illan juttuja tyttöjen ja poikien kanssa sen mukaan kun tuntuu sillä hetkellä parhaalta. Ihan siis kokeilla kumpi sopisi sinulle. Voi olla että molemmat tuntuisi sopivan. Tai että mieli muuttuu ajan mittaan vaikka moneenkin kertaan.

Tällä reseptillä minä ainakin sain jonkunlaisen selvyyden "suuntautumisestani".

Eikö kannattaisi tuossa tapauksessa unohtaa määrittelyt ja tehdä vain juuri niinkuin parhaalta tuntuu kussakin tilanteessa? :-)

"Eikö kannattaisi tuossa tapauksessa unohtaa määrittelyt ja tehdä vain juuri niinkuin parhaalta tuntuu kussakin tilanteessa? "

Täysin samaa mieltä. Mitä hittoo se kuitenkaan kenellekkään kuuluu?! Se on loppujen lopuks aivan samaa, kunhan olet itse itsesi kanssa OK. Tiedän itsestäni, että jossain vaiheess alkaa miettimään mitä minä olen ja tunteet voivat olla hyvinkin ristiriitaiset. En itseasiassa tiedä vieläkään mitä olen. Ensin olin sillä kannalla et oon bi, elin naisen kanssa vuosia. Sitten tuli ero ja ja on ollut suhteita niin miesten ku naisten kanssa. Nyt en voi edes kuvitellakkaan meneväni sänkyyn naisen kanssa, jetenkin etoa koko ajatus. Kuitenkaan en pahemmin anna arvoa tuolle luokittelulle, minä olen minä ja sellasenaan pysyn.
Tsemppia sinulle!

Mä en ainakaa oo mikää. Mä en oo mies enkä nainen, en homo enkä hetero, enkä ainakaa mikää bisse. Mä vaan oon. Mä olen ihana ja hieno. Mä en kuulu eläin- enkä kasvikuntaa. Oon miettiny, et jos mä oonki kivi, mut se olis kyl ihan liian rajoittavaa sijottaa itteensä tollasiin ahtaisii karsinoihi, niin mä olen päättäny, et joskus mä oon ihminen, joskus taas voikukka, ja toisinaa must tuntuu et mä olen pikku kivenmurikka.

Elämän aikaa voi mielipiteet ja halut muuttuu, et kyl mäkin voin ehkä joskus pitää sitruunoist, käyttää polvisukkia, tai sitte olla ihan vaan räsymatto. Mut luokitteluist en perusta! Ne on niin ahdistavii, enkä mä muutenkaan osais määritellä et mikä mä oikeen oon. Mä vaan oon ja viis muista ja mistää luokitteluist. Mä määrittelen ite mitä mä oon, eikä kukaan voi tulla mul sanoo et mitä mä oikeen oon. Tänään must vaan sattuu tuntuun et mä oon Villamyssy, eikä siinä mitää, me vaan kaikki ollaa. ;))

...ja mä en siis oo IKINÄ ajatellu olevani ees tältä planeetalta...mikäs MÄ sitten oon? Mä siis TUNNEN olevani ihan just tuolta toiselta galaksilta ja mä TIEDÄN kans, et mut on tänne tuotu komeetan avulla ja mä palaan takasin sinne, mis oikeesti oon syntyny, kun sellane seuraavan kerran lähestyy aurinkokuntaa. Oon niinku oottavalla kannalla ihan täs ja nyt. Ollu jo pitemmän aikaa.

Oon ihan samaa mieltä Villamyssyn kaa. Oli siis tosi ihku kirjotus ja meitsi kans on ihan ilman mitään ahtaita lokeroita ihan vaan mä! Eiks voitas vaan olla hei!

Lokerointi on ihan turhaa kun kaikki puhuu ihan eri kielillä. Sanat sanotaan samalla tavalla, mutta toinen puhuu sammaleesta, toinen jäkälästä.
Karsinat on ikäviä, haluan itse virrata vapaasti huoneesta huoneeseen. On tärkeä kohdata ihminen ihmisenä, koska jokainen on omanlaatuisensa marja. Itse olen pirtsakka ja punainen mansikka. Sama pätee tilanteisiin ja tuntemuksiin, tunteet ovat päällekkäisiä ilmiöitä, ei niitä voi lokeroida. Minä kyllä kuulun eläinkuntaan fyysisesti, ja olen nainen ja lesbo, mutta en tunnu kuuluvani eläin enkä kasvikuntaan, olen ennemminkin kuin sieni.
Pitäisin ideasta, ettei olisi seksuaalisuuden lokeroita, olisi ennemminkin lasisia huoneita, joista voisi kulkea vapaasti kaikkialle, pitää toisiaan käsistä kiinni ja viihtyä elämässä.

Mansikka

Mikäköhän minä olen. Minä olen minä, ja toivon, että kun täytän 50 vuotta niin kuvani julkaistaan Suomen Kuvalehdessä. Minulla on siinä kädessäni sikari, olen pukeutunut pukuun ja nojaan mietteliäänä käteeni. Alla lukee, SaBB, suuri nero. Luultavasti näin ei kuitenkaan tapahdu.

Toinen visioni on, että tulen aina töiden jälkeen kotiin, heitän vaateostokset (käyn varmaan aina töiden lomassa vaateliikkeissä) ja laukun sohvalle, laitan telkkarin auki (luultavasti laajakuvatelkkari ja CNN pyörii), käyn vessassa ja menen sitten tyylikkäästi sisustettuun keittiööni tekemään ruokaa. Luultavasti pastaa. Ystäväni tulevat käymään ja juomme viiniä ja kaikkea muuta ja parannamme maailmaa. Kukaan näistä ei ole rakastettuni, kaikki vain ovat ihmisiä joista välitän todella paljon, ja joille tunnen ja haluan olla jonkinlainen saareke, vankkumaton linnake kuohuvassa maailmassa.

Kuulostaa luultavasti erittäin pinnalliselta, mutta uskokaa pois, se olisi kaunista. Minä olisin minä, ei mikään huomion keskipiste, ainoastaan paikka, jossa ihmiset pääsevät purkaantumaan.

Rakkaus pieneen ihmiseen, rakkaus suureen ihmiseen, rakkaus kukkiin, rakkaus multaan, rakkaus kiviin, kylmään tuuleen, lumeen, veteen, märkiin vaatteisiin, kuiviin vaatteisiin, suihkuun, kuivan froteen kosketukseen iholla, hengitykseen iholla, ihoon iholla, katseisiin... Ahhh, tulipa romanttiset vibat. Kunpa vain jossain joku rakastaisi minuakin ;) ja jakaisi, ei mitään muuta kuin hetkiä kerrallaan. Koko elämää ei tarvitse jakaa, koska minuuttikin voi olla tärkeämpi kuin koko elämä ja minuutti voi olla koko elämä.

Kuules SaBB. Meillä taitaa olla enemmänkin yhteistä kuin syntymäsyksymme. Jos sinulta irtoaa sympatiaa ihmiselle, joka uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi elää selibaatissa mutta muuten rakastaa rajoitta, niin lähetä sähköpostia, niin sinulla on ainakin yksi uskollinen ystävä.

kuolemaaodotellessa@suomi24.fi

moi mies!

minua kosketti miten kuvasit tunnetta, ettet oikein kuulu mihinkään. minua on nuoresta saakka vaivannut sama eksistentialistinen ahdistus.

olen jo pikku pojasta tuntenut itseni st. exuperyn pikku prinssiksi, joka tulee vieraalta planeetalta, tarkkailee ihmeissään aikuisen ihmisten pöyhkeyttä ja pinnallisuutta. sitten pikku prinssi lähti takaisin pikku planeetalleen suojelemaan pientä piikikästä ruusuaan.

tässä on osa kotisivuani, jossa kerron pikku prinssin olevan esikuvaani ja että kirjoittelen artikkeleita keskitysleirin muistomerkin alla pariisissa:

http://www.pp.htv.fi/ostalstr/ewiglich.htm

mutta tämä oli vain väliaikainen pikku essee.

palaan lähiaikoina kriittiseen repotteluun. juuri nyt en jaksa.

äläkä, hyvä mies, nyt kuvittele, että haluan liittoutua kanssasi näissä nettisodissa. olen edelleen monessa asiassa eri mieltä. minua vain sykähdytti se, että taidat olla yhtä yksin ja eksyksissä reaalipoliittisten valtarakenteiden suhteen kuin minäkin.

tai siltä tuntuu. enhän minä tiedä mitään siitä millainen olet in real life.

Siis: palaan kriittiseen riepotteluun...

Mitäpä tuota enää pähkäilee onko homo vai ei, kysyjille voi vastata olevansa "vakaumuksellinen poikamies" - lienee riittävän korrekti ilmaisu myös ahdasmielisemmälle suvullekin.

(antakaa anteeksi jo etukäteen lievä sentimentaalisuus, parin oluen jälkeen tämä vaan tuntui järkevältä sanoa)

Tähän ikään mennessä on tajunnut että tärkeintä on rakkaus. Avasin itse samantapaisen aiheen kun eka kertaa tänne kirjotin, ja sain kyllä hyviä vastauksia. Se vain vahvisti sitä kuvaa mikä on tullut tässä vuosien mittaan.

Jos rakastun, niin rakastun - en rakastu sukupuoleen vaan ihmiseen.

Huomasin vasta äskettäin seuraavan asian JuhaniV:n jutuissa, johon on pakko puuttua. Yksi JuhaniV:n ongelmista on, että hän antaa itsestään ja työstään hieman paisutellun kuvan ja ottaa kunniaa paitsi itse tekemästään työstä, myös muiden tekemästä työstä.

Tällaiseen olen valitettavasti törmännyt Juhaninkin ylistämien tieteentekijöiden keskuudessa. Onneksi ammattiliittoni Tieteentekijöiden liitto on pystynyt avustamaan minua tapauksessa, jossa toinen tutkija julkaisi minun tekemäni tulokset omissa nimissään.

Nyt repliikissään no. 2 JuhanV ylistää Jukka Lehtosen uraauurtavaa keskintöä ja ilmoittaa arvostavansa tätä suuresti:

> "Arvostamani Helsingin yliopiston tutkija Jukka Lehtonen > on esittänyt mallin ihmisen
> seksuaalisuudestaArvostamani Helsingin yliopiston
> tutkija Jukka Lehtonen on esittänyt mallin ihmisen
> seksuaalisuudesta

Vastauksessa no 5. nimimerkki Marraskuu ihastelee Jukka Lehtosen upeaa keksintöä:

> 24.10.2004, 18:59 JuhaniV:lle ensin iso kiitos tuosta
> Jukka Lehtosen näkemyksestä

JuhaniV määritelee Jukka Lehtosen mallin seuraavasti:

> Arvostamani Helsingin yliopiston tutkija Jukka Lehtonen
> on esittänyt mallin ihmisen seksuaalisuudesta. Siinä on
> useita osa-alueita tai tasoja, seksuaaliset unet ja
> fantasiat, seksuaaliset tunteet, seksuaalinen identiteetti, > seksikäyttäytyminen, seksuaali-identiteettiin liittyvä
> elämäntapa sekä suhtautuminen seksuaalisuuteen. Kaikki > nämä voivat vaihdella ja olla erilaisia menneisyydessä,
> nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Lehtosen mallin
> mukaan meitä ei ole siis valettu mitenkään pysyvään
> hetero/bi/homo-muottiin.

Tämä on tosi upea ja tarkka mallli. Ongelmana on vain, ettei se ole JuhaniV:n tai Jukka Lehtosen mallia.

Mallin on muotoillut Fritz Klein teoksessaan The bisexual Option 1993, New York: NY, Hawoth Press. Olin itse kutsumassa Fritz Kleinia esittelemään malliaan aikoinaan ollessani OHO:n aktivisti. Siinä tilaisuudessa olin Kleinin koekaniinina kun hän OHO:n tilaisuudessa julkisesti kyseli minulta sijoittumistani Kleinin asteikon eri ulottuvuuksille.

Silti en väitä että se olisi mitenkään minun mallini. Se on Fritz Kleinin malli. Satun vain tuntemaan asian sisältä käsin.

Muistuttaisin JuhaniV:tä ja muita, että olen tällä hetkellä tekijänoikeusaktivisti Tieteentekijöiden liitossa. Yritän vaikuttaa siihen, että saadaa selkeitä säännöstöjä, jotka kieltävät plagioinnin ja tekijänoikeusrikokset.

Tällä hetkellä niihin on vaikeaa puuttua, kuten esim entisen ulkomaankauppaministeri Jari Vilenin (joka ei ole minun arvostamani tutkija) tapaus osoitti. Hän joutui kiinni plagioinnista, mutta se ei haitannut hänen uraansa.

JuhaniV, kehotan sinua olemaan tarkkana, ettet mahtipontisuudessasi vahingossakaan ota kunniaa toisen tekemästä työstä tai esittämästä ideasta. Suomessa on äskettäin sovittu uusista säännöistä, jotka koskevat tiedeyhteisössä tapahtuvaa vilppiä ja epärehellisyyttä.

Sinua on varoitettu.

Missä kohdassa JuhaniV yritti omia mallin omaksi kunniakseen? Ei kai ihmisen tietämättömyyttä mallin alkuperästä voida käyttää hänen mustamaalaamiseensa?

Mieleeni tuli sama ihmetyksen aihe kuin Kysymysmerkille. Ensinnäkään JuhaniV ei ainakaan mainituissa sitaateissa millään tavalla ominut ajatuksia itselleen - päinvastoin. Eikä hän edes väittänyt, että kyseessä olisi Lehtosen laatima malli, vaan pelkästään Lehtosen esittämä. Sitä en tiedä, onko Lehtonen alkuperäisaineistossaan antanut oikean lähdeviitteen, mutta se menee jo tämän debatin aiheesta aika tavalla sivuun.

Höpö höpö!

Onhan se hyvä sanoa, ettei tunne kuuluvaksi mihinkään kun ei ole yksinkertaisesti rohkeutta kuulua mihinkään. Tekin kaikki "eksyksissä olevat", jotka täällä ruikutatte omituisuuttanne - koettakaa nyt hyvät ihmiset löytää itsellenne elämä!

Olli hyvä,

Olen arvostanut sinua erittäin paljon tieteen tekijänä ja vahvana vaikuttajana niin Suomessa kuin maailmallakin. Olen erityisesti luennoissa ja myös kirjallisissa esityksissäni viitannut moniaita kertoja sinun tieteellisiin töihisi ja muihin tuottamiisi aineistoihin, sekä myös toimintaasi gay-aktivistina.

Viime aikoina tapasi toimia on alkanut vakavasti murentaa silmissäni kuvaasi tieteentekijänä ja gay-aktivistina. Ranneliikkeen Seta-keskusteluissa esität vihjailuja suuntaani, kuitenkaan niitä sen tarkemmin perustelematta tai täsmentämättä. Tämä viimeisin viestisi (05.12.2004, sanoma 21) ylittää minun sietokynnykseni.

Sinä tulet määräämään ja jopa uhkailemaan minua, ketä tai kuinka minun on lupa lainata julkisuudessa! Sellaista en tule sallimaan nyt enkä tulevaisuudessa - en sinulta, enkä keneltäkään muultakaan. Minä valitsen aineistoni itse ja vastaan valinnoistani. Onneksi olen vain pahainen seta-kouluttaja, enkä tieteilijä.

Joudun nyt kuitenkin vakavasti harkitsemaan sitä, jätänkö tulevaisuudessa sinun työsi ja toimintasi tyystin huomiotta. En halua olla raastuvassa vastaamassa siitä, onko tuotantoasi lainattu oikeaoppisesti vaiko ei. Etsin tästä lähtien sopivaa aineistoa suomalaisilta tieteentekijöiltä, kuten Jukka Lehtoselta ja monelta muulta, joiden tapaa toimia ja aikaansaannoksia tämän jälkeen arvostan entistä enemmän. Ulkomaiset lähteet ovat minulle myös tuttuja.

Olen tästä tilanteesta hyvin surullinen.

Juhani

Ja JuhaniV ja Olli muka ovat varttuneita, aikuisia ihmisiä! Ei voi muuta kuin ihmetellä.

Juhani, jätä Ollin viestin omaan arvoonsa.

Taitaa Suomen piskuisen homotieteilijöiden maailman sisällä olla kateutta havaittavissa. Se, että joku tieteilijöistä menestyy paremmin kuin joku toinen, saa aikaan tällaisia uhkaavia sävyjä. Säälittävää, todella. En olisi ikinä uskonut tuollaista Ollin näppistöstä lähteneen.

heheheheeh........cat fight!!! Laitetaan tuo yllä oleva komedian tiliin.

Minun edellinen kommenttini oli yritys vääntää huumoria...tietenkin on totta, että nuorena homona ei tunne kuuluvansa mihinkään, koska niitä homoja ei ole mahdollista tavata ja pitää olla hiljaa omasta olemuskestaan ja kiinnostuksistaan. Homoravintolaan meneminen voi pelottaa. Minua ainakin pelotti ensimmäistä kertaa.

Muistan edelleen, miten ihania me homot ja lebot olimme nuorina minun nuoruudessani. Miten komeita ja kauniita ja miten täynnä elämäniloa! Monet miehet olivat hätkähdyttävän komeita, mutta he eivät sitä itse tajunneet. Nyky-nuoret saisivat enemmän tukea toisiaan ja olla ystävällisiä toisilleen. Muitakin tapaamispaikkoja voisi olla kuin ravintolat. Alkoholi pilaa niin paljon hyviä asioita. Keksikää nyt jotakin.

Samat sanat kuin Mickebear. Mikas tama juttu nyt on -? Kaipa Olli Stahlstrom voisi vastata taalla "areenalla", kun taalla kerran julkisesti esitti syytoksenkin -?

- - -

Toinen asia viittaamisista: henkilokohtaisista suuttumisista ja / tai surullisiksi tulemisista huolimatta tietenkin viitataan aina siihen tietolahteeseen, josta ao. tieto tai kommentti on tullut, eiko "oikeasti" kumminkin niin, Juhani V -?

Terv, talla eraa eettinen besserwisser R

Olli S. kirjoitti:
>Huomasin vasta äskettäin seuraavan asian JuhaniV:n >jutuissa, johon on pakko puuttua. Yksi JuhaniV:n >ongelmista on, että hän antaa itsestään ja työstään >hieman paisutellun kuvan...

Kiitos samoin Olli S.

t. Kari

Oon aina kokenut olevani poikkeava homojen joukossa.
Edelläolevat sumliirum sumlaarum-selitykset vain vahvistavat tätä fiilistä.

Kiitän nimimerkkejä JuhaniV, Vikkari, Rokkihomo, Voi hyvä Luoja ja kysymysmerkki kommenteistanne minulle. Pyydän vielä muutaman päivän miettimistauon, jona aikana valmistelen omalta osaltani loppulausunnon tähän tekijänoikeuskeskusteluun.

Tämä alkaa jo mennä ranneliikkeen aihepiirien ulkopuolelle. Saanen silti yhdessä ammattiliittoni Tieteentekijöiden liiton lakimiehen Matti Kukon kanssa viimeistellä perusteet yllä esittämälleni kritiikille.

Tämä on minulle hyvin kipeä asia, enkä halua provokoitua vaikka provokoidaan ;)

Ylläpito hei. Kuuluuko tämä keskustelu mielestänne tälle palstalle?

Surkeaa kotimaista draamaa tulee maikkarilta joka arkipäivä klo 19.30, seuratkoot halukkaat sitä sieltä.

Mielestäni aikuisten miesten tulee selvittää välinsä keskenänsä, muualla!

Tiedoksi, etten ole Ollin mainitsemien tiedeyhteisön erimielisyyksien osapuoli.

Juhani

Joskus nuorena nöösinä minäkin ajattelin asioista uhmakkaasti ja uhkailin, että raastuvassa nähdään. Ja: voit argumentoida asiasi juristilleni.

Aikuisena olen ensin nielaissut kiukkuni ja todennut, että asiallinen ja mielellään ystävällinen ihmisten välinen kommunikaatio antaa paljon enemmän kaikille ja on kiva pitää juristit vähän kauempana. Juristeja on toki ystävinäni mut ne ei oo siinä roolissa duunissa.

Tuo Ollin kamppailu on ilmiselvä stressireaktio, ei asiallinen tieteentekijä lähtis haukkuun väärää kohdetta älyttömin perustein ellei ois jostain ihan tuohduksissaan. Parasta tietty ois jos hän julkisesti selittäis että tapahtu ylilyönti, nythän kaikki muistaa hänet vain tuosta uskomattomasta ylireagoinnista eikä uskalla edes lähdeviitata häneen.

Ollin jäsenyys tieteentekijöiden tekijän- ym. oikeussuojaa käsittelevässä elimessä tuo mieleen vanhan sanonnan, jossa mies jonka ainoa työkalu on vasara, näkee kaiken naulana.

Tämä keskustelu on nyt luiskahtanut väärille raiteille - ja aika kauas alkuperäisestä aiheesta.

Palataan aiheeseen tai tämä keskustelu pannaan lukkoon.

Jes, samaa mieltä Dear Mode, ei kuulu tähän aiheeseen. Mut tää kiehtova tieteentekemisen ja -lainaamisen keskustelu on aiheuttanut mielenkiintoisimman keskustelun pitkään aikaan. Jos se on jatkuakseen, voisko sille avata uuden aiheen ja siirtää siihen kuuluvat viestit täältä sinne?

Varmaankin saan ylläpidolta tästä ympäri korvia, mutta totean kuitenkin seuraavaa:

Se mikä toiselle on repivää riitelyä ja tappelua, on toiselle kiehtovaa keskustelua. Tästä tuskin koskaan pääsemme yksimielisyyteen.

SaBB kirjoitti: "Kunpa vain jossain joku rakastaisi minuakin ;) ja jakaisi, ei mitään muuta kuin hetkiä kerrallaan."

Jos vain kotona romanttisesti huokailet ja odottelet sitä prinssin/prinsessan saapumista valkoisella ratsullaan sinut noutamaan, saat kyllä odotella. Ensin pitäisi tehdä tiettäväksi, että olet yleensä olemassa ja toiseksi että seurustelu ja ihmissuhde kiinnostaisi. Muuten Suomen Kuvalehden sivulla 50-vuotiskuvasi alla lukee "yksinäinen".

Lintulin pieneen päähän ei mahdu suuria asioita. Muuten Lintuli ei jaksaisi lentää. Niinpä Lintulin vastaukset ovat yksinkertaisia:

Itsensä tuntemisesta

- Jos et seurustele kenenkään kanssa, niin kuinka voit löytää sen juuri sinulle "oikean"? Etsi, kokeile, katso. Tekemällä oppii. Tviit!

Tunteista

- Seurustele sen kanssa johon ihastut/joka ihastuu sinuun, muuten riistät ihastukseltasi jotakin heti

- Jos suhde ei toimi, niin se on sitten sen ajan murhe. Ainakin teillä oli kivaan siihen saakka.

- Toinen vaihtoehto on toki eristäytyä yksinäisyyteen ja ripotella tuhkaa tukkaan. Sinulla ei ole kivaa. Sinuun ihastuneella tyypillä ei ole kivaa. Ajan kuluksi voit miettiä aivosi solmuun erilaisia seksuaalisuuden mallinnuksia.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia
Ne kasvannevat myös hangessa
Sillä joulu on runsauden juhla

Lintuli

"...ripotella tuhkaa tukkaan. Sinulla ei ole kivaa. Sinuun ihastuneella tyypillä ei ole kivaa. Ajan kuluksi voit miettiä aivosi solmuun erilaisia seksuaalisuuden mallinnuksia."

Heh! Toinen heh!

- - -

Mutta etta Lintuli ei voi lentaa, jos on "suuria asioita" ajateltavana.

Rokkihomon mielesta taas jonkinlaiset "suuret asiat" nimenomaan auttavat lentamaan, vaikkapa kuumailmapallon tavoin.

Silla lailla voi paasta esimerkiksi taman keskustelun otsikon ohi niin, etta kaikilla voisi olla "kivaa".

JuhaniV kirjoitti: "Jos vain kotona romanttisesti huokailet ja odottelet sitä prinssin/prinsessan saapumista valkoisella ratsullaan sinut noutamaan, saat kyllä odotella."

Olisihan se mukava ajatella että joku muukin rakastaisi kuin vain lähisukulaiset... Ei se tällä hetkellä niin tärkeältä tunnu. :)

Yksinäisyyden tunteet ovat homomiehillä tavallisia, koska he ovat usein yksinäisiä. Ei tarvitse kuin selailla kaiken maailman deittipalstoja, joissa yksinäiset ja parisuhteessa olevat hakevat nimenomaan a) rakastettua b) omia ystäviä

Tämä ystävättömyys on polkaissut kaiken maailman sinkku-yhdistyksiä, mutta ne ovat pääsääntöisesti heteroille.

Homomiehet ovat usein eristäytyviä mitä vanhemaksi he tulevat. En vain ymmärrä syytä siihen.

Mies,

totean sinulle, että nuo jorinasi kuulostavat omien pelkojesi ja ahdistustesi julistamiselta tänne kaikkien tiedoksi.

Homoja määrittävät yleistyksesi katson lähinnä sinun omiksi ongelmiksesi.

Toteat: "Homomiehet ovat usein eristäytyviä mitä vanhemaksi he tulevat."

Minkäänlaista perustelua et väittämäsi tueksi esitä tässä, etkä muissakaan kommenteissasi.

Muille suosittelen varovaisuutta nimimerkin "mies" mielipiteitä lukiessa. Ne voivat olla valovuosien päässä todellisuudesta.

minäkin olen eksyksissä itseni kanssa. olen 17v tyttönen, ja jo pienenä, alle kymmenen vanhana, huomasin ihastuvani toisiin tyttöihin.
vuosien varrella yritin kai jotenkin alitajuntaisesti "kasvaa suoraan", ja aloin kierrättämään poikia. seurustelin reilun vuoden ajan erään poikasen kanssa, hän oli ensirakkauteni. kun koitti eron aika, mieleeni tulivat taas tytöt.
puolisen vuotta toivuttuani erosta, löysin ihanan naisenalun. seurustelumme kesti noin kolme ja puoli kuukautta. en rakastanut häntä, mutta aikamme yhdessä oli mahtavaa.
nyt olen jälleen varattu, miehelle. kaipaan tosin vieläkin toisen tytön kosketusta, ja poikaystäväni ymmärtää sen. hän on onnekseni aika naisellinen. en tiedä mitä minun pitäisi tehdä, välitän poikaystävästäni kovasti, hän on elämäni tärkein asia. toisaalta kaipaan naista. mikä minä olen?
ihmiset täällä ovat hyvin suvaitsemattomia, kouluni on tunnettu homovihastaan. minulla ei siis ole juuri ketään kenelle puhua, ei ketään joka auttaisi minua etsimään itseäni. poikaystävältäni olen saanut paljon tukea, mutta tuntuu, että enemmän auttaisi toisen erilaisen/epävarman kanssa juttelu. toivon, etten ole loukannut ketään kirjoituksellani, ja jos olen, pyydän anteeksi tuottamaani mielipahaa. tämä ei kuulu aiheeseen, mutta minusta on tullut hieman arka, ja pelkään loukkaavani jotain puheillani.

mutta hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti ihan jokaiselle!

Voi pikku Serafine, elä pelkää.

Hej SaBB! en todellakaan ole mikään veteraani näissä asioissa, itse asiassa minuakin mietityttää tuo asia "is it right to feel this way, am i straight or gay..." Vaikutat bisexuaalilta jolla on enemmän (sexuaalisia) tunteita miehiin kuin naisiin, ja naisiin "vain" henkisellä tasolla. Olet ehkä enemmän gay kuin hetero, sen vaikutuksen minä ainakin sain... (Bisse bissen tuntee ;P)Olet kuitenkin kyllä aivan oikeassa kun sanoit että sinä itse olet ainoa joka voit tietää vastauksen. Lykkyä tykö!

minäkin olen epävarma ja olisi kiva puhua jonkun toisen bissen kanssa. kaikki tuntemani tyypit ovat joko heteroita tai homoja. tämä "välivaihe" ei varmaan ole niin tavallinen. Uskon todella olevani bisexuaalinen enkä mikään trendilesbo. tuntuu kuin kaikkien olisi valittava "joko tai", vai?

No minä olen aikalailla varma, että olen sellanen ihmeellinen Bi-seksuaali, koskan olen piakkoin seurustellut erään naispuolisen henkilön kanssa, mutta silti innostun miespuolisista..

(hitto mitä kieltä... miespuolisia...)

Mutta likat ja jätkät tai millä nyt kutsuukaan, osaa olla niin hiton hyvän näkösiä..

Tuo on aivan liian totta. ^^

Bi-suuntautuneita on todennäköisesti enemmän kuin heteroita ja homoja yhteensä. Joidenkin tutkimusten mukaan nimittäin valtaosa (ainakin ko. tutkimuksiin osallistuneista) ihmisistä on bissejä.

mä luin sellasen jutun, jossa sanottiin, että 90% maailman ihmisistä olisi bi-seksuaaleja jos homous olisi yleiseti hyväksyttyä, ja siinä samassa tekstissä sanottiin aikaisemmin, että 10% maailman miehistä on homoja.

Miettikääpä sitä...

Kyllahan tiedatte, mika ero on heterolla ja bi-seksuaalilla?

- 5 tuoppia

Heh, ja miksei sama ero homolla ja bi-seksuaalilla myos.
Terv, -Juoppo