pitkään ihastunut naiseen!

heips... mä kaipailisin neuvoja aika kinkkiseen juttuun..??
about vuos sitte ihastuin naiseen tapaavani hänet työssään
ihastuin siihen miten hän katsoi minua ja kohteli :=) aloin käymään aika useasti tässä paikassa missä hän oli töissä ja meillä oli jonkinlaista silmäpeliä.
ja annoin hänen ymmärtää että olen kiinnostunut, en siis ole mitään tälle ehdotellut enkä suoraan sanonut että olisin kiinnostunut hänestä. noin puolisen vuotta siitä kun ihastuin, tapasin ihanan miehen jonka kans aloin seurusteleen.
nyt kuukausi kaks sitte olen alkanut taas käymään tässä kyseisessä paikassa nähdäkseni hänet... sama jatkuu, katsellaan toisia ja muuta. en siis ole yhtään tietoinen mitä tää nainen minusta ajattelee.. onko hän lesbo/bi/hetero?? pieniä merkkejä olen huomannut että hän olisi kiinnostunut :) olen itse parikymppinen nätti nainen ja tää kehen olen ihastunut on varmaan jotain muutaman vuoden minua vanhempi.
mitä mun pitäisi tehdä tämän asian edellyttämiseksi? etten mä vaan joutuis naurunalaiseksi.....?? mä ajattelen tätä naista kaiket ajat...pyörii päässä koko ajan enkä mä voi kenellekkään tästä puhua..tää on tosi tuskallista...mä olen itsekseen miettinyt että yritän unohtaa enkä käy tässä paikassa enää.. mutta kuitenkin se mut sinne vetää..ja aina ku päässä pähkäilen ja mietiskelen sitä, miten se katsoi mua tai muuta... jelppikää mua... pliis!

Älä tee mitään. Anna ajan kulua vaan. Mihin sinulla on kiire. Ei silmäpeli todista mitään siitä uskaltaako henkilö oikeasti tehdä liikkeen lesboilun suuntaan, kun asia todellistuu eli menee ehdottelemaan jotakin. Voi olla, että joillakin on vain sillä tasolla. Kun oikein ahdistaa, niin soita setan puhelinpäivystykseen.

Tuossa älä tee mitään -taktiikassa on vaan se huono puoli, että minua ainakin yleensä kaduttaa enemmän ne asiat, jotka olen jättänyt tekemättä kuin ne tapaukset, kun olen tehnyt itsestäni totaalisen pellen.

Niinpa.

"Is it better to burn out, or fade away ?"

Burn baby burn!

Ei voi tietää ennen kuin ottaa selvää. Miksi kiduttaa itseään epätietoisuudessa? Pelkkästään omissa ajatuksissaan ei voi selvittää totuutta toisen kiinnostuksen laadusta. Ajatukset jää helposti kiertämään kehää.

Jos silmäpeli tai muu flirtiksi tulkittava on selkeästi osoitettu minulle ja henkilö minua kiinnostaa, niin olen aina pyrkinyt juttusille. Siitä se sitten lähtee, jos lähtee, kun suunsa avaa.

Minusta tuossa yhtälössä on nyt ongelmallisinta se ihana mies. Pidätkö häntä vain siltä varalta, ettet saa tuota unelmiesi naista. Entä jos saat sen naisen? Heitätkö sen miehen menemään kuin vanhan lapasen? On miehilläkin tunteet.

Jos tuossa tarinassa ei olisi sitä miestä, niin rohkaisisin sinua tekemään aloitteen sen naisen suhteen. Jos hän on noissa tapaamisissa ollut töissä, niin yrittäisin sinuna järjestää tilanteen, jossa voisin puhua hänen kanssaan kun hän on vapaalla. Kun juttelee jonkun palveluammatissa olevan henkilön kanssa, joka on töissä, ei voi olla ihan varma kuinka suuri osa ystävällisyydestä on aitoa ja henkilökohtaista mielenkiintoa, ja kuinka suuri osa sitä palvelua. Esimerkiksi baarien tarjoilijat flirttailevat usein asiakkaiden kanssa, mutta jos törmää samaan tarjoilijaan kadulla, hän ei ehkä ole tuntevinaan.

Kysyisin vaikka lähtisikö hän joskus kahville tai oluelle tai syömään. Jos hän kieltäytyy suoralta kädeltä, niin on varmaan selvää, että hänen kiinnostuksensa on vain ammatillista. Jos hän lähtee, voisin sitten tuossa tilaisuudessa varovaisesti lähestyä aihetta, ja yrittää vähän aistia hänen tunteitaan. En ole varma, kannattaisikö kysyä suoraan, onko hän kiinnostunut naisista tai joskus seurustellut naisen kanssa. Pitää vähän toimia tilanteen mukaan.

Mutta ensiksi olisi tärkeintä selvittää tunteesi siihen mieheen, jonka kanssa nyt seurustelet. Seurusteletko hänen kanssaan vain "paremman" puutteessa? Miten hänen käy, jos löydät jonkun "paremman"? Onko oikein häntä kohtaan, että pidät häntä siinä luulossa, että haluat juuri hänet, jos hän onkin vain jokin korvike? Jos todella välität hänestä, niin et vilkuile muita. Mutta jos et välitä, ehkä kannattaisi alkaa miettiä, miten päätät suhteenne hänen kannaltaan mahdollisimman kivuttomasti. On ikävää, jos toinen pistää suhteessa kaikkensa peliin, kun toinen vain kuluttaa aikaansa.

Niin, yleisesti ottaen sanon tuosta naurunalaiseksi tulemisesta vielä tämän: Olin kerran todella kiinnostunut samalla salilla käyvästä kundista, ja olin huomaavinani, että hän olisi ollut vähän kiinnostunut minusta. Sitten hän muutti, eikä häntä näkynyt enää salilla. Harmitti, olinko päästänyt elämäni tilaisuuden käsistäni? No, minulla oli onnea ja sain selville paikan, jossa hän kävi, menin sinne ja hankkiuduin juttusille hänen kanssaan. Kysyin, lähtisikö hän joskus kanssani kahville. Hän vaikeni hetkeksi, ja sanoi sitten, että hän taitaa olla nyt aivan vääränlainen henkilö. Naamani ei varmaan ole koskaaan ollut niin punainen kuin sillä hetkellä. Pyytelin sekavasti anteeksi ja poistuin takavasemalle. Kun törmäsin häneen jossain joskus myöhemmin, hän vähän kurtisteli kulmiaan ja minä livahdin nolona mahdollisimman kaukaiseen nurkkaan.

Mutta nyt pidemmän ajan, kymmenen vuoden, jälkeen tuo häpeän tunne on hävinnyt, ja olen vain tyytyväinen siitä, että selvitin asian. Monta muuta kertaa jätin selvittämättä, olisiko kiinnostus molemminpuolista, ja vaikka säilytin sillä kertaa kasvoni, niin mietin vielä kymmenenkin vuoden päästä, että olisiko siitä jutusta tullut jotain, jos olisin silloin uskaltanut... Opin myös miten paljon rohkeutta vaatii paljastaa kiinnostuksensa, ja olen kunnioittanut sitä jos joku on uskaltanut tulla ilmaisemaan kiinnostuksensa, ja tehnyt parhaani että hän voisi säilyttää kasvonsa, vaikka en olisi itse kiinnostunut. (Poislukien tietysti ne humalaiset örveltäjät, jotka käyvät suoraan käsiksi tai tulevat kyselemään munan pituutta.)

Kuulostaa tutulta. Itse olin (ja olen vieläkin) korviani myöten ihastunut erääseen naiseen, uusi tuttavuus. Aikani (vuoden) asiaa päässän pyöriteltyäni päätin otta härkää sarvista, joka ei ole todellakaan tyypillistä minulle. Etenkään tällaisissa asioissa. En olisi kuvitellutkaan kertovani hänelle ihastumisestani, jos en olisi ollut havaitsevinani välillä hyvinkin selviä merkkejä myös takaisinpäin.

Tekstiviestillä lähestyin unelmieni naista, joka sanoi sitten olevansa hetero. Ollaan väleissä edelleen, fiksuna tyyppinä ei tainut olla kun mielissään huomiosta. Aivan varma olen siitä, että olisin tällä hetkellä varmaan hoidossa miettiessäni aivot sauhuten asiaa, ellen olisi sitä suoraan häneltä selvittänyt. Tosin, nyt en vain tahdo uskoa millään asioiden suuntaa, mutta kai se täytyy toisen sanaan luottaa...

Parempi näin. Ainakin hän tietää, että on mielestäni upea ilmestys=)