Tupakoiva ystävä

Tästä on varmaan jo keskustelu, mutta en löytänyt mistään vinkkejä?

Haluaisin kuulla teidän kokemuksia ja vinkkejä ongelmaani. Asun yhdessä mieheni kanssa. Hän ollut polttamatta viimeiset 7 vuotta, yhdessä olemme olleet 6 vuotta. Nyt kuukausi sitten sisareni häissä hän poltti puoli savuketta. Se ei maistunutkaan niin pahalta. Juhlissa ja illanvietoissa savuke silloin tällöin. Nyt hän polttelee jo kotona, 2-4 savuketta päivässä. Olen pariin kertaan huomauttanut, mutta joojoo. Parveekkeella on liian kylmä ja kolkko poltella. Ennen niin raikas kotimme on nyt täynnä savua ja kaikkialla haisee, vaatteet, vastapesty pyykki.
Myös tupakoivat ystävät voivat nyt tuprutella mieheni kanssa, ennen mahdollista vain parveekkeella.
Mitä tehdä? Tarjota tavallisen purukumin sijasta nikotiinipurkkaa vai? Kiitti vinkeistä.

hyihui.

ettekö vois jutella, musta tuo hajuhaittakin on jo tosi painava peruste, koska se haju menee ihan kaikkialle. itsekin poltan, mutten kyllä voisi kuvitella omassa (tai muiden) kodissa sisällä. vaikka ikkunasta polttaisi niin haju tulee jossain määrin kuitenkin sisään, ällöä.

nyt vaan puoliso parvekkeelle... tai uhkaa häntä seinänpesu-urakalla ;), seinätkin näet tuppaavat ajan myötä värjääntymään nikotiinista ym. (tosin se on aika pitkä aika, mut voishan sen "unohtaa"...)

anteeks, en keksi järkeviä neuvoja, mutta kun jo itsestä tupakoitsijana pinttynyt röökinkäry on inhottava, niin varmasti inhottavaa jos ei itse polta.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että poikaystäväsi on ihan tietoisesti savustamassa sinua huitsin Nevadaan.

Ehkä Xius osaa myös kertoa, onko tupakoinnin aloittaneella kumppanilla jo rakastajakin? Onhan tuollainen jo ihan selvä merkki vaikka mistä.

Joo. Ja sekaan vois heittää pari tilastotietoa tupakoinnista viimeisen kymmenen vuoden aikana, parisuhdelain voimaantulon jälkeen solmittujen rekisteröityjen suhteiden mitätöimisestä, yksinäisten miesten sukankulutuksesta ja vaikkapa hammastahnamerkkien myynnistä. XD

ja passiivinen tupakointi ei tosiaan ole terveellistä. sinä saat nekin myrkyt, mitkä miehesi (ja tupakoivat kaverinne) muka-suodattavat filttereillä. jos nyt parveke on lähellä, niin kyllä minusta voisi sinne raahautua jos on ennenkin raahauduttu. eikä kovin allergisia kavereita voi kutsua teille...

yritän keksiä perusteluja siis. itselläni ei yhtä ainutta vedenpitävää argumenttia sille, että poltan.

Omalla kohdallani tupakointi on ollut säännöllistä jo 32 vuotta. Kumppanini ei tupakoi ( mutta ei myöskään saarnaa polttamisestani). Onnea niille, jotka ovat tupakasta eroon päässeet - heteroystävissämme muutamat ovat hyvän alun jälkeen retkahtaneet takaisin tupakoitsijoiksi kapakkakäynnin jälkeen.

Neuvoja en aiheessa jakele, muutakuin ettei kannata alkaa syyllistämään kumppania tupakoinnista. Iso asia on, että hän on "langennut" polttamaan uudelleen, ja hänellä saattaa itselläänkin olla morkkis asian johdosta. Riita on melkolailla varma, jos siihen saarnaaminen lisätään.

Sisällä tupakoinnista: Itse en ole senjälkeen sisällä tupakoinut, kun erääseen asuntoon muuttaessani, jossa molemmat aikaisemmista asukkaista oli tuprutellut, hikisellä kädelläni satuin nojaamaan seinään. Kämmenen jälki oli näkyvä. Kun sitten seinät oli pesty (maalatut betoniseinät) päätös oli, kelistä huolimatta ulos (kolmannesta kerroksesta pihalle) tupakoimaan. Parvekkeella nykyisin tupruttelen. Ja auta armias jos joku vielä puuttuu siihenkin =D.

Itse lopetin savukkeen polton 4 vuotta sitten, en ole latunut ja muutaman kerran on kovastikkin tehnyt mieli....mutta en ole antanut periksi.
Poltin 24 vuotta ja lopettaminen tuli aivan omasta tahdosta, en kestänyt krohinaa mikä kuului keuhkoissani iltainen ennen nukahtamista.
Mieheni oli satunnainen polttaja ja tekee sitä vielläkin...noin 5-6 kertaa vuodessa, useimmiten kun ollaan bailaamassa tai reissulla.
Minua se ei haitaa kunhan Marlboro ei tule tärkeemäksi, mikä huulien välissä viihtyy....

Minä en edes vilkaise kahdesti tupakoivaa miestä. Kenkää vain miehelle, joka alkaa polttaa.

Mitä jos sanoisit ystävällesi jotain tällaista: "Rakastan sinua, mutta en halua asua tupakansavun keskellä. Jos et lopeta tupakointia sisätiloissa, voimme silti jatkaa suhdetta, mutta meidän on muutettava erilleen."

Ei muuta kuin nikotiinipurkat pöytäään. Tupakoinnin lopettamisessa on semmoinen juttu, että moni sortuu vuosienkin kuluttua uudestaan. Älä anna palata taas sille savulliselle puolelle, pyydä miettimään mitä_helvettiä_tekee ja mihin_helvettiin se 7(?) vuoden savuttomuus katosi. Kukaan lopettanut ei HALUA aloittaa uudestaan, joka on aivan eri asia kuin sortuminen uudestaan.
Vain hän voi sanoa mielihalulleen EI ja jättää polttamatta!
Itse olen ollut polttamatta vasta muutaman kuukauden ja joudun lisäämään perään TAAS. Silti aina parempi ilman.

- Savuton ei o mauton tai hajuton -

Merkillistä käytöstä. Luulisi tajuavan, että koko asunto alkaa löyhkätä ja tummua ikävän näköiseksi. Jos miehellä ei ole sen vertaa järkeä päässä, sinun täytyy sitä yrittää sinne takoa. Ikävä kyllä muuta keinoa ei ole. Tartu härkää sarvista (tai sarvesta). Loppujen lopuksi sinun täytyy päättää, miten paljon sisällä tupakointi häiritsee ja mitä olet valmis panemaan vaakalaudalle sen takia. Jos suhde on vakaalla ja tasavertaisella pohjalla, mielipiteensä voi sanoa varsin suoraan ja kaunistelematta.

BearTrap kirjoitti: "Jos suhde on vakaalla ja tasavertaisella pohjalla, mielipiteensä voi sanoa varsin suoraan ja kaunistelematta."

Tismalleen.

Sitä paitsi toisten läsnäollessa samassa tilassa tupakointi ei oikein ole yksityisasia. Vielä vähemmän yhteisessä kodissa. Ja ei lainkaan, jos joku savusta kärsii.