kumppanin ex

Miten te, siskoset, suhtaudutte kumppaninne exään? Koetteko läheisen ystävyyden ja yhteydenpidon (siis kumppanin ja hänen exänsä välisen) vaikeiksi itsellenne? Missä menisi raja, ajatellen sitä miten usein kumppani ja ex vielä näkevät toisiaan ja pitävät yhteyttä?

en kyllä ollenkaan hyväksy.. voin ihan tunnustaa olevani niiin mustis että ex mikä ex ja sillä selvä. tottakai voi kadulla vastaantullessa tervehtiä mutta siinä menee se raja.. *julmailee*

Aika vaikea yhdistelmähän se ex siinä uudessa suhteessa on. Mulle ainakin vaikka kuinka haluaa olla avaramielinen ja kunnioittaa toisen vapautta. Exään yhteydenpito aiheuttaa väkisinkin ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja mielipahaa ym.

Toisaalta yhteydenpito exään voi olla merkki hyvistä luonteenpiirteistä. Kunnioittavat toisiaan vielä kavereina suhteenkin jälkeen. Tai sitten vanha suola janottaa..

Ehkä se mikä olisi itselläni rajana. Törmätessä jutteleminen kuulumisten vaihto, joitain auttamisia tarvittaessa pari kertaa vuodessa esim. muutto tai jotain muuta isompaa erikoisempaa tavallisuudesta poikkeavaa asiaa. Mutta että monta kertaa kuukaudessa tai jopa lähes päivittäin olevat yhteydenotot olisi jo aivan liikaa. Silloin mielstäni edellinen suhde ei olisi edes loppunut, vaan olisi jäänyt jollain lailla kytemään. Tuntisin siinä tilanteessa itseni "varaosamirjaksi".

On siinä toinenkin puoli eli jos ex sattuu olemaan fiksu ja ok ihminen, suhde voi jatkua ystävyyssuhteena. Erosimme yhden exän kanssa 13 vuotta sitten ja pidämme edelleen yhteyttä. Kukaan ei näytä edes olleen näinä vuosina mustasukkainen. Itsekin suhtaudun asiaan niin, että rakastajat tulevat ja menevät, ystävät ovat ikuisia. Seurusteleemn en tämän exän kanssa ryhtyisi jo siitäkään syystä, että naismakuni on muuttunut sitten opiskeluvuosien.

Eiköhän ne samat "säännöt" yhteydenpidon osalta päde exään ja muihin ystäviin, liika on liikaa. Kyllä normaalilla älyllä varustettu ihminen tajuaa milloin se yhteydenpito ja tapaamiset menevät liian tiiviiksi. Esim jos tyttöystävää tulee tavattua harvemmin kuin sitä exää tai ystävää.

Itselläni on lisäksi se kanta, että exän kohdalla on kyse henkilöstä, jonka kanssa on tullut jo kokeilleeksi seurustelua ja se on aikanaan osoittautunut epätoimivaksi suhteeksi.

Itse olisin myös huolestuneempi tyttöystävän uudesta "sydänystävästä", jota pitääkin sitten nähdä harva se päivä... Se on paljon vaarallisempaa suhteen jatkuvuuden kannalta, samoin kuin liiallinen toisen kahlitseminen ja mustasukkaisuus;-)

Niin, ja kai sekin auttaisi jos ex huomioisi nykyisen parin nimenomaan parina (siis esim. kutsuissa, lahjoissa, jne.) niinkuin muutkin ystävät tekevät.

Päivittäinen soittelu vähän ärsyttää...vaikka kuinka olisi merkki hienosta ihmisluonteesta ja siitä, että kyseessä on kaksi hienoa ihmistä, jotka haluavat pysyä ystävinä.

Tämä taitaa olla yleisempää tämä seurustelun muuttuminen ystävyydeksi meillä lepakkoihmisillä kuin heteropareilla. Naisilla ja miehillä kun on usein hiukan omat piirinsä. Käy joskus ihan kateeksi... ;)

vaikeampi vastata kysymykseen "kumppanin ex", mutta minun erittäin pitkäaikaiseen exääni on itsellä hyvät välit. eikä mitään haluja kummallakaan muuhun kuin ystävyyteen, sen tietävät kaikki. miksi tuhota tärkeä ihmissuhde? (eron jälkeen kyllä oli pitkä jakso ilman yhteyksiä.) tämä tietenkin pätee vain silloin kun ei tarvitse olla mitään salailuja tms. en osaa sanoa oikein mitään tilanteeseen, jossa yhteys jommankumman exään on täysin viaton ts. ystävyyteen perustuva, mutta siitä tulee silti kumppanille paha olo. keskustelun paikka?

Mäkin olen jonkun eksä ja mä en edes haluaisi nähdä mun exää ja sen puolisoa, sen jälkeen kun löysin ne sängystä ja päätin, että se on siinä ja vittu tekisi mieli ampua molemmat. Ei siinä enää kaveruutta ylläpidetä jos luottamus on sitä luokkaa, että valehdellaan silmät sinisinä kuukausia ja sit käy noin kiva ylläri. Olisi ehkä pitänyt käyttäytyä agressiivisemmin mut ei oikein onnistunut. Pettäjät on perseestä. Olkaa helvetti edes avoimia ja rehellisiä, että ei tarvi kuulla esim muilta ensin niin kuin joillekin ystävilleni on käynyt.

Kyse ei ole siitä, että kukaan olisi pettänyt ketään. Siinä mielessä luottamusta löytyy.

"en osaa sanoa oikein mitään tilanteeseen, jossa yhteys jommankumman exään on täysin viaton ts. ystävyyteen perustuva, mutta siitä tulee silti kumppanille paha olo. keskustelun paikka?"

On helppo tuomita ja sanoa, että turha mustasukkaisuus tuhoaa suhteen. Mutta entä jos edellinen suhde todella on jäänyt jotenkin kytemään, siitä huolimatta että se on romanttisessa/seksuaalisessa ja sosiaalisessa mielessä loppunut? Parisuhteeseen kun kuuluu paljon muutakin kuin seksi ja yhdessä bileisiin meno. Jos vanha suhde onkin jäänyt jonnekin ystävyyden ja parisuhteen rajamaille, varsinkin jos tarkastelee tilannetta ajankäytön vinkkelistä katsottuna? Tai emotionaalisen tärkeyden ("exäni on minulle todella tärkeä ihminen, en halua menettää häntä, minusta on mukava nähdä häntä usein ihan vaan juttelun merkeissä") vinkkelistä? Tai jos exät ostelevat lahjoja toisilleen ystävyyden merkiksi?

Monethan noista yllämainituista asioista ovat ihan tavallisia ystävien keskeisiä asioita (lahjojen ostelu, juttelu, toistensa arvostaminen, jne.), joten onko kyse siis vain turhasta mustasukkaisuudesta? Toisaalta voisi kysyä (taas) että missä oikein menee se raja - miten tiiviisti on korrektia pitää yhteyttä edelliseen kumppaniin niin, että ei satuttaisi nykyistä kumppania exänsä kanssa ystävyyttä rakentaessa? Ja saattaisiko nykyisestä tuntua siltä, että hän nyt vain on ihana sängyssä ja ihan mukiinmenevä edustustilaisuuksissa, mutta Todella Tärkeä Ihminen oli se exä... Ja vaikka nykyinenkin on tärkeä ja ihana, hänen on odotettava aika kauan, ennenkuin tulee Yhtä Tärkeäksi kumppanilleen kuin se Hieno Ihminen exä? Hmm?