Ihmissuhteiden katkeaminen

Mulla on käyny monta kertaa nii, et suhteet on menny poikki, mut koen et ne ei oo menny poikki minkää muun takia, kun itsekkyyden vuoks. Ne ei oo halunnu nähhä vaivaa suhteen takia. Mä aina haluun auttaa kundi, mut ei ne taas haluu tehä mitään sillee vastavuoroisesti, vaan suuttuu, jos niilt pyytää jotai tai ei koskaan muista. Ihan tyhmää. Mä autan, jos voin, mut jos mä pyydän apuu, ni ne on aina kärtsyi.

Mist on kyse?

Kai me ollaan frendei, jos ollaa homoi. Tä?

kenties kaikki eivät ole siinä elämäntilanteessa että haluavat tehdä kovastikin töitä suhteen eteen, tai syitä voi olla vaikka miten.
Omalla kohdalla(nainen) en yksinkertaisesti tajunnut että suhteen eteen On tehtävä töitä, vieläpä paljonkin. Minä en tehnyt mitään, kun suhde oli loistava, mutta ongelmat tulivatkin muualtapäin. Saadakseen yksi on luovuttava jostain toisesta, kompromisseja on tehtävä.

Voisiko olla niin, että olet alusta asti liian auttavainen ja epäitsekäs, ja vedät puoleesi juuri sellaisia tyyppejä, jotka etsivät jotain altruistista tyyppiä, joka tukee heitä mutta joka ei odota vastapalvelusta? Ehkä sinun pitäisi alusta asti osoittaa, että myös sinulla on tarpeita ettet loisi sellaista vaikutelmaa, että olet valmis yksipuoliseen suhteeseen. Ja jos se ei tunnu toiselle sopivan, niin unohdat koko tyypin samantien.

Ja muuten, minusta ei pitäisi olettaa, että vain sen takia että kaksi tyyppiä ovat molemmat homoja, he olisivat automaattisesti frendejä. Pelkkä yhteinen seksuaalinen suuntautuminen ei vielä millään tavalla takaa että kahden henkilön kemiat sopisivat yhteen.