Vippasitko rahaa kaverille? Oliko moka?

Pari esimerkkiä siitä miten mua on vedätetty:

1. Inttikaveri pyysi tuvassa lainaks aamulla 50 mk. Sit iltapäivällä se oli menny sosiaalikuraattorille ja hakenu sivariin ja lähteny saman tien. Ovela jätkä. Oli ihan kivan tapanen kaveri.

2. Yläkerran naapuri soitti la aamul mun ovikelloa. Sanoi et lompakko oli viety Jacks' & Mikes'issa pe illalla. Pyysi 50 mk junarahaa. Annoin satasen ku aattelin et se varmaan tarvii sen, jos ei oo pennin hyrrää. Sen jälkeen kaveri alko välttelemään mua, muutti pois ja jos joskus tuli kaupungilla vastaan, ni vaihtoi toisel puolel katua. Samoissa bileissä käy yhä. Kerran pyysin rahaa takas, mut "ei just sattunu olemaan". Oli ihan kivan tapanen kaveri.

3. Ex-poikakaveri lainas mult jotain muistaakseni 600 mk. Ei maksanut ikinä. Oli ihan kivan tapanen kaveri.

4. Ex-bestis lainas mult jotain 1000 mk. Sain kinuu rahoja takas pitkään. Tiesin et sillä oli varaa maksaa takas. Lopulta pitkän ajan jälkeen maksoi, mut loukkaantu verisesti. Oli ihan kivan tapanen kaveri.


En ole rikas, enkä levittele rahojani. Olen normaalivaroissa elävä opiskelija. Hoidan talouteni ja tiedän mihin rahat menee. Olen hyväuskoinen. - Kuten näkyy, nämä vipit tapahtui vanhan rahan aikaan kaikki, joten jotain olen ilmeisesti oppinut.

Ei muuta kuin pyydä ajokortti, kello pantiksi niin kauan kun ei ala hilloa löytymään. Toinen mene kaverin luo ja ota vaikka tv tai dvd soitin tms mukaasi.
Jos ei anna, vedä kerran päin lättyä.....eiköhän ala viesti menemään perille.
Älkää nyt taas kauhistelko neuvojani joskus vain asiat tarvitsevat hieman maanläheisempää lähestymistapaa....
Toinen tapa on tietty haukkua pataluhaksi vaikka Latinaksi jos haluaa tehdä vasta puoleen lähtemättömän vaikutuksen.
Uskon kuitenkin että se vaikutus säväyttää ainoastaan sanojan ja epäilen kuitenkin että rahat jää saamatta......

Jos joku minua poskelle lyö niin en kyllä käännä toista poskea ja sen jälkeen taas toista poskea jne... kyllä yhdestä kerrasta voisi alkaa pikkuhiljaa jo oppimaan :)

Pidän myös itseäni herkkäuskoisena mutta en enää lainaa rahaa kenellekään, koska tiedän, että ne vipit on niin helppo jättää maksamatta takaisin.

ei tyhmä oo se joka otta rahat , vaan se joka maksaa. mulla on ainakin periaaate , että en kavereilleni rahojani lainnaile .koska tiedän että se takas saaminen on tosi vaikeeta. mun rahat on mun rahoja , hankkikoot kaverit rahansa sieltä mistä tietävät " helpommin " saavansa. sen takia kaverit onkin varmaan kiertäneetkin mut " rahan kerjuussa " kaukaa , kun tietävät kuinka " nihilisti " rahojeni suhteen mä olen.

Niin, näis on tosiaan kaikissa taustalla se hyväuskoisuus. Sitä vaan tyhmästi luottaa ihmisiin. Enpä voi sanoo et missään näis tapauksis ois tullu mieleen et kaveri onkin huijaamassa multa rahaa.

Uskon et mun em. kertomuksissa 1 ja 2 oli tarkotus huijata rahaa. Kertomuksissa 3 ja 4 se maksamattomuusvaihtoehto vaan alko houkuttelemaan. Tilaisuus teki lainaajast pummin. Rahast kun on niin vaikee luopua.

Luotettavalle tutulle nyt vielä vois pari euroa lainata, kaveri saa olla aika hirveän luotettava... on nimittäin inhottava tilanne alkaa velkoja perimään kaverilta...

Kerran lainasin bestikselleni 50mk, ei maksanut ikinä takaisin, oli tosi pottumaista kun sillä joskus rahaa näytti olevan, eikä voinut maksaa velkojaan vaikka minä elin makaroonilla rahanpuutteessa... Ei sitä jaksanut koko ajan olla kinuamassa...

Minä taas olen aina velkaa kaikille. Minulla ei ole rahaa melkein ikinä ja sitten ystäväni lainaavat minulle aivan pyytämättä ja minua hävettää kun menee aina kauan ennenkö saan maksettua takaisin. Mutta kun takaisinmaksun aika tulee niin annan kaiken takaisin korkoineen päivineen. Tällä hetkellä olen velkaa 100e eräälle ystävälleni. Alun perin se oli 200e, mutta puolet olen maksanut.. Yritän kovasti välttää lainan saamista vaikka se olisi ihan pieni laina. Sitten kun olen varoissani niin en lainaa enää keneltäkään mitään ellei ole aivan uskomaton hätä.

Lainasin vaimolleni.Summasta olen saanut takaisin 1/7. Oli sen verran tyytyväinen että lähti uusiin kuvioihin.Tuli kerran yöllä pakkaamaan ja pitämään meteliä.Loput kamansa haki asiallisesti silloin kun en ollut paikalla.Avaimetkin sain loppujenlopuksi postiluukusta tiputettuna. Silloin kun yhdessä oltiin niin hän keksi hyvän keinon hankkia rahaa.Täytin pyöreitä ja hän keräsi rahaa lahjaan ystäviltämme.Ajatus oli hieno; 2hengen kuumailmapallolento.Yllätyin kun sain lahjakortin.Mutta enemmän yllätyin kun olin varaamassa lentoa,firmasta sanottiin että laskua ei ole koskaan maksettu.Kukaan ei ole saanut takaisin siihen laittamaansa rahaa.Ex-vaimoni ei vastaa puhelimeen eikä s-postiin.Kun ei vastaa niin ei tarvi vastata teoistaankaan.Asia varmaan vaan unohtuu. Enpähän lainaa enää kenellekään ja tuskin otan akkaakaan.

Minulla on nykyisin periaatteena se, etten ikinä lainaa, vaan annan jos on.

Olen kyllä itse joutunut joskus lainaamaan ja siitä tulee aivan tautinen stressi, että saa maksettua takaisin, koska sitten menee luotto ihmissuhteesta, jos ei pystykään maksamaan takaisin.

Olen oppinut että on olemassa se tietty ihmistyyppi joilla on aina kaikki rahat tuhlattu ja sitten yritetään lainata pikku vippejä joka suunnasta. Ja kun kaikki rahat aina menee, millä niitä lainojakaan takaisin maksaisivat.

Enkä kyllä kenellekään mitään lainaa. Käsken menemään pankista pyytämään lainaa jos tarvitsevat, sieltä minäkin asuntolainani hankin. Sitten toki sanovat että ei pankista lainata kun on luottotiedot mennyttä, niin voin todeta että samasta syystä minäkään en lainaa hänelle.

Vältän lainaamista niin paljon kuin pystyn. Ja en kyllä varmasti lainais jollein naapurille, ellei nyt paras kaveri sattuis olemaan.

Kyl mä oon siis läheisille ystäville pystynyt lainaamaan (todella harvoin sitä kyllä tarvinneet) ja saanut rahani aina takaisin. Kannattaa lainaus vaiheessa yleensä myös kysyä ihan tarkkaa ajankohtaa, milloin rahaansa kannattaa odotella takaisin.

Itse en koskaan halua lainaa ottaa, mutta onneks ei yleensä edes tarvitse.

Mä melkein mielummin tarjoan sit kuin lainaan, jos tunnen tyypin hyvin.

Niin olen lainannut hyvässä uskossa. Kaveri kehui rehellisyyttään jne. Lupasi maksaa, usein. Käytti sitä vaan kiusana, ei ole vieläkään maksanut, ja aikaa lainasta on jo viitisen vuotta - kyseessä on kuitenkin useampi huntti euroinakin.
Lopulta siis selvisi että tyyppi ei ole mitään sellaista miksi itseään kehui tai miksi itseään "luennihti". Tosi PASKA ihminen, ja tuo on paljon minulta sanottuna. Mutta kaikki tuo on oppina minulle, näin ajattelen sen positiiviseksi. Uskon että kukin meistä saa maksaa velkamme muodossa jos toisessa sitten - niin hänkin. Ja hänen elämä se vaikeaa on, kun pitää noin elää! Minun elä on hyvin kaikestahuolimati.

nojaa, itse kyllä voin pieniä summia lainailla kavereille tai heiltä itse. mutta isommasta summasta jos olis kysymys, niin haluaisin päivämäärän tietää... eli en lainaisi rahaa, jos "no..., joskus varmaan jotain tulee...". parisuhde nyt on vähän eri asia jos tulee hätätilanne...

mä en tykkää velasta, mieluummin pyydän sit pankilta jos on pakko. vekseliin voin kirjoittaa nimen jos luotan ihmiseen (tiedän hänestä jotain). joku asuntolaina olis eri asia...

tää on nii-iin sellanen asia ettei osaa neuvoa, kertoa vaan omia juttuja...

Mä oon lainannu ystäville rahaa, kerran isommankin summan ja aina oon takas saanu. Paitsi ex-avokki ei osituksesta kyllä maksanu mulle kuuluvaa osaa kokonaan ja mä kiltti en sanonu mitää kun halusin säilyttää ystävyyden. Kyl se (isompitulonen) joskus muistaa jollain summalla niin että kyllä mä sen rahani ehkä takasin saan, mut se vielä luulee olevansa jalo. No joo, ei edes kunnon ystävyyttä säästyny (me ollaan niin erilaiset ettei yhteistä ole vaikka välit on ihan kunnossa) joten uhraus oli turha.

Itse jouduin lainaamaan pieniä summia (10-20e) kavereilta jokunen kesä sitte ja se oli ikävää vaikka aina takasin maksoinkin parissa viikossa. Siskolta jouduin samaisesta ex-avokista johtuen lainaamaan pari tonnia, nekin maksoin takas.

Kyllä mä kavereille pieniä summia lainaisin edelleen, ystäville enemmänkin. Ja kellekään en mitään takaisi, olisi sitten vaikka äiti tai puoliso.