Näin kulutan aikaa...(Oulussa)?

Olettaisin, että edes jokunen pohjoisen ihminenkin seurailee tätä palstaa. Vaikiaa on kai kaikkialla, mutta tuolla etelässä on sentään edes jotain vaihtoehtoa ja mahdollisuutta käydä törmäilemässä muihin kaltaisiin vinoviettisiin. Että olkaa vain tyytyväisiä etelän lepakot ja muut! Teillä sentään menee hyvin. Mutta entäpä täällä pohjoisessa? Itse kun en yhden sortin urheilijana oikein pysy hereillä hirmu myöhään ja jaksa siten kukkua aamuyöstä jossain Becksussa jne, niin tunnun törmääväni teihin turhan harvoin. Baarissa käyn kyllä joskus, mutta ne on vaan semmoisia tavallisia Graaleja jne eikä niissä kukaan vilkuta silmää. Reissunaisena piipahtelen joskus etelässäkin visiitillä, mutta ne jutut ovat helposti hieman kaukana arjesta ja ehkä aina vähän spesiaalimpi juttu.

Siksipäs olo on kieltämättä välillä vähän semmoinen, että ypöypöyksin oon tässä maailmassa, ainakin niin kauan, kunnes annan periksi ja muutan osoitteeni Espooseen tai Vantaalle. Vaikka ei kai asia ole ihan niin. Piireihinkin yritin joskus pyrkiä, mutta muutamat linkkini oululaiseen sateenkaarimaailmaan ei kiinnostunut avustamaan minua siinä. Ja kun tässä alkaa ikääkin kai hiljalleen karttua, niin hieman on olo, että kaik’ on mennyttä (jo nyt). Miten ihmeessä pohjoisen lesbo tahi bisse kuluttaa aikaansa kaikki päivät ja illat ja yöt? Teettekö töitä uupumukseen asti, etsittekö töitä, nökötättekö kirjastossa ja elokuvissa vuorotellen, opiskeletteko, hoiteletteko lapsukaisia, tuijotatteko vaan tv:tä kotona, kolaako kukaan lunta, pelaattekö säbänttiä vaan kaikki, aerobiccaako kukaan, käykö kukaan hiihtämässä tai mutkamäessä, biletättekö eläimellisesti vai mitä ihmettä? Kertoisitte jotain arkipäiväistä. Muutamalla sanalla. Onko teitä edes olemassa?

Asun Turussa. Olen kolminkertainen isosisko, asun kotona, valmistuin juuri ylioppilaaksi ja usein osallistun leikki-ikäisten veljien hoitamiseen. Ja sitten olen vain kotona yleensä, kavereita näen pari kertaa kuukaudessa..menopaikat ja vilinät on kivenheiton päässä mutta ei niissä tule juuri käytyä. Ehkä kuusi kertaa vuodessa käyn joko hetero-tai homobaarissa riippuen kanssaihmisistä. Ei minulla ainakaan ole biletyselämä mitenkään kovin railakasta tai yleistä. Ei sillä ettenkö nauttisi juhlimisesta:-)
Homoglobiinin järkkäämissä tilaisuuksissa alan ehkä käymään silloin tällöin.

Asustelen paljon Oulua pohjoisempana, joten ei ole homobaaria nurkalla =) Aika kuluu opiskellessa, liikuntaa harrastaessa ja Lapin luonnosta nauttiessa.

kyllä meitä on aika runsaasti,joka paikka kuhisee lepakkoja :)
ja kyllä,teemme kaikkea yllämainittua ja lisäksi käymme joskus pilkillä ja shoppailemassa!
mutta tosipuheessa,kyllä se oli vaivan takana aikoinaan se kaveripiirin hankinta kun muutin pienemmältä paikkakunnalta enkä tuntenut juuri ketään,saatikka yhtään lesboa!ei sun auta kuin yrittää,pyydä vaikka baariin niitä setalaisia.sano että et uskalla mennä yksin etkä tunne ketään:)vaikka ei niin baari-ihminen olisikaan niin ainakin pääset tutustumaan muihin ihmisiin ja sitä kautta uusien tuttavuuksien kanssa voi tehdä kaikkea muutakin.näin ainakin mulla toimi,olin aika ujo siihen aikaan.
mutta älä ainakaan ole kateellinen helsinkiläisille.siellä on pienemmät piirit kuin täällä koska uusia tyyppejä katellaan nenänvartta pitkin ,puhutaan paskaa "toispiiriläisistä" ja homojen kanssa ei tulla toimeen ollenkaan!(sori jos yleistän,ei tarvi provosoitua)
rohkeasti vaan juttusille,kyllä täällä asuu ihan mukavaa sakkia.sekin muuten voi auttaa jos juttukaverille jotenkin tekee selväksi että ei yritä iskeä vaan haluaa vain jutella.ainakin minua kyllä kiinnostaa jutella uusien tuttavuuksien kanssa mutta iskuyrityksille ei kiitos koska olen varattu.se on joskus vaikea erottaa joten mielummin liukenen paikalta.

Hyvä paikka tutustua uusiin ihmisiin ihan vain kavereina on Setan ryhmät. Naisten ryhmässä käy ihan kiitettävästi ihmisiä, ja sinne on aina uudetkin tervetulleita. Ja saapa meidän kanssa tulla pelaamaan sitä sählyäkin.. :)

Kovin tuntuu joskus nämä Oulun lesbo/homomenot hiljaisilta. Voi kyllä olla, etten vain tiedä asiasta mitään. Sitä kun usein ajautuu tuonne heterobaarin puolelle tämmöisenä biseksuaalina, jonka kaveripiirikin lähinnä noista heteroista koostuu. Mutta ei se ole kivaa sekään. Tuntuu, että tuo lesbopuolenikin kaipaisi jotain elämää.

Joskus tulee mieleen, jotta miksi prkleessä en lähtenyt etelään seksuaalipakolaiseksi silloin, kun oli siihen hyvä mahdollisuus. Nyt on vielä monta vuotta jäljellä kakkuani Oulun yliopistossa.

Niin ja nyt on perjantai-ilta ja minä istun tietokoneen ääressä. Se kertonee elämästäni jo vähän liikaakin.

Päivät ja illat sekä viikonloput menevät tavallisessa arjessa: työtä, kotona olemista, kotitöitä, lukemista, netissä surffaamista. Liikuntaakin yritän harrastaa. Hiihtämiseen täällä alkaakin olla kohta parhaat kelit edessäpäin. Mutkamäki ei kiinnosta, vaikka rinteet ovat melkein vieressä.

Baareilu on vähäistä. Becksu on yhä näkemättä ja kokematta eikä sinne kauheaa hinkua olekaan. Vanhassa Huikassa tuli aikoinaan käytyä muutamia kertoja.

Itse asun pienellä paikkakunnalla, josta tunnen yhden naisen. Melko myöhäisellä iällä kaapista tulleena olen huomannut että netin kauttakin voi löytää muita. Baarissa en ole koskaan tutustunut yhteenkään ihmiseen. Meitä on pitkin kairoja ja korpia, suurin osa omissa koloissaan piilossa.

Itse olen asunut Oulun tienovilla kohta kymmenen vuotta. Tuli pääsykokeisiin, rakastuin päätäpahkaa ja sitten olikin silmiä muutaman vuoden ajan vain meille kahdelle. Selvittiinhän siitä alkuhuumasta sitten ja nyt työ, koti, kotieläimet, sukulaiset ja ystävät täyttävät päivät. Ja sitten matkustamme aika paljon.

Baareilussa emme ole mitenkään aktiivisia, mutta aina sillon tällöin meiltä puree baarikärpänen ja otamme ja lähdemme kaupunkiin. Becksussa olemme istuneet muutamaan otteeseen, mutta ongelma on hiukan tuo paikan vilkastuminen siinä vaiheessa, kun itseä jo kovasti nukuttaisi. Tosin tänään hiukan mietimme sinne lähtöä - itse olen kovin arka ottamaan kontaktia uusiin ihmisin baarissa, mutta vaimollani on onneksi sosiaalista rohkeutta minunkin puolestani.

Zen: Yliopistolta kannattaa bongailla sateenkaarihenkistä seuraa humu-kuppilasta hutk:sta.

NobodyHere, kirjoitit mielestäni asiaa siinä, että Oulussa on vaikeata tuo tutustuminen muihin kaltaisiinsa - josta on myös omakohtaista kokemusta. Itsellä on se etuna, että ei ole tarvinnut aivan yksin noitakaan harvoja Becksun/bileiden kokemuksia jakaa - omastatakaa on vakikaveri. Aiemminkin olen tainnut hypätä oululaisten aktiivi-setalaisten (=jotka mm. bileissä, näyttävät ainakin olevan niitä ns. pääpäsmäreinä) varpaille, kritisoimalla bileitä, musiikkia jne. Mutta huom: Ei ole tarkoitus loukata ketään! Itsekin voisi olla toki varmaan aktiivisempi. Tiedän meitä olevan muitakin ja iän puolesta ainakin kokeneempiakin. Eivät kaikki halua notkua Becksussa aamuun. Ja ei sinne sitten kovin usein kehtaa lähteäkään, kun tietää ettei siellä kuitenkaan ketään ole siihen aikaan, kun siellä itse on - aikana jota pitää ihmisen aikana. Töissäkäyvillä, jopa perheellisillä, mutta ei niin ikälopuilla on myös joskus tarve irrotella, ja silloin kyllä monesti ihan heteromestat vievät voiton. Siellä saa ainakin juttuseuraa, muuta ei toki ole tarkoituskaan hakea.
Eli et sinä yksin ole. En itsekään ole törmännyt tuolla kaupungilla liikkuessani kovinkaan moneen naamalta tutunnäköiseen vinokkaaseen, joskus joku jossain toki. Mutta kai meitä on monta muuta, jotka teemme sitten mitä teemmekin vapaa-aikanamme. Itsellä liikunta on sellainen henkireikä. Aamulla on kiva nousta suht kohtuu aikaan ylös myös vkonloppuna, niin että kerkiää nauttia päivästä ja satsata akkuja jälleen seuraavaa viikkoa varten. Ja jos vastaisin tuohon miten ajan kulutan, niin meneehän se aikapitkälle sitten työn teossa, tv:n katselussa, lumen kolaamisessa, hiihtämisessä.. Terveelliset ovat nämä elämäntavat. Ja kiva olisi tutustua ja vaihtaa ajatuksia muiden vähänkin kaltaistensa kanssa.
Tapaamisiin... missä sitten törmatäänkin ja ketkä sitten törmaavätkään! ;)

Yhtenä pääpäsmäreistä (: voisin sanoa, että itsekin kaipaisin Ouluun jotain muuta Becksun lisäksi. (Tämä tuskin kuitenkaan helpottaisi ihmisiin tutustumista, joka lienee yhtä helppoa/vaikeaa paikkakunnasta riippumatta.) Ja näin setalaisena järjestäisin mielelläni enemmän bileitä ym. menoja Oulun sateenkaarikansalle, mutta täytyisi olla myös ihmisiä _tekemässä_ asioita.

Meillä kaikilla vapaaehtoisilla on omakin elämämme (opiskelu, työ jne.) ja viimeksi eilen pohdimme juhannusbileiden kohtaloa. Onko meitä tarpeeksi roudaamaan äänentoisto- ja valolaitteita, kuka myy lippuja, soittaa levyjä, valvoo järjestystä.. (itse olen ollut ehkä kuusi juhannusta bileitä järjestämässä ja siinä on jäänyt aina oma juhliminen vähemmälle).

Tässä vaiheessa muistuttaisin, että ensi viikolla on yhdistyksen kevätkokous. Tervetullut on kuka tahansa, jota Oulun sateenkaariolot kiinnostavat!

http://www.oulunseta.fi

Hei NobodyHere ja muut oululaiset. Kiva kun täällä keskusteluissa myös muita Oulun naisia. Itse tuossa vasta, olisikohan ollut jokunen työpäivä kun ajankuluksi eksyin lepakkolaaksoon ja nyt yritän omalta osaltani olla keskustelussa kuin keskustelussa (jos se vaan sivuaa omia mielenkiinnon kohteita) mukana.

Tuossa edellä tulikin jo hyviä kommentteja asiaan "onko Oulussa lepakkoelämää". Kyllä taallä on, ihan havaittua liikettä ;) Itse en niin perusta baarielämästä vaikka Becsussa onkin tullut jonkin verran käytyä, silloinkun tanssijalkaa alkaa liikaa kutittamaan. Muutenkin tuon baarielämän pintapuolisuus ei ole sitä mitä omalta elämältäni haluan. Paremmin viihdyn kotona, mökillä, liikunnallisissa ja kultturillisissa harrastuksissa, ystävien ja rakkaiden ihmisten seurassa. Silloin nuorempana kyllä baareissakin tuli juostua ihan kyllästymiseen asti mutta enää ei ole tarvetta moiseen. Kun ikää tulee lisää niin tätä se tekee :) Haluaa rauhoittua ja keskityä olennaisiin asioihin. Kotiin, ihmissuhteisiin, omaan itseensä. Ja töitäkin pitää välillä tehdä.

Hei, törmäilään ja tavataan. Aurinkoa kaikille ja keväthankien loistetta. Itse taidan lähteä hiihtämään vapaapäivän ja hienon ilman kunniaksi:)