Ongelmia syömisen kanssa?

Ajattelin kirjoittaa vaikeasta ja usein vaietusta asiasta, syömishäiriöistä.
Tuntuu, että homoihin kohdistuu enemmän paineita olla hyvännäköinen,laiha,täydellinen jne.
Onko erilaiset syömishäiriöt yleisempiä homoilla?
Olen usein pohtinut onko homoudella vaikutusta tähän.
Itsellänikin on joskus ongelmia syömisen kanssa. Jos olisin hetero en välttämättä tavoittelisi täydelistä ja läskitöntä vartaloa vaan jotain muuta,esim. lihaksikasta "miehen" kroppaa.
kirjoitelkaa mielipiteitä ja omia kokemuksia!

Monilla heteropojilla, jotka treenaa saadakseen "täydellisen", lihaksikkaan kropan, on syömishäiriöitä. Kehonrakentajan dieetti on lähes rasvaton, ja rasvattomuus kuuluu siis myös lihaksikkuuden ihanteeseen. Eiväthän lihaksetkaan näy kunnolla ellei rasvaprosentti ole lähellä nollaa. Eli tuskin se heterous mitenkään erityisesti syömishäiriöiltä suojelee.

On varmaan kuitenkin totta, että monilla nuorilla homppelipojilla on jostain ihmeen syystä samanlaisia ihanteita vartalonsa suhteen kuin heterotytöillä (?!). Monet homopojathan tavoittelevat langanlaihaa kuikelomallia kropalleen. Itse en ole tuota laihuusihannetta koskaan ymmärtänyt, mutta monista se on "must". Ihme touhua.. Mitä haluttavaa on muka luuta ja nahkaa olevassa nälkäkurjessa? Joku joka ymmärtää paremmin selittäköön.

On syömishäiriöisiä vaikka kuinka paljon. Se liittyy mielestäni samaan asiaan kuin itsensä peilaaminen. Toinen ääripää samasta asiasta on juuri bodarit.

Olen usein miettinyt myös sitä, miksi anaaliin pitää työntää esineitä tai nyrkkinaida. Se liittyy juuri syömiseen ja ruoansulatukseen uskokaa tai älkää. Sitten jotkut saavat kiksejä peräruiskeista ja itsensä tyhjentämisestä sillä lailla.

Syöminen, ruoansulatus ja ulostaminen ovat kaikki ruoansulatukseen liittyviä asioita. Joku näistä tai kaikki tuovat epämukavuutta ja se minimoidaan jollakin tavalla. Ei syö, niin ei ulosta.

Ulkonäkömuutokset heijastavat myös mielialoja: maaninen hyperaktiivinen anorektikko vastaan lihava ja vetelä melankoolikko.

Anorektikko oksentaa, ettei tarvitse sulattaa, jos on ruoansulatusvaivoja. Sitten hän juoksee kuluttamaan olemattomia lihaksiaan. Masentunut ahmii ruokaa saadakseen itsensä liikkeelle ja piristymään, mutta jatkuvat nopeat verensokerin nousut laskuineen vain lisäävät väsymystä ja hän jää paikoilleen uupuneena ja entistä masentuneena ja lihoo lihomistaan.

Itsensä tunteminen ruumiillisena olentona ja sillä tavalla lihallisena ja rappeutuvana on joillekin hyvin vaikeata. Yritys pysäyttää kehitys ja elää ikuisesti on aina ollut ihmisten yksi henkisistä ja filosofisista polttopisteistä. Olla laiha voi olla sama asia kuin olla henkinen( henkevä) olento: ennen vanhaan sitä haluttiin kuihtua pois tuberkuloosiin, koska se oli draamaa ja se oli taiteellista, mutta nyt sama asia voidaan tavoittaa hiv-infektolla ja se on vielä kammottavampaa, mutta ei enää yhtään niin haluttu tapa kuolla kuin tubi.

Liian laiha ja kelmeä lommoposkinen olemus voi paljastaa kroonisen sairauden tai huumeiden käytön( se muotihuume Nykissä). Sopivasti laihana voi ostaa muotinukkemaisia vaatteita ja olla trendikäs ja turhamainen ja saada huomiota ja ihailua osakseen ja vaikuttaa ikäistään nuoremmalta ja hipata yli-ikäisenä diskoissa.

Täytyy tunnustaa, että minua välillä salaa naurattaa omat kirjoitukseni, siilä niin huimaa se joskus on ( sisäänpäin naurua).

Itse kohta lähes puolet elämästäni häiriintyneen syömiskäyttäytymisen kanssa eläneenä voin vakuuttaa, että kyse on muustakin kuin homoudesta, peilaamisesta tai ulostamisesta/ruuansulatuksesta.

Homoseksuaaleilla syömishäiriöriski (lähinnä anoreksia ja bulimia) tutkimusten mukaan kasvaa. Miksi? Ulkomuotokeskeinen kulttuuri, sopeutuminen omaan seksuaalisuuteen jne.

Syömishäiriö ei myöskään ole pelkkää laihduttamista jne., vaan mukana on aina psyykkinen puoli. Pitänee myös muistuttaa, että kyseisillä sairauksilla on varsin tehokkaat vaikutukset terveyteen. Syömishäiriöihin yhdistyy usein myös muuta psyykkistä oireilua, kuten masennusta, suicidaalisuutta, ahdistusta... Myös persoonallisuushäiriöitä on tutuillani diagnosoitu.

Syömishäiriöt puolestaan johtavat helposti myös ongelmiin päihteiden kanssa. Näin esim. omalla kohdallani. Amfetamiini ja syömishäiriö on ehkä se nopeimmin tuhoava yhdistelmä, mitä tiedän...

Tunnen muutaman muunkin syömishäiriöisen miehen on heteroita, bissejä ja sitten meitä homoja. Jokainen sairastaa hieman omalla tavallaan.

Ongelmana on lähinnä se, että miehilllä syömishäiriöt jäävät helposti huomaamatta. Joko tilanteeseen ei puututa ollenkaan tai syytetään uumeita tms. Itselläni kävi tosin sinäänsä varsin hyvin, että kouluterkkari ja lääkärit ottivat tilanteen heti tosissaan. Paraneminen ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä, kun ruoka paikkaa tunteet -tavalla tai toisella.

Ihmissuhteiden kanalta tämä on myöskin aika tappavaa. Tämä ei ole kovin kaunista, kun katsoo ulkopuolisin silmin. Sukulaiset hyppivät edelleen seinille, jos paino tippuu. Suhteet kaatuvat joko asian tiedostamiseen tai siihen, että asia jää käsittelemättä. Mutta omista teoistaan pitää ottaa vastuu ja en kyllä itse kestäisi elää itseni kanssa. :)

Niin. Ja en ole nykyään anorektinen, lähinnä treenattu ja sporttinen. Ei näy päällepäin, että olen jokseenkin sekopää. Kukaan ei vaan näe ovien taakse, mitä tämän kropan ylläpitäminen maksaa. Jäljet näkyvät kropassa ja se on vähän surullista. Vinkiksi kaikille: Timmin kropan saa halvemmalla ja helpomminkin.

Syömishäiriöt tappavat myös sen sosiaalisuuden, joten eipä tässä hirveesti pippaloida trendivaatteissa baareissa tai muualla. "Ehkä sitten kun olen rasvattomampi!" on aina hyvä syy. Tai kun niitä ystäviä ei kovin montaa ole.

Sosiaalisuudesta puhumattakaan -seksuaalisuus tässä kuolee myös. Ihan suoranaisestihan laihduttaminen heijastuu hormoonitasapainoon ja seksi ei maista. Puhumattakaan, että inhoa omaa kroppaansa kohtaan on tullut "tapettua" seksin avulla niin, että joskus ajattelin, etten koskaan enää tule nauttimaan seksistä. Ok. Aasia heijastuu seksuaalisuuteen edelleenkin, muttei estä siitä nauttimista.

Koska olen "itsekeskeinen syömishäiriöinen", niin lisään vielä, että tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen vartalooni ja ulkonäkööni. Sen kanssa pitäisi vain oppia elämään... Mutta miten aloittaa elämä uudestaan, jos ainoa elämä mitä tietää on yhtä ruokaa? (Puuhailen parhaillaan kysymyksen parissa.)

Niille, jotka tuntevat syömiskäyttäytymisensä olevan häiriintynyttä suosittelisin hakeutumista hoitoon. :) Fakta on myös se, että mitä kauemmin sairastat, sen kauemmin toipuminen kestää. Jos toipuu...

Eihän treenaaminen sulje pois ihmissuhteita! Harrasta ryhmäpelejä niin voit pitää kovan treenaamisvauhdin sekä lisätä ystäviesi lukumäärää!

mb puhuu asiaa. syömishäiriöt eivät ole mitenkään yksiselitteinen asia. kyse ei ole pelkästä laihduttamisesta vaan usein myös esimerkiksi pakottavasta itsehallinnan tarpeesta ja perfektionismista.

kokemusta valitettavasti on ja syömishäiriö jättää jälkensä niin mieleen kuin ruumiiseenkin. vaikka siihen ei liittyisi mitään lääkkeiden tai huumausaineiden väärinkäyttöä niin jatkuva oksenteleminen ja syömättömyys tuhoaa elimistön aika nopeasti. en suosittele.

olen joskus miettinyt sellaista teoriaa, että mahdollisesti se voi olla osaltaan vaikuttava tekijä, että usein homoseksuaalinen tai muuten vinksahtanut on joutunut kokemaan kaikenlaista syrjintää ja itseensä kohdistuvia paineita. sitä väkisinkin päätyy suurennuslasin alle ja siitä voi olla seuraamuksia. ei siis välttämättä siitä pelkästään, mutta osatekijä se voi varmasti olla.

mimi kirjoitti: "homoseksuaalinen tai muuten vinksahtanut"



Justiinsa.

Jospa vaikka tarkistettaisiin niitä asenteita ja faktatietoja: Homous ei ole sairaus, vamma eikä psyykkinen häiriö.

Homofobia ja sisäistetty homofobia sen sijaan on häiriötiloja ja niihin on olemassa ihan hoitojakin. Yleensä homofoobikot ja itseään vihaavat homot on ankaran hoidon tarpeessa. Hoitoja löytää vaikka baareista tai uimahalleista.

Itsensä kieltäminen ja häpeäminen ei ole hyvä ratkaisu. Siitä voi seurata kaikenlaista ikävää, mm. syömishäiriöitä. Kannattaa tarttua homoa sarvesta ja tulla ulos kaapista, niin sitten ei enää niskakaan punoita samalla tavalla kuin ennen.

Kaiken A ja O on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on.

korjaus. anteeksi sanavalintani. se oli lähinnä vain tapa lyhentää rimpsua homot, lepakot, bisset, transut jne. kyseessä oli ihan neutraaliksi tarkoitettu ilmaisu. ei pidä ottaa itseään liian vakavasti.

Valitettavasti jotkut homoista käyttäytyvät kuin seinähullut kuten sekin Nykkiläinen hiv-positiivinen hintti, joka vaikutti superviruksen kehittymiseen.

Syömishäiriöt tuntuu olevan lisääntymään päin kaikissa teini-ikäisten ryhmissä. Silloin aikanaan kun minä olin vielä koulussa, poikien syömishäiriöt olivat erinomaisen harvinaisia, mutta nyt niitä tuntuu olevan vähän useammin. Nyt olisi taas helppo rueta latomaan tekstiä pintaa korostavasta ja mediakeskeisestä kulttuurista, joka pakottaa kaikki samaan ruumiilliseen ihannemuottiin, mutta en usko sen olevan todellinen syy ongeman kasvuun. Joka aikakaudella on ollut jonkinlainen ruumiillinen ihanne kummallekin sukupuolelle, mutta sen tavoitteleminen ei ole koskaan aiheuttanut samanlaisia terveiydellisiä haittoja kuin nyt.

Lievän syömishäiriön läpikäyneenä sanoisin, että herkästi manipuloitavissa olevat, korostuneen itsekriittiset esteetikot ovat alttiimpia. Jos vielä tulee jossain vaiheessa sellainen tunne, ettei pysty kontrolloimaan mitään omassa elämässään, niin ongelma alkaa olla valmis. Ainakin minulle syömishäiriön kehittäminen oli konsti kontrolloida edes jotakin.

En edelleenkään ole täysin "puhdas", koska mietin vieläkin joskus erinomaisen tarkkaan mitä pistän suuhuni. En ole enää langanlaiha enkä haluakaan olla, koska se alkaa tietyssä iässä näyttää typerältä.

Joku jo mainitsikin, että heterous ei suojaa näiltä jutuilta. Ei niin, mutta joen vastakkaisella töyräällä yritetään useammin kasvattaa lihasta... androgyynimäisen laiha kroppa ei ole kovinkaan monen jääkiekkoilijan jne. tavoite. Moinen "harrastaminen" voi myös johtaa oman ruumiinsa ja ravintonsa sairaalloiseen kontrolloimiseen, senkin olen nähnyt aika läheltä...meinasi muutaman vuosi sitten rueta naurattamaan, kun olin saunassa muutaman kaverini kanssa. Yksi näistä, porukan bodari, jännitti vatsaansa ja käsivarsiaan koko saunareissun ajan!

TV2:n Silminnäkijä-sarjassa: Syö häiriö pois

"Torstaina 10.3.2005 klo 22.35 TV2

Uusi syömishäiriöiden hoitomenetelmä voi mullistaa anoreksiapotilaiden elämän. Ruotsalaisella klinikalla anoreksiapotilaat opetetaan syömään uudelleen tietokoneohjelman avulla ja elämään ilman psyykelääkkeitä. Klinikan tutkijat sanovat, että psyykkiset ongelmat ovat syömishäiriön seuraus eivätkä syy, kuten perinteinen psykiatria väittää."
....
"Ruotsalaisklinikan asiakkaista peräti 75 prosenttia on parantunut anoreksiasta. Psykiatrista hoitoa sisältävien perinteisten hoitomuotojen avulla paranee vain noin puolet syömishäiriöisistä."
.....
"Hoidon kehittäjät professori Per Södersten ja lääkäri Cecilia Bergh haastavat toiminnallaan psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin teoriat, joita käytetään yleisesti syömishäiriöpotilaiden hoidossa. 'Mitä enemmän ahdistat anoreksiapotilasta kysymyksillä perhetilanteesta ja perheen ongelmista anoreksian puhkeamisen ajoilta, sitä pahemmaksi sairaus muuttuu. Me emme esitä niitä kysymyksiä. Opetamme potilaat uudelleen syömään ja ottamaan vastuuta elämästään', toteaa Cecilia Bergh."

Ks. http://www.yle.fi/silminnakija/seuraava.php