Ei voi mitään: olen homo. Ongelma on se, etten hyväksy kiinnostustani miehiä kohtaan. Suurin syy taitaa olla lähiympäristön kielteinen suht. homouteen. Siis olen täysin yksin; ei homokaveita eikä liioin heteroitakaan. Pitäiskö muuttaa maisemaa vai vetää silmukka kaulaan (itseään ei pääse pakoon)?
Miten hyväksyä oma homous?
No et nyt ainakaan vedä itseäsi jojoksi mihinkään. Nyt vähän ylpeyttä kehiin. Sinä olet homo ja sillä hyvä. Se on sinun ainutlaatuinen ominaisuutesi, tämä on sinun ainut elämäsi. Haluatko miellyttää muita koko elämäsi vai olla rehellinen itsellesi?
Tärkeintä olisi, että kohtaisit edes yhden tai kaksi ihmistä, homoa, heteroa, bitä, keitä ikinä, joille voisit olla täysin avoin ja oikea oma itsesi. On valtavan suuri vapautus hyväksyä itsensä ja tajuta, että muutkin hyväksyvät sinut. Siitä se elämä siten pikkuhiljaa jatkuu. Joskus homolle voi tosiaan olla kaikkein vaikeinta hyväksyä itse itsensä, ei niinkään se, että ympäristö hyväksyisi.
Tsemppiä! :)
Tärkeintä olisi, että kohtaisit edes yhden tai kaksi ihmistä, homoa, heteroa, bitä, keitä ikinä, joille voisit olla täysin avoin ja oikea oma itsesi. On valtavan suuri vapautus hyväksyä itsensä ja tajuta, että muutkin hyväksyvät sinut. Siitä se elämä siten pikkuhiljaa jatkuu. Joskus homolle voi tosiaan olla kaikkein vaikeinta hyväksyä itse itsensä, ei niinkään se, että ympäristö hyväksyisi.
Tsemppiä! :)
Kiitos, Mobile, rohkaisevista sanoistasi. Kerroin tuntemuksistan ikahdelle kaverille: toinen luikki pakoon(ei enää yhteyttä) ja toinen kieltää kuulleensa koko asiaa (ja vähentänyt yhteydenpitoa). Suunnittelen "ulostuloa" eli menoa Hesan ravintoloihin, jahka rohkeus riittää, sillä ei sielunveljiä taida muutoin tavata?
Jos jollakin on samankaltaisia ongelmia, olet ne jo ratkaissut tai haluat kertoa vinkkijä Hesan alanpaikoista henkilökohtaisti minulle, niin lähetä sähköpostia.
Arvosta ja kunnioita itseäsi ihmisenä.
Vaadi ja edellytä, että muut arvostavat sinua sellaisena kuin olet.
Tosin myös sinun pitää arvostaa muita. Tämän kanssa jokainen joutuu painiskelemaan, uudestaan ja uudestaan. Katkeroituminen on helppoa, henkisen tasapainon ja sisäisen rauhan saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii ponnisteluja ja aikaa. Se työ ei lopu koskaan. Jokainen kriisi uudentaa prosessin.
Kun menet homobaareille, älä odota niiltä liikaa. Ne eivät ole Mekka, Paratiisi, Taivas tai edes Helvetti.
Ja varo hakemasta tukea homoudellesi helposta seksistä. Harkitse kahdesti ennen kuin syöt tuntemattomien tarjoamaa pullaa. Et tiedä mitä siihen on sotkettu sekaan. Ajattele seurauksia.
Ole rohkeasti mitä olet, neiti tai butch, hip tai tavis. Teennäisyydestä ei seuraa mitään hyvää eikä kestävää. Yrittämällä olla muuta kuin olet, lähetät väärennetyn viestin ja vedät puoleesi vähemmän sinulle sopivia ihmisiä.
Heittäydy sekaan ja nauti elämästä. Kaikesta huolimatta.
Muista, että meidän muiden neuvot omat värittyneitä, kukin kertoo omista kokemuksistaan. Kaikki ovat tehneet ja tekevät virheitä. Jokainen omansa. Vain sinä tunnet itsesi ja mihin pystyt, mitä haluat.
Vaadi ja edellytä, että muut arvostavat sinua sellaisena kuin olet.
Tosin myös sinun pitää arvostaa muita. Tämän kanssa jokainen joutuu painiskelemaan, uudestaan ja uudestaan. Katkeroituminen on helppoa, henkisen tasapainon ja sisäisen rauhan saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii ponnisteluja ja aikaa. Se työ ei lopu koskaan. Jokainen kriisi uudentaa prosessin.
Kun menet homobaareille, älä odota niiltä liikaa. Ne eivät ole Mekka, Paratiisi, Taivas tai edes Helvetti.
Ja varo hakemasta tukea homoudellesi helposta seksistä. Harkitse kahdesti ennen kuin syöt tuntemattomien tarjoamaa pullaa. Et tiedä mitä siihen on sotkettu sekaan. Ajattele seurauksia.
Ole rohkeasti mitä olet, neiti tai butch, hip tai tavis. Teennäisyydestä ei seuraa mitään hyvää eikä kestävää. Yrittämällä olla muuta kuin olet, lähetät väärennetyn viestin ja vedät puoleesi vähemmän sinulle sopivia ihmisiä.
Heittäydy sekaan ja nauti elämästä. Kaikesta huolimatta.
Muista, että meidän muiden neuvot omat värittyneitä, kukin kertoo omista kokemuksistaan. Kaikki ovat tehneet ja tekevät virheitä. Jokainen omansa. Vain sinä tunnet itsesi ja mihin pystyt, mitä haluat.
Sorry, eipä näkynyt osoitteeni. Tässä se vielä kerran lassesavolainen@hotmail.com
Ravintolaan meneminen on aivan hyvä idea mutta myös aika huono sellainen.
Helsingin baareista löydät varmasti muita kaltaisiasi / kaltaisiamme eikä ne ravintoloiden kynnyksetkään niin kovin korkeat ole.
Ensimmäinen käynti homobaarissa voi olla myös melkoinen järkytys. Vertaisryhmänä nuo (me) baareissa aikaansa kuluttavat homot ei välttämättä ole kaikkein paras mahdollinen.
Vuosien varrella olen huomannut, että fiksuimmat ja asiallisimmat ”tavishomot” viettävät vapaa-aikansa aivan muualla kuin homobaareissa.
Nuoremmille ensikertalaisille käy baareissa harmillisen usein niin, että saavat ensinmäisenä kimppuunsa kukasta kukkaan hyppivät uusien tulokkaiden bongaajat.
Omalta ensikerraltani löysin seuraani ystävän, joka on yhä edelleen luottoystäväni, vaikka olemme molemmat vuosien aikana seurustelleet omilla tahoillamme ja aina välillä alusta pitäen asuinpaikkojemme välillä on ollu satoja, joskus tuhansia, kilometrejä.
Toivottavasti sulla käy yhtä hyvä tuuri ja baarireissullasi löydät hyvää seuraa.
Helsingin baareista löydät varmasti muita kaltaisiasi / kaltaisiamme eikä ne ravintoloiden kynnyksetkään niin kovin korkeat ole.
Ensimmäinen käynti homobaarissa voi olla myös melkoinen järkytys. Vertaisryhmänä nuo (me) baareissa aikaansa kuluttavat homot ei välttämättä ole kaikkein paras mahdollinen.
Vuosien varrella olen huomannut, että fiksuimmat ja asiallisimmat ”tavishomot” viettävät vapaa-aikansa aivan muualla kuin homobaareissa.
Nuoremmille ensikertalaisille käy baareissa harmillisen usein niin, että saavat ensinmäisenä kimppuunsa kukasta kukkaan hyppivät uusien tulokkaiden bongaajat.
Omalta ensikerraltani löysin seuraani ystävän, joka on yhä edelleen luottoystäväni, vaikka olemme molemmat vuosien aikana seurustelleet omilla tahoillamme ja aina välillä alusta pitäen asuinpaikkojemme välillä on ollu satoja, joskus tuhansia, kilometrejä.
Toivottavasti sulla käy yhtä hyvä tuuri ja baarireissullasi löydät hyvää seuraa.
Moi Lasse, jos vaikka käyntikortissasi kerrot vähän itsestäsi millanen olet, ikä, harrastukset ja sun muut. Eiköhän täältä tule sulle palautetta ja varmasti pari samanlaista kundia haluais ottaa yhteyttä. Baareissa istuu melko lailla aina se sama porukka. Kun tuore naama astuu sisälle niin sitten koko porukka on kiinnostunut. Vähän ajan jälkeen vakionaanamana et ole enää mitään. Toinen hyvä keino olis oma ilmotus jollain sivulla, mikä on hyvä, en osaa helpata tässä. Tsemppia Lasse
Muistan itse kun nuorena teininä aloin "tutustumaan" homoihin. Ensimmäiset jotka olivat kimpussani olivat juuri kaupungin pahamaineisimmat vosut. Onneksi aistin sen enkä lähtenyt vuosujen kiertopalkinnoksi. Sama pätee suurimpaa osaan kontakti- /seuranhakufoorumeista. Siellä on ne samat ikuiset etsijät, jotka tavoittelevat ja elävät illuusiossa, etsien sitä mitä ei edes oikeasti ole olemassa. Mutta hakuammuntaahan se kumppanin etsiminen on. On vain luotettava omaan vaistoonsa ja pyrittävä erottamaan jyvät akanoista. Ja akanoita on enemmän kuin osaat arvatakaan!
Mutta sitten, myös homoja on enemmän kuin osaat ehkä arvatakaan. Olen varma, että ympärilläsikin on monia homoseksuaalisesti tuntevia yksilöitä - joilta saat varmasti ymmärrystä ja hyväksyntää. Jos nämä ystäväsi ovat ottaneet sinusta etäisyyttä homoseksuaalisuudestasi johtuen, he eivät todellakaan ole silloin ystäviäsi eivätkä arvoisiasi. Ei muuta kuin haistata pitkät kaikille pikkusieluisille idiooteille. Kyllä maailmasta löytyy ajatteleviakin ihmisiä. Eli, ole rohkea!
Mutta sitten, myös homoja on enemmän kuin osaat ehkä arvatakaan. Olen varma, että ympärilläsikin on monia homoseksuaalisesti tuntevia yksilöitä - joilta saat varmasti ymmärrystä ja hyväksyntää. Jos nämä ystäväsi ovat ottaneet sinusta etäisyyttä homoseksuaalisuudestasi johtuen, he eivät todellakaan ole silloin ystäviäsi eivätkä arvoisiasi. Ei muuta kuin haistata pitkät kaikille pikkusieluisille idiooteille. Kyllä maailmasta löytyy ajatteleviakin ihmisiä. Eli, ole rohkea!
On syytä heti aluksi kiinnittää huomiota siihen vakavaan ongelmaan, että saatat olla hyvin epämiellyttävä piireissä jo liikkuvien homojen näkökulmasta katsottuna. Olet ehkä lihava, vanha ja ruma.
Rumia, lihavia ja vanhoja on jo nyt liikaa!
Ehkä jopa pukeudut huonosti. Eräs homo ei ymmärrä olla käyttämättä inhottavaa rikkinäistä tuulipukuansa ja moni homo käyttää valkoisia urheilusukkia, vaikka Lenita Airisto on yrittänyt vuosien mittaan kiinnittää asiaan huomiota.
On aivan selvää, ettei piireissä jo liikkuvien homojen ole miellyttävää joutua kohtaamaan jatkuvasti sellaisia epämiellyttäviä olentoja, joita haisevat ja vanhat kaapista ulospyrkivät homot ihrakasaumineen edustavat. Toveri Halosen pitäisi edistää kantahomojen asiaa siten, että uusien tulokkaitten joukossa olisi jatkossa minimimäärä nuoria ja kauniita homoja. Kahdeksankymmenen prosentin (80%) tulisi olla vähintään 190 cm pitkiä ja painoindeksiltään sopivia sekä korkeintaan 22-vuotiaita. Näiden homojen muotojen pitää olla kohdallaan. Naismaiset ja lyhytjalkaiset jääkööt kotiin itseänsä häpeämään.
Kantahomo ei tietenkään ole niin kehittymätön olento, että
eläisi pelkästään nuorten homojen komeiden kehojen ihailusta. Jotta nuoret homot voisivat viihdyttää kantahomoja, heidän tulisi tuntea klassisen sivistyksen perusteet, osata vähintään kreikan kielen alkeet, tuntea Shakesperen näytelmät ja osata Bellinin oopperoiden aariat. Purjehduksen ja hevospoolon asiantuntemus ei olisi pahitteeksi.
Rumia, lihavia ja vanhoja on jo nyt liikaa!
Ehkä jopa pukeudut huonosti. Eräs homo ei ymmärrä olla käyttämättä inhottavaa rikkinäistä tuulipukuansa ja moni homo käyttää valkoisia urheilusukkia, vaikka Lenita Airisto on yrittänyt vuosien mittaan kiinnittää asiaan huomiota.
On aivan selvää, ettei piireissä jo liikkuvien homojen ole miellyttävää joutua kohtaamaan jatkuvasti sellaisia epämiellyttäviä olentoja, joita haisevat ja vanhat kaapista ulospyrkivät homot ihrakasaumineen edustavat. Toveri Halosen pitäisi edistää kantahomojen asiaa siten, että uusien tulokkaitten joukossa olisi jatkossa minimimäärä nuoria ja kauniita homoja. Kahdeksankymmenen prosentin (80%) tulisi olla vähintään 190 cm pitkiä ja painoindeksiltään sopivia sekä korkeintaan 22-vuotiaita. Näiden homojen muotojen pitää olla kohdallaan. Naismaiset ja lyhytjalkaiset jääkööt kotiin itseänsä häpeämään.
Kantahomo ei tietenkään ole niin kehittymätön olento, että
eläisi pelkästään nuorten homojen komeiden kehojen ihailusta. Jotta nuoret homot voisivat viihdyttää kantahomoja, heidän tulisi tuntea klassisen sivistyksen perusteet, osata vähintään kreikan kielen alkeet, tuntea Shakesperen näytelmät ja osata Bellinin oopperoiden aariat. Purjehduksen ja hevospoolon asiantuntemus ei olisi pahitteeksi.
Xius kirjoitti:
"Rumia, lihavia ja vanhoja on jo nyt liikaa! "
Taidat puhua itsestäsi?
"Rumia, lihavia ja vanhoja on jo nyt liikaa! "
Taidat puhua itsestäsi?
Niin, varmaan jo huomasitkin, että piireissä pyörii kaikenlaista sakkia. Näitä katkeria Xiuksia on kuitenkin hyvin pieni osa, joten rohkeasti mukaan.
Baarit eivät todellakaan ole ainoa eikä paras (eikä huonoinkaan) vaihtoehto tavata samanhenkisiä ihmisiä. Hyviä vinkkejä olet jo saanut tuolla aiemmin ja lisää on varmasti tulossa. Pienistä ei kannata säikähtää mutta järki on syytä pitää kädessä alkuinnostuksesta huolimatta.
Baarit eivät todellakaan ole ainoa eikä paras (eikä huonoinkaan) vaihtoehto tavata samanhenkisiä ihmisiä. Hyviä vinkkejä olet jo saanut tuolla aiemmin ja lisää on varmasti tulossa. Pienistä ei kannata säikähtää mutta järki on syytä pitää kädessä alkuinnostuksesta huolimatta.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että Public eye on katkeroitunut minulle ja monille muille jäätyään oppi-isänsä JuhaniVeen kanssa häviölle muslimikeskusteluissa.
Ei se mahdottomia vaativien kantapeikkojen olemassaolo mikään salaisuus ole.
Ei se mahdottomia vaativien kantapeikkojen olemassaolo mikään salaisuus ole.
Alkuinnostuksesta huolimatta kannattaa myös muistaa kortsun käyttö ja muukin safe sex.
Homosuhteissa tarttuneet HIV tapaukset ovat olleet taas kasvussa.
Onneksi useimmissa homobaareissa on tuo miestenkesken –projektin ilmaiskortsujakelu.
Homosuhteissa tarttuneet HIV tapaukset ovat olleet taas kasvussa.
Onneksi useimmissa homobaareissa on tuo miestenkesken –projektin ilmaiskortsujakelu.
Oli sitten homo, lesbo tai jotain muuta, elämäntilanne ikä ja kaikki muu vaikuttaa.
Ja toimintatavat ja käsitykset eroavat aina sateenkaarikansan yhteydessä. Eipä juuri tässä kulttuurissa olla juurikaan lojaaleja kuin omia kohtaan ja nimenomaan tuttuja, itsekin kotoisin alueelta missä tuskin on edes nähty Lepakkoa ;), muuta kuin se sitä siivekästä ja silti varmasti meitä on, kuin homojakin ym.
Tuon tajuamiseen että tavat ja käytös eroaa heteromaailmasta, meni muutama vuosi, ei samat käytöstavat ja -mallit päde tässä maailmasa. Heterot syrjii minua ja lepakot kattoo kieroon, niin se menee. Ja todelllakin ne pitää vaan omistaan huolen , ja ihmisen josta välittää, aina helpompi lähteä sellasen mukaan jolla jo taustatuki ja -voimat takana. Itsekkyys ja oma minä täälläkin vallitsee, vieläpä voimakkaampana kuin hetskumaailmassa, ja ymmärtäjiä ei ole.
Paras tapa varmasti ei ole lähteä ravintolaan tms.pörrjääjää jos monenlaista on liikenteessä, eikä aina vilpittömyyttä erota jostain muusta. Itse vaistonnut tuollaiset ihmiset, ja se jääkylmyys joka huokuu muista samanlaisista..huh.
Lähimpään setaan kenties voi myös ottaa yhteyttä ja kysellä kahvi ym. illoista. Itse joskus kävin sellasissa tilaisuuksissa, siellä tunnelma ei ollut aivan pohjoisnavalta ja pystyikin keskustelemaan muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.
Jotain tollasta tuli mieleen.
netti-ilmo voi
Ja toimintatavat ja käsitykset eroavat aina sateenkaarikansan yhteydessä. Eipä juuri tässä kulttuurissa olla juurikaan lojaaleja kuin omia kohtaan ja nimenomaan tuttuja, itsekin kotoisin alueelta missä tuskin on edes nähty Lepakkoa ;), muuta kuin se sitä siivekästä ja silti varmasti meitä on, kuin homojakin ym.
Tuon tajuamiseen että tavat ja käytös eroaa heteromaailmasta, meni muutama vuosi, ei samat käytöstavat ja -mallit päde tässä maailmasa. Heterot syrjii minua ja lepakot kattoo kieroon, niin se menee. Ja todelllakin ne pitää vaan omistaan huolen , ja ihmisen josta välittää, aina helpompi lähteä sellasen mukaan jolla jo taustatuki ja -voimat takana. Itsekkyys ja oma minä täälläkin vallitsee, vieläpä voimakkaampana kuin hetskumaailmassa, ja ymmärtäjiä ei ole.
Paras tapa varmasti ei ole lähteä ravintolaan tms.pörrjääjää jos monenlaista on liikenteessä, eikä aina vilpittömyyttä erota jostain muusta. Itse vaistonnut tuollaiset ihmiset, ja se jääkylmyys joka huokuu muista samanlaisista..huh.
Lähimpään setaan kenties voi myös ottaa yhteyttä ja kysellä kahvi ym. illoista. Itse joskus kävin sellasissa tilaisuuksissa, siellä tunnelma ei ollut aivan pohjoisnavalta ja pystyikin keskustelemaan muiden samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.
Jotain tollasta tuli mieleen.
netti-ilmo voi
Täytynee osallistua tähän keskusteluun, kun tässä nyt seikkaillaan hieman asiattomillakin vesillä.
Aluksi nimimerkille "Lasse": Aikoinani itsellänikin meni oma aikansa hyväksyä oma homouteni ja vielä pidempään ymmärtää se, että mitä sitten. Jonkinnäköisiä kangastuksia minullakin murssosiän jälkeen oli, joissa esiintyi myös vaimo ja kenties jälkikasvuakin. Suomen iltapäivälehdissä ja muutenkin mediassa oli niihin aikoihin juuri ohitettu surullisenkuuluisa AIDS-hysteria, jossa tauti leimattiin suunnilleen jokaisen homon kohtaloksi. Ei kovin hyvät eväät hyväksyä tosiasioita. Noh, aikaa kului ja päälle parikymppisenä jotenkin ehkä kasvoin ymmärtämään, että homonakin voi elää ihan sitä tavallista arkea - ja toisaalta toteuttaa niitä inhimillisiä unelmiakin. Kuten vaikkapa järjestää elämänsä toisen ihmisen, toisen miehen kanssa.
Baarit ovat perinteisesti olleet monelle homolle ensi kontakti homomaailmaan. Nykyisin nettiyhteisöt taitavat olla jo yleisempi vaihtoehto. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Baarissa ollaan monasti humalassa ja joillain haku päällä, ja toisaalta tuntuu, että monilla oletuksena on ajatus, että jutteleminen on sama kuin esileikki... Sama ilmiö toki löytyy heterobaareistakin, tietysti keskivertomies lienee hieman päällekäyvempi kuin nainen, joten homobaarissa säpinää saattaa siksi olla vähän enemmän. Kontakteja muihin ihmisiin voi kuitenkin hankkia ilman seksiäkin. Mihinkään ei ole pakko suostua - ja ihan oikeasti pihtarin maine on parempi kuin horon ;) Tietysti monilla se seksi on päällimmäisenä mielessä, mutta kyllä niitä ihan juttukavereitakin löytyy, ehkä kuitenkin seksin voimalla liikkeellä olevat ovat niitä, jotka tulevat ensimmäisenä juttelemaan. Eikä se samaan sänkyyn toisen kanssa päätyminen mikään paha juttu sinällään ole. Ja aina pitää muistaa sydämen särkymisen mahdollisuus... ja ehkäisy.
Nimimerkki "Xius" on oikeassa siinä, että kaikki ei aina ole kivaa. Aina ei saa sitä mitä haluaa. Elämässä joutuu joskus myös torjutuksi. Jokainen joutuu joskus. Kaikki eivät vain tule kaikkien kanssa toimeen. Sydänsurujakin tulee, ja pahimmillaan tuntuu, että koko maailma romahtaa sen myötä. Paha olo voi jatkua pitkäänkin. Ei kuitenkaan kannata vaipua loputtomaan katkeruuteen tai itsesääliin. Siitä ei seuraa kuin se, että joutuu yhä kurjempaan kierteeseen. Ne surut myös menevät yleensä pois aikanaan.
Ja vielä "Xius": mistä tuo ikuinen ja monessa viestissä paistava fiksaatiosi jostain ulkonäkövaatimuksista on peräisin? Esimerkiksi minä en ole "kaunis" ihminen, painoa on paljon enemmän kuin tarpeeksi ja ikääkin alkaa jo olla "viimeisen käyttöpäivän yli". En paklaa, enkä pukeudu "homoisan" trendikkäästi. Enkä edes juo hienoja homoisia drinkkejä. Silti sitä vain tulee porskutettua. Kuten Lea Laven laulaa Rotunaisesta.
Aluksi nimimerkille "Lasse": Aikoinani itsellänikin meni oma aikansa hyväksyä oma homouteni ja vielä pidempään ymmärtää se, että mitä sitten. Jonkinnäköisiä kangastuksia minullakin murssosiän jälkeen oli, joissa esiintyi myös vaimo ja kenties jälkikasvuakin. Suomen iltapäivälehdissä ja muutenkin mediassa oli niihin aikoihin juuri ohitettu surullisenkuuluisa AIDS-hysteria, jossa tauti leimattiin suunnilleen jokaisen homon kohtaloksi. Ei kovin hyvät eväät hyväksyä tosiasioita. Noh, aikaa kului ja päälle parikymppisenä jotenkin ehkä kasvoin ymmärtämään, että homonakin voi elää ihan sitä tavallista arkea - ja toisaalta toteuttaa niitä inhimillisiä unelmiakin. Kuten vaikkapa järjestää elämänsä toisen ihmisen, toisen miehen kanssa.
Baarit ovat perinteisesti olleet monelle homolle ensi kontakti homomaailmaan. Nykyisin nettiyhteisöt taitavat olla jo yleisempi vaihtoehto. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Baarissa ollaan monasti humalassa ja joillain haku päällä, ja toisaalta tuntuu, että monilla oletuksena on ajatus, että jutteleminen on sama kuin esileikki... Sama ilmiö toki löytyy heterobaareistakin, tietysti keskivertomies lienee hieman päällekäyvempi kuin nainen, joten homobaarissa säpinää saattaa siksi olla vähän enemmän. Kontakteja muihin ihmisiin voi kuitenkin hankkia ilman seksiäkin. Mihinkään ei ole pakko suostua - ja ihan oikeasti pihtarin maine on parempi kuin horon ;) Tietysti monilla se seksi on päällimmäisenä mielessä, mutta kyllä niitä ihan juttukavereitakin löytyy, ehkä kuitenkin seksin voimalla liikkeellä olevat ovat niitä, jotka tulevat ensimmäisenä juttelemaan. Eikä se samaan sänkyyn toisen kanssa päätyminen mikään paha juttu sinällään ole. Ja aina pitää muistaa sydämen särkymisen mahdollisuus... ja ehkäisy.
Nimimerkki "Xius" on oikeassa siinä, että kaikki ei aina ole kivaa. Aina ei saa sitä mitä haluaa. Elämässä joutuu joskus myös torjutuksi. Jokainen joutuu joskus. Kaikki eivät vain tule kaikkien kanssa toimeen. Sydänsurujakin tulee, ja pahimmillaan tuntuu, että koko maailma romahtaa sen myötä. Paha olo voi jatkua pitkäänkin. Ei kuitenkaan kannata vaipua loputtomaan katkeruuteen tai itsesääliin. Siitä ei seuraa kuin se, että joutuu yhä kurjempaan kierteeseen. Ne surut myös menevät yleensä pois aikanaan.
Ja vielä "Xius": mistä tuo ikuinen ja monessa viestissä paistava fiksaatiosi jostain ulkonäkövaatimuksista on peräisin? Esimerkiksi minä en ole "kaunis" ihminen, painoa on paljon enemmän kuin tarpeeksi ja ikääkin alkaa jo olla "viimeisen käyttöpäivän yli". En paklaa, enkä pukeudu "homoisan" trendikkäästi. Enkä edes juo hienoja homoisia drinkkejä. Silti sitä vain tulee porskutettua. Kuten Lea Laven laulaa Rotunaisesta.
Jopa heittäytyi smo vaatimattomaksi. Ihan komea mies ainakin kuvissa =)
Siellä baarissa kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä itse aloite. Moni päällepäin hörhö saattaa osoittautua kauhean mukavaksi ja asialliseksi juttuseuraksi. Itse olen viime aikoina törmännyt useampaankin varattuun mieheen, jotka ovat olleet nimenomaisesti etsimässä vain juttuseuraa.
Murphyn lait jylläävät tässäkin. Jos olet itse varattu ja kaipaat pelkkää juttuseuraa, saat kaikki seksin vonkaajat kimppuusi ja päinvastoin.
Pelkkään naimiseen fiksoituneet homot taitavat tosin nykyään roikkua chattailemassa ja viikonloppuisin discoissa.
Kipinälle tiedoksi: kyllä siellä löytyy myös empaattisia ja solidaarisia ihmisiäkin, joilta saa tarvittaessa tukea ja ymmärrystä. Joskus voi olla vika itsessä, jos ei löydä.
Siellä baarissa kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä itse aloite. Moni päällepäin hörhö saattaa osoittautua kauhean mukavaksi ja asialliseksi juttuseuraksi. Itse olen viime aikoina törmännyt useampaankin varattuun mieheen, jotka ovat olleet nimenomaisesti etsimässä vain juttuseuraa.
Murphyn lait jylläävät tässäkin. Jos olet itse varattu ja kaipaat pelkkää juttuseuraa, saat kaikki seksin vonkaajat kimppuusi ja päinvastoin.
Pelkkään naimiseen fiksoituneet homot taitavat tosin nykyään roikkua chattailemassa ja viikonloppuisin discoissa.
Kipinälle tiedoksi: kyllä siellä löytyy myös empaattisia ja solidaarisia ihmisiäkin, joilta saa tarvittaessa tukea ja ymmärrystä. Joskus voi olla vika itsessä, jos ei löydä.
Itse olen ollut kavereiden kanssa gaybaareissa pari kertaa. Minusta tuntuu, että itse en tule koskaan löytämään ketään, joka haluaisi minusta tyydytyksen kohdetta enempää. En ole tekotrendikäs tukanvärjääjädiskotipu vaan vammainen ruma lihava hirviö. Tai sellaiseksi olen ymmärtänyt itseni. Niin ja lienenpä vielä bi...
irokeesille. niinpä kyllä omaa vikaakin löytyy, sehän on saletti. =). Mutta aikaa myöten oma maailmankatsomuskin muuttunut ja muokkautunut.
Mutta luulen että niin vain on että oman onnensa eteen saa tehdä huomattavasti enemmän töitä ja karikoita riittää elämänvarrella.
Minulle kävi niin että sukuni ei tykännyt rakkaastani millään muotoa, sanoilla;sairasta ja me ei haluta nähä sinua enää. Mukaan tuli henkilö jonka elämänkokemuksesta oletimme olevan apua pattitilanteeseen. Rakkaani lähtikin sitten toisen mukaan jolla oli jo kaikki valmiina taustalla hyväksyntää myöten.
Muutama totuus omasta elämästä sateenkaaren tällä puolen puolen.
Mutta luulen että niin vain on että oman onnensa eteen saa tehdä huomattavasti enemmän töitä ja karikoita riittää elämänvarrella.
Minulle kävi niin että sukuni ei tykännyt rakkaastani millään muotoa, sanoilla;sairasta ja me ei haluta nähä sinua enää. Mukaan tuli henkilö jonka elämänkokemuksesta oletimme olevan apua pattitilanteeseen. Rakkaani lähtikin sitten toisen mukaan jolla oli jo kaikki valmiina taustalla hyväksyntää myöten.
Muutama totuus omasta elämästä sateenkaaren tällä puolen puolen.
Lasse,
kaiken taman vuodatuksen jalkeen, kehotan lukemaan kirjoja ja
katselemaan elokuvia.
Ranneliikkeen sivuilla esitellaan muutamiakin.
Vaikkapa Edmund White: Boy's Own Story seka Beautiful Room is Empty.
ja mitas niita kehitysromaaneja nyt olikaan suomenkielella
saatavana -?
kaiken taman vuodatuksen jalkeen, kehotan lukemaan kirjoja ja
katselemaan elokuvia.
Ranneliikkeen sivuilla esitellaan muutamiakin.
Vaikkapa Edmund White: Boy's Own Story seka Beautiful Room is Empty.
ja mitas niita kehitysromaaneja nyt olikaan suomenkielella
saatavana -?
Lasse hyvä,
kuten huomaat homous on myös "sisäpiirissäkin" ahdistava ilmiö. Joidenkin mielestä vain omat kauneus/komeuskäsitykset täyttävä homppeli saa täyden tuen ja hyväksynnän - muut painukoot takaisin sinne mistä tulivat. Rumuutta ei suvaita, kuten olet huomannut, mutta palautettakoon mieliin, että kauneushan on katsojan silmissä. Eli suhtaudu näihinkin kommentteihin suodattamalla osa tekstistä "realiteetti"-suotimen läpi. Tosiasiahan on, että puhutaan prosentin parin luokkaa olevasta määrästä, jos näiden teinihåmåjen kauneusihanteilla mitataan ihmisiä. Joten jäljelle jäävästä osuudesta sitten pieni osa onvain siedettävän näköisiä ( heidän mielestään) ja loput rumia. Mutta eihän sille todella mitään voi jos ei naama kaikkia miellytä - ei sen tarvitse miellyttää oikeastaan kuin itseään ja sitä, joka jakaa kanssasi elämän ilot ja surut. Muut saa ajatella ihan mitä tahansa.
Mutta tuohon oman homouden hyväksymiseen, joka on varsinainen aihe tässäkin keskustelussa. Mitään yhtä ja oikeaa tapaa siitä suoriutumiseen ei liene ole olemassa. Jokainen sen prosessin omalla laillaan käy läpi, ennemmin tai myöhemmin. Tuo kuvaamasi ristiriita tuntuu kyllä itsellekin tutulta - alkuvaiheilta. Joskin itsevarmuuden kasvun myötä sekin häviää. Kunhan pidät mielessä, että juttu etenee Sinun ehdoillasi, ei kenenkään muun. Hyvät ystävät, siis todelliset ystävät, eivät sinua hylkää, vaikka heille asian kerrotkin - siinä vaiheessa erottuu tosiystävät ja n.s. ystävät - itsellänikin on hävinnyt pari "ystävää" kerrottuani heille, mutta minkäs teet. Ei Sinun tarvitse miellyttää kaikkia muita ihmisiä. Todelliset ystävät ajattelevat Sinua ihmisenä - kokonaisuutena. Heille merkitsee enemmän mitä olet ihmisenä, kuin minkälainen olet ihmisenä. Homot ei valitettavasti aina tuotakaan asiaa tajua - tunnustaudun itsekin tietynlaisten kauneusihanteiden kannattajaksi. Mutta se on sitten eri asia...
kuten huomaat homous on myös "sisäpiirissäkin" ahdistava ilmiö. Joidenkin mielestä vain omat kauneus/komeuskäsitykset täyttävä homppeli saa täyden tuen ja hyväksynnän - muut painukoot takaisin sinne mistä tulivat. Rumuutta ei suvaita, kuten olet huomannut, mutta palautettakoon mieliin, että kauneushan on katsojan silmissä. Eli suhtaudu näihinkin kommentteihin suodattamalla osa tekstistä "realiteetti"-suotimen läpi. Tosiasiahan on, että puhutaan prosentin parin luokkaa olevasta määrästä, jos näiden teinihåmåjen kauneusihanteilla mitataan ihmisiä. Joten jäljelle jäävästä osuudesta sitten pieni osa onvain siedettävän näköisiä ( heidän mielestään) ja loput rumia. Mutta eihän sille todella mitään voi jos ei naama kaikkia miellytä - ei sen tarvitse miellyttää oikeastaan kuin itseään ja sitä, joka jakaa kanssasi elämän ilot ja surut. Muut saa ajatella ihan mitä tahansa.
Mutta tuohon oman homouden hyväksymiseen, joka on varsinainen aihe tässäkin keskustelussa. Mitään yhtä ja oikeaa tapaa siitä suoriutumiseen ei liene ole olemassa. Jokainen sen prosessin omalla laillaan käy läpi, ennemmin tai myöhemmin. Tuo kuvaamasi ristiriita tuntuu kyllä itsellekin tutulta - alkuvaiheilta. Joskin itsevarmuuden kasvun myötä sekin häviää. Kunhan pidät mielessä, että juttu etenee Sinun ehdoillasi, ei kenenkään muun. Hyvät ystävät, siis todelliset ystävät, eivät sinua hylkää, vaikka heille asian kerrotkin - siinä vaiheessa erottuu tosiystävät ja n.s. ystävät - itsellänikin on hävinnyt pari "ystävää" kerrottuani heille, mutta minkäs teet. Ei Sinun tarvitse miellyttää kaikkia muita ihmisiä. Todelliset ystävät ajattelevat Sinua ihmisenä - kokonaisuutena. Heille merkitsee enemmän mitä olet ihmisenä, kuin minkälainen olet ihmisenä. Homot ei valitettavasti aina tuotakaan asiaa tajua - tunnustaudun itsekin tietynlaisten kauneusihanteiden kannattajaksi. Mutta se on sitten eri asia...
"Suunnittelen "ulostuloa" eli menoa Hesan ravintoloihin, jahka rohkeus riittää, sillä ei sielunveljiä taida muutoin tavata?"
Mä oikeastaan suosittelisin ennemminkin jonkin pienemmän paikkakunnan paikallisia setan bileitä kuin Helsingin paikkoja. Itseäni järkyttää edelleen se meno noissa paikoissa, vaikka oon niissä vuosien varrella piipahdellutkin.
Mä oikeastaan suosittelisin ennemminkin jonkin pienemmän paikkakunnan paikallisia setan bileitä kuin Helsingin paikkoja. Itseäni järkyttää edelleen se meno noissa paikoissa, vaikka oon niissä vuosien varrella piipahdellutkin.
Kauniita sanoja arkadas ! Noinhan se juuri menee ja on.
Nostit pisteitä silmissäni. Ja kadun joitakin vanhoja tölvimisiäni.
Nostit pisteitä silmissäni. Ja kadun joitakin vanhoja tölvimisiäni.
Kiitos Irokeesi, kommentistasi.
Priorisointi ulkonäön ja sisäisen kauneuden välillä menee aina ulkoisen olemuksen ohi, sehän on nähty. Oman homouden hyväksyminen onnistuu parhaiten hyväksymällä itsensä sellaisena kuin on ( kaikkine "vikoineen" ja virheineen), täydellisyyttä ihmisenä voi hakea oman käyttäytymisensä kautta. Teot ratkaisevat paikkasi - ei ulkonäkösi. Ulkonäöllä voi toki ansaita jopa rahaa, mutta ei kestävää ystävyyttä.
Kun itsensä on hyväksynyt sellaisena kuin on, ei välttämättä tarvitse hyväksyntää toisilta ihmisiltä - mitä hittoa se muille kuuluu mitä minä olen, elän ja toimin. Ei minuakaan toisten, tuntemattomien, ihmisten elämän yksityiskohdat kiinnosta. Ystävyys ja kaveruus taas ovat toisenlaisia aspekteja, joissa otetaan huomioon toinen ihminen kokonaisuutena - ei objektina. Eikä nimenomaan ensimmäiseksi potentiaalisena panokumppanina.
Priorisointi ulkonäön ja sisäisen kauneuden välillä menee aina ulkoisen olemuksen ohi, sehän on nähty. Oman homouden hyväksyminen onnistuu parhaiten hyväksymällä itsensä sellaisena kuin on ( kaikkine "vikoineen" ja virheineen), täydellisyyttä ihmisenä voi hakea oman käyttäytymisensä kautta. Teot ratkaisevat paikkasi - ei ulkonäkösi. Ulkonäöllä voi toki ansaita jopa rahaa, mutta ei kestävää ystävyyttä.
Kun itsensä on hyväksynyt sellaisena kuin on, ei välttämättä tarvitse hyväksyntää toisilta ihmisiltä - mitä hittoa se muille kuuluu mitä minä olen, elän ja toimin. Ei minuakaan toisten, tuntemattomien, ihmisten elämän yksityiskohdat kiinnosta. Ystävyys ja kaveruus taas ovat toisenlaisia aspekteja, joissa otetaan huomioon toinen ihminen kokonaisuutena - ei objektina. Eikä nimenomaan ensimmäiseksi potentiaalisena panokumppanina.
Lisäys Lasselle...
Tuohon silmukka kaulaan juttuun sanon, se ratkaisu on varmasti meillä monella käynyt mielessä, mutta se on pakotie - ei ongelmanratkaisu.
Tuohon silmukka kaulaan juttuun sanon, se ratkaisu on varmasti meillä monella käynyt mielessä, mutta se on pakotie - ei ongelmanratkaisu.
Lasse, minkä ikäinen olet? Tilanteesi on itseasiassa melko erilainen riippuen siitä, että oletko 18, 28, 38 tai jotain muuta. Ainakaan minä en viitsisi neuvoa sinua tietämättä ikää, sillä nuorille ja keski-ikäisille on olemassa omia vaihtoehtojaan alkaen baareista ja päätyen Setan järjestämään toimintaan. Tilanne on myöskin erilainen nuorelle, joka kenties vaihtaa asuinpaikkaa opiskelupaikan vuoksi kuin vanhemmalle, jolla on vakiintunut työpaikka.
Arvon veljet! Monet kiitokset asiallisista, nopeista ja opastavista vastauksistanne hätähuutooni. Oloni on piirun verran helpompi saadessani lukea, että monet ovat painineet saman ongelman kanssa ja selvittäneet sen tässä elämässä: hyväksyneet itsensä ja elävät omaa ainutkertaista elämäänsä rehellisesti omana itsenään! No, minulla on vielä tekemistä itsetuntoni ja -kunnioitukseni kanssa sekä ahdasmielisen (työ)ympäristön kanssa. Yritän pyristellä päivän kerrallaan ja vähän etsiä mieltä elämään. Kiitos vielä kerran.
Sinä et ole muille ihmisille minkään arvoinen teit mitä hyvänsä. Kun/jos näin on, niin miksi mennä ikuiseen miellyttämisen oravanpyörään? Saman tien voit olla vaikka homo!
Ihmiset ovat pohjimmiltaan itsensä ympärille käpertyneitä nykyään. Älä sinä rupea sellaiseksi!
Minä olen huomannut just tuon omasta suvustani: teki mitä hyvänsä, niin aina tulee kommentti perään että olisit voinut paremminkin sen tietysti tehdä. Ei kannata yrittää kun ei kuitenkaan voi koskaan miellyttää ketään!
Loppujen lopuksi sulle on suotu vain yksi elämä ja sekin kuluu nopeasti loppuun jos antaa muitten peukaloida sitä liikaa. Muut ovat aina esittämässä vaatimuksiaan, mutta sinä et ole aina olemassa! Elä elämäsi itsellesi rohkeasti ja röyhkeästi!
Ihmiset ovat pohjimmiltaan itsensä ympärille käpertyneitä nykyään. Älä sinä rupea sellaiseksi!
Minä olen huomannut just tuon omasta suvustani: teki mitä hyvänsä, niin aina tulee kommentti perään että olisit voinut paremminkin sen tietysti tehdä. Ei kannata yrittää kun ei kuitenkaan voi koskaan miellyttää ketään!
Loppujen lopuksi sulle on suotu vain yksi elämä ja sekin kuluu nopeasti loppuun jos antaa muitten peukaloida sitä liikaa. Muut ovat aina esittämässä vaatimuksiaan, mutta sinä et ole aina olemassa! Elä elämäsi itsellesi rohkeasti ja röyhkeästi!
Mielestäni homoutta ei pidäkkään hyväksyä
"Morsu" voisi toki kertoa hieman taustoja mielipiteelleen.
Itse olen sitä mieltä, ettei ole mitään syytä olla hyväksymättä homoutta. Olen tarkastellut sitäkin kysymystä kirjoituksessani, joka on osoitteessa http://ranneliike.net/pride.php?alue=homoFAQ
Itse olen sitä mieltä, ettei ole mitään syytä olla hyväksymättä homoutta. Olen tarkastellut sitäkin kysymystä kirjoituksessani, joka on osoitteessa http://ranneliike.net/pride.php?alue=homoFAQ
Mielestäni ulkonäköön voi vaikuttaa. Voi ostaa hyvännäköisiä ja siistejä vaatteita. Voi tehdä ulkonäölleen jotakin liikunnan avulla. Voi korostaa omia hyviä puoliaan. Voi korostaa miehekkäitä puoliaan ostamalla vaikkapa niitä kliseemäisiä miehekkäitä vaatteita ja mieskin voi tarvittaessa jopa meikata. Voi leikkauttaa hiuksensa niin, että se korostaa jotakin puolta omassa itsessään. Sitäpaitsi ei ruma mies ole välttämättä ruma ollenkaan. Voi olla rujon komea. Joskus kannattaa kysyä neuvoa, kun ei tiedä, mikä puoli itsessä on se paras puoli. Hyvä ryhti on aina kaunista ja sopusuhtainen kroppa. Hyvä hampaisto on tärkeätä ulkonäön kannalta- siihenkin voi vaikuttaa esim. oikomalla ja valkaisemalla hampaansa. Karvaista rintakehää ei kannata piilotella.
Joskus paras puoli on miellyttävä luonne.
Oman ruumiillisuutensa hyväksyminen on tärkeätä ja se, että elää täysillä ja nauttii elämästä puutteistaan huolimatta ja niitähän jokaisella on. Minä olen välillä hyvin tosikkomainen, mikä on aika rasittava piirre miehessä.
Ihanaa on empaattisuus ja kiltteys. Rakastettavaa on olla aito ja vilpitön.
Ilkeys on aina rumaa. Kohteliaisuus ja hyvä käytös saa aina kaikki puolelleen.
Kaksinaamaisuus on kieroa.
Joskus paras puoli on miellyttävä luonne.
Oman ruumiillisuutensa hyväksyminen on tärkeätä ja se, että elää täysillä ja nauttii elämästä puutteistaan huolimatta ja niitähän jokaisella on. Minä olen välillä hyvin tosikkomainen, mikä on aika rasittava piirre miehessä.
Ihanaa on empaattisuus ja kiltteys. Rakastettavaa on olla aito ja vilpitön.
Ilkeys on aina rumaa. Kohteliaisuus ja hyvä käytös saa aina kaikki puolelleen.
Kaksinaamaisuus on kieroa.
Hei, en lukenut koko keskustelua,mutta ihan lyhyesti.
Kuka hyväksyy ja mitä.
Onko tämä vaihto-ehto kysymys.
Onko se välissä.
Minä olen sinäkin.
Tässä.
Kuka hyväksyy ja mitä.
Onko tämä vaihto-ehto kysymys.
Onko se välissä.
Minä olen sinäkin.
Tässä.