Ero.Mitä nyt?

  • 1 / 3
  • Lindee21v.
  • 8.3.2005 0:43
Olen juuri eronnut tyttöystävästäni, jonka kanssa seurustelimme kolme vuotta. Eroon ei ollut mitään kovin erikoista syytä, lähinnä suhde kaatui kun oli liian tiivis.

Nyt en jaksaisi enää jatkaa... En jaksaisi käydä koulua, en iloita mistään, en tavata ihmisiä, puhua.. Olen ollut todella hiljainen ja masentunut, kun ennen olin aina äänessä.

Miten tästä selviää..? Siitä, että menettää elämänsä rakkauden.
  • 2 / 3
  • ihmiäinen
  • 8.3.2005 0:57
en osaa sanoa muuta kuin, että jos tuntuu liian pahalta, niin hae ihmeessä ammattiapua (terveyskeskus, ellei ole työsuhde-/opiskelupaikassa apua tarjolla).

noin muutoin, pitäisi kai yrittää miettiä mitä elämältä haluaa. tiedän, että hemmetin vaikeeta jos suhde on just päättynyt.

mutta kuka sinä olet? mitä haluat? nuo kysymykset ovat minua auttaneet sitten kun olen niitä pystynyt käsittelemään. joka tapauksessa OMAN elämän miettiminen kannattaa (vaikka olisi suhteessakin). maailma ei lopu siihen, oikeasti, vaikka siltä tuntuisi juuri nyt.
  • 3 / 3
  • Irokeesi
  • 8.3.2005 11:18
Tiedän, ettei tämä varmasti lohduta, mutta kyllä se elämä siitä taas lähtee käyntiin. Vielä nelikymppisenäkin elämä seisahtuu eron hetkellä joksikin aikaa. Haluaa vetäytyä omaan rauhaan eikä jaksa oikein tavata ihmisiä. Se ikäänkuin kuuluu tuohon tilanteeseen.

Enkä voi vastustaa kiusausta lainata Junnu Vainion vanhaa sanoitusta tähän:

Sinä kulkija kuustoistavuotias
näen kyyneleet silmissäsi
minä olla en voi sinun auttajas
enkä edes sun ymmärtäjäsi
mutta kuuntele mua sulle kerron sen
joskus itkeehän myös nelikymppinen

Sinä kulkija kuustoistavuotias
mikä särki sun sisimpäsi
sekö leikkinyt on sinun tunteillas
jolla lämmin on pelkästään käsi
siihen tottua saat minä takaan sen
usein pettyy näin myös nelikymppinen

Sinä kulkija kuustoistavuotias
Ketään päästä et lähellesi
väärin käytetty on sinun rakkauttas
ja on loukattu ylpeytesi
mutta paranet pian minä tiedä sen
koska toipuu näin myös nelikymppinen

Kerran kulkija kuustoistavuotias
olin minäkin aikoinani
luulin silloin jo vähintään puolikas
meni kaikista unelmistani
sä et usko mua nyt mutta lupaan sen
vielä unelmoi myös nelikymppinen

Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
sellaista elämä on