Kuningas-ja kartano-fanejä?

Minun yksi harrastus on aika poikkeava. En ole löytänyt ketään miestä jolla olisi samat mieltymykset. Vain naisia.

Minua ovat aina kiinnostaneet kuninkaalliset, aateliset, linnat ja kartanot. Olen kuitenkin aivan tavallinen 35-v. supi-suomalainen mies ilman mitään häiriöitä, en ole neitimäinen tai päältäpäin tai käytökseltä heti homoksi leimattava. Pienenä en leikkenyt prinsessaa, en pukenut äidin mekkoja vaan leikin ritaria ritarina.

Oikeastaan tämä kiinnostus kuuluu harrastukseen historia. Kiinnostavimpia alueita ovat Ranskan (mm. Ranskan Aurinkokuningas, Vallankumous, Napoloen), Venäjän ja Ruotsin historiat, linnat ja tapahtumat. Ja tietenkin oman maamme tapahtumat. Ajanjaksoina keskiaikalta 1917:lle saakka.

Olen tutustunut moniin linnoihin ja kartanoihin Suomessa, Ruotsissa, Ranska olisi unelma. Niissä on jotain jota ei sanoin voi kertoa. Unelmani olisi oma kartano tai pieni linna, mutta se jää vain unelmaksi.
Myös historialliset filmit ja kuninkaalliset häät saavat minut TV:n ääreen.

Löytyykö täältä aatelisia? Entä kartanossa asuvia tai asuneita? Tai muita historiasta kiinnostuneita?

Yksi pyyntö, uskon, että tämä aihe on monelle tyhmä ja neitimäinen, mutta antakaa minulle edes mahdollisuus kysyä, ennen kuin alatte heti haukkumaan. Kiitos
Hello sir Knight!

Kyllä mullakin on aika paljon samaa kiinnostusta, ja samoin se juontuu yleisestä kiinnostuksesta historiaan. Jostakin syystä olen tosin aina tykännyt enemmän roomalaisista, tiedä häntä miksi... Ehkä paljastavammat asepuvut :-)

Mutta kyllä. Linnat/vast. kiinnostavat kovasti. Asuin monta vuotta keski-Euroopassa ja Englannissa, ja joka paikassa tuli koluttua kaikki lähistön linnat oppaiden kanssa ja ilman. Samoin kiinnostavat yleensä keskiaika ja ritarit. Erityisesti "Arthuriana", eli kuningas Arthurin legendan tutkimus ja harrastus.

Nykyiset kuningashuoneet eivät hirveästi kiinnosta, mutta puolisoni on britti, ja vaikka hän skotlantilaisena katsookin tarpeelliseksi joka välissä mollata noita englantilais-saksalaisia "vallananastajia", hän haluaa kuitenkin katsella kaikki brittien kuningasperheestä kertovat dokumentit, samoin kuin ko. perheeseen itse asiassa kuuluvien muidenkin euroopan kuninkaallisten perheiden asioista kertovat ohjelmat...

Jos sinulla on Discovery Channel, katso ihmeessä sieltä aika usein tuleva dokumenttisarja Tanskan kuningas Kristian jostakin (en nyt muista järjestysnumeroa...) "Euroopan appiukosta", jonka jälkeläiset olivat Euroopan hallitsijasukujen miniöitä ja vävyjä ja myöhemmin hallitsijoita. Hauska ja mielenkiintoinen. Kertoo paljon kuninkaallisten perhe-elämästä.

Esimerkki: kaikki euroopan kuninkaalliset kokoontuivat vähintään kerran vuodessa Tanskaan, Amalienborgin linnaan (muistaakseni) perhetapaamiseen. Olivat sitten kerran koko konkkaronkka piknikillä linnan valtavassa puistossa, kun joku poloinen eksynyt ohikulkija törmäsi esiin pusikosta ja pyysi neuvoja löytääkseen takaisin lähimmälle tielle. Noh. Kuningas neuvoi tien ja toivotteli hyvää jatkoa. Ohikulkija katseli seuruetta hetken ja kysyi: keitäs te muuten olette? Johon kuningas vastasi: no. Minä olen Tanskan kuningas, tässä ovat tyttäreni, Venäjän Tsarinna ja hänen puolisonsa Tsaari. Tässä taas poikani Saksan keisari vaimoineen ja heidän vieressään toinen tyttäreni, Englannin Kuningatar ja puolisonsa, Kuningas... jne.
Ohikulkija katseli vähän aikaa, kunnes sanoi: "Ja minä olen Jeesus Kristus", paeten pusikkoon...
  • 3 / 62
  • kansalainen
  • 27.1.2005 17:47
Täytyy tuohon vaan sanoa että hyvä on ettei Suomessa ole koskaan ollut omia kuninkaallisia. Riitti Ruottalaiset ja Venäläiset yksinvaltiaat! Mitä Suomalaiset kuninkaalliset tulis maksamaan meille tavallisille veronmaksajille. Jos niitä olis niin siinä kävis niin kuin Ruottalaisille ja Englantilaisille. Iltalehtien lööpit olis täynnä Suomalaisten kuninkaallisten tekemisistä. Skandaali toisen perään.
Kuninkaalliset ja aateliset on mennyttä aikaa. Kartanot ja linnat vanhoja lahoja raunioita tai kalliita museoita.
Onneksi täällä on muitakin miehisiä juttuja ku juttuketju moottoreista ja autoista. Eläköön Tasavalta!
Leikitään ajatusleikkiä, että Suomessa olisi Ruotsin, Norjan, Tanskan tapainen muodollisesti perustuslaillinen monarkia, jolla on parlamentaarinen, demokraattinen hallintojärjestelmä. Kuninkaamme tai kuningartamme olisi maan symboolinen keulakuva presidentin sijasta. Poliittinen valta olisi pääministerillä.

Suomellahan oli oma kuningas, kuitenkin vain kaksi kuukautta. Nuoren Suomen eduskunta valitsi 9. lokakuuta 1918 Suomen kuninkaaksi saksalaisen Hessenin maakreivin nuoremman pojan, prinssi Friedrich Karlin (1868-1940). Suomen tuleva kuningas, suomalaisena nimeltään Väinö I, sai suuret valtaoikedet. Hänen vaimonsa, prinsessa Margarete (1872-1954) oli Saksan keisarin, Friedrich III, ns. 99-päivän keisarin ja englantisen prinsessa Victorian nuorin tytär (Margareten isoäiti taasen oli Britti-imperiumin hallitsja kuningatar Victoria).
Tuleva kuningas luopui kruunusta joulukuussa 1918 Saksan kärsittyä tappion ensimmäisessä maailmansodassa. Eduskunta valitsi Suomen valtionhoitajaksi C. G. E. Mannerheimi, joka alkoi johtaa maata.

Entäpä, jos tuleva kuningas olisi valittu Pohjolasta? Kuka olisi nykyisen kruununprinssin tai -prinsesessan puoliso tai tyttö/ -poikaystävä: suomalainen missi, malli, tangokuningatar/ -kuningas, laulaja, urheilija, näyttelijä, politiikko, nainen tai mies suoraan Suomen julkkisriveistä? Vai ulkomaalainen rakkaus?

Suomi saisi kuninkaallisineen ehkä enemmän huomiota maailmassa kuin tällä hetkellä? Häät, hautajaiset ja kruunajaiset lähettäisiin maailmalle suorana lähetyksenä. Ehkäpä Suomessa olisi enemmän (rojalisti)turisteja, enemmän (vierailevia) median edustajia, enemmän vierailevia ylhäisiä siniverisiä ja talous menestyisi (kuninkaalliset matkamuistot, hovihankkijat, myös hotelli-ja ravintola-ala olisi tyytyväinen?). Lopultakin prameutta harmaaseen arkeen;)

Mitalin toinen puoli voisi olla hyvinkin negatiivinen. Jatkuvien skandaalien vuoksi kansa olisi pettynyt törsäilevään kuningashuoneeseen. Tuloksena kansanäänestys: monarkia vs. tasavalta.

Näin voi ajatuksella leikkiä.
-
Ritari, aatelisfaninä tiedät varmaan kaiken Suomen aatelistosta: aatelissukuja on yhteensä 357, joista elossa olevia ja maassamme asuvia on 148:
4 kreivillistä, 25 vapaaherrallista ja 119 herra-arvoista sukua.

Unelmaasi voisit alustaa yöpymällä keskieurooppalaisessa satulinnassa. Linna-ja kartanohotelleja löytyy eri puolilta Eurooppaa. Osa näistä historiallisista majoituspaikoista palvelee asiakastaan kuin kunigasta eri teemoilla; olet osa historiallista roolipeliä.

Tai hankit parilla eurolla linnan tai kartanon esim. täältä Saksasta, mutta todellinen hinta kon uitenkin toinen. Näitä linnoja ja kartanoita löytyy Saksasta "satoja tuhansia".

Tai rahakkaana hankit itsellesi aatelisarvon (prinsistä vapaaherraan). Myyjiä löytyy myös täältä Saksasta. Jos tarvitset osoitetta, niin... ;)

P.S.: en ole myyjä, enkä välittäjä ;) -huumorilla.
toi ihan huuhaata mitä toi ulkolainen kirjottaa. muka suomessa olis ollut kuningas.
ootko jokin aatelinen vain haluut olla muita parempia? mua ei tuo yhtään naurattanut. mukas huumoria.
  • 6 / 62
  • Public eye
  • 27.1.2005 21:31
Boy hyvä, mahdoitko olla koulussa historiantunnilla paikalla.

Ei se 26-vuotiaanakaan vielä ole myöhäistä tutustua kotimaansa menneisyyteen edes viimeisten sadan vuoden ajalta. Tiedä enemmän, luulet vähemmän.

Suomen 'kuningasseikkailu' oli lyhyt, mutta todellinen. Onneksi maailmantilanne oikaisi sen, mikä olisi ehkä jäänyt ihmisiltä oikaisematta.
Ootteko käyny Suomen kuninkaan linnassa?
Se oli viime kesänä päivän vai kaksi auki yleisölle. Hirmu jonot enkä jaksanu jonottaa sisään helteessä.

Koordinaatit: Kaisaniemen puisto, Helsingin Yliopiston kasvitieteilijöiden pesä. Ja aikuisten oikeesti: tämä rakennus varattiin Suomen kuningasta varten eduskunnan valitessa kuninkaan.

Tää on jaksanu mua hämmästyttää: eduskunta tosiaan päätti että meistä tulee kuningaskunta. Kuningaskunnat on yleensä syntyneet vähän toisin mutta meillä tämäkin on mahdollista.
Ei monarkia Suomessa olisi koskaan toiminut, sillä suomalaiset ovat niin peri kateellista ja raukkamaista kansaa, että ensimmäinen monarki olisi kivitetty kateudesta kuoliaaksi.
  • 9 / 62
  • Public eye
  • 27.1.2005 21:56
Miten niin, Glitter? Suomessa oli ollut siihen asti suuriruhtinas, sivutoimeltaan myös Venäjänmaan keisari. Ei häntäkään kateudesta kuoliaaksi kivitetty, päinvastoin kansa oli haltioissaan aina hänen Suomessa piipahtaessaan. Hänen kenraalikuvernöörinsä tosin kyllä ampui joku terroristi, liekö sitten ollut niitä kateellisia raukkoja.

Tasavalta oli itse asiassa siihen aikaan tällä suunnalla aika erikoinen ratkaisu, mutta siihenpä vain päädyttiin, kun sopivaa ja pätevää ja kaiken lisäksi suostuvaista kuningasta ei löytynyt.
Tomi2 kirjoitti: "Tää on jaksanu mua hämmästyttää: eduskunta tosiaan päätti että meistä tulee kuningaskunta. Kuningaskunnat on yleensä syntyneet vähän toisin mutta meillä tämäkin on mahdollista."

No, kun Norja itsenäistyi (uudelleen) sata vuotta sitten, hallitus kutsui Tanskan prinssin kuninkaaksi, ja hänet hyväksytettiin kansanäänestyksellä sekä parlamentin päätöksellä. Haakon VII pysyikin sitten valtaistuimella kokonaista 52 vuotta.
Jos haluat itsellesi palan suomalaista monarkiahistoriaa, tässä pikku vinkki: viime kesänä oli Mustion antiikkiviikoilla myynnissä Suomen kuninkaalle Saksasta tilattu kirjoituskaappi. Hintaa tosin vaivaiset 50 kiloeuroa. Tiedä häntä, menikö kaupaksi. Suomen kuninkaalle varatut huonekalut ym. irtaimistohan sitten myytiin Stockmannilla, kun monarkiahaaveet olivat haihtuneet.
Monarkia on vanhentunut etuoikeuksiin perustuva valtiomuoto, jolle ei ole olemassa mitään rationaalisia perusteita. Jos monarkilla on todellista valtaa, kyse on autoritaarisesta järjestelmästä, jos ei, hän on turha ja kallis koriste.

Jos joku jostain epämääräisistä romanttisista syistä haluaa harrastaa ritariromantiikkaa ja unohtaa feodalismin pimeän puolen, maaorjuuden, harrastakoon larppausta.
Ja Public Eye, Suomi ei ollut poikkeus edes tällä suunnalla siihen aikaan. Kaikista samoihin aikoihin itsenäistyneistä Baltian maista sekä Puolasta tuli tasavaltoja, vain Norjasta kuningaskunta.

Suomen eduskunta oli perustuslakineuvotteluissa jo sopinut, että Suomesta tulisi tasavalta, mutta kun kansalaissodan jälkeen yhtä lukuunottamatta kaikki sosialidemokraattiset kansanedustajat oli pidätetty, ja porvareista enemmistö (RKP ja myöhemmin Kokoomuksen muodostaneet Vanhasuomalaisten enemmistö ja Nuorsuomalaisten vähemmistö) kannatti monarkiaa ja vain vähemmistö (Maalaisliitto ja myöhemmin Edistyspuolueen muodostaneet Kansanpuolue, Nuorsuomalaisten enemmistö ja Vanhasuomalaisten vähemmistö), käytti tämä väliaikainen enemmistö tilaisuutta hyväkseen ja johonkin epämääräiseen vanhaan lakiin vedoten valitsi Suomelle kuninkaaksi Hessenin prinssi Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel (eli "Väinö I").

Tasavaltalaisten lähetystö kuitenkin vieraili hänen luonaan ja pyysi häntä pidättäytymään ottamasta kuninkuutta vastaan ennen kuin tilanne normalisoituisi, mihin hän suostui. Tilanteen normalisoituessa Saksa oli hävinnyt sodan, joten ei ollut edullista valita hallitsijaa hävinneeltä puolelta, ja Britannia vaati Suomea järjestämään uudet eduskuntavaalit ehtona itsenäisyyden tunnustamiselle. Uudessa eduskunnassa olikin tasavaltalainen enemmistö, ja kuningasseikkailu saatiin onnelliseen päätökseen.
Mina myoskin olen ketjunaloittajan kanssa samoilla jaljilla. Ma olen kartano/linnafani. En niinkaan tykkaa keskiajasta, paitsi niista kauniista linnoista Saksassa ym.. Mullakin haaveissa oma kartano.. :) Ois kiva ostaa aatelisarvo ja nimikin kylla.. :) Ma olen Drama Queen ja haluan olla toisia parempi, tiedetaan. Mutta aatelisarvolla kun ei ole nykyaan mitaan merkitysta. That`s too bad..
Tuo erkan juttu on suoraan netistä eli kopio eikä sen oma juttu. En oikein ymmärrä noita tyyppejä jotka yrittää viisastella omilla jutuillaan vaikka ne ei oikeestaan tiennyt asiasta mitään. En mäkään tiennyt yhtään mitään tuosta kuningasseikkailusta. Vaikka olin koulussa ihan hyvä ei tuota asiaa hissassa opetettu. Onneks täällä on noita viisaampia akateemisiä yliopistojen ja korkeakoulujen käynneitä jotka opettaa meitä tietämättömiä jopa oikeinkirjoituksessa.
Ritari-pojulle. Taidat jäädä ihan yksiksesi prinssien, linnojen ja historia-kiinnostuksen kanssa kun kukaan ei ilmoittaunut sun jengiin. Vain pete mutta pete haluais olla mieluiten roomalainen ave-ceaser gladiaattori tai jokin kunigas Artturin ritari. Erkka lausu jo totuuden millainen taidat olla??
Mua ei kuninkaalliset ole koskaan kiinnostanut. Aika hinttimäistä on jos mies töllöttää prinsessafilmejä ja lukee Annalehdestä prinsessajutut. Ja toista on noi muita paremmat drama queenit jotka ei millään tapaa liity tähän juttuun. Mutta ne juhlivat omilla näyttämöillä.
Jaa? No jos se on netistä, niin kopioipa pala tekstiä (jokin pidempi kuin pelkkä nimi), ja katso, löytyykö. Tuskin löytyy, mutta jos löydät, niin laita toki linkki, että minäkin näkisin, mistä olen sen kopioinut.

Tiedoksesi, että olen ollut kiinnostunut historiasta ala-asteelta asti ja harrastanut politiikka murrosiästä, ja ihän sattumoisin tiedän yhtä sun toista poliittisesta historiasta.

Jos sinulle on mahdoton ymmärtää, että joku tänne kirjoitteleva on aidosti sivistynyt, niin en voi muuta kuin sääliä sinua.
Niin, koulussa ei kyllä taideta nykyään opettaa historiassa juuri mitään, mutta voi sitä lukea omin päinkin historiaa, jos ei sitä koulussa opeteta. Ja se, että sinä et tiedä jotain, ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö minä voisi sitä tietää.
Hei haloo!

Totta kai meillä suomalaisilla on oma vankka ja vakiintunut käsityksemme demokratiasta ja tasavalllasta ja niin päin pois. Minunkin mielestäni monarkia on TODELLA syvältä.
Joku vertasi sitä joskus siihen, että DC kympin kippari sannoo että "enhän minä tiedä lentämisestä mitään, mutta isoisäni isä oli pilotti ensimmäisessä maailmansodassa".

Siis: taito asioiden (tässä tapauksessa siis kokonaisen maan hallinnon) hoitamiseen siis jotenkin periytyisi...

Eri asia sitten on, saako ihminen olla kiinnostunut ja innostunut niistä asioista mistä itse pitää. Jokaisella tulisi olla harrastus, oli se mikä hyvänsä (kunhan ei nekrofiliaa tai kansantanhuja...). Kuninkaallisten seuraaminen ei kyllä mielestäni ole yhtään sen turmiollisempaa kuin postimerkkeily.

Sitten sille nimimerkille (kukahan se nyt olikaan?), joka kuvitteli että haluaisin jotenkin "olla" roomalainen sotilas:

Voi sinua! Koita ymmärtää, että kaikki historiasta kiinnostuneet eivät ole larppaajia tai todellisuuspakoisia, vaan pelkästään innostuneita asiasta ja aina valmiita oppimaan lisää, kun uusia tutkimustuloksia löytyy. Itse harrastan entisen ammattini ikään kuin innoittamana sotahistoriaa; taktiikkaa, strategiaa ja asioiden poliittisia taustoja. Rooman armeija oli kaikkien nykyarmeijoiden Isoiso......isoisä, joten se kiinnostaa.

Pete
Moi Ritari!
Et sä varmaankaan ole yksin kiinnostuksesi kanssa. Olen lähes sinun ikäisesi mies ja aatelisjutut ja kartanot kiinnostavat kovasti. Aikoinani olen työni vuoksi ja opiskelujen ja opinnäytetöidenkin parissa kahlannut aikamoisen määrän kartanomateriaalia. Aatelisverta ei minusta kyllä löydy mutta kerran yhdellä opastusreissulla - kun olin aiheeseen liittyen pukeutunut ratsastussaappaisiin ja pussihousuihin - luultiin minua peräti kartanonherraksi!
Eli senkun vaan ilman tunnontuskia istut telkkarin ääressä katsomassa kaikki kuninkaalliset häät! Niin teen minäkin :=)
Voi itseäsi! Minä olen itsekin kiinnostunut historiasta, ja tiedän varsin hyvin, etteivät kaikki historiafriikit ole kiinnostuneita larppaamisesta. Lähinnä larppaaminen sopii mielestäni niille, jotka romantisoivat ritariajan ja unohtavat millaisessa kurjuudessa esim. maaorjat tuona aikana elivät voidakseen kustantaa feodaaliherrojen ylellisen elämän. Jos nyt jotenkin palaisimme tuohon aikaan, olisi todennäköisempää päätyä itse maaorjan asemaan kuin linnanherraksi tai -rouvaksi.
Suku, perhe, oma nimi löytyy Suomen aateliskalenterista. Minä en asu kartanossa vaan pienessä vuokrakaksiossa. Ei aateliskartanossa asuminen ei ylellisempää kuin normaalissa omakotitalossa. Kenellä on varaa henkilöstöön?
Sukuriitojen vuoksi koko suku hajalla.
En snoppaile nimellä tai aatelisarvolla, eihän sillä ole mitään virkaa nykyisessä Suomessa. Enkä käy Ritarihuoneen tapahtumissa. Mutta seuraan mitä muualla tapahtuu, häät katson aina, luen juorut ja historialliset elokuvat.
Hämmennetäänpä keitosta hieman lisää!
Onko demokratia siis kaikilta osa-alueiltaan parempi kuin aristokratia? Yksioikoinen vastaun on, että kyllä. Lähempi tarkastelu antaakin sitten jo toisenlaisen tuloksen.
Populismiin taipuvaiset poliitikot harvemmin onnistuvat pääsemään vallan huipulle muuten kuin demokraattisesti valittuina. Paras esimerkki lienee Saksan Adolf Hitler,- tai pitänee kai sanoa pahin!
Mitä tulee esitettyyn epäilyyn yksilön kykyjen ja taitojen riittävyydestä valtion asioiden hoitoon periytyvässä monarkiassa, on hyvä muistaa, ettei monarkia ole samaa kuin diktatuuri. Tokkopa kukaan tosissaan rohkenee väittää vakkapa Ruotsia muuksi kuin demokraattiseksi järjestelmäksi vaikka se kuningaskunta onkin.
Monarkia niissä länsimaissa, joilla on pitkät demokraattiset perinteet, on lähinnä edustuksellista. Sen sijaan eräässä Afrikkalaisessa tasavallassa päätettiin juuri hiljakkoin presidentin virasta muodostaa periytyvä. Lienee ainutlaatuinen tulkinta demokraattisesta järjestelmästä valtion päämiehen valinnassa.
Lienee kuitenkin niin, että se, miten monarkiaan suhtaudumme, ratkeaa, ei järjellisin perustein, vaan jos itsellemme totuuden myönnämme, puhtaasti tunneseikkojen perusteella.
Siniverinen: no jotenkin vaan mieluummin asuisin kuitenkin kartanossa kuin "tavallisessa" omakotitalossa.
Möttönen, vedä vain Hitler esiin. Ja näytä minulle sitten ne historian hyväntahtoiset itsevaltiaat, jotka ovat nousseet valtaan verenperinnön turvin. Olivatko sellaisia ehkä egyptin faaraot, jotka tekivät kansastaan orjia rakentaakseen itselleen komeita hautamuistomerkkejä? Olivatko sellaisia Kiinan keisarit, jotka antoivat miljoonien kuolla Kiinan muuria rakentaessaan? Olivatko sellaisia ne jotkin hullut Rooman keisarit, jotka olivat perineet vallan isältään, tai joskus esim. isäpuoleltaan, kuten kaikkien suosikki keisari Nero? Olivatko sellaisia keskiajan feodaaliruhtinaat, jotka viettivät mukavaa elämää kurjien maaorjien kustannuksella? Oliko sellainen Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV, joka näännytti kansansa käydessään kalliita sotaretkiä valtakuntaansa laajentaakseen? Tai Venäjän Iivana Julma? Tai Pietari Suuri, joka rakennutti Pietarin kaupungin perustukset suolle mm. suomalaisia sotavankeja työvoimana käyttäen, ja joiden luut lienevät vieläkin Pietarin perustuksissa? Ja historiasta löytyy niin monia muita esimerkkejä...

Mitä tulee Ruotsiin, niin se on demokratia siksi, että kuningas on hyödytön koriste, jolla ei ole todellista valtaa. Jos olisi, niin Ruotsi ei olisi demokratia. Mitään "edustulsellista monarkiaa" ei ole, Ruotsi on edustuksellinen demokratia, joka sattuu olemaan muodollisesti myös monarkia. Mitä sellaisella koristeella sitten tekee, en ymmärrä. Saavathan tietysti iltapäivälehdet jutun juurta kirjoitellessaan skandaalipaljastuksia kuninkaallisista, ja ilmeisestikin ne samat ihmiset, jotka äänestävät populistipoliitikkoja, lukevat noita lehtiä. Mutta jos haluat sellaisen, sen kun muutat Ruotsiin. Tänne sellaista ei tarvita.
Siis että Hitleriä ei saa käyttää esimerkkinä demokraattisesti valitusta poliitikosta, mutta Aurinkokunigasta tai Rooman polttamaa huuhaa-cesaria saa käyttää esimerkkinä vallan perimällä saaneesta monarkista? Ymmärsinkö minä tämän nyt ihan oikein?

Nythän on kyllä sillä lailla, että Hitler NSP (meneeköhän lyhenne oikein, en ole varma) valittiin täysin demokraattisesti vaaleilla silloin aikoinaan. Ihan samalla lailla kuin kaikki vallan palleilla juuri nyt keikkuvat äärioikeistopuolueet, joita alkaa löytyä yhdestä jos toisestakin eurooppalaisesta sivistysvaltiosta. Ei se demokratiakaan mikään aukoton systeemi ole, mutta varmasti parempi kuin mikään tunnettu vaihtoehto. Voi tietysti kysyä, kannattaako vaaleja pitää ihan niin usein kuin nykyisissä systeemeissä, että poliitikot voisivat ajatella vähän pidemmälle kuin neljän vuoden päähän.
Edelliset viestit ovat ulkona ketjun aiheesta, vai?

Aiheeseen. Kyllä aateliset, linnat, kartanot, kuninkaalliset minuakin kiinnostavat. Pienenä leikin kuninkaallista. Askartelimme kruunut. Verhot ja peitot oli viittoina ja vaatteina. Ihan mukavia muistoja tulee mieleen.
Näyttää siltä, että suomalaisuus ei täälläkään suovaitse meitä, linnafanejä. Minäkin asuisin mieluimmin kartanossa kuin ahtaassa vuokra-asunnossa. Aatelisarvokin ottaisin heti vastaan, jos sitä tarjottaisiin.
Siniverinen olen minäkin ja sukukartanossa viettänyt lapsuuteni.

Ison ja vanhan talon ylläpitäminen on kallista, joten olemme joutuneet avaamaan talon kesäisin turisteille. Silloin elämä on yhtä paskan luomista, nurmikon leikkaamista, rikkaruohojen kitkemistä, savusaunan lämmittämistä, siivoamista, kahvinkeittoa.. ymmärrätte varmaan miksen kesäisin 'lomaile' kuin pakosta kotonani. Lisäksi vanhat ja vähällä käytöllä olevat lukuisat rakennukset rapistuvat yhä kiihtyvällä tahdilla, joten jos kaikelta tekemiseltä jää aikaa, niin remonttipuuhia riittää aina. Talvisin alakerran salit ovat kylminä, enkä muista, että olisin ikinä istunut siellä vapaaehtoisesti - Paljon mieluummin loikoilen mukavasti sohvalla töllön ääressä ja nukahdan nykyaikaiselle joustinpatjalle. Että se siitä kartanoromantiikasta..

Famun kanssa olen ritarihuoneella käynyt joskus ala-asteikäisenä, mielestäni on aika teennäistä kerääntyä yhteen pelkän siniverisyyden perusteella. Eikä aatelisarvolla tee yhtään mitään.
Lisäksi se pieni etuliite sukunimen edessä on aiheuttanut vain kiusallisia tilanteita.
Peter, et todellakaan ymmärtänyt oikein. Mistä ihmeestä tuollaista sait päähäsi? Huomautin vain, että jos Hitleriä käytetään esimerkkinä demokraattisesti valitusta valtionpäämiehestä, niin sitten minä käytän noita mainittuja henkilöitä. Olitko sinä sitten sitä mieltä, että Hitleriä saa käyttää esimerkkinä, mutta Neroa ja Ludvig XIV:tä ei?

Eikä Hitler edes tarkkaanottaen ollut demokraattisesti valittu. NSDAP ei saanut koskaan enemmistöä Saksan parlamentissa demokraattisissa vaaleissa, vaan vallan saadakseen se ensin liittoutui konservatiivien kanssa lakkauttaakseen kommunistit, ja sen jälkeen kun kommunististeista oli päästy, sillä olikin yksin enemmistö (vaikka ei siis demokraattisesti saavutettu) ja se saattoi lakkauttaa loputkin kilpailijat, konservatiivit mukaanlukien.
Se on minulle uutta, että Hitler nousi Saksan poliittiseen johtoon vallankumouksen kautta, Erkka. Niinhän sen pitää mennä, ellei kyse ollut demokraatisesta prosessista (Weimarin tasavalta oli siihen aikaan kaikkein pisimmälle viety demokratia) ja sitä seuranneesta opportunistisesta politikoinnista.

Esimerkkejä saa vetää ihan mistä vaan. Minun mielestäni taydellinen demokratia voi lähteä vetämään väärään suuntaan, mikäli ei ole olemassa mekanismeja joilla kehitykseen voi vaikuttaa. Exhibit A: Saksa 1930-luvulla. Tai Suomen Euroviisuäänestys...

Sama juttuhan on kontrolloimattomassa monarkiassa, ei sekään järjestelmä ole kovin paljon hyvää saanut aikaan.
Mua on ihan aina, niin pienestä pitäen kun muistan, kiinnostaneet linnat ja kartanot sekä myös kuningassuvut ja dynastiat ja historia yleensä. Musta olis mageeta asua kartanossa tai linnassa, noin unelmissa. Käytännössä se ehkä tosiaan olisi vaan rasittavaa ja työteliästä ja kallista. Siis vanhojen talojen lämmitys yksistään on varmaan tosi kallista. Mut joo toki mieluummin asuisin kartanossa kuin kerrostaloasunnossa.

Musta on ollut kiehtovaa lukea hallitsijoista ja niiden sukulaisuussuhteista jne. Ne on vaan kiinnostavia asioita enkä sinänsä ajattele, että monarkia olisi tasavaltaa parempi vaihtoehto, vaikka tosiasiassa esim. pohjoismaiset parlamentaariset kuningaskunnat ovat ainakin yhtä demokraattisia kuin suomalainen tasavalta. Mutta se ei ole tämän kuninkaallis- tai linna- tai kartanokiinnostuksen pointti.

Musta olis kiva päästä käymään useissa Suomen tai muidenkin maiden vanhoissa kartanoissa – löytää salakäytäviä ja koluta ullakoita, nukkua pylväsvuoteessa kummituksia peläten : )) Mut valitettavasti en kuulu ns. piireihin, joten turha tässä on odotella kutsua herraskartanoihin.

Historialliset leffat ja elämäkerrat kuuluvat tietysti suosikkeihin!

Täällä onkin moni jo kertonut paljon asiallista ja hyvää tietoa esim. Suomen kuninkaasta en van ymmärrä miks joidenkin täytyy lytätä nää kirjoittajat? Ja se Euroopan appi sarja tuli myös Yleltä, valitettavasti missasin pari osaa : (

Mut hyvää jatkoa sulle Ritari kuninkaiden ja kartanoiden parissa!
Henrik: Kartano sitten vaan myyntiin, jos se noin kurjaa on. Eiköhän halukkaita ostajia löydy, jotka pitävätä siitä hyvää huolta.
Olen aivan taysin samaa mielta, kuin kilttip.. Mita helvettia valittaa.. Ma oisin ainakin helvetin ylpee siita, etta mulla on aatelisarvo ja et mun suvulla on niin upee historia kuin muilla tavallisilla pulliaisilla (tama ei ole paha ilmaus, vaan haluan tuoda esiin tunteeni). Suku on ollu lahella suuria ihmisia jne. Mun mielesta kanssa kartano myyntiin ja unohat vaan koko sukus historian ja elat vuokrakaksiossa.. Varmaan isoisoisoisoisoisovanhempas, jotka on teille taman historian luoneet tykkais hyvaa, jos tietas mita sa taalla puhut..
Muistaakseni Henrik sanoi, ettei elä kartanossa vaan ihan tavallisessa kerrostalokaksiossa.

Sitten voisin ehkä jopa kirjoittaa viestiketjun alkuperäisestä aiheesta: Linnat ja kartanot on toki kiehtovia, mutta enemmän minua kiinnostaa oman suvun lähi- ja vähän kaukaisempikin historia. Merkkihenkilöitä ei meikäläisen agraarisuvusta löydy, mutta vaiheet on aika hyvin tiedossa 1700-luvun alkupuolelle. Siltä ajalta on myös sukutila, jota vanhemmat vielä pitävät yllä. Jahka vanhempien eläkeikä koittaa, niin meilläkin on edessä kova arpominen, mitä tehdään koko höskälle. 250-neliöisen kesämökin lämmittäminen ja ylläpito eivät ainakaan tällä hetkellä liiemmin houkuttele...

Jos jotakuta tosissaan kiinnostaa eurooppalaiset linnat ja linnakkeet, niin kannattaa seilata Reiniä edestakaisin. Sieltä löytyy useampikin, jotka on avattu yleisölle.
Vuokrakaksiossa kertoi asuvansa ihan joku muu kuin minä.

Halusin alunperin tuoda hieman todellisuutta kartanofantasiointiinne, monet kartanoelämää ihannoivat elävät 1800-lukua muistellen. Nykyään se kuitenkin on kuin minkä tahansa suuremman maatilan ylläpitämistä.

Toki vieläkin vanhan ajan loistoa on tallella esim. alkusyksystä, kun koko suku tulee keräämään itselleen talven omenat ja salit täyttyvät ihmisistä, juhlinnasta ja vanhoista tarinoista. Seuraavan kerran paremmat astiat kaivetaan esiin vasta jouluna. Mutta arkena (jota on 350 pvää vuodessa) on joka aamu aikaisin itse noustava keittämään aamukahvia, laitettava kumisaappaat jalkaan ja lähdettävä ruumiilliseen työhön.

ps. Vielä kartanon myymistä ehdottaneille voin kertoa, että tälläkin hetkellä on useampi kartano myynnissä. Ostajia ei vain tahdo löytyä ;) Kukapa haluaisi muuttaa silmätikuksi maalle talikon varteen kun samalla rahalla voi asua mukavasti palvelujen äärellä kaupungissa.
Mutta kukapa sano, etta sinne pitaa talikon varteen lahtee?? Ehkapa se elama tosissaan on sita, mutta jos sita oikeesti haluaa, niin.. Tosiasia on kuitenkin juuri niinkuin Henrik sanoi: Ostajia ei vaan loydy.. Ja mika ihme siina silmatikkuna olemisessa on? Missa tama teidan kartanonne nyt siis on?? Milloin rakennettu??
Ja viela. Rakennusten uusiminen ei ole suurikaan tyo. Pari puehlinsoittoa ja suunnitelmat vaan valmiiksi ja tyomiehet urakoimaan kuntoon niita rakennuksia. Rahaa se kylla syo, mutta on sen arvoista..
Mina kylla tekisin tuollaisen taustan takia kaikkeni, etta siita olisi viela naytettavaa jalkipolvillekin, vaikka se ehka tassa vaiheessa enaa onkin turhaa.. Ah.. Nykymaailma on niin psta.. Aatelisillee suvuille ei enaa loydy minkaannakosta kunnioitusta.. Ei varmaan viimeseen sataan vuoteen, mutta..
Kunpa se tuo remontin teko olisikin noin yksinkertaista; siitä vain tilataan tekijät! Vaan kun niitä ei ole! Ammattitaito vanhojen hirsirakenteiden korjaamiseen on pahasti hukassa. Uusia materiaaleja yhdistettäessä vanhaan on tarkkaan tiedettävä mitä on tekemässä. Alimpien pehmeiksi lahonneiden hirsikertojen korvaaminen vaikkapa Leca-harkoilla kyllä onnistuu, jos päälle tulee panelointi tai vuorilaudoitus. Työ on silti vaativa ja vaikeakin. Alapohjista saattaa löytyä lämpöeristeenä vaikkapa sammalta ja olkea, jotka on päältä eristetty ennen lattiapontteja savella. Näiden materiaalien sekaan on todella mielenkiintoista alkaa asentaa vaikkapa uusia vesijohtoputkia. Voisin, jos tekniikka sen sallisi, laittaa tänne kuvia helmikuisen projektin edistymisestä, jossa tehtiin sauna ja suihkutilat parisataa vuotta vanhojen hirsiseinien sisään, vanhaan porrasnousuun ja eteistilaan. Niin että kyllä näitä vanhoja rakennuksia saa olla koko ajan timpraamassa. Mielenkiintoista ja antoisaakin sinänsä. Mutta tosi kalliiksi tulevaa.
Mitä tulee tuohon maatalouden harjoittamiseen, niin se kai vieläkin on enemmän sääntö kuin poikkeus kartanoiden elinkeinojen joukossa. Tiloilla on pelto- ja metsäpinta-alaa josta pääelinkeino saadaan. Matkailu ei ainakaan toistaiseksi elätä kuin häviävän pienen osan kartanoista. Eikä kaikista voi jo pelkän sijaintinsa takia mitään Haikkoja tullakaan.
Mitä tulee mahdollisuuksiin päästä tutustumaan kartanoarkkitehtuuriin, niin se kyllä lienee kohtalaisen hyvien mahdollisuuksien rajoissa. Tähän tosin vaikuttaa se, missä päin asiasta kiinnostunut asuu. Selvää on, ettei vaikkapa Kemijärjeläisellä ole samoja mahdollisuuksia kuin vaikkapa Helsinkiläisellä, joka voi osallistua esim. Töölön asukasyhdistyksen järjestämälle kartanokierrokselle.
Mutta omatoimisuus tässäkin asiassa auttaa paljon. Kirjastoon vain ja sieltä aihettaa käsittelevää kirjallisuutta iltalukemiseksi. Ja sitten, jos joku mielenkiintoinen kohde löytyy, niin mikään ei estä vaikkapa soittamasta kyseisen kartanon emännälle tai isännälle ja tiedustelemasta, onko pieni tutustumiskäynti mahdollinen. Veikkaanpa, että sellainen etenkin kesäiseen aikaan järjestyy.
Lähemmin tietämättä kartanoista kiinnostuneen asuinpaikkaa on vaikea kertoa niistä kohteista, jotka olisivat helpoiten tutustumiskäynnin kohteeksi valittavissa. Pääkaupunkiseudulla on tällaisia, kuten vaikkapa Fallkulla tai Tuomarinkylä, joissa on aktiivista maataloutta, tai sitten esim. Leppävaara, joka on jo jäänyt asutuksen jalkoihin. Ja tietysti Hämeenkylä sekä Pakkala. Kyllähän näitä riittää.
Pirkanmaalta löytyy myös useita mielenkiintoisia kohteita kuten Kurkien Laukko. Samoin Urjalasta Honkola. Anjalankoskella sitten kuuluisin on kai Frede- suvun kartano Inkeroisten- Elimäen tein varrella. Niin etteivät kartanot Suomesta aivan heti lopu! Jos jonkun alueen kartanoista tarkempaa tietoa joku kaipaa, niin yritän vastata, jos vaikka sattuisi olemaan sellaisesta kohteesta kyse, jonka ehkä hyvinkin tunnen...
Kiitos Möttönen, asia on juuri näin. Haluaisin vielä muistuttaa, että ennen remontin aloittamista joutuu hyvinkin tarkkaan miettimään esim. kuinka pitkälle kannattaa vanhaa kivinavettaa tai väentupaa entisöidä, jos se sen jälkeenkin jää käyttämättä? Toki rakennuksia ei kannata päästää piloille ja antaa veden tulla sisälle, mutta parasta entisöintiä on tehdä vain välttämätön.

Vanhempani asuvat n. 2 tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, nykyinen päärakennus empireasussa. Onhan kartanoissa vierailu elämyksellinen tapa tutustua Suomen historiaan.. en minä teitä siitä moiti, mutta materialistinen suhtautumistapanne vain huvittaa. Hassua, että vain omistamalla esim. isoisoisälleni kuuluneita tavaroita voin olla hänen 'luottamuksensa' arvoinen. Eiköhän me jokainen olla isiemme poikia, teimme mitä tahansa.
Henrik ja muut: Ei kai niitä kartanoita nyt niin valtavasti myynnissä ole? Ja toiseksi sanoit, että aatelisnimestäkin lähinnä haittaa. Kyllä siitä affista tai vonista eroon pääsee, nimi vaihtoon vaan. Jotenkin vaan ärsyttää tämä tyyli, joka vähän samanlaista valitusta, mitä rikkaat pitävät: "Kyllä on kurjaa, kun joutuu rahoistaan huolehtimaan, ei se herkkua ole. Olkaa te köyhät vaan onnellisia, kun ei niitä murheita."

Ja siis huomautuksena: en mitenkään yhdistänyt aateluutta ja varallisuutta.
Sorry Henrik, sisälukutaitoni näyttää olevan totaalisesti hukassa.

Seuraavan kommenttini osoittaisin mitä lämpimimmin näille kaikille, jotka ovat kehoittaneet Hernikiä pitämään suunsa kiinni ja tyytymään osaansa:

Oletteko te koskaan kokeilleet, minkälaista herkkua on asua alle 500 asukkaan kylässä? Paikassa, jossa naapurit todellakin tietää minuutilleen, milloin tulit viime yönä kotiin? Tai kuten Möttönen ja muut mainitsivatkin, yrittäneet remontoida suojeltua rakennusta/pihapiiriä? Sekin voisi pistää kiroiluttamaan, jos vessapaperi on kauppareissulla unohtunut, jonka takia joutuu vielä yhteen kertaan ajamaan sen 30 kilometriä kumpaankin suuntaan...

Onhan se toki hienoa, että pystyy häistä lähtien järjestämään kaikki mahdolliset kinkerit kotona, mutta sellaisen kodin asuminen ja hoitaminen on ihan tosissaan työtä. Minua ei moiseen rääkkiin saisi kirveelläkään, sen verran läheltä olen touhua katsellut. Ja niin kuin sanoin, meillä ei edes ole kartanoa vaan vähän keskivertoa isompi maatila. Ja kun ajattelee, mitä suomalaiselle maanviljelykselle on tapahtunut ja tapahtuu seuraavien vuosikymmenten aikana, niin ei voi muuta kuin ihmetellä niitä, jotka vielä jatkavat.

Jotta tämän sepustuksen nyt edes jollain tavalla saa linkitettyä ketjun aiheeseen, niin sanon että aatelissukujen ja sukutilojen aika on mennyt ohi. Nykyään sukutila on haitta enemmän kuin mitään muuta.
Joo Helsingin seudulla toki näitä kartanoita riittää, samoin muualla Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Mutta epäilen, että ihmiset kovin innostuneita olisivat tuntemattomista vierailijoista. Vähintääkin varmaa pitäisi olla joku yhdistys tms, joka järjestäisi retken jne. kuten tuo mainitsemasi Töölön asukasyhdistys.

Jos minulla olisi kartano, niin tuskin minäkään ilahtuisin jos kotonani ramppaisi koko ajan vierasta porukkaa ihmettelemässä.

Ehkäpä tämän kartanokiinnostuksen yksi paradoksi onkin niiden saavuttamattomuus. Siis kuvitteellinen toinen maailma, joka on ihan lähellä, muuta kuitenkin jotenkin vähän salaperäinen.
:))

Ja mitä tulee aatelisarvoihin ja nimiin, niin ei niistä varmaan ole kyllä mitään hyötyä. päinvastoin voi olla jopa haittaa nykyään. Tietysti riippuu missä piireissä elää, mutta tuskin aateliset enää seurustelevat vain keskenään.
Helposti ihmiset ehkä leimaavat snobiksi jne. tosin eihän se kaikkia haittaa mitä muut ajattelevat eikä pidäkään.
Kun tuossa edellä epäiltiin pikkukylässä asumisen miellyttävyyttä, niin toteanpahan vain asuvani, siis virallisesti, parin sadan asukkaan kyläyhteisössä, - ja tuo yhteisö kyllä tietää tapani, eikä se minua haittaa. Siihen, että tunnetaan, tottuu. Siihenkin, etten itse tunne niitä, jotka tuntevat minut, siis ulkonäöltä. No, apinanhan tuntevat kaikki, vaikkei apina ketään! Ja jos rehellinen olen, niin kai se hivenen itsetuntoa imartelee, kun tuntemattomat puhuttelevat nimeltä.
Mitä kutsumattomiin vieraisiin tulee, ei niitä nyt niin tavattoman usein käy. Ja se, miten vieraaseen suhtautuu, riippuu aivan siitä asenteesta jolla vieras talonväkeä lähestyy. Myönnän kyllä itsekin sanoneeni ainakin kerran, että katselkaa sieltä tien puolelta se mitä satutte näkemään, kun porukka ryysi sisälle ja ilmoitti ykskantaan tulleensa katselemaan taloa. Kohtelias kysymys, saako hieman häiritä lisättynä anteeksipyynnöllä aiheutuvasta mahdollisesta häiriöstä, olisi tuottanut aivan toisenlaisen vastaanoton.
Kesäisin on oikeastaan mukavaakin, kun paikkakunnalla aiemmin asuneet poikkeavat jälkikasvuineen pihapiirissä ja muistelevat menneitä. Silloin ei kaikkea haettu kaupungin marketista. Itsekin muistan vielä ne puiset pyöreät lehmänkuvalla koristetut voimuotit, toinen kilon ja toinen puolen, joilla saatiin voihin painettua tuo viehättävä kuvio. Sääli vain, että ne ovat hukkuneet jonnekin.
Ei maatalous minnekään ole kartanoiden pääelinkeinojen joukosta kadonnut. Eikä varmaan katoakaan. Tilaa ja taloutta on hoidettava aivan samoin kuin mitä muuta yritystä tahansa. Työvoiman ovat kyllä korvanneet koneet, mutta perustoiminnot tilalla ovat aika lailla samoja kuin mitä ne ovat olleet ennenkin.
Kiva tietää, että suhtaudut avoimin mielin vierailijohin - missäpäin se sun kartanosi sijaitseekaan : ))

Totta on, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Lienen varmaan itse turhankin ujo luonteeltani, että rohkenisin kenenkään kotirauhaa häiritä, vaikka nämä ei sitä häiriönä pitäisikään.

Meillä on ollut puhetta maalle muuttamisesta - ajatustasolla - ja yksi argumentti vastaan on ollut juuri tuo silmätikuksi joutumisen mahdollisuus. mutta itsekin uskon, että ihmiset ovat aika "elä ja anna toistenkin elää" -asenteella myös maaseudulla.

Toki me ie tavoitella mitään kartanoa, kunhan vaan punaista tupaa ja perunamaata - torppaa kartanon liepeiltä...
Tottahan se on, että suurin osa kartanoista sijaitsee eteläisen Suomen alueella. Ketäpä olisi kiinnostanut asettua jonnekin Kainuun korpeen. Eikä metsällä ennen ollut sellaista arvoakaan, että sitä palkkioksi kruunulle tehdystä palveluksesta olisi ajateltu annettavankaan. Samoin ne kartanot jotka syntyivät harjoitettaessa suurimittaista maataloutta, sijoittuvat tietenkin sinne, missä toiminnalle oli parhaat luontaiset edellytykset. Vaikkapa Pohjois-Karjalasta kartanoita ei sentähden hevin löydä. Ainoa vauras maatalouspitäjä maakunnassa on Liperi, josta sittemmin on erotettu omiksi kunnikseen esimerkiksi Kuusjärvi, josta sanottiin sen olevan niin köyhää aluetta, ettei siellä nälkä lähde, vaikka omasta kontistaan söisi.
Tuolla alueella onkin vauraille maataloille vakiintunut nimitys hovi.Väki siis puhui vaikkapa Alavinhovista tai Sätöksenhovista tarkoittaessaan kylän vaurainta taloa. Tänään tuosta ajasta meitä muistuttaa nimellään Hovilankatu, katu, joka kärrypolkuna ollessaan vei aikoinaan Pekkalanhoviin. Harva tämän päivän kulkija tulee ajatelleeksi niitä taustoja joita nimien taakse, menneiden aikojen hämärään, kätkeytyy.
Ei meilläkään koiria usuteta odottamattomien vieraitten päälle :) Tietenkin on aina kohteliasta soittaa etukäteen, silloin isäntäväkikin tietää varata aikaa vieraalle (ja nostaa kahvileipää pakastimesta sulamaan). Meidän isä varsinkin jaksaa kerrata talon ja esineiden historiaa, kunhan vain joku löytyisi kuuntelemaan :D Aika harvoin ulkopuoliset uskaltautuvat meilläkään pihaan asti, vaikka aika moni hidastaakin talon kohdalla.

Mutta pliis yksi pyyntö, jos tulette: Älkää kysykö hintoja. Nykyisen huippusuosion saaneen antiikkiharrastuksen myötä näitä 'ulosottomiehiä' on kesäisin ihan tarpeeksi :)
Minun maalaisidyllini alkoi ropista siinä vaiheessa, kun kuulin naapurin kertoneen varmana tietona, että veljeni käyttää kovia huumeita. Jos joku juttu ei satu käymään kyläyhteisön pirtaan, niin sieltä osataan kyllä savustaa ulos....

Vaan asianhan ei kannata antaa häiritä niin kauan kuin voi valita asuinpaikkansa. Minä valitsin Kölnin savolaisen kylän sijasta.

Itä-Savossa on loppujen lopuksi aika lailla kartanoita, mikä johtunee siitä että alueella oli jonkinlaista poliittista merkitystä Ruotsin vallan aikana. Maanviljelys ei kylläkään ollut (eikä ole vieläkään) yhtä kannattavaa kuin etelässä. Pellot on yleensä hajallaan missä sattuu ja kivisiä kuin mitkä, joten kartanot eivät päässeet vaurastumaan samalla tavalla. Nykyisin on aika moni hovi, niinkuin niitä sielläkin nimitetään, rappiolla tai vain osaa päärakennuksesta asutaan. Viime vuosina kartanoravintolatoiminta ja maaseutumatkailu ovat olleet lisääntymään päin, sillä saadaan varmaan muutama miljöö pelastettua.

Että jos on kartanon puutetta niin eikun Savoon.
Savossako Suomen kartanot? Peter, et taitda tuntea Suomen historiikkia? Uljaimmat mahtitalot ja herraskartanot löytyy Etelä-Suomesta.
'niiskun' sisälukutaidossa taitaa olla jotain vikaa.

Kysymyshän oli siitä, että kartanoita löytyy aika tavalla MYÖS Itä-Suomesta, niitä kun jaeltiin aikanaan palkinnoksi ansioituineille herrasmiehille, ja ideana oli kai myös saada koko maa kuninkaan valvovan silmän alle sekä ehkä sopivassa määrin levittää sivistystä ja herrain pelkoa rahvaan joukkoon.
Niiskun puolustukseksi sanon, etten muotoillut tekstiä riittävän selvästi. Sana "myös" puuttui ja kontekstista lukeminen kysyykin jo sitten muutakin kuin sisälukutaitoa.
Tässä ketjussa setvitään "Sisälukutaitoa" vai?
Halusin vain sanoa, että uljaimmat herraskartanot löytyvät Etelä-Suomesta. Tiedänhän minä, että kartanoita löytyy MYÖS Itä-Suomesta. Peterin viesti oli muuten asiaa.
Public eye, älä piikittele meitä "kirjoitus-ja lukutaidottomia" ja äläkä besserwisserinä selosta joka taholla miten asiat on.
Niisku-tyttö polveutuu suomalaisesta pappis-talonpoikaissuvusta Uudeltamaalta. Kotiani voi verrata varmaan Peterin kotiin, ei kartano, vaan iso maatila. En minäkään vaihtaisi nykyistä kerrostaloasuntoani vanhaan kartanoon.
Tulevaa kesää ajatellen, jos vaikka kartanokierros Pirkanmaalla sattuisi kiinnostamaan, mainitsen tässä muutamia ehkä mielenkiintoa herättäviä kohteita.
Tampereen itäpuolella, Kangasalla, kahden Kaarinan kunnassa, on kai kuuluisin Liuksiala. Tässä kartanossa Juhanan, Kustaa Vaasan kolmannen pojan puoliso, Kaarina Maununtytär vietti loppuelämänsä puolisonsa viruessa luuttua soitellen Turun linnan tornissa ja sittemmin Tukholmassa veljensä vankina. Kartano sijaitsee Kangasalan kirkolta Valkeakoskelle menevän tien varressa, noin kolmen kilometrin päässä kirkolta.
Laiskalla Jaakolla, Jaakko de la Kardiella on, paitsi oma tie, myös hänelle aikoinaan kuulunut kartano KAngasalan Huutijärvellä. Kyseessä on Vääksyn kartano, joka ei, nimestään huolimatta, siis sijaitse Vääksyssä.
Lähtee kesä, lähtee talvi, vaan ei lähde Laiska Jaakko. -tutun kuuloinen sanonta varmaan monellekin? Tästä sinnikkyydestään Ruotsi-Suomen armeijaosaston päällikkönä aikana, jolloin sotatoimet tavattiin talven ajaksi lopettaa ja siirtyä talvileireihin, Jaakko sittemmin sai kuninkaaltaan kartanon palkaksi.
Kolmas kuuluisa kartano Tampereen läheisyydessä on tietenkin Laukko. Kartanosta tuotiin maataloustuotteita, kesäisin laivalla. talvisin jäätä pitkin reellä Tampereelle myytäviksi ja näin sai Tammerkosken suvannossa ollut kauppapaikkakin nimensä Laukontori. Tottijärvi, ennen itsenäinen kunta, nykyisin osa Nokian kaupunkia, paitsi että on kylä, on myös järvikin. Nimensä sen kerrotaan saaneen Klaus Kurjen koiran mukaan. Kurjen kerrotaan hukuttaneen Totti nimisen koiransa järveen kostoksi siitä että tämä haukunnallaan oli ilmiantanut isäntänsä piilopaikan kun kyläläiset olivat tätä etsineet saattaakseen hänet tuomiolle puolisonsa Elinan surmaamisesta. Kansan keskuudessa syntyi tapauksesta palladi Elinan surma. Tuohon aikaan nämä laulelmat korvasivat sanomalehdet ja kirjat lukutaidottoman kansan välittäessä tietoa keskuudessaan niistä asioista ja tapahtumista, joilla koettiin olevan merkitystä.
Vähemmän kuuluisia kartanoita, jotka kuitenkin ovat säilyttäneet nimensä kaupunginosien niminä, ovat vaikkapa Hatanpää Tampereella ja Mäkkylä Ylöjärvellä.
Ja kun Tampereella ollaan, niin kannattaa käydä Hämeen museossa. Jos ei siksi, että se on museo, niin siksi, että sen rakennutti asunnokseen Näsinkalliolle Finlaysonin patruuna Nodbäck. Hän, jota Venäjän keisari ja Suomen Suuriruhtinaskin kävi aikoinaan tervehtimässä. Myös kahdella hänen kolmesta pojastaan oli komea asunto joista toinen on nykyisin ravintolakäytössä sijaiten Finlaysonin kirkon välittömässä läheisyydessä. Nuorin poika sai surmansa hieman epämääräisissä olosuhteissa noin parikymmenvuotiaana, joten hän ei omaa taloa ehtinyt itselleen rakennuttaa.
Tässähän tätä kartanotietoutta hieman. Suurpiirteisesti ja muistinvaraisesti, niin että antanette anteeksi jos jokin asia on hiukan pielessä, pannaan se alkavan dementian piikkiin!
Kiitos kartanotietoudesta! Silläkin uhalla, että minua pidetän bessewisserinä haluan vain korjata, että Liuksialassa asunut Kaarina Maununtytär oli Kustaa Vaasan vanhimman pojan Erik XIV:a puoliso ja sai muistaakseni Liuksialan sitten kun hänen miehensä oli kuollut epäselvissä olosuhteissa Gripsholmin linnassa Ruotsissa velipuolensa Juhana III:n vankina. Kaarina on haudattu Turun tuomiokirkkoon. Juhana III:n ex-rakastajatar puolestaan oli Kaarina Hannuntytär, joka asusteli siellä lähistöllä samoihin juuri siinä Vääksyn kartanossa. Hänellä ja Juhanalla oli yhteisä (aviottomia) lapsia. Näistä yksi oli tämän laiskan Jaakon äiti. Kaarinoista ja heidän vaiheistaanvoi lukea kirjasta Turun linnan kolme Katariinaa. Se kolmas on Juhana III puoliso Puolan prinsessa Katariina Jagellonica.

Mutta siis kartanoretki Pirkanmaalle olisikin hyvä kesäkohde! Ja mikäli minunkin besserwisseröintiini on tullut virheitä, niin dementia on tarttunut tännekin....
Kiitos Pirkanmaan ylistyksestä. Ainut pettymys voi vaan tulla, jos Hämeen museoon yrittää mennä. Komea on rakennus päältä päin, museo vaan on ollut suljettuna ties kuinka monta vuotta, ja ainakaan minulla ei tietoa sen avautumisesta. Ovella vaan lukee kyltti: suljettu toistaiseksi. Rahasta kai sekin kiinni, siinä olisi kulttuuriteon paikka, joka sen avaisi!
Hämeenpuistossa, siis Tampereella, on myös yksi Finlaysonin kauniista, vanhoista virkailijoiden taloista. Tätä nykyä restauroidaan, yksityiskodiksi muuttuu, tai siis palaa. Jatkossa kuuleman mukaan mahdollisuus päästä sisällekin tutustumaan, kamarikonsertteja yms. tultaneen edustuskerroksessa järjestämään. Mutta tähän vielä aikaa, ei ehkä kannata vielä ensi kesäksi sitä varten tulla.
Muuten toki terve tuloa Tampereelle!
Kai minun pitää sitten rummuttaa Varsinais-Suomen puolesta. Täältähän löytyvät oppikirjaesimerkit kaikilta historian jaksoilta: arkkitehtuurista, historiasta ja taiteesta kiinnostuneille alueen kartanot antavat kattavan kokonaiskuvan maan parhaimmilla esimerkeillä. Koska kartanot edelleen ovat suurimmaksi osaksi yksityisten sukujen omistuksessa, ovat alkuperäiset interiöörit ja esineistö säilyneet.

Idyllinen kuva kartanoista ja niiden saleista, yhtenäiset tyylihuonekalustot ja seinät peitetty sukumuotokuvilla, esineistön pitkä aikajana barokista vuosisadan vaihteeseen, eipä semmoisia Pirkanmaalta löydy.
Varsinais-Suomessa, uskaltaisin väittää myös, on todellakin kartanotieheys suurin. Valitettavasti en kovin monessa ole päässyt vierailemaan sisällä, mutta muutamissa yksityiskodeissa kylläkin.
Mutta aina kutusuttuna vieraana! Jotenkin tuntuu, että siellä ainakaan ei kauhean hyvällä katsota tuntemattomia yllätysvieraita. Itsekin olen alunperin Varsinais-Suomesta ja täytyy myöntää, että vanhat kulttuurimaisemat isoine maataloineen ja kartanoineen ovat kyllä jotain ainutlaatuista: pitkät lehtipuukujat - kilometrien mittaiset - kultaiset viljapellot kaikki tuo on juurtunut syvälle mieleen.Toki esim. Hämeessä ja Uudellamaalla on myös heinoja isoja kartanoita ja ruukkeja. Muissa maakunnissakin on sitten myös omat kartanonsa kuten edellä opittu.
Itse, kuten olen todenut, olen kiinnostunut sekä rakennuksista,niiden historiasta ja tyyleistä, että myös suvuista ja niiden vaiheista ja hienoista interiööreistä, mitä Henrik sanoikin monista sukukartanoista yhä löytyvän.
Kun kerran historia ja kulttuuriperintö väkeä näyttää kiinnostavan, niin mainostetaanpa sitten niitä tuossa edellisessä kommentissa olleita ruukkimiliöitä. Niiden päärakennukset, siis yleensä entiset ruukinpatruunain asunnot ovat erittäin komeita ja katsomisen arvoisia, samoin kuin muutkin tähän rakennuskokonaisuuteen kuuluvat tehdas, ym. rakennukset.
Merkittävin tällainen tehdasmiliöökokonaisuus lienee Verla. Tämä Mäntyharjun reitin vesistön varrella, Jaalan kunnassa sijaitseva museomiliöö kuuluu, ellen aivan väärin muista, Unescon maailmanperintökohteisiin samoin kuin Sammalladenmäkikin, joka tosin on jo kokonaan toisen laatuinen kohde, se kun lienne mitä todennäköisimmin viikinkien aikaansaannos. Mutta sanottakoon, että todella katsomisen arvoinen tämäkin, jos Eurassa käytte.
Verla on vanha käsipahvitehdas, siis pahvi tehtiin melkein käsityönä, arkki arkilta, puuhiokkeesta,-keitoselluloosaa siinä ei käytetty.
Parasta antia museossa on filmi joka tehtiin tehtaan viimeisenä käyntivuotena.
Tässä siis oiva käyntikohde Kymenlaakson ja Etelä-Savon rajamailla liikkuville.
Läntisen Uudenmaan teollisuushistoriaa perhaimmillaan edustaa Fiskars tai Fiskari, siitä riippuen, halutaanko käyttää suomen- vai ruotsinkielistä nimeä. Ensimmäinen lienee kumminkin kaikille tutumpi. Todella upea kokonaisuus. Majoittuminen hotelliin kyseisellä alueella on mahdollista. Tällöin onkin sitten jo paljon paremmin aikaa käytettävissä alueeseen ja sen historiaan tutustumiseksi.
Kohtalaisen lyhyen ajomatkan päässä Fiskarsista onkin sitten Mustion linna. Mustiossahan oli eräs maamme ensimmäisiä rautaruukkeja ja tämän raudanvalmistuksen mukanaan tuomasta vauraudesta sai syntynsä tuo komea kivirakenteinen, linnaa muistuttava tilan päärakennus, niin ettei ihme, vaikka sitä Mustion linnaksi alettiinkin kutsua.
Mustion linna on muuten saanut takaisin vanhan omistajasukunsa. Tai suku linnansa, kuinka vain. Täälläkin on mahdollisuus majoitukseen oheispalveluineen.
Tässä tätä taas tiivisteltynä ja -anteeksi jälleen kerran, vain omaan muistiini luottaen. Se kyllä pettää välillä aika pahasti, kuten aiemmin on tullut todistettua.
Heipä, hei taas Möttönen ja muutkin,

Mustion "linnassa" olenkin käynyt ja hieno paikka on! Mutta se on rakennettu puusta...siellä on siis ihan opastetut kiertokäynnit ja ainakin mun kohdalle sattui opas, joka todella "eli" sitä linnan historiaa oli toisaalta jo vähän koominenkin, mutta paljon tuli informaatiota kartanosta, omistajista jne.

Fiskars on tosi upea paikka samoin kuin Fagervik Inkoossa.

tuo Verla vaikuttaa kiintoisalta kohteelta..kesäloma alkaa olla jo täynnä näitä paikkoja
Joo, Mustion kartano (Svartslott) on hirrestä. Alkuperäiset huonekalut ja maalaukset sieltä myynnin yhteydessä suurimmaksi osaksi realisoitiin, mutta kokonaisuus on saatu jälleen hyvällä maulla (ja rahalla) haltuun. Kartano on surullisen kuuluisa esimerkki siitä, kuinka 'vieraisiin käsiin' jouduttuaan se väkivalloin modernisoitiin.

Fagervikissä on onneksi päädytty parempaan ratkaisuun ja perikunnan perheet asuvat vuorotellen ruukkia.

Yksi yleisölle avoinna oleva kartano pitää minunkin mainita: Tervik.
Tulee näemmä noita muistitöppäyksiä aika lailla! Laiskuuttako lienee, kun en ole tarkistanut kaikkea mitä kirjoittelen. Itsekin huomasin vielä erään asian joka saattaa jota kuta häiritä. Verla kun taitaa sittenkin olla, ei Jaalassa, vaan Valkealassa. Kuntien välinen raja oli muistaakseni siinnä pienellä sillalla, kun tullaan Selänpään suunnalta Jaalan kirkolle. Ja Verlahan on jo silloin takana päin.
Nämä minun jutusteluni ovat sellaisia muisteluksia vuosien varrelta, -vähän joka paikassa kun on tullut koluttua. Aika kultaa muistot, sanotaan. Totuus kai on, että tosiseikat tuppaavat unohtumaan. Vaan tähän lienee alistuminen.
Tämä vielä, kun Mustiosta oli puhe, pitää mainita, nimittäin siinä aika lähellä sijaitseva Raasepori! Tai oikeammin se, mitä siitä linnasta on jäljellä.