Seksuaalipakolaisia?

Eli kuinka moni on muuttanut isompaan kaupunkiin oman suuntautumisensa vuoksi? Tai jos jää pienelle paikkakunnalle, selviääkö siellä?

Itse olen aina asunut pk-seudulla, joten en tiedä millaista olisi asua pienemmässä paikassa.

Kiinnostaa vaan.=)

Minä.

Loppujen lopuksi tuntuu siltä että muutto oli muutto huonompaan. Pienellä paikkakunnalla olisi ollut kaikki tutut eikä minulla ole koskaan ollut ongelmaa tuttujen kanssa vaan tuntemattomien. Pieni paikkakunta siis voi tarjota sellaista turvaa mitä isompi paikkakunta ei voi ikinä.

Minä muutin pikkukaupungista pk-seudulle, ja luojan kiitos siitä! :D (Tosin muuton tekosyynä oli opiskelu..)

Täällä on paljon helpompi hengittää ja elää vapaana. Lisäksi täällä pk-seudulla voi tavata paljon helpommin toisia kaltaisiaan. =))

Pikkukaupungissa oli ahdistavaa kun siellä kaikki tuntevat toisensa ja kaikenlainen erilaisuus ja massasta poikkeaminen saa paljon huomiota osakseen eikä sitä katsota hyvällä.

sen mitä hieman omana" haku-aikana", tarkoitan omaa minääni.=) liikuskelin Helsingissä niin, samaa ahdasmielisyyttä kohtasin kuin alueelta mistä olin, ainoa ero oli vain että naamat oli toiset ja tavat.

Tiedän paljon eettä muutetaan seksuaalisuuden takia asuinpaikkakuntaa, sopinee varmasti monille minulle ei.

Minä en varmaankaan tietoisesti muuttanut seksuaalisuuteni vuoksi pois kotipaikkakunnaltani, jonne itseasiassa jäivät melkein kaikki sukulaiseni.

Tiesin, että minua ei rakastettu. Kannoin siksi kaunaa vanhemmilleni. Olin heille vihainen ja loukkaantunut.

Jostakin syystä mieleeni on jäänyt seuraava muistikuva: Kun kaupunginosamme elokuvateatteriin tuli Querelle-elokuva, menin sitä katsomaan. Se tuntui kovin uskaliaalta teolta, mutta halusin kiihkeästi nähdä sen. Elokuvateatteri oli enemmän kuin puolityhjä. En ymmärtänyt elokuvasta mitään, koska en pystynyt keskittymään siihen ollenkaan ja aina en edes erottanut tekstiä, koska siinä oli kohtaus, jossa oli vaalea tausta ja teksti oli valkoisella. Minusta päänäyttelijä oli komea ja hyvin miehekäs. Muistan aina, kun poistuin teatterista, että yksi minua vanhempi poika poistui kirkkaanpunaisissa housuissaan pyörää taluttaen, mitä hämmästyin suunnattomasti. Siihen aikaan miehet eivät käyttäneet punaista väriä! Katsoin, kun hän käveli kauas pois pyörätietä pitkin. Olisin varmaan halunnut tutustua häneen, koska kaipasin seuraa enkä tuntenut yhtään homoa, mutta ei olisi tullut mieleenikään juosta hänen peräänsä, siksi ällistynyt olin niistä räikeänvärisistä housuista ja nuorukaisen rohkeudesta, ja siksi tämä arvoituksellinen hahmo jäi mieleeni. Siinä oli myös symbolisesti kuvaus minun yksinäisyydestäni silloin ja nyt.

Tunnustautuu "seksuaalipakolaiseksi"... Toisaalta 80-luvulla Itä-Suomi ei tarjonnut juurikaan työtilaisuuksia siinä määrin kuin pääkaupunkiseutu. Vaan eipä tuonne ikävä ole... Pohjois-Karjalaan.

Koko maailmassa on vain kaksi valtiota: Hyvinvoivien valtio ja huonosti toimeentulevien slummi.

Jos asut vaikka Kärsämäellä tällä hyvin toimeentulevien alueella niin kohtelu on parempaa kuin huonosti toimeentulevien alueella suurkaupungissa. Vastaavasti slummit ovat slummeja menit minne tahansa.

Belgiasta ja Hollannista kuuluu sellaista, että kun kävelet, tulee muslimit perässä tai kun menet ratikkaan, tulee muslimi stalkkerina perässä. Ongelmaahan ei ole jos sinulla on varaa autoon. Samoin on vaikka Helsingissä. Jos sinulla on varaa autoon, niin sinä et ikinä tutustu metron tai lähijunien juoppoporukoihin. Sinä elät eli valtiossa.

Jos elämä on vain liikkumista oman, paremman toimeentulon omaavien ihmisten asuinalueella ja sieltä autoon ja ostoskeskuksen maanalaiseen parkkipaikkaan, et ikinä tutustu siihen jengiin joka hengailee ostarien kulmilla vartijoitten ajettua ne ulos.

Huono uutinen on se, että vaikka stadilaiset olisivatkin suvaitsevaisia, niin he ovat Helsingin suurin vähemmistö. Suurin osa väestöä on tullut kaiken maailman junttiloista tuoden mukanaan junttimaiset käsityksensä. Ainoastaan näiden junttiloiden sosiaalinen kontrolli puuttuu.

Ani harva ihminen jonka kanssa minä olen keskustellut viittä minuuttia kauemmin ovat olleet suvaitsemattomia (ja kaikki ne suvaitsemattomat ovat olleet minulle sukua). Ongelma ovatkin ne ihmiset joiden kanssa ei keskustelle/ei voi keskustella. Tällaisia ovat kaiken maailman stalkerit ja huutelijat. Pienellä paikkakunnalla taas kaikki ovat vähintään hyvän päivän tuttuja, en usko että minulla olisi ollut ongelmia siellä. Se että lesbo valittiin siellä kunnanvaltuustoon on osoituksena siitä.

Kuka on muuttanut jostain ulkomaasta seksualipakolaiseksi Suomeen?

Minä :)