Appivanhemmat

Hei kaikki!

Kiva olisi kuulla millaisia kokemuksia on anopista ja apesta kertynyt lesboille ja homoille. Ja myöskin kuinka omat vanhemmat on suhtautuneet samaa sukupuolta olevaan kumppaniin. Toivottavasti tästä aukeaa runsas ja antoisa keskustelu. Mukavaa kevään odotusta jokaiselle!
Mulla on todella mukavat appivanhemmat. Olen ihan kuin perheenjäsen.
  • 3 / 10
  • Johan_man
  • 7.2.2005 21:21
Exän vanhemmat kävivät hyvin tutuiksi. Kerran pelattiin korttia -en muista mitä- exä, minä ja 'anoppi'. Hän sellaisena rauhallisena pohjoisen naisena kesken korttipelin sanoi pokerinaamalla mulle, että 'ne muuten Tallinnassa tekee halavalla ryppyreiän kiristysleikkauksia'... ja sen jälkeen pelattiin taas korttia :D
Appivanhemmat ovat olleet kaikki todella mukavia, kuten on nykyisetkin. Kun oma poika ilmoittaa olevansa homo ja sanoo, että on löytänyt sen oman rakkaan, vanhempien ennakkoluulot ja varautuneisuus voivat olla suuremmat kuin mahdollisen heteroseksuaalisen lapsen kohdalla. Mutta kun ei dokaa, ei polta tupakkaa ja muistaa hyvät käytöstavat, kohteliaisuudet ja on keskustelutaitoinen niin muuta ei sitten tarvitakaan. (Kukapa vanhempi haluaisi lapselleen ylipäätään juopon ja huonon kaverin - minä en ainakaan haluaisi!) Eikä nuo hyvät käytöstavat päde ainoastaan appivanhempien kohdalla vaan ihmisten suhteen ylipäätään.
Oma kultsi on ulkomaalainen (skotti), enkä ole tavannut hänen äitiään, joka tiettävästi on varsin tiukkapipoinen, "Hyacinth Bucet" -tyylinen tantta. Isänsä on kuollut.
Sen sijaan puoliskoni on niin viimeisen päälle tykästynyt minun äitiini, että hän avoimesti kertoo kaikille pitävänsä anopistaan enemmän kuin omasta äidistään. Outoa, mutta totta...
  • 6 / 10
  • Blackpool
  • 8.2.2005 21:57
Ma en oo viela tavannu mun irlantilaista anoppia. Han "vapautuu" linnasta ehdonalaiseen Paasiaisena. Sitaatit koskapa nilkkaan tai ranteeseen kytketaan seurantalaite olikse nyt viela puoleksi vuodeksi. Toivottavasti tullaan toimeen.. Appiukko haippas kun boyfriend oli vuoden vanha.
Oma "anoppini" on hyvin samankaltainen kuin äitini, joten toimeen tullaan erittäin hyvin. Samoin kuin kumppanini tulee toimeen äitini kanssa. Yllättävintä on ollut äitini vapautuneempi suhtautuminen nykyiseen kumppaniini, kuin mitä hän on suhteutunut aikaisempiin bf:ni.
no hyvin teillä on mennyt muilla. Mun puolison vanhemmat ei kykene sulattamaan meitä vaikka kuinka on yritetty. Anoppi varsinkin on kuin riivinrauta. Olenko ainut laatuani joka on vaikeuksia...
  • 9 / 10
  • ihmiäinen
  • 11.2.2005 23:49
noo, itse en voi noin ehkä "appivanhemmista" vielä puhua omassa suhteessani. mutta veljeäni (joka on homo), pitäis rohkaista esitteleen viisvuotinen poikaystävänsä meidän perheelle. itse aion oman tyttöystäväin (perheen vanhin "paha lesbo" kun olen) viedä vanhempia tapaamaan, niin pian kun on sen aika.

meillä on vaan se, että vanhemmat eivät halua painostaa, jos velikulta ei esittele poikaystävää, eivät he myöskään "voi" mielestään häntä kutsua päivällisellekään... asiasta kyllä ollaan tietoisia, muttei puhuta. tyypillistä?
Anoppini on ihana ja vanhoja tapoja kunnioittava nainen. Han ei ole ihastunut mieheni ja minun tulevasta avioliitosta. Mutta meidan valit ovat ihan ok, yritan pitaa etaisyytta, jos mahdollista. Mutta kai minut on hyvaksytty, koska saarnausta saan kuunnella...

Vanhempani ovat ottaneet tulevan aviomieheni perheeseeni omaksi pojakseen - jolle voi myos saarnata...