Miehenhankintaohjeet

Ennen kuin hankit miehen on sinun pohdittava tarkoin jaksatko pitää
siitä huolta monta vuotta eteenpäin, sillä miehet eivät selviä luonnossa
ilman omistajaa.

* Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia,
kaikki eivät kuitenkaan pidä niistä ja jotkut voivat olla jopa
allergisia niille.

* Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin , minkä rotuisen miehen
haluat. Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja
rodusta
riippuen.

Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on
helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin Eurooppalaiset
rodut.

* Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehen haluat. Jos haluat
vain tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja
haukkumaan
vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos
taas
tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava vaatimuksia.

* Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava
selvää mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin joissa tiedät
olevan vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen
perhettään ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat
myöhempään koulutukseen.

* Varmista että mies on vieroitettu emostaan.

* Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita
tärkeitä seikkoja

* Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten
omistajien jäljiltä pahoja tapoja.

* Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen
ja rokotettavaksi. Vie mies kotiisi. Varmista että sillä on tarpeeksi
juomaa ja
ruokaa, jotta se pysyy tyytyväisenä.

* Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten
sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät
kuitenkaan
opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat hankalia
temppuja, jotka
onnistuvat vain valioyksilöiltä.

* Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan
ymmärrä puhettasi

* Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää
talutushihnaa. Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos
karkailu jatkuu, hanki
uusi mies.

Täytyy myös muistaa, että mies tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa joskus pitkäänkin, ennen kuin se todella leimautuu omistajaansa.

Älä myöskään ota ota kesämiestä, sillä yksin mies ei helposti selviydy talven yli. Rähisevien ja keskenään nahistelevien hylättyjen tai karanneiden, usein sekarotuisten miesten laumat kaupunkien kaduilla eivät ole kaunis näky. Aikaisemmin niitä esiintyi lähinnä lämpimämmän ilmanalan maissa, mutta viime vuosina ne ovat kovasti yleistyneet myös meillä.

Loistavaa!

Micke

hih, missä vaiheessa teidän koulutuksenne on ja kumpiko sitä nyt sitten kouluttikaan? ;D))))

mmmhhh... tuota... kuvittelin olevani kouluttaja, kunnes eilen huomasinkin olevani koulutettava... grrrrr....

Koulutus on toki parhaimmillaan sellaista, että koulutettava ei huomaa yhtään mitään olevan tapahtumassa. Sopiva sekoitus kuria ja palkitsemista, juonia, johdattelua, jujutusta, manipulointia, vetoamista alitajunnan syvimpiin syövereihin, tiukka sana tarvittaessa, silloin tällöin pieniä herkkupaloja huomaamattomaksi palkinnoksi nappiin menneestä oppitunnista - et voilà!

Sinulla on rinnallasi täydellisesti koulutettu mies, joka upottaa päänsä syliisi ennen kuin ehdit edes huomata sitä kaipaavasi, haluaa ulos vain silloin kun itsekin sitä haluat, noutaa lehden ja tohvelit joka aamu aivan käskemättä, nuolee kasvoiltasi rankan työpäivän murheet, kuuntelee vuodatuksiasi myötätuntoisen näköisenä ja haukottelematta, on aina valmis oppimaan uusia hauskoja temppuja, haukkuu vain ikäviä naapureita ja postinkantajaa, mutta ei äitiäsi eikä koskaan sinua ainakaan vieraiden kuullen.

Kärsivällinen kouluttaja saa vaivoistaan moninkertaisen palkkion, ja mitäs väliä sillä on, jos tuleekin samalla itse saaneeksi vielä tehokkaamman koulutuksen! Hyvä, uskollinen, altis seuraa sinua loppuelämäsi ajan, kunnes alatte muistuttaa toisianne niin, että kulmakapakan baarimikkokaan ei enää pysty erottamaan kumpi on kumpi.

Public Eye: kuullostaa ihan meidän kotielämältä...