Ikä???
Ikäväkseni olen huomannut että homo piireissä ihanoidaan vaan nuoria, ei ehkä ulkonäölläkään ole mitään väliä. Ja jos on vielä kaiken lisäksi söpö niin halutaan enemmän.
Olen itse 21 vuotias ja varmaan jo liian vanha? :o
Haluaako enemmistö nuoria (15-18) vai vähemmistö? Luulisi aikuisen miehen haluavan toisen aikuisen miehen. Pedofiliaa. :/
Voiko 35 vuotis mies olla seksikäs jos huoliteltu ja komea? Ei tietysti, pitää olla 16 niin sitten on ( Itseään etsimässä vielä.). Nainen kaunistuu ja on haluttu "vanhanakin", mutta homopiiri on kummallista jos olen oikein tämän asian ymmärtänyt.
Tokkopa tilanne nyt aivan noin surkea on. Kyllä nuoret naisetkin kääntävät vanhempien heteromiesten päät, vaikkeivät välttämättä oikeasti haikaile lähemmästä kanssakäymisestä. Nuoret nyt ovat keskimäärin kauniimpia kuin vanhemmat. Mitä olen mm. Gaydarista katsellut, niin hyvin yleisesti nuoretkin miehet hakevat seuraa tuonne 35:een tai 40:kin saakka. Harvassa ovat miehet, jotka hakevat vain ja ainoastaan nuorta seuraa.
Homopaikoissa puolestaan eniten huomiota saavat tuoreet naamat, jotka nyt useimmiten ovat nuoria. Että homomiehet yleisesti haluaisivat alle 18 v kaverin, niin en usko - ainakaan omassa tuttavapiirissäni en sellaiseen ole törmännyt. Missä noin nuoriin sitä paitsi yleisemmin törmäisi? (Säteissä varmaan... Sitä maailmaa en menisi yleistämään face-to-face-maailmaan.)
Oon huomannu saman, varsinki Suomessa. Ulkomailla jostain syystä miehiä osataan arvostaa ja miehiset miehet tykkää toisista aikuisista (25v+) miehistä. Muualla maailmassa raavas ja miehinen äijä nauttii kaltaistensa seurasta. Suomalaisilla sen sijaan tuntuu olevan jonkinlainen pikkutyttöpoika -fiksaatio: täällä homoihanteena on karvaton, hartiaton, luurangonlaiha ja meikattu tyttöpoika. Outoa.
Olen huomannut saman. Luulen, että Suomessa homot ovat enemmän kaapissa (Haavio-Mannilan tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa on todella vähän homoja muihin maihin verrattuna) ja ne harvatkin kantavat raskasta syyllisyyden/menneisyyden taakkaa omasta seksuaalisesta identiteetistään. Miten tämä sitten liittyy asiaan? No, tuollaisen tyttöpojan kanssa, joka meikkaa, ajaa karvansa ja pukeutuu androgyynisti, on varmasti helpompi mennä sänkyyn, kuin aikuisen miehen kanssa, jos kiinnostus miehiin tuntuu poikkeavalta ja sairaalta. Tämä on nyt tietysti vain arvailua, joku ”tyttöpojista” kiinnostunut voi kertoa enemmän preferensseistään. Itse haluan kuitenkin miehet miehinä 8)~
Ihan vain uteliaisuudesta haluaisin tietää, mistä sitten olette saaneet moisen käsityksen, että homomiehet oikeasti haluaisivat yleensä vain jotain alle kaksikymppisiä?
Mihin tällainen kuvitelma perustuu? Kaikki tuntemani homomiehet (kuten myös minä itse) ainakin ovat kiinnostuneita aikuisista miehistä, siis vähintään _reilusti_ yli 20-/30-vuotiaista. Eihän niiden lasten kanssa edes voi puhua mistään saati sitten tehdä jotain niiden kanssa.
Toinen asia on, että (melko) nuori ihminen on usein kaunis katsella hetken aikaa, mutta mieluiten ilman ääntä ja oikeastaan ilman sen mainittavampia liikkeitäkään. Sellaiselle ei oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että mene kotiin ja kasva ensin mieheksi.
Huh, mitä tekstiä!
Aivan totta, että nuoret ovat monesti ilo silmälle. Monesti myös muista kuin seksuaalisista syistä. Tulee mieleen oma nuoruus jne. Ja tietysti nuo esteettiset näkökohdat, naama ei roiku tms. Kuten urheilijat ovat ilo silmälle jne.
En kyllä sanoisi, että nuorella ei olisi mitään sanottavaa, mutta ehkä yllä puhuneet tarkoittivat että seukkailumielessä ei ole sanottavaa. Ehkä ei ja aina ei tarvitse sanoja, mutta kyllä nuoret osaa asiaakin puhua. Ei ne kaikki varttuneet mitään fiksuja ole.
Ja tuosta androgyyniydestä, meikkaava kundi voi paljastua enemmän mieheksi, kuin nahkaunivormuun verhoutuva miehisyyttään korostava henkilö.
Tarkoitin viestini ymmärrettäväksi vähän samaan sävyyn kuin aikaisemmat. Siis jos sanotaan, että homomiehet haluavat _vain_ nuoria, juuri ja juuri laillisessa iässä olevia, niin minun yleiskäsitykseni taas on juuri päinvastainen.
Olen täysin tietoinen siitä, että nuorissakin on ihan fiksuja ihmisiä, jotka osaavat ajatella asioista aivan aikuisen tavoin - samalla tavalla kuin moni ikävuosiltaan täysin aikuinen voi olla ajatusmaailmaltaan edelleen kuin pahainen kakara.
Puhuin siis yleisistä stereotyyppisistä odotuksista kanssaihmisten suhteen, kun ainoa tunnettu muuttuja on ikä. Silloin tuttavapiirini suhtautuu nuorimpaan segmenttiin kuvaamallani tavalla. Tutustumisen jälkeen käsitys saattaa muuttua.
En ole ulkomailla niin paljoa käynyt, että tietäisin ihan niiden homopiirien meiningit.
Itse en pidä teineistä, siis yleensä seksuaalisessa mielessä, vaan miehet miehinä. En kai mä nyt turhaan homo ole. Mulle iällä ei ole niin väliä, vaan tyypillä. En kuitenkaan ihan innoissani 16- vuotiaista nulikoista ole yleensä kuitenkaan.
Kyllä mä luulen että vientiä riittää vanhemmillakin, jos ne on hyvännäkösiä ja sellaisia että näyttävät huolehtivan itsestään, mutta kyllä nuoruus taitaa olla valttia oli homo, hetero tai jotain siltä väliltä. Heterojen keskuudessa ikäerosta tosin ei tehdä niin isoa numeroa ehkä.
Suomessa on kyllä liian vähän homoja, sais olla vähän enemmän....
Hteroiden keskuudessahan siitä ikäerosta vasta tuskistellaankin. Mies ei yleensä saa olla itseään huomattavasti vanhemman naisen kanssa. Tulisikohan se tuollaisista syväänjuurtuneista sosiaalisista asenteista sekin juttu, että homotkin (miehiä kun ovat) etsiskelevät mieluummin hiukan itseään nuorempaa seuraa. Lesbojen keskuudessa on taas yleisempää venyttää ikähaitaria pidemmälle sinne vanhempaan päin - siis taas niitä samoja sosiaalisia paineita, joita naiset ovat yhteiskunnassa joutuneet sisäistämään.
Niin ja heteronaisille on kunniaksi, jos saavat nuoren rakastajan. Ainakin Helsingin sinkkupiireissä...
(En oikeastaan usko, että kirjotin ton, mutta menköön!)
Ei ole aina iästä kiinni. Itse kun olen ehtinyt vähän kypsempään ikään (30+) niin huomaan että 10-15 vuotta nuoremmille kelpaa varsin mukavasti. Tai siis kelpaisi, mutta mua taas ei kovin nuoret kiinnosta kun niillä on niin kovin usein aika tyhjää siellä pääkopassa. Ja kyllä, poikkeuksia toki löytyy siitäkin. Tärkein "este" on ehkä se erilainen elämänvaihe.
Parin kympin molemmin puolin olevilla on toki sellainen teini-iästä periytyvä asenne, että 0,5 vuotta on todella suuri ikäero. Murrosiässähän sellaisellakin tosiaan voi olla merkitystä, mutta kunhan kunnolla kahden kympin yli pääsee niin kyllä ne mielipiteet siitä tasoittuu.
Äh! Eikö nyt jokainen saisi pitää minkälaisista ja minkälaisista ihmisistä tahansa ilman, että täytyy kauheasti joidenkin alkaa harrastaa moralisointia tai keittiöpsykologiaa?
Mun mielestä nimittäin ehdottomasti homot, jotka on kiinnostuneita oman ikäisistä, on vain itsekkäitä ihmisiä, jotka pitää itsestään niin paljon, että haluaa samanlaisen ihmisen itselleen. ;)
Ihmiset ihmisenä on tosiaan hyvä ohjenuora. Mitä enemmän rajoituksia asettaa sitä hankalammaksi elämä käy. Vaan valkataanhan sitä mies sormien perusteellakin, taisi olla joku turha julkkis (Minttu Vesala?), joka sitä City-lehdessä kerran selitti. Mutta mikä nyt kullekin on tärkeetä.
Yks tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Ja ilmeisesti yksi isästä ja yksi pojasta. Mutta mä otan nyt kantaa asiaan joka ärsyttää mua suomalaisessa, varsinkin median, kielenkäytössä koska jo järjenkin pitäisi sanoa ettei tiettyjä asioita voi rinnastaa.
Nimittäin pedofilia: Onko henkilö joka sekaantuu vaikka 8 vuotiaaseen samalla viivalla kuin jos seksikumppani on 15v?
Jos kiihottuu sukupuolisesti jo aikuiseksi kehittyneestä ihmisestä niin ei sen nyt niin ihmeellinen asia pitäisi olla.
Laitan vielä tähän linkin kaikkien kauhistukseksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/PedofiliaFaeryn sanat: "Mun mielestä nimittäin ehdottomasti homot, jotka on kiinnostuneita oman ikäisistä, on vain itsekkäitä ihmisiä, jotka pitää itsestään niin paljon, että haluaa samanlaisen ihmisen itselleen."
Mielestäni tuo ei pidä paikkaansa (vaikka olenkin nainen). Se voi Faeryn oma kokemus? (ikää vasta 22v).
Minun parhaan (38v) ystäväni puoliso on samanikäinen kuin hänkin, toisella parilla (41v) ikäeroa on 6 kk, kukaan heistä ei ole itsekäs tai itserakas.
Naisen näkökulmasta katsoen minua miellyttävät ikäiseni yli 35-vuotiaat herrasmiehet, lepakon silmillä katsoen noin 35-45-vuotiaat neidit. Taidan olla hyvin itsekäs ihminen?
Alle 20-vuotiaat ovat minulle vielä lapsia, alle 25-vuotiaat vielä elämää kokemattomia aikuisenalkuja, joille elämä merkitsee opiskeluja, bileitä ja muita kokeiluja.
En minä sitä ikää mieti rajoittavana tekijänä enää siinä vaiheessa, jos ihminen kiinnostaa. Sitä törmää muutenkin niin harvoin ihmisiin, joiden kanssa on mutkatonta puhua/vaihtaa ajatuksia, että en ryhdy sitä mahdollisuutta rajoittamaan. Ja, jos sitten on kahdella vapaalla täysi-ikäisellä ihmisellä molemminpuolista seksuaalista kiinnostusta niin antaa palaa.
Seurustelusta kun ei koskaan tiedä onko se varmalla pohjalla vai ei. Ikä on siinä pelissä vain yksi muuttuja, muitakin löytyy. Mutta jokainen tietty painottaa itselleen merkityksellisiä seikkoja.
Burn me in Hell.
"Kyllä nuoret naisetkin kääntävät vanhempien heteromiesten päät, vaikkeivät välttämättä oikeasti haikaile lähemmästä kanssakäymisestä."
Mä oon jonkin verran samaa mieltä. Kyllähän sitä silmä lepää komeissa miehissä, olivat he sitten nuoria tai vähemmän nuoria. Ainahan sitä saa katsella. ;)
Mut jos tekee muutakin kuin vain kattelee -- juttelee baarissa vaikka, muusta puhumattakaan -- niin kyllä se on mun mielestä koko paketti, joka merkkaa. Täytyy olla aika rajoittunut, jos _*ainoa*_ kriteeri on ikä.
"Alle 20-vuotiaat ovat minulle vielä lapsia, alle 25-vuotiaat vielä elämää kokemattomia aikuisenalkuja, joille elämä merkitsee opiskeluja, bileitä ja muita kokeiluja."
Tämä lienee (?) yleistys. Itse ainakin olen tavannut "aikuisia" alle 25 vuotiaita ja täysin kakaroita 50 vuotiaita -- tietenkin myös päinvastaisia tapauksia. Eli ei se ikä kaikkea ihmisestä kerro.
Tietenkin suuremmalla todennäköisyydellä alle 25v:t on vielä kokemattomia bilehirmuja ja 50v:t kypsiä, hyvin käyttäytyviä ja sivistyneitä ihmisiä.
Jotkut nuoret voivat olla kauniita katsella. Mutta sen kummemmin seksuaalisesti kuin muutenkaan en pidä heitä mielenkiintoisina.
En taida olla koskaan eläessäni ollut kiinnostunut seurustelu- tms. mielessä kenestäkään alle 30-vuotiaasta.
Heh, siis en mä ollut tosissani kun puhuin siitä itserakkaudesta :) :)
Mut siis monesti olen jutellut oman ikäisteni kanssa, jotka ovat paljon viisaampia, kypsempiä ja älykkäämpiä kuin jotkut tuntemani keski-ikäiset.
Olen kyllä usean edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Täällä Keski-Euroopassa (Ranska, ranskankielinen Sveitsi, Pohjois-Italia) keski-ikäiset miehet ovat kunniassa: baareissa näkyy ja habitus kannetaan näyttävästi!
wilhelmi ja faery on oikeessa. mitä toi kohta 4kymppinen kati68 tääl pasaa on ojasta. alle 25 on aikuisii ja älykkämpii kuin jotkut 40w! meillä ei ikä paina, eikä rypyt.
räksy23w kirjoitti: "wilhelmi ja faery on oikeessa. mitä toi kohta 4kymppinen kati68 tääl pasaa on ojasta. alle 25 on aikuisii ja älykkämpii kuin jotkut 40w! meillä ei ikä paina, eikä rypyt."
Korjaus: Älykkyys on käsittääkseni on enemmin synnynnäinen "vika" kuin ikäriippuvainen. Alle 25v (yli 18v) ovat lain mukaan aikuisia, mutta en toki allekirjoita, että kaikki yli 40 v olisivat sen aikuisempia. Nuorilla ei tietenkään ikä, tai rypyt paina, mutta kun räksy23w ylittää tuon pelkäämänsä 40v rajan, ja vertaa tähän hetkeen, tajuaa hän itsekin (toivottavasti), että myös elämänkokemukset (niin ikävät kuin onnellisetkin) tuovat lisää varmuutta ja monipuolisuutta elämään ja päätöksiin.
Tietysti nuorena on kapinoitava vanhoja kalkkiksia vastaan, se kuuluu asiaan, joskaan ei kannata aivan mustavalkoisesti pitää kiinni siitä, etteikö elämällä seuraavan 15- 25 vuoden aikana ole jotain merkittävää annettavaa, josta osaa nauttia (tai jonka ymmärtää) vasta kaiken kokemansa jälkeen.
Yritetään kuitenkin antaa " kaikkien kukkien kukkia" - kuten niin monesti tälläkin sivustolla on niin usein muistutettu.
Tosiaankaan ikä ja kypsyystaso eivät korreloi keskenään. Itse aiemmin luulin, että vähintään 5 vuotta itseäni vanhemmat tulevat juttuun kanssani. Vaan kuinka kävikään? Nykyään olen huomannut, että kuka tahansa iästä riippumatta voi ystävystyä kanssani.
Moni ajattelee, ettei esim. 25-vuotias ole maailmaa nähnyt. Mitähän silläkin tarkoitetaan? Itse 25-vuotiaana olin jo kokenut elinikäisen vammaisuuden, sen tuoman syrjinnän, toisen vanhemman sairauden ja kuoleman, toisen vanhemman hengenvaarallisen sairauden, koulu- ja työpaikkakiusaamista jne. Joten jospa arvostetaan ihmistä ihmisenä?
Kuitenkaan itse en hae "pikkupoikaa" itselleni seksileluksi, mieluimmin olkoon tuleva kumppanini syntynyt vuosien 1972 - 1982 välillä. En halua omaishoitajaksi kymmenen vuoden sisällä, enkä halua elää vanhuutta etukäteen. Parisuhde kuitenkin on yhteistyötä ja katson sen sopivan (itselleni) parhaiten, jos siinä ollaan samassa elämänvaiheessa.
Ihmisen sekä fyysinen että psyykkinen potentiaali alkavat rapistua siinä 22-28 vuoden iässä. Lisäksi noilla tienoilla sulkeutuu suuri osa valinnan mahdollisuuksista (esim. erilaiset yhteiskunnan "vain nuorille alle 25"-ohjelmat) ja ihmiset perinteisesti jämähtävät aloilleen loppuiäkseen. Urheilijat, laulajat, näyttelijät yms. julkisuudessa ihaillut "saavuttajat" ovat viimeistään tuossa iässä ponnahtaneet huipulle (paitsi poliitikot ja/tai merkittävien yhtiöiden johtajat, mutta kuka niitä oikeasti arvostaakaan). Omat surkeat rajoitteet alkavat käydä selväksi.
Tästä rajasta ikääntyessään ihmiset saavat yleensä vähän enemmän omaisuutta mutta juuri mikään muu elämässä sitten harvoin enää paranekaan, paitsi ehkä lapsirakkailla heteroilla jotka saavat elää muksulandiassa nelikymppiseksi asti. Useimmille homoille lapsetkaan eivät ole mahdollisia. Onko ihme jos vanheneminen ahdistaa ja nuoruus tuntuu kivalta?
Kyllä, kuulun kyseiseen ikäryhmään enkä ole keksinyt vanhenemisesta kovinkaan monta oikeasti myönteistä puolta. Pakon edessä pitää vain kehittää jotain lohdutusta. "Vanhana on niin kypsä ja viisas" ei valitettavasti ole ihan vielä mennyt kurkusta alas. Mutta joo, jokunen vuosi lisää ikää vielä, lehtiartikkeleita a la "olen elämäni parhaassa vedossa! - Tom Cruise 45" ja parisataa kertaa "Kolmikymppinen"-kappaletta palan painikkeeksi niin eiköhän se ala upota. Pahoittelen jos masensin ja provosoin mutta aina ei jaksa hymyillä.
Ehkäpä kirjoituksestani kokonaisuutena näkyykin (fyysisen rupsahtamattomuuden lisäksi) yksi hyvä syy sille, miksi nuorison kanssa notkuminen kiinnostaa vanhempiakin: kun toisella on "kaikki edessä", voi olla melko varma, ettei tarvitse kuunnella elämäänsä pettyneiden marmatusta?
Jos on pettynyt elämäänsä, täytyy etsiä vikaa peilistä.
Sehän siinä kaikkein eniten masentaakin, kun syyllinen pettymyksiin elämässä löytyy vain peilistä. Ei voi vierittää vastuuta kenenkään muun harteille, vaikka kuinka mieli tekisi :)
Hyvä huomio.
Public eye: riippuu hiukan siitä, minkä katsoo pettymykseksi. En ole itseäni vammaiseksi valinnut.
Schlager: jonkinlaisia rajoitteita on kaikilla, joskin harvoilla niin suuria kuin sinulla. Kuitenkin aina voi soimata itseään kysymällä "miksen noussut rajojeni yläpuolelle ja kamppaillut tullakseni [tähän vapaavalintainen tavoite]ksi". Stephen Hawking lienee vaikeasti vammautuneiden ja Renny Harlin suomalaisten Hollywood-urasta haaveilevien pahimpia masentajia näin pari esimerkkiä antaakseni. "Oikea" suhtautumistapa tietysti on "olla kadehtimatta" ja zen-mestarillisesti nauttia mitäänsanomattomuudestaan, mutta hankalaa se usein on, ainakin omassa kulttuurissamme.
No olipas ihanaa luettavaa osa tästä tekstistä nuorelle kundille, no mutta uskokaa tai älkää mutta kyllä meitä nuoriakin fiksuja kundeja riittää mutta eihän mekään kaikki ravata alan paikoissa vaan pyöritään ihan "normaaleitten" kavereitten kanssa.
mutta toisaalta itse olen vaan kiinnostuntu vanhemmista miehistä, että suosiolla odottelen kun ikää tuleekin vähän enemmän lisää
Ja tähän lisään vielä sen, miksi ihmeessä nuoriin asetetaan aina (melkoisen usein ainakin) semmoinen stereotyyppihomo? kattokaapa ihmeessä tavallisia nuoria ketkä tekee tavallisen nuoren juttuja, siellä niitä homoja vasta onkin
Ja se vielä, että pitääkö jokaisesta asiasta keskustella edes näin paljoa? nautitaan nyt elämästä kun täällä vielä ollaan