Erään suhteen loppu

Lueskelin ranneliike.net:n sivuja ja kohtasin siellä muutaman kirjoituksen, jotka tuntuivat valitettavan tutuilta. Päätin kirjoittaa oman tarinani julkaistavaksi - minun suhteeni loppu.

Pitkäaikainen seurustelusuhteeni kuivui tuossa hetki sitten lopullisesti, kun kumppanini sai työtarjouksen toiselta paikkakunnalta. Olisi kyllä ollut sulaa hulluutta siitä kieltäytyä eikä suhteemme ollut enää niin vahva, että se olisi päätöstä muuttanut. Olimme asustelleet yhdessä jo useamman vuoden. Jossain vaiheessa suhteen arkipäiväistyttyä se alkoi hiipumaan ja jossain kohtaa tuli tilanne, että intiimein hetkemme oli "pakollinen" aamuhalaus ja poskipusu ennen töihin lähtöä. Olimme toki onnellisia yhdessä, mutta vakavasta parisuhteesta ei enää voinut puhua, lähinnä läheisistä kämppiksistä - seksi oli suhteestamme kuollut jo toista vuotta sitten.

Niin erosimme, ystävinä ilman mitään suurta tunteiden myrskyä. Pidimme yhteyttä edelleen ja tunsimmehan toisemme lähes täydellisesti - vaihtelimme kuulumisia ja kertoilimme toisillemme miten nyt sujuu - aika intiimeistäkin näkökulmista. Olimme olleet aina uskollisia toisillemme - tai näin ainakin uskoin - todellisuus paljastui kuitenkin aivan muuksi kuin mitä itse luulin eläväni.

Minulla oli tietokone, jota me yhdessä käytimme. Molemmilla oli oma käyttäjätunnus koneelle ja kunnioitimme toistemme yksityisyyttä sopimalla, että emme kerro salasanoja toisillemme. Eipä sitä tarvetta toisen asioiden urkkimiseen koskaan tullut - puhuimme avoimesti ajatuksistamme ja oloistamme - tai niin luulin. Tässä hetki sitten jouduin asentamaan tietokoneen uudelleen - mato pahainen oli päässyt iskemään käyttöjärjestelmän riesaksi. Ottaessani varmuuskopioita kertoi kone yllättäen, että tiedostojätjestelmässä on piilotettu kansio ja että mikäli haluan senkin sisällön talteen minun tulisi se erikseen järjestelmästä talteen ottaa.

Hämmästelin kyllä kovin, mikä tämä kansio on, sillä ainakaan minä en ollut luonut mitään piilotettuja kansioita minnekkään. Tottelin ohjetta ja etsin sen ja aloin sitä talteen ottamaan. Hämmästys oli suuri, kun kansion avasin. Se oli täynnä kuvia ja videotiedostoja, joissa yhteinen tuttumme esitteli kehoaan ja teki itselleen aika intiimejäkin juttuja. Sanotakoon, että videot katsottuani tiesin tarkalleen kyseisen tuttavan sukuelinten koon ja mitä kaikkea niillä voi tehdä. Olin tyrmistynyt - miten nämä ovat minun koneellani!

Tämän jälkeen alkoi vyyhti aukeamaan, kumppanini muuttuminen kovin etäiseksi, haluttomuuden seksiin (ainakin minun kanssani) ja joskus kovinkin suuri tarve lähteä "omien kavereiden kanssa hieman tuulettumaan". Muutama muukin tapahtuma aukesi minulle nyt jälkikäteen.

Olin aina syyttänyt itseäni suhteemme kariutumisesta. Olin etsinyt syitä itsestäni ja koittanut ottaa opiksi jos joskus vielä lempi leimahtaa. Nyt en mieti enää. Tiedän täsmälleen syyt, jotka sammuttivat suhteeni - kolmas pyörä - henkilö, jonka olin useasti kutsunut kotiini ja joka oli iloinen ystävä lähipiirissä. Olin äärimmäisen masentunut löydettyäni nämä "muistot" ex-kumppanini piilottamasta tiedostokansiosta koneeltani.

Mietin muutaman päivän tilannetta. Tunsin itseni lähinnä voimattomaksi - hyväksikäytetyksi. En osannut suuttua, riehaantua enkä raivostua. Jatkoin muutaman päivän kuluttua koneen laittamista, tätä ennen otin löytämäni aineiston talteen kahdelle CD-levylle, joista toisen postitin ex-kumppanilleni kiitoskirjeen kanssa, toisen postitin ex-tuttavallemme ja toivotin hyvää loppuelämää.

Tästä kaikesta on nyt nelisen kuukautta. En ole nähnyt kumpaakaan henkilöä missään, yhteydenototkin lakkasivat exäni taholta CD-levyn postituksen jälkeen. Myöhemmin olen kuullut, että exä olisi itkenyt jonkun ystävänsä olkapäätä vasten humalapäissään ja miettinyt ääneen, miksi teki, mitä teki. Entisestä yhteisestä tuttavastamme kuulin juorun, jonka mukaan minun parisuhteeni ei ole ollut ensimmäinen (eikä viimeinen) jonka hän toiminnallaan onnistui rikkomaan.

Tätä kirjoittaessa minulla on kaikki hyvin. Otin opikseni omalta osaltani - ei minulla sinänsä ole mitään hätää, minä en tehnyt väärin enkä tuhonnut suhdettamme. Sattuuhan se vieläkin, kun aamuyön tunteina makaan ja muistelen menneitä, aika kuitenkin kultaa muistot ja ehkä minäkin saan joskus tuntea sen ihan oikean, aidon rakkauden näiden kertakäyttöpoikaystävien sijaan.


Teksti: ranneliike.net:n lukija

Hej!
Kiitos, kun jaoit tämän kanssamme!
Olit varmasti täysin maahanlyöty, mutta jaksat uskoa silti edelleen aidon rakkauden olemassaoloon ja toivot sen löytyvän!

Uskollisuudessa ei voi kuin vain luottaa toiseen. Annoit suuren ja ihanan lahjan, jota ei arvostettu.

Jatka omalla tyylilläsi!
Kaikkea hyvää!

Ehkä kansio oli tahallaan jätetty löydettäväksi.

Voi elämän kevät, Xius. Tai ehkä sinä voisit joskus pitää mielipiteesi ja luulosi ominasi.

Ikava kylla tarinasi tapahtuneesta on tutunkuuloinen - siis tuo "kolmas pyora" suhteen viilentymisen syyna.

Toivottavasti et (liikaa) katkeroidu.
Suureen osaan (meista) ihmisista voi kumminkin luottaa,
ainakin kun on luottamuksen arvoinen.

Amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa jätetty vaimo on aina katkera miehensä uudelle rakastajattarelle. Vaimon mieleen ei koskaan juolahdakaan olla vihainen petturimiehelleen. Mies vielä usein säestää vierestä, että "Voih, anna anteeksi, paha nainen houkutteli ja minä en voinut munalleni mitään, mies kun olen. Se vain luiskahti sinne itsestään." Näkeekö kukaan muu tässä vastuunpakoilua ja selkärangattomuutta?

Ei millään pahalla, mutta minua on aina ihmetyttänyt nämä ns. "munahaukat" ja "kodinrikkojat". Jostain syystä herää sellainen ajatus, että miten hyvinvoivan suhteen voisi muka joku ulkopuolinen rikkoa?

Tilanteet ja parisuhteet ovat tietysti erilaisia, mutta väkisinkin tulee mieleen, että jos suhde on kunnossa niin kumpikaan ei tarvitse mitään sen ulkopuolelta, eikä näin ollen myöskään lähde mitään etsimään tai vastaanottamaan, ei vaikka kuinka tyrkytettäisiin ja tarjoiltaisiin hopeavadilta.

Itsekin helposti usein tuomitsen sen kolmannen ihmisen, joka on ns. tullut pariskunnan väliin, mutta totuus taitaa olla, että ei keidenkään väliin tulla ellei siellä ole kolmannen pyörän mentävä aukko. Miksi siis turhaan syyllistämään (ex)kumppaninsa vokottelijaa? Vokottelijasta ei tietenkään tarvitse pitää, ja hän on aivan varmasti ansainnut oman osansa petetyn vihasta, mutta eikö suurempi syyllinen ole pikemminkin vokottelijan matkaan lähtevä pettäjä? Vokottelijoita ja mahdollisuuksia pahantekoon riittää aina. Riippuu täysin ihmisestä itsestään, että miten hän toimii kohdatessaan vokottelijan.

Mikä saa ihmisen jättämään toisen tuolla tavalla? Sitä olen usein miettinyt. Kokemattomuus, seikkailunhalu, huono kumppani...? Eikö ihmisille ole annettu aivot, jolla voisi miettiä tekojensa seuraukset? Pettäminen tuntuu nykyään olevan liiankin helppoa. Heti etsitään uusi (seksi)kumppani, kun suhde alkaa tökkiä. Aika kylmän suihkun saa niskaansa, kun saa kuulla että ystävä on hypänny poikaystäväni kanssa sänkyyn. Ei siihen tarvita kun heikko hetki elämässä, epävarmuus ja humala. Ehkä tälläisten tempausten jälkeen on hyvä miettiä, ketkä todella ovat ystäviäni.

"Jostain syystä herää sellainen ajatus, että miten hyvinvoivan suhteen voisi muka joku ulkopuolinen rikkoa? ..... totuus taitaa olla, että ei keidenkään väliin tulla ellei siellä ole kolmannen pyörän mentävä aukko."

Näin kait se asia varmaankin on. Tosin veikkaisin, että osapuolet eivät välttämättä itse tuota aukkoa huomaa.

Aina löytyy tukijoita sinun ex:llesi kuten piispa Kantolallekin, mutta ne, joita petetään saavat nuolla haavat itse. Maailma on paha.

Yritä vain todeta tapahtunut ja jätä se taaksesi kokonaan. Kun se tulee mieleesi, sano itsellesi:" en elä menneisyydessä, vaan nyt tätä päivää ja tästä eteenpäin" ja tee sitten jotakin hyödyllistä jotta unohtaisit. Ajattele, että suhteesi on kuin kuollut koira, jonka ohi kävelet, jos se tulee mieleesi.

Todella törkeää ja kaksinaamaista toimintaa suhteessa. Jos minä olisin ollut sinä, homma ei olisi jäänyt kyllä tuolle asteelle. Olisin laittanut nimen ja yhteystietojen kera tuon ”ystävän” materiaalin verkkoon yleiseen levitykseen, amatöörijutut ja varsinkin teknisesti hyvänlaatuinen tavara on haluttua. Siinä olisi saanut ihailijoita ympäri maailmaa ja kotikaupungissakin olisi tullut jaettava tavara tutuksi.

Minusta noista pettäjistä voisi pitää vähän enemmän ääntä, tämä siksi, että muiden ei tarvitse kompastua suhteissaan samoihin virheisiin: vanha totuus on, että mihin se tiikeri niistä juovistaan pääsee. Sehän olisi opiksi myös pettäjille: kun on kerran saanut huoranleiman otsaansa, saa kulkea sen kanssa sitten ihan julkisesti ja toisaalta kerran pettäjän kanssa näppinsä polttanut ei enää toista kertaa ota riskejä suhteissaan.

Kosto on aina oikea ratkaisu... Ou Mai Lood!!!

Korjaan: kosto on aina suloinen :) Minä en ole tottunut kääntämään sitä toista poskea, mikä johtunee kotikasvatuksesta, tosin joiltakin tuo ovimaton rooli luonnistuu yllättävän helposti.

Kaikissa parisuhteissa on aina ongelmia. Ja varmasti on olemassa jonkinlainen kolmannen pyörän mentävä aukko, jos sellainen parisuhteen pääsee rikkomaan.

Jotenkin vain pidän silti erittäin huonona käyttäytymisenä sitä, että ylipäänsä kukaan vonkaa varattua ihmistä.

Mielestäni on hyvä, että kertomuksia ihmissuhteista esitetään. Niiden kautta voi jokainen peilata omaa elämäänsä, sen hyviä ja huonoja hetkiä. Näitä olisi hyvä olla esillä enemmänkin meikäläisten elämästä.

Sitä ihmettelen, että mikä saa ihmisen olemaan noin julma, elämään kaksoiselämää? Kertapettämisen voi laittaa inhimillisen erehdyksen piikkiin, mutta nää salarakkaat on aivan p:stä. Anteeksianto on hyvin vaikeaa, ehkä mahdotonta.

En ollenkaan pidä tuosta trenditermistä "salarakas", jota jokapaikassa nykyään viljellään. Se viittaa jotenkin syvempään emotionaaliseen yhteyteen pettäjän ja hänen petoskumppaninsa välillä. Tuollaista yhteyttähän ei useimmiten kuitenkaan ole, vaan kysymys on pelkästä eläimellisestä himosta ja halujen tyydyttämisestä. Oikeamman kuvan asianlaidasta varmaankin antaisi joku sellainen nimitys kuin "salapano", tai "salahoito".

Hyvä Habitus!
Mainitsemasi realistisemmat ilmaisut kuvaavat (ainakin homosuhteissa) parhaiten tätä triangelidraamaa.

Syntyneen epäselvyyden vuoksi viestiketjun aloittajaksi alunperin merkitty ylläpitäjä muutettiin muotoon "ranneliike.net". Aloitusviestin sisältö ei siis ollut kyseisen ylläpitäjän elämästä, vaan ranneliike.netin lukijan elämästä. Tekstin kirjoittaja oli lähettänyt tekstinsä julkaistavaksi.

Habitus: oivallista!
Itse olen pikkuhiljaa tykästynyt termiin 'salarakas', koska se on suomalaisempi versio rakastajattaresta ja rakastajasta. Ja kuten huomaatte, se on sukupuolettomassa muodossa :)

Onkin oikeastaan hyvä, että termi jäi päivitetystä kielemme sanakirjasta vielä tässä vaiheessa, koska nyt pääsemme vielä rikastamaan kieltä lisäväriä tuovilla muunnoksilla 'salasuhde', 'salahoito' yms... kenties jopa 'salapervo' jne :)

Oisikohan myöskin niin, että pettämistä jotenkin hyväksytään.Kerran otin keskustelun alla jyrkän kannan toisen pettämiseen ja minulle naureskeltiin, että kuules ei se elämä ihan noin yksinkertaista ja mustavalkoista ole.On niin monta syytä pettämiseen. Kun niitä syitä sitten lueteltiin tuntui melkein kuin pettäminen olisi ihan suhteeseen kuuluva asia, jolle ei mitään voi. Pettäminen on aina väärin ! Kyllä kahden aikuisen ihmisen pitäisi voida keskustella asioista,kun ne eivät mene ihan romantiikan lakien mukaan.Jos elämään löytyy uusi henkilö ,pitäisi olla pokkaa myöntää se toiselle ja jatkaa sitä uutta elämää sen toisen kanssa.
Mielestäni pitäisi myös rehellisesti myöntää, että pettäminen on toista osapuolta kohtaan väärin. Siitä pitäisi enemmän puhua. Kuin että keksitään pettämistä puolustelevia argumentteja. Pettäminen on väärin , lähdettäs ihan siitä vaan liikkeelle.

Jos pettää syitä on monia. Mitä jos oma kumppani ei enää kiihota, kiva kaveri se on ja rakastaa yhä, mut seksi ei sujukaan niinkuin ennen. Mitä silloin pitää tehdä? Toivoo parannusta, odottaa et se menee ohi, joo. Joskus se toimii noin, joskus ei.

Elämä ei oo yksinkertaista. Sitä pohjimmiltaan haluis jokainen, että oma kulta olis ainoo ketä haluu ja niin se onkin alussa. Sit rupee silmät harhaileen ja sä vaan yrität olla ja rakastaa. Haluut ehkä muuta, mutta oot kiltisti, koska rakastat etkä haluu loukata. Toisaalla kaikki homot kuiskii, et ei kannata olla uskollinen, ota ja nauti elämästä. Et haluu uskoa sitä, täytyy olla muutakin, muukin tapa olla homo.

Sit kaverisi jää kiinni pettämisestä. Katuu, pyytää anteeksi. Mitä sitten? Ihan sama, kaikki on ihan samaa sen jälkeen! Pohja on pois, voit ehkä yrittää antaa anteeksi, muttet unohtaa koskaan. Sit menee aikaa ja kaikki menettää merkityksensä, olet pian itse samanlainen pettäjä kuin kaikki muutkin, syytät tästä petturikaveriasi, vaikka todellinen syy oletkin itse. Halveksit itseäsi. Pitäisi olla miestä jättää pettäjä, ei tekohengittää. Pitäisi olla miestä olla kunnon mies ja bf. Ja sellasta ei homot arvosta, ikävä kyllä. Aamen.

Tuo tarina herätti joitain lisäkysymyksiä, joihin kirjoittaja ei ehkä tiedä vastauksia. Tapasiko poikaystävä tämän ystävän, jonka kuvia löytyi salaisista kansioista, ennen vai jälkeen seurustelusuhteen alkamisen? Ja miten he tapasivat? Etsikö poikaystävä esimerkiksi aktiivisesti itse seuraa netin välityksellä? Se selittäisi tuon kansion, ehkä ystävä lähetti sen ikäänkuin mainosvideona? Ehkä hän ei siinä vaiheessa edes tiennyt, että poikaystävä seurusteli? Tai ehkäpä poikaystävä väitti, että hänellä on avoin suhde, tai että suhde on päättymässä?

Oli miten oli, päätöksen pettämisestä teki poikaystävä, sillä totuus on, että se uskollisuus on itsestä kiinni. Jos ei pysty vastustamaan kiusausta, niin on melko varmaa, että käy ennemmin tai myöhemmin vieraissa, sillä houkutuksia on aina tarjolla. Sitä kolmatta osapuolta on aina helpompi syyttää kuin sitä omaa rakasta, sillä eihän siitä omasta kullasta halua uskoa, että hän olisi ehdoin tahdoin halunnut pettää. Varmasti se kolmas osapuoli jotenkin vääryydellä ja viekkaudella huijasi hänet parisuhteen ulkopuoliseen seikkailuun?

Itse olen muutaman kerran joutunut tahtomattani ja tietämättäni kolmanneksi osapuoleksi, kun tapaamani mies ei ole kertonut totuutta. Kun totuus on sitten paljastanut, ovat tapaamiset päättyneet siihen, mutta jos tapahtunut on tullut sen petetyn osapuolen tietoon, tottakai olen saanut syyt niskoilleni.

En nyt väitä, että tässä tapauksessa kolmas osapuoli, tuo ystävä, ei ainakin myöhemmin olisi tiennyt suhteesta, mutta mielestäni vastuu on kuitenkin ensisijaisesti poikaystävän. Jos hän vaihtoi vakiintuneen suhteensa johonkin kotipornotähteen, uskon että hän olisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin käynyt vieraissa, jos ei tämän ystävän, niin sitten jonkun muun kanssa. Hänelle luultavasti jotkin muut arvot kuin se seurustelusuhde olivat ensisijaisia.

Niin! Kylla vastuu on ensisijaisesti suhteessa olevilla ihmisilla!

Hups. Valtan yleensa tallaista kaikkitietavyytta, mutta menkoon nyt, taman kerran.