Ystäväni on ihastunut

  • 1 / 10
  • ystävä
  • 25.1.2005 12:44
Olen törmännyt ongelmaan. Naispuolinen ystäväni on ihastunut minuun, toiseen naiseen. Ongelman tästä tekee se, että hän on naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Lisäksi itse en tunne mitään mielenkiintoa häntä kohtaan, muuta kuin pelkkää ystävyyttä.

Itse olen joskus nuoruudessani kokenut ihastumisen/rakastumisen toiseen naiseen, mutta olen naimisissa miehen kanssa.

Osaatteko neuvoa miten tästä jatkaa. En siis missään nimessä halua suhdetta ystäväni kanssa. Tunnen itseni hieman neuvottomaksi, sillä olen pitänyt häntä hyvänä ystävänä ja olen nyt huolissani ystävyyssuhteen menemisestä. Voiko tästä enää ystävyyssuhdetta saada?

Asiasta emme ole keskustelleet avoimesti. Ystäväni toi asian pari kertaa esille viime syksynä. Luulin tunteiden jo viilenneen, mutta joulun aikaan sain huomata ettei muutosta ole tullut.

Siis mikä nyt neuvoksi?
Heteroon ihastuminen on lesbolle/bi-naiselle aina kova pala ja lopulta tuskallistakin. Mutta siitä selviää, ja niin selviää varmasti ystäväsikin. Paras juttu olisi nostaa kissa pöydälle ja puhua ihan avoimesti asiasta. Kerro haluavasi pysyä ystävänä ja ettet halua väleistänne kitkeriä ja että rakastat miestäsi, mutta pidät naisystävästäsi ihan ystävänä, koska hän on hieno ihminen. Romanttiseen suhteeseen vain kuuluu niin paljon muutakin, joten sano ihan suoraan (rauhallisesti ja ystävyydellä, tosin) että et tunne häneen fyysistä vetovoimaa. kyllä se siitä. Tsemppiä!
  • 3 / 10
  • Kissainen
  • 29.1.2005 18:34
Itselläni on kokemusta ystävään ihastumisesta. Olisin tehnyt hänen puolestaan mitä tahansa. Tuhlasin paljon rahaa hänen hemmottelemiseensa kuten joululahjoihin..olimme olleet parhaat ystävät jo 10 vuotta. En osannut tulkita häntä tunsiko hän minuun vetoa vai ei. Joskus hän ikään kuin antoi ymmärtää että hänelläkin saattaisi olla myös fyysisiä tuntemuksia mutta..koskaan en voi olla varma.

Joka tapauksessa pelko hänen menettämisestään oli liian voimakas enkä halunnut kertoa hänelle yhtikäs mitään vaikka halusinkin. Se oli yhtä tuskaa. Sitten hän alkoi yhtäkkiä seurustelemaan miehen kanssa..minulla on siitä teorioita että hän halusi ehkä minusta etäisyyttä ja ratkaista ongelman siten. Tai sitten hän vain tahtoi poikaystävän. En tiedä kun en ole tästä puhunut.

Nyt hän tietää että olen lesbo, sen kertominen hänelle oli kaikkein vaikeinta. Vanhempani hyväksyivät sen loistavasti ja samaten ystäväni ja asiat ovat menneet lähinnä vain parempaan päin sen jälkeen kun kerroin. Tämä ystäväni koki sen eniten ongelmalliseksi vaikka sanoi hyväksyvänsä minut selaisen akuin olen. Kumminkin kävimme hänen kanssaan periaatteellisia keskusteluja siitä alanko nyt pyöriä jossain "piireissä" joita hän taas halveksii ja että minä muutun nyt jotenkin lesbomaiseksi ja ihan toiseksi ihmiseksi..enhän minä miksikään ole muutunut kun aina olen tällainen ollut. Nyt vain tunnen itseni paremmin. Vakuutin sen hänelle ja luulen että se on hänestä ookoo.

Mutta tähän päivään asti olen pitänyt suuni kiinni siitä että olin häneen todella rakastunut ja kun hän alkoi seurustella menetin yöuneni kahdeksi kuukaudeksi ja muutuin mustaksi ja synkeäksi pitkäksi aikaa. Se sattui.

Mutta siis mikäli tämä ystäväsi on suunnilleen samassa tilanteessa kuin minä, veikkaan että hänellä on todella vaikeaa ja häntä pelottaa ja ettei hän halua missään nimessä pilata ystävyyttänne. Hän varmaan itsekin tiedostaa että teidän suhteenne olisi mahdoton mutta pallottelee haaveilun ja realismin välillä ja tekee itsensä hulluksi ja surulliseksi. Varmaksi en voi sanoa koska en ole hän.

Ole ainakin hyvin ystävällinen. Kerro hänelle että välität hänestä ystävänä suunnattoman paljon mutta teidän välisenne suhde ei ole kuitenkaan sinusta sellainen romanttinen suhde. Mutta ole hänelle mahdollisimman ystävällinen ja osoita että arvostat häntä ystävänä etkä halua menettää häntä. Tätä hän sydämessään toivoo, uskoisin vaikka saattaa pettyäkin.

Sitten antaa vain ajan parantaa.

Toivottavasti kaikki menee hyvin!
  • 4 / 10
  • Mietin vain..
  • 31.1.2005 10:03
Hei Kissainen luin kirjoituksesi ja jäin miettimään muutamaa seikkaa. Käsitinkö oikein että et ole ystävällesi koskaan kertonut rakastumisestasi häneen? Aavistaako/tietääkö ystäväsi tunteistasi? Vieläkö rakastat häntä poikaystävästä huolimatta. Kerroit hyvin tuntemuksistasi kyseisessä tilanteessa ja voi uskoa että sinulla ei ole ollut ihan helppoa asian kanssa.
"piireissä, joita hän halveksii" hmm... hän siis todella hyväksyy sinut "sellaisena kuin olet"???
En ole kertonut hänelle että rakastin häntä ja koen sen tarpeettomaksi koska hän välittää minusta ja hän tietää että minäkin välitän hänestä todella paljon. Tai siis no, tietenkin rakastan häntä edelleen mutta ihan ystävänä. Pääsin onneksi pahimman yli enkä enää ole katkera.

Hänellä siis on jonkinlaisia huonoja kokemuksia lesboudesta luulisin, en tiedä tarkalleen mutta hän jollain tavalla karttaa sitä ainakin omalta osaltaan. Kyllä hän minut hyväksyy sillä olen se sama ystävä kuin aina ennenkin. Hän vain pelkäsi että yritän olla jotain mitä en ole ja että joudun silmätikuksi ja että minulle tulisi vaikeuksia jos tuon suuntaustani esille.. Saattoi tarkoittaa ehkä työelämää tai jotain, en tiedä. Hän on saattanut joutua kuulemaan jotain loukkaavaa joltain toiselta ystävältään joka on myös lesbo ja joka tuli pois kaapista ennen minua..Hänen äitinsä ei varmastikaan hyväksyisi lesboutta. Tällaiset tekijät saattavat olla taustalla minkä vuoksi hän pelkää että muutun jotenkin erilaiseksi mitä olen ollut ja että se vaikuttaisi hänen läheistensä käsitykseen minusta.

Kenpä sitten tietää. Mutta kyllä hän oikeasti suhtautuu minuun ihan hyvin ja hän tietää että minulla on oma harkintakykyni ja että olen punninnut näitä asioita taatusti pitkään ettei tämä ole mikään hetken villitys vaan tämä on kehittynyt kuudessa vuodessa. Siis lesbuoden havaitseminen ja hyväksyminen.

Itse en pelkää että minua syrjittäisiin työelämässä. Saattaa olla toki että sellaisiin työnantajiin törmää joilla on asenneongelmia mutta se on heidän ongelmansa. Jos työnantajani saa tietää seksuaalisesta suuntautumisestani eikä halua minua töihin niin voinpa sanoa etten varmaan muutenkaan sillä työpaikalla kauaa viihtyisi. Ja varmasti pistäisin tällaisen henkilön edesvastuuseen jos on aihetta.

Kyllä tämä rakkaudesta luopuminen oli vaikeaa, mutta jos yrittää vaatia elämältä jotain mikä ei itselle kuulu niin sitä ei joudu muuta kuin pettymään. Aika parantaa ja tulevaisuus tuo eteen jotain mikä on kaiken sen läpikäynnin arvoista.
  • 7 / 10
  • Mietin vain..
  • 3.2.2005 15:57
Kissainen kuinka koet sitten ystävyyssuhteenne nykyisen tilan olevan? Kun sinulla on ollut noinkin vakava rakastuminen häneen. Jos hän ei tiedä koko asiasta (rakastumisesta) mitään hänellä täytyy olla hyvin erilainen käsitys asioistasi nyt ja silloin kun olit rakastunut. Kuinka pystyit asian peittämään? Oliko ystävyytenne mielestäsi silloin /nyt rehellisellä pohjalla, kun salaa noin ison asian ja joutuu peittelemään oikeita tunteitaan ja esittämään jotain muuta?
Kyllä ystävyytemme on rehellisellä pohjalla. Minun piti vaan hyväksyä tilanne hiljaa itsekseni ja antaa ajan kulua. Vaikeaa se kyllä oli, silloin kun huomasin asian ja kun koitin sitä hänelle hieman osoittaakin. Mutta ajattelin etten halua tehdä mitään mikä olisi järkyttänyt häntä. Olisin kuollut pahoillaniolemisesta. Minä kun olen hirveän kiltti luonteeltani ja asetan herkästi toisten tunteet etusijalle varsinkin silloin jos ei ole pakko aiheuttaa mitään konflikteja. Ja niitä en hänen kanssaan siitä asiasta halua. Ja ajattelin että kyllä minä sen kestän. Kuten kestinkin.

Me olimme ennen paljon läheisempiä, nyt hän enimmäkseen viettää aikaa poikaystävänsä kanssa ja minulla on uusia ystäviä, tosin hän on minulle aina yhtä tärkeä. Oli hän paikalla tai ei.
  • 9 / 10
  • Mietin vain..
  • 4.2.2005 6:32
Kuulostaa niin ristiriitaiselta..

Toisaalta kerrot että ystävälläsi olisi huonoja kokemuksia lesboudesta, hän karttaa koko aihetta, antoi ymmärtää että hänellä olisi myös fyysisiä tuntemuksia, halveksii lesbopiirejä ja on ratkaissut ongelman alkamalla seurustelemaan miehen kanssa. Ja kuitenkaan et ole hänelle missään vaiheessa ilmaissut rakastumistasi. Mietin että miten hän on voinut ratkaista mitään ongelmaan teidän välillä alkamalla seurustelemaan miehen kanssa jos hän ei ole rakastumisestasi edes selvillä? Ja miten tämä ystäväsi sitten olikaan suuntautunut? En ihan käsittänyt mitä tarkoitit.

Kerroit myös että hänellä on muitakin lesboystäviä jotka olisi vaikuttanut hänen halveksuntaansa lesboja kohtaan. Jos hänellä on jo muitakin ystäviä lesboista luulisi sen päinvastoin madaltavan epäluuloja ja asenteita lesboja kohtaan. Tämä jäi myös ihmetyttämään.

Minkälaisena näit "ystävyyssuhteenne" silloin kun olit rakastunut häneen ja et kuitenkaan ilmaissut asiaa vaan esitit pelkästään hyvää ystävää? Silloinhan olet joutunut kaksoiselämään. Kuinka rehellisenä ysävyyssuhteena sitä silloin pidit? Nykyisen ystävyyssuhteennehan kerroit mielestäsi olevan rehellisellä pohjalla. Mukavaa että olet selvinnyt kokemastasi ja saanut kaapin oven auki. On varmasti helpompaa ja vapauttavaa elää sillä tavalla että lähipiiri tietää suuntautuneisuudesta, kuin että sen joutuisi salaamaan ja pelkäämään paljastumista.
No ehken koe sitä enää ongelmana koska olen päässyt niin hyvin asian yli. Minulla on muutakin elämää eikä minua pelota enää että hän hylkäsi minut ystävänä. Toisin sanoen en ole riippuvainen siitä hyväksytäänkö minut vai ei koska tänä aikana olen saanut kasvatettua myös itseäni aika lailla. Hyväksyn myös itseni paljon paremmin. Ystäväni on aivan viaton tässä asiassa enkä näe syytä sekoittaa häntä siihen tarpeettomasti. Aika vahvasti on sanottu jos väittäisi ettei hän ymmärtäisi homoseksuaalisuutta, kyllä hän ymmärtää. Hän vain antoi ymmärtää että hän ei pidä siitä että homoseksuaalit olisivat jotenkin ylimielisiä heteroita kohtaan tai jotain ja että sulkisin muun maailman sen maailman ulkopuolelle tai jotain. En tiedä.

Ei tällaisissa asioissa ole ketään syyllisiä. Kukaan ei voi tunteilleen ja hämmennyksilleen mitään, niistä voi vain ottaa opikseen.