mitä rakkaus on?

Minusta tuntuu, että olen rakastumassa erääseen poikaan. En ole edes varma onko hän homoseksuaali, mutta luulen että hän on. Ja toisaalta en tiedä olisiko hän kiinnostunut minusta.

Rakkaus satuttaa jos siinä käy köpelösti. Siksi olen välttänyt sitä. Nyt en osaa sanoa. Voisin tietenkin kysyä häneltä jtkn tavallista ihan vain tietääkseni millainen hän on. Hän on ystävällinen mutta se nyt voi olla mitä tahansa. Hänen tapaamisensa vaikuttaa minuun syvällisesti. Ja tieto siitä, että koko asia voi olla ainoastaan oma ajatukseni, karmaisee.

Voisiko joku kertoa omia mielipiteitä.

Valitettavasti rakastuminen ei aina johda vastarakkauteen, tai intiimiin kanssakäymiseen. Ja vaikka yhteisiä tutntemuksia olisikin, kynnys ottaa asiasta varmuus voi olla joskus uskomattoman korkea. Ja aina ei elämäntilanteet tai muut elämän kuviot mahdollista yhteistä tulevaisuutta.

Kuitenkin, omaan intuitioon on hyvä luottaa. Jos sinusta tuntuu, että toinen on todella sinusta kiinnostunut niin ei muuta kuin järjestä yhteisiä hetkiä. Pyydä kahville, elokuviin jne. Kyllä jutustelun kautta selviää mikä kaverin mielessä liikkuu, ja mitä hän elämältään haluaa. Tai juota hänet humalaan! ;)

Taisihan tuota itselläkin tulla kerran"retkahdettua" ihan korvia myöten erääseen mieheen. Koin, että hänenkin puolelta kiinnostusta ja tunteita minua kohtaan oli.. mutta ei vain päästy puusta pitkälle. Ehkä rohkeus ei riittänyt kummankaan puolelta siihen ratkaisevaan siirtoon. Ah... ja vieläkin joskus elämäni synkkinä hetkinä ajattelen häntä.. ;)
(Toivottavasti miesystäväni ei lue tätä foorumia... )

Tulipa tässä mieleen Mika Waltarin Suuressa Illuusiossa kirjoittama (ihanan naivi) rakkauden määritelmä: "Ainoastaan ikuinen tyydyttämättömyys, ikuinen kaipaus, - se on rakkautta..."

Mutta ehkä siinä voi olla jotain perääkin...

Hmm... vaikuttaisi enemmänkin että olet ihastumassa siihen poikaan. Parempi ottaa rauhallisesti, antaa ajan kulua, tutustua ja katsoa, mitä tapahtuu. Musta toiseen ihmiseen ei voi rakastua ellei häntä opi kunnolla tuntemaan, mikä taas vaatii aikaa. Ihastuminen on paljon helpompaa, eikä siinä tarvi tuntea toista kovin hyvin.

Avan, mina. Mulle kay aika usein samalla tavalla kuin ketjun aloittajalle.. Ma rakastun, enka ole varma onko kohde valttamatta edes homo. Yla-asteella rakastuin yhteen poikaan ja olin olevinani aivan varma, etta se oli homo ja menin molayttamaan sille, mita ajattelin. No.. eihan siita mitaan sit tullu. sama on kaynyt nyt kun asun taalla japanissa ja olen rakastunut mun luokalla olevaan poikaan.. Mutta en aio tehda mitaan. koska mun taytyis pysya taalla aika lujasti kaapissa. Outoa. En ole ollut kaapissa yli kahteen vuoteen ja nyt taytyy taas piiloutuu.. ottaa koville..

Itselläni on sama tilanne, olen ihastunut. Ihmettelen vain yksinäni että miten ihmeessä ottaa ko. henkilöön yhteyttä. Olisi tungettelevaa urkkia asioita ja tunkeutua hänen elämäänsä. Sitä paitsi koen että tuntemattomien henkilöiden pyytämistä kahville tms. pidetään vähintäänkin omituisena, ehkä jopa sopimattomana, etenkin kun näen tätä ihastustani vain harvoin. Miten siis ottaa yhteyttä? Vai luovunko koko ajatuksesta?

Saankohan tämän viestin alkuperäiseni alle. Minä näin tämän pojan vähän aika takaperin. Nyt en enää ole varma, ja luulen että hän onkin hetero.

Minusta tuntuu pahalta, että homoseksuaalisuus on niin paheksuttu asia. Olen huomannut, että tavatessa muita ihmisiä myös muita asioita nousee esiin. Ja suurimmaksi osaksi ne ovat aina negatiivisia. Ensiksi ihmettelin sitä ja myöhemmin aloin haluta välttää sitä.

Näin päällisin puolin tämä poika näytti kyllä erittäin älykkäältä. Jotain ehkä >= 20-vuotias hän oli.

Mä taas rakastun AINA heteroon. Se on kamalaa kun ei saa vastarakkautta. Mutta kun homot ovat niin naisellisia, jos ei käytökseltään niin ainakin persoonana. Ei niihin rakastu, vaikka yrittäisikin.

Onneks on olemassa bisset.

Inessiv kirjoitti, että olisi omituista ja lähes sopimatonta pyytää tuntematonta henkilöä kahville tms. No varmaan olisi jos tosta noin vain vieraalle ihmiselle menee jotain tollasta heittämään. (Tosin eihän sitä koskaan tiedä - en ole tosin kokeillut)

Katsos, kommunikoi hänen kanssaan. Heitä ensin small talkia, tapaa häntä useammin (esimerkiksi jos hän on jossain kahvilassa/kaupassa töissä, niin eikö olisi viisasta hankkiutua kanta-asiakkaaksi? Kesksi asiaa olla hänen kanssaan tekemisissä.

Mitä enemmän heität läppää ja tutustut kaveriin, sen enemmän tiedät hänestä ja sen parempi on päästä lähemmäs tavoitettaan... Niin yksin kertaista se on.

Aloittaminen lähtee ihan kainosta katseesta. :)

Joskus näen hänet jossain mainitsemistasi paikoista. Mielessäni ei ollut kuitenkaan mitään varsinaisia tavoitteita :). En oikein tiedä, mistä löytää ystäviä. Luin kerran, että sinkkujen määrä taisi olla jo 2/3 jollain paikkakunnalla, eräistä ikäryhmistä.

Minä taisin muuten nähdä tämän pojan tänään. Hän on kovin ystävällinen. En tiedä mistä se johtuu. Yleensä ihmiset ovat enemmän tai vähemmän ynseitä. Jotenkin hän vaikuttaa sisimmältään hyväsydämiseltä.

Mitä rakkaus on? Kertokaapa minulle. Onko se rakkautta että satut näkemään jonkun tyypin tiskillä, menet sen tyypin luokse koska pidät häntä kauneusihanteitasi vastaavina ja sitten yrität luoda keskustelun saadaksesi selville hänen ajatuksensa, jonka jälkeen epäonnistumisesta huolimatta olet "rakastunut" häneen ja haluat päästä sukupuoliyhteyteen ja suhteeseen kyseisen henkilön kanssa? Homojen maailmassa, tai maailmassa yleensä, vaihdetaan hyvä aina parempaan tai paremman näköiseen.
Miksi?

Koska ollaan niin tyhmiä että kuvitellaan muiden arvostuksen ja hyvän parisuhteen tulevan kauniin ihmisen mukana. Ja näinhän asia ei ole. Useat henkisesti moniongelmaiset, kuten minä, eivät kykene parisuhteeseen.

BLING BLING: joko kirjallinen ulosantisi on niin heikkoa, ettei ajatuksesi tule teksteistäsi selväksi tai sitten kirjoitustesi takana ovat vain kyseenalaiset motiivit kylvää epämääräisiä mielikuvia ja stereotypioita homoudesta. It stinks and sucks.

Olen nähnyt häntä lähiaikoina muutaman kerran. Mietin toisinaan, että kuka hän oikein on. Voikun tietäisin hänen nimensä. Kuulin ohimennen ja taidan tietää, mitä hän opiskelee. En taida kuitenkaan sen enempää yrittää ottaa asiasta selvää. Pelkään, että se olisi tungettelua.

Tuota Irokeesi, minua ei oikeastaan kiinnosta mitä mieltä olet. Se on minulle täysin yhdentekevää. Taisin osua arkaan paikkaan?

Imagination: et mitään menetä, jos menet juttelemaan. Siitä vaan...

Mikakohan tuo viimeisesi mahtoi tarkoittaa, bling bling?

Perspektiiviksi tahan: minua ei alkuunkaan kiinnosta, mita mielta sina olet.

Rakkaus on ihanata niin kauan kuin sitä kestää...
Waltari on oikeassa: Saavuttamaton rakkaus tekee kipeää, mutta on niiin intohimoista...

Oli minulla muutaman kerran sellainen tunne, että tekisi mieli kysyä jotakin mutta siellä samassa paikassa on myös kaksi epämääräistä henkilöä, enkä haluaisi aiheuttaa vaikeuksia, joten se on hankalaa. Mutta kiitos rohkaisusta :).

Mulle tuli ihan hullu ajatus äsken. Mitäs jos mä kokeilisinkin, saisinko vedettyä leukaa :)). Ainakin sen luulisi vahvistavan käsilihaksia. Ei vaan, unohtakaa. Se oli sellainen hetken mieliajatus :).

Minä muuten pidän sulkapallosta ja voisin pitää paljonkin tenniksestä. Mutta ei sillai kilpaa, vaan lähinnä liikunnan iloksi. Joo, se olisikin kivaa.

Joku täällä kirjoitti, että rakastuu usein heteroon.En tiedä, mikä siinä on vikana omalla kohdallani, mutta minulle käy hyvin usein niin.Joku geneettinen mutaatio lienen.Ei ole kauan, kun olin jatko-opintoja suorittamassa ja työparikseni tuli mieshenkilö, joka todella oli mies minun mieleeni.Hän oli ihmisenä hyvin intiimi ja se sai minun intuitioni virheellisesti tulkitsemaan, että hän on gay.No, eipä tietenkään, vaimo ja lapsia hänellä oli. Että kerrankin taas, kun löytää symppiskundin, joka saa sydämen lyömään muutaman ylimääräisen lyönnin, onkin ihan hetero. Saa taas tallustella eteenpäin... Mutta jospa se symppiskundi joskus olisi gaykin. ...että tällakin se vastarakkauden saaminen voi olla vaikeaa...

rakkaus on hellyyttä; viitaten otsikon kysyvään ilmaisuun.

"...olen rakastumassa yhteen poikaan, en tiedä onko hän edes homo, luulen että hän on..." Ou nou!
Luulen että jokainen vastaankävelevä kaksilahkeinen on homo. Ei, tiedän että niin on! Täällä Suomessahan niitä homoja riittää. Sikäli kun tätä palstaa selaa. Että se siitä.

Rakkaus on sitä, että tahtoo olla toisen kanssa pyyteettömästi. Se ei ole pelkkää seksiä tai sellaista jenkkileffarakkautta vaan hellyyttä, huolenpitoa, rehellisyyttä ja muuta sellaista.

Rakkaus koostuu mun mielestä monesta eri asiasta eikä se ole mitenkään yksiselitteinen asia. Päänsärkyäkin on monenlaista niin kai sitä rakkauttakin on montaa laatua. (:

Vastaan tässä omaan kysymykseeni. Kai se on sellaista pyyteetöntä rakkautta toista kohtaan. Maailmassa on tuskaa ja hyvää. On sotia jne ... Jos olisi mahdollista, että kaikilla eliöillä olisi hyvä olla, pitäisi sen olla pyrkimys. Jos olemassaoloa ei voi olla ilman kärsimystä, voisin omasta puolestani menettää olemassaoloni tätä tarkoitusta varten.

Jos joku haluaisi rakkauteni, hän saisi sen. Pyyteettömänä. Minä hyväksyisin syrjähypyt jne..., kunhan tietäisin niistä etten ole vaarassa saada mitään sairautta. Muuten asia olisi ok. Ihminen ei ole täydellinen. Miksi vaatisin sitä toiselta. Muutama on ollut kiinnostunut minusta. Jälkeenpäin olen kuullut. He eivät osanneet kommunikoida kanssani siten, että olisin ymmärtänyt heitä. En tajunnut heidän tarkoituksiaan.

Kai olen aika yksinäinen ihminen, kun kirjoittelen (joskus pitkiäkin viestejä). Mutta haluan sanoa, että omasta puolestani haluaisin luoda "garden of pleasure" jollekin ihmiselle, joka sitä haluaa. Mutta jos ei, niin pystyn elämään yksin. Kunhan saan olla itse rauhassa ja toimia itsenäisesti.

Hej!
Rakkaudessa tulee olla rakkauden tekoja. Kysymys ei ole mielestäni ensi sijaisesti ollenkaan tunteesta vaan tahdosta tehdä rakkauden TEKOJA!
Mikäli näitä tekoja on, tiedän rakkautta olevan. Mitkä nämä teot sitten ovat, on jokaisen tapahtuman kohdalla erikseen arvioitava ja ne ovat subjektiivisia. En haluaisi mitään määrittelevää listaa. Rakkaus elää, kirjain kuollettaa!

Avoin suhde vaatii aika paljon. Minulle sellainen ei käy. Syrjähyppy tuntuu kipeältä. Jotkuthan kilpailevat seksikokemuksilla ja toiset taas haluavat ryhmää. Yksi homo sanoi minulle kerran, että ryhmäseksi kuuluu homo-elämään. En ymmärrä, miten ryhmässä saa tarpeeksi huomiota, jos sellaista kaipaa. Se on sellaista säheltämistä.

Kun minä rakastan se ihminen on minulle tärkein maailmassa. Samaa odotan häneltä itseäni kohtaan. En näe mitään järkeä siinä, että antaudun kakkosen asemaan.

Tämä on se pääajatus minulle parisuhteesta. Se ei tarkoita symbioosia eikä vangitsemista, vaan kunnioitusta. Selkeimmin tämä tulee esiin ajankäytössä, huomion antamisessa ja siinä, että muita miehiä ei ole. Kliinisesti ajateltuna on aivan pitkällä aikavälillä sama onko syrjähyppyjä tai vain ystäviä/työ joka vie kaiken ajan. Ei sovi minulle. En suostu olemaan taustalla.

Kai siinä on totakin ja myös erilaisia haluja. Haluja joista kummatkin pitävät. Tai olisinko vähän seonnut, tai sitten depressiolääke poistunut verenkierrosta. Minä en sillai pidä vanhojen irstaiden miesten eleistä, mutta sillai ihan tavallisesta.