Ystävälle!

Ajattelin ensin, että kritisoisin tätä yhtä naivimmeista kaupallisista juhlista sitten joulun, mutta tulin toisiin aatoksiin, kun mietiskelin hetkisen. Totta on, että ystävänpäivä istuu suomalaiseen tapakulttuuriin kovin teennäisesti ja onkin pitkälti vain yksi näppärä tapa rahastaa. Ajatus päivästä, jolloin voi sanoa ystävälle kauniisti ja kiittää ystävyydestä omalla tavallaan ilman hulluksi leimautumista, on mukava.

Mitä Sinä ajattelet tällaisista juhlista? Ovatko nämä mukavia arjenrikkojia - hetkiä, jolloin voi muistaa lähimmäistä hieman hemmotellen vai oletko kyyninen yksilö, jonka mielestä turhanpäiväiset humpuukit joutaisivat kaatopaikalle? Jos vastasit jälkimmäiseen kyllä niin kerro toki, miten sinä osoitat lähimmäisen rakkautta lähipiirillesi.

Eikös ystävänpäivää voisi aivan hyvin viettää 365 päivää vuodessa. Jos on kauniita sanoja sanottavaksi jollekin ihmiselle, miksi pidätellä niitä vasta kerran vuodessa lausuttaviksi.

Hieman tähän verrannollinen minun ajattelussani ovat puheet syntymäpäivillä taikka vainajan muistotilaisuudessa. Miksei kehuja kerrottu ihmiselle ennen kuolemaa.

Juhani

jo vain . ystävänpäivä pitäs olla tosiaankin 365 pvää vuodessa , eikä vaan kerran vuodessa 1 pvä . koska harvalla ihmisellä kai niitä ystäviä liikaakaan on , vaan pikemminkin päin vastoin . tässä kiireellisessä jä stressaavassa nyky maailmassa vaan tuppaa ystävyys suhteiden hoito jäädä retuperälle , kun kaikki juoksee vaan työn ja rahan perässä . vasta sitten kun jotain tapahtuu ja ystävän lohdutusta ja kuunteluapua vaikka tarvitaan , niin sitten niitä vasta osataan arvostaa ystäviä . nykymaailma vaan nyt on niin itsekeskeinen , että kaikilla taitaa vaan olla pääperiaatteena että minulle kaikki ja heti . muista viis. joo kieltämättä toi juttu muakin kummastuttaa , että ihminen huomataan arvokkaaksi vasta sitten , kun se vähiten enään sitä arvostusta tarvitsee elikän kuoltuaan. miks vasta silloin ihmistä arvostetaan ja puhutaan kaikkea hyvää , mutta eläessään tuskin kukaan niin paljon kiitosta saa osakseen. jotenka siinnä suhteessa , edes kerran vuodessa vietettävä ystävänpäivä on ok. juttu , kun unodetut ystävät.

Eli "voisi viettaa" ja "pitaisi olla" ystavanpaiva 365 paivaa vuodessa.

Eiko sitten vieteta ja eiko ole?

Silta pohjalta en itse "vieta" erillista, erityista ystavanpaivaa yhtena paivana vuodessa.

...Sitapaitsi se on Valentine's taalla muualla maailmassa. Sydamenmuotoiset karkit, kakut ja pehmolelut voivat olla todella arsyttavia...

Ollaanpa sitä taas kyynisiä täällä. Toki voi ystävänpäivää viettää 365 päivää vuodessa. Mutta eikö ole hyvä että ystävyydellekin on oma merkkipäivä?
Eikö ole edes yhtendä päivänä vuodessa hyvä aktiivisesti juhlia ystävyyttä ja miettiä, millainen kaveri olen muille ja todellakin - KIITTÄÄ SIITÄ KAVERUUDESTA! Ei vaan tule ihan joka päivä tehtyä niin... Tänään tuli. Hyvä niin.

Eivät suomalaiset osaa juhlia mitään. Turha kuvitella, että näistä irtoaisi mikäänlaista, koska ovat kasvatettuja patterin välissä tiukka kostea villapipo päässään. Pimeys on tylsistyttänyt ne ja aivot ovat kutistuneet rusinan kokoisiksi! Kyllä te vitsin murjasitte. Vai ystävänpäivää!

Musta on niin hassua kun St Valentine's on Suomessa tehty ystävänpäiväksi, jolloin kaikki muistavat ystäviään.

Oikeasti päivä on rakkauden ja erotiikan juhla. Be my Valentine -kortit lähetetään nimettömänä ihaillulle, ja toivotaan että sen kautta päästään kautta rantain muhimaan ;)

Minustakin itseasiassa Suomessa pitaisi olla ylpeita kun tihkuromanssijuhlasta on Suomessa tehty ystavanpaiva. On sopoa katsoa samaa sukupuolta olevien kaverusten niin toisiaan muistavan. Jotenkin viatonta.

Joo, minäkin suhtauduin aluksi ystävänpäivään vähän silleen, että kaupallista hörhöilyä taas rantautuu Suomeen. Ja sitähän se kai onkin, jos silloin muistetaan "pakkolahjoin" ihmisiä, joiden kanssa ei muulloin hirveesti olla yhteyksissä. Samoin kuin joulunakin. Näissä juhlissa minua eniten tökkii ehkä se kauhea vouhotus ja ikäänkuin pakko toimia tietyllä tavalla. Mitäs jos ei tunnu siltä? Tai ei vain ole ketään, jolle sen lahjansa osoittaa?

Suomalaisten juhlat menee muutenkin älyttömän helposti osteluksi ja hirveäksi stressiksi siitä mitä annetaan materian muodossa. Monesti parasta on se, että ihmiset tulee, vietetään yhdessä aikaa ja pidetään hauskaa, muistellaan kaikkea mitä on yhdessä tehty. Jokainen voi tulla, vaikka ois persaukinen tai pelkät farkut mihin pukeutua. Sellaista mä kaipaan enemmän suomalaiseen juhlien viettoon ja toisten muistamiseen. Viis lahjoista!

Mutta jos joku haluaa viettää ystävänpäivää, niin ei siinä mitään. Onhan se ajatuksena ihan kaunis. Suoraan sanottuna minäkin annoin yhden ystävänpäivälahjan. Tosin se oli asia, jota vastaanottaja oli toivonut jo kauan ja sit löysin sen häneltä salaa. Koska kyseiselle tyypille ystävänpäivä on tärkeä, yllätin hänet lahjalla. Heh, ihan mukavaa saada toinen hyppäämään ilosta kattoon! :)!