Mitä eri lemmikkejä homokansalta (ja muiltakin...) löytyy? Onko vain hienoja rotukissoja ja puudeleita vai löytyykö jotain eksoottisempaakin?
Mitä lemmikkejä?
Minä tässä hei...!
Mulla on kultainennoutaja, Jérôme tai lyhyemmin vaan "Jero". Haettiin se eilen kotiin, ja eilisessä pelissä mun mielestäin parhaan näköine pelaaja oli Monacon Jérôme Rothen, siitä sain sen nimen.
Oli mulla myös ihana rotta, Ronaldo, mut se jouduttiin viemään piikille perjantaina, aivan liian aikaisin... :( Onneks mun idoli, se alkuperäinen Cristiano Ronaldo teki maalin lauantain pelissä, se ehkä vähän lohdutti... Jalkapallosta minä saan kaikki parhaat nimet. Toi mun Ronaldo ei ollu mitenkään "vinkki" et Cristiano olis mitenkään "likainen" tai "ällöttävä", vaan nuori, suloinen ja siirtyi ManU:lle suunnilleen samaan aikaan kun mun rottani syntyi. Et näin.
Toiveena olis jossain vaiheessa hankkia käärme, mun ja isäni yhteinen kiinnostuksen kohde... Nyt vaan ensin hankitaan tietoa ja minä saan taas säästää rahaa... Jos täällä on joku jolla on (ollut) käärme tai muuten vaan haluis kertoo, niin viitisitkö??
Have an ab fab day! ;-)
Mulla on kultainennoutaja, Jérôme tai lyhyemmin vaan "Jero". Haettiin se eilen kotiin, ja eilisessä pelissä mun mielestäin parhaan näköine pelaaja oli Monacon Jérôme Rothen, siitä sain sen nimen.
Oli mulla myös ihana rotta, Ronaldo, mut se jouduttiin viemään piikille perjantaina, aivan liian aikaisin... :( Onneks mun idoli, se alkuperäinen Cristiano Ronaldo teki maalin lauantain pelissä, se ehkä vähän lohdutti... Jalkapallosta minä saan kaikki parhaat nimet. Toi mun Ronaldo ei ollu mitenkään "vinkki" et Cristiano olis mitenkään "likainen" tai "ällöttävä", vaan nuori, suloinen ja siirtyi ManU:lle suunnilleen samaan aikaan kun mun rottani syntyi. Et näin.
Toiveena olis jossain vaiheessa hankkia käärme, mun ja isäni yhteinen kiinnostuksen kohde... Nyt vaan ensin hankitaan tietoa ja minä saan taas säästää rahaa... Jos täällä on joku jolla on (ollut) käärme tai muuten vaan haluis kertoo, niin viitisitkö??
Have an ab fab day! ;-)
Ei löydy puudeleita ei. Ei niissä tosin mitään vikaa ole.
Kennelnimellä kasvatan ihan aitoja metsästyskoiria, saksanseisojia. (Ja kaikki pervoilijat voivat jättää likaisen mielikuvituksensa offline.)
Jotain hurttien luonteesta kertokoon, että vanhin narttu tappoi syksyllä aikuisen urosmäyrän 10 minuutissa. Sai itse seitsemän tikkiä tosin huuleen.
Mutta edelleenkin nukkuu mun vieressä sängyssä! :D Ja on nukkunut siitä asti, kun koiran sain 14-vuotiaana.
Kennelnimellä kasvatan ihan aitoja metsästyskoiria, saksanseisojia. (Ja kaikki pervoilijat voivat jättää likaisen mielikuvituksensa offline.)
Jotain hurttien luonteesta kertokoon, että vanhin narttu tappoi syksyllä aikuisen urosmäyrän 10 minuutissa. Sai itse seitsemän tikkiä tosin huuleen.
Mutta edelleenkin nukkuu mun vieressä sängyssä! :D Ja on nukkunut siitä asti, kun koiran sain 14-vuotiaana.
Nykyisellään kotoa löytyy lisäkseni yksi fretti; kaksi leopardigekkonaarasta; keltainen rottakäärme sekä Kalifornian kuningaskäärme.
Joskus aikoinaan mulla ja exällä oli 6 kissaa, 4 käärmettä (keltainen rottakäärme, Kalifornian kuningaskäärme, härkäkäärme ja viljakäärme), jotain 14-15 liskoa (leopardigekkoja, tokeegekko, vihervesiagama, Madagaskarin päivägekkoja jne.). Sekä loppuaikana yhdessäoloa yksi fretti ikäänkuin pisteenä i:n päällä.
Joten kyllä sitä homokansalla on muitakin eläimiä kuin kissoja ja koiria =)
Joskus aikoinaan mulla ja exällä oli 6 kissaa, 4 käärmettä (keltainen rottakäärme, Kalifornian kuningaskäärme, härkäkäärme ja viljakäärme), jotain 14-15 liskoa (leopardigekkoja, tokeegekko, vihervesiagama, Madagaskarin päivägekkoja jne.). Sekä loppuaikana yhdessäoloa yksi fretti ikäänkuin pisteenä i:n päällä.
Joten kyllä sitä homokansalla on muitakin eläimiä kuin kissoja ja koiria =)
Mulla oli olohuoneen nurkassa katon rajassa hämähäkki, oli perustanu pesän sinne lupia kyselemättä. Annoin sen olla ja nimesin Brianiksi (=Big Brotherin Brianin mukaan). Sitten meidän taloon tuli turkiskuoriaismyrkytys, ja tässä yhteydessä Briankin sai kutsun tuonpuoleiseen. Muita elukoita ei oo ollu, ehkä otan koiran joskus.
Mie ottaisin koiran itselleni heti jos vain olis sille enemmän aikaa. Mutta tällä hetkellä teen töitä parhaimpina päivinä 12 tuntia putkeen, niin että että siinä joutuis koira olemaan jalat ristissä monta tuntia neljän seinän sisällä. Saatikka vielä yksin. Se ei olisi oikein koiraa kohtaan. Niin että koiraa ei tule talouteen ennen kuin sillä on myös toinen hoitaja samassa taloudessa, niin että voimme sitten jakaa vastuun koiran hoidosta. Minun mielestä tämäkin on jo eräänlaista eläinrakkautta.
Kas nuori kollikissa mouruaa kiimaansa. "Perheemme lapsi". Aikaisemmin kokemusta koirista, joskin ne sitovat enemmän aikaa. Kissan kanssa on helpompaa...
Itselläni oli kaksi rottaa, mutta sairauden takia heidän elämänsä piti päättää. =(
Joten nyt minulla on vain ihana maakilpikonna ja kohta toivottavasti jotain muita ötököitä, karvapalleroita tai limanuljaskoja...
ja joskus minäkin hankin koiran, tai kaksi!
Joten nyt minulla on vain ihana maakilpikonna ja kohta toivottavasti jotain muita ötököitä, karvapalleroita tai limanuljaskoja...
ja joskus minäkin hankin koiran, tai kaksi!
Neljä koiraa tällä hetkellä ja kaksi akvaariollista kaloja. Koirien kanssa harrastellaan mm. tottelevaisuuskokeita.
Heh heh...
Nyt löyty sitten vihdoin se hintti, jolla on kaksi hienoa rotukissaa. *Kissat aivan ihania*
Nyt löyty sitten vihdoin se hintti, jolla on kaksi hienoa rotukissaa. *Kissat aivan ihania*
Kaksi hamsteria: 22kk ikäinen syyrialaisnaaras ja 9vko ikäinen roborowskipoju joka tarttui heräteostoksena mukaan kevätnäyttelystä.
Aikaisemmin on ollut 3 kissaa, tosin asuin silloin vielä porukoiden luona.
Aikomuksena on ottaa pari agaattikotiloa, ja joskus vielä hankin bordercollien kun asun suuressa talossa keskellä peltoja jossa koira saa juosta ja temmeltää rauhassa <3
(Eli luultavasti en koskaan :P)
Aikaisemmin on ollut 3 kissaa, tosin asuin silloin vielä porukoiden luona.
Aikomuksena on ottaa pari agaattikotiloa, ja joskus vielä hankin bordercollien kun asun suuressa talossa keskellä peltoja jossa koira saa juosta ja temmeltää rauhassa <3
(Eli luultavasti en koskaan :P)
Vai on meitä bordercollieihmisiä muitakin=) Asustan vielä vanhempien luona ja meillä on ollut kohta 10 vuotta reipas bordercollie tyttö. Aivan ihastuttava rotu mikäli aikaa ja energiaa temmeltämiseen riittää, tosin kaupunkikoiraksi se ei taida ihan sopia.
Rotukissa, tarkemmin Norjalainen metsäkissa "Paavo" (11kk) juoksentelee huoneistossa... Hellyyttävä otus, vaikka välillä onkin pienoinen kiusanhenki... Molempien silmäterä, jota katti osaa jo hyödyntää...
Illalla kapuaa sänkyyn väliimme ja puskee päätään kainaloon ja kehrää... Kukapa siinä enää vihainen pystyy olemaan? =D
Illalla kapuaa sänkyyn väliimme ja puskee päätään kainaloon ja kehrää... Kukapa siinä enää vihainen pystyy olemaan? =D
Sellainen mustavalkoinen (kaukana rotukissasta) oleva pilalle hemmoteltu Tabitha-kissa... ;=)
neljä koiraa akvaario ja kesyrotta siinä meidän perhe.
Meillä on kaksivuotias jackrusselinterrieri, jota minä yritän kasvattaa ja poikaystävä hemmotella piloille...
Tällä hetkellä oranssi kissa ja kaksi gerbiiliä, jotka ovat pyöreitä kuin maapähkinät - ne samat joita puputtavat päivästä toiseen jättäen leseet kaivamiensa purukasojen alle.
Haaveissa toinen kisu Tesyltä jahka silmätulehdusepidemia hellittää. Ja akvaariot aina kivoja. Pentuina meillä oli akvaario kultakaloineen, tetroineen, monneineen ja yksi topakka sammakkokin siellä oli! IIIIIIhana! Suurin kultakaloista söi pienimmät kalat. Tetroja yritteli, mutta olivat liian leveitä ja monnit liian kovia, joten päätti sitten popsia pienemmän kultakalan, mutta yllätin itseteosta ja ei saanut kuin hulmuavan pyrstön poskeensa.
Tällä hetkellä koirani (leonbergeri) on maalla vanhemmilla, ja vaikka haluaisinkin sen luokseni, vanhemmat eivät anna, enkä toisaalta halua riistää siltä vapauttakaan. Kaksi koiraa on jo kuollut. Myös kolme kissaa olen menettänyt (lapsuudenkotini on aivan vilkkaan tien vierellä). Näiden lisäksi olen saanut paijata kahta kania (joista toisen vei kettu), neljää seeprapeippoa ja marsua sekä kääpiöhamsteria ja kaltoinkohdeltuna huostaanotettua gerbiiliherraa. Alle kouluikäisenä minulla oli myös oma Mansikka-niminen vasikka/lehmä.
PS. Oletteko muuten nähneet jerboa-jyrsijöitä? Mielettömiä! Outoja isolla oolla; pikkuruiset kengurujalat, lorin ammottavat silmät ja tyrannosaurus rexin etujalat *ooh* *me wants*
Haaveissa toinen kisu Tesyltä jahka silmätulehdusepidemia hellittää. Ja akvaariot aina kivoja. Pentuina meillä oli akvaario kultakaloineen, tetroineen, monneineen ja yksi topakka sammakkokin siellä oli! IIIIIIhana! Suurin kultakaloista söi pienimmät kalat. Tetroja yritteli, mutta olivat liian leveitä ja monnit liian kovia, joten päätti sitten popsia pienemmän kultakalan, mutta yllätin itseteosta ja ei saanut kuin hulmuavan pyrstön poskeensa.
Tällä hetkellä koirani (leonbergeri) on maalla vanhemmilla, ja vaikka haluaisinkin sen luokseni, vanhemmat eivät anna, enkä toisaalta halua riistää siltä vapauttakaan. Kaksi koiraa on jo kuollut. Myös kolme kissaa olen menettänyt (lapsuudenkotini on aivan vilkkaan tien vierellä). Näiden lisäksi olen saanut paijata kahta kania (joista toisen vei kettu), neljää seeprapeippoa ja marsua sekä kääpiöhamsteria ja kaltoinkohdeltuna huostaanotettua gerbiiliherraa. Alle kouluikäisenä minulla oli myös oma Mansikka-niminen vasikka/lehmä.
PS. Oletteko muuten nähneet jerboa-jyrsijöitä? Mielettömiä! Outoja isolla oolla; pikkuruiset kengurujalat, lorin ammottavat silmät ja tyrannosaurus rexin etujalat *ooh* *me wants*
Minun lemmikkejäni ovat coton de tulear- ja bordercollie-nartut. Kasvatan molempia rotuja. Akvaariokin löytyy.
Lasken myös ponini (shettis ja risteytysponi) lemmikeiksi.
Lasken myös ponini (shettis ja risteytysponi) lemmikeiksi.
koiria vajja kymmenen ja yksi papari ja .......siinäpä sitä puuha riittää....
Löytyykö täält muita lintuihmisiä? Itselläni amatsooninpapukaija, neitokakadu (BTW joka on täysin valkoinen, Suomestä löytyy vain 2 kpl:ta), naurukyyhkyjä (4kpl), sijoituksessa muutama kaija ja preeriakoira. Myös löytyy viljäkäärme(homppeli)pariskunta :o) ja chileläinen hämpy. Siskolle jouduin pistämään sfinx kisulin, ku oli aivan liian innokas lintujen perään. Niin ja akvaario löytyy.
Meillä on ollut pitkään puheissa, että otettaisiin koira, mutta aina se on kaatunut tähän kerrostalossa asumiseen. Pientä en suostu ottamaan, mutta miten iso taas sopeutuisi ahtauteen.
Eikös homoilla pitäisi olla gerbiilejä ja lesboilla rottia? No ei vaiskaan.
Allergian takia en voi ottaa mitään pörröisiä eläimiä, vaikka haluaisin. Mietin tässä, aiheuttavatko matelijat (terraariossa) allergiaa? Haaveilen australialaisesta piikkipirusta (Moloch horridus).
Allergian takia en voi ottaa mitään pörröisiä eläimiä, vaikka haluaisin. Mietin tässä, aiheuttavatko matelijat (terraariossa) allergiaa? Haaveilen australialaisesta piikkipirusta (Moloch horridus).
Airedalenterrieri on ison saksanpaimenkoiran kokoinen Terrieri. Oppimishaluinen, nokkela ja huumorintajuinen (mitä ominaisuutta ei tiettävästi löydy miltään muilta koiraroduilta...) koira. Iloinen, enrginen ja usein "Klovni" ollessaan perheen puuhastelussa mukana.
Airis on kiltti lapsille, koska sillä on ison koiran luonne, mutta kriisitapauksessa terrierin luonne suhteessa murtovarkaisiin (tai postinkantajiin, sorry...)
Petri
Airis on kiltti lapsille, koska sillä on ison koiran luonne, mutta kriisitapauksessa terrierin luonne suhteessa murtovarkaisiin (tai postinkantajiin, sorry...)
Petri
Hei Ralph!
Älä sure. Toitotin tossa justiin omasta Airiksestani "Airedalenterrieri", josta pidän kovasti. Mielestäni se on maailman paras koira .
Isokokoisenkin koiran ottaminen kaupunkiasuntoon on ihan ok, jos aina välillä malttaa käydä pitkillä kävelyillä, tai mennä koirapuistoon, tai omistaa kesämökin, jolla haukkua saa juoksutettua.
Älä sure. Toitotin tossa justiin omasta Airiksestani "Airedalenterrieri", josta pidän kovasti. Mielestäni se on maailman paras koira .
Isokokoisenkin koiran ottaminen kaupunkiasuntoon on ihan ok, jos aina välillä malttaa käydä pitkillä kävelyillä, tai mennä koirapuistoon, tai omistaa kesämökin, jolla haukkua saa juoksutettua.
Parhaat Airedalet saat Pirjo Hjelmiltä. Nyt en juuri löydä hänen osoitettan, mutta se on jossakin Keravalla...
Itselläni on olut koiria, kissoja, marsuja, kaloja ja jopa kanikin. Tällä hetkellä koiria, kissoja ja kaloja on elinpiirissäni.
Koirasusi, 25%.
On ollut gerbiili, hiiri, marsuja, undulaatteja ja kani. Nykyään talossa gerbiilejä, kääpiöhamsteri (Dobby nimeltään, inQ suloinen!!), kissa ja sekarotuinen koira, joka on tavallaan mun. Koira on kyllä niin homo kuin olla voi! Kun me saatiin se, naapurin terrieri Riku raiskasi sen ja meidän koira teki samat sille. Lisäksi se on söpö ja erittäin nuorekas vaikka on jo 6 vuotta vanha ja se nuolee itseään jatkuvasti ja on nirso...listaa voisi jatkaa loputtomiin!!
Kun muutan omilleni hankin varmaan kissan, koska rakastan sitä raakaa aistikkuutta ja pehmeää kehräystä! Kokomusta kissantyttönen olisi magee. Jos muutan yhteen jonkun toisen kanssa ; ) hankkisin mielelläni vaikka jonkun homopuppelin, niinku Chihuahuan tai sitten Labradorin, koska ne on niin veikeitä ja kilttejä ja isoja ja pehmeitä ja kuolasia : D
Kun muutan omilleni hankin varmaan kissan, koska rakastan sitä raakaa aistikkuutta ja pehmeää kehräystä! Kokomusta kissantyttönen olisi magee. Jos muutan yhteen jonkun toisen kanssa ; ) hankkisin mielelläni vaikka jonkun homopuppelin, niinku Chihuahuan tai sitten Labradorin, koska ne on niin veikeitä ja kilttejä ja isoja ja pehmeitä ja kuolasia : D
minä jos kuka olen eläinrakas . melkein kaikki uppoo , kunhan ei tarjota lemmikiks käärmeitä eikä hämähäkkejä . elämä ilman eläimiä on tosi tylsää . olen kissa ihmisiä . tätäkin viestiä minun kanssa kirjoittaa 2 maatiaiskissa , laku 17v. ja pike 11v. tosin parhaimmillaan mulla on täällä kotona ollut varsinainen eläintarha, kun yhtä aikaa täällä majaili 2 kissaa , 3 undulaattia , 4 hiirtä , hamsteri ja kääpiökani . kun kissoista aika jättää , niin haaveissa on undulaattien hankinta , tai uusi kissa . aika näyttää . mutta se on takuu varmaa , että niin kauan kun pystyn eläimistä huolehtimaan elämästäni ei eläimiä tule puuttumaan. koska lojaalempia ja uskollisempia kavereita kun eläimet , on vaikeampi kuvitella . jotenka ei ihmekkään että ihmiset pitää nykyään jopa parempaa huolta lemmikeistään , kun itsestään . periaatteella laatua lemmikeille , hintaan mihin tahansa .
neljä koeraa ja isompia ja kritiikkiä tuohon keneltä saa parhaat airikset...hmm....riippuu mikä on parsta kellekin...jos riittää näyttelyvouhkaaminen ja sukurutsaiset koirat ja joille on tärkeä vain meriitit niin siitä vaan, mutta eikö ne missikisat ole jo historiaa ? eläinten väärinkäyttöä ja ihmisten turhamaisuutta ja koiran kiusaamista sanon minä joka kasvattelen myös koiria...mutta meiltä ei saa hyviä. Saa vain koiria ´.
Nimimerkille "jamppa".
Sorry vaan, mutta kun kyse ei todellakaan ole "näyttelyvouhkaamisesta", ja tuo sukurutsaisuus on aika hurja väite! vastuuntuntoiset kasvattajat, kuten mainitsemani henkilö, pitävät huolen siitä, ettei moista esiinny. Airedalet ovat yksi Suomen viidestä vähiten sisäsiittoisesta rodusta. Syynä on se, että Suomeen tuodaan ja suomesta viedään siitoskoiria (siis töihin käymään, ja sitten takaisin kotiin) USA:ta ja Australiaa myöten. Voit vaikka tarkistaa tämän SATY:n (Suomen Airedalenterrieriyhdistyksen) siitoskartoista/tilastoista...
Itselläni on nyt toinen Airikseni. Edellinen, "Whisky -vainaa, eli Big Lady's Whisky Whiskers", kuoli jo vuosia sitten. Nykyiseni, "Iivari, eli Big Lady's Ivor McIvor", on nyt kaksivuotias.
Käytin edelliseni yhdessä näyttelyssä ja tottelevaisuuskokeessa. Se menestyi molemmissa aika hyvin. Aion tehdä saman myös Iivarin kanssa.
Syy on yksinkertainen: jos maksaa koirasta n. 900 € penturuokapaketteineen, rokotuksineen ja kaikkineen, sitä jotenkin toivoo, että saisi joskus rahoilleen jotakin vastinetta, eli voisi käyttää (uros) koiraa astutukseen ja saada siitä yhden-kahden pennun hintaa vastaavan korvauksen pentueen koosta riippuen per kerta. Sitäpaitsi: olisihan se poikaparankin kiva joskus päästä pukille :-D
Edelliseni oli valitettavasti liian kookas (säkä 65+ cm) ja nykyinen taitaa jäädä vähän pienenpuoleiseksi, mutta toivotaan parasta...
Vielä tuosta "Parhaat Airikset" -jutusta:
Suomessa, kuten muuallakin maailmalla on oikeastaan kahta erilaista Airistyyppiä: brittiläistä ja saksalaista.
Vaikka koira onkin alunperin Englannista, niitä hankittiin 1900 -luvun alussa paljon Saksaan poliisi- ja sotakoiriksi. Noista ajoista lähtien saksalaiset ovat jalostaneet Airiksiaan paljon enemmän palveluskoirasuuntaan niin koon kuin luonteenkin puolesta kuin britit, jotka arvostivat enemmän seurakoiria.
Saksalaisilla oli esim. ensimmäisessä maailmansodassa tuhansia Airiksia viesti- vartio- ja sotilaspoliisikoirina, tosin niin oli briteilläkin. Suomessa erityisesti talvisodan aikana vain Airedalet ja kaikkein paksuturkkisimmat Schäferit pystyivät kuljettamaan viestejä tulipalopakkasissa. Tiedetään tapaus, jossa Airedale, jonka nimeä en nyt kyllä muista, pelasti kokonaisen komppanian venäläisten motista viemällä viestin pataljoonan esikuntaan, josta sitten rynnättiin hätiin... Suomessa sotilaspoliisi käyttää yhä näitä "Saku" -linjan Airiksia suojelu- jälki- ja huumekoirina.
Pirjo Hjelmin "Big Lady's" kennelissä kasvatetaan erityisesti näitä brittilinjan otuksia Siis enemmän seura- kuin palveluskoiria. Pari muuta kenneliä taas on erikoistunut nimen omaan "Sakuihin". Ajattelin siis että iloiset ja hölmäkkeet seurakoirat ovat enemmän meidän homppelien "cup of tea" kuin varautuneemmat vahdit.
"Kennel" tässä yhteydessä ei muuten siis tarkoita mitään häkkivankilaa, vaan paikkaa, jonne asiantuntijan valitsemien (siis nimenomaan sukurutsaisuuden estämiseksi "jamppa"!) koirien omistajat tuovat lemmikkinsä ensin astutusta varten ja sitten nartun omistaja sen synnyttämään. Sen jälkeen kennelin omistaja, kasvattaja, huolehtii pennuista niiden luovutusikään asti.
Petri Ålander
Sorry vaan, mutta kun kyse ei todellakaan ole "näyttelyvouhkaamisesta", ja tuo sukurutsaisuus on aika hurja väite! vastuuntuntoiset kasvattajat, kuten mainitsemani henkilö, pitävät huolen siitä, ettei moista esiinny. Airedalet ovat yksi Suomen viidestä vähiten sisäsiittoisesta rodusta. Syynä on se, että Suomeen tuodaan ja suomesta viedään siitoskoiria (siis töihin käymään, ja sitten takaisin kotiin) USA:ta ja Australiaa myöten. Voit vaikka tarkistaa tämän SATY:n (Suomen Airedalenterrieriyhdistyksen) siitoskartoista/tilastoista...
Itselläni on nyt toinen Airikseni. Edellinen, "Whisky -vainaa, eli Big Lady's Whisky Whiskers", kuoli jo vuosia sitten. Nykyiseni, "Iivari, eli Big Lady's Ivor McIvor", on nyt kaksivuotias.
Käytin edelliseni yhdessä näyttelyssä ja tottelevaisuuskokeessa. Se menestyi molemmissa aika hyvin. Aion tehdä saman myös Iivarin kanssa.
Syy on yksinkertainen: jos maksaa koirasta n. 900 € penturuokapaketteineen, rokotuksineen ja kaikkineen, sitä jotenkin toivoo, että saisi joskus rahoilleen jotakin vastinetta, eli voisi käyttää (uros) koiraa astutukseen ja saada siitä yhden-kahden pennun hintaa vastaavan korvauksen pentueen koosta riippuen per kerta. Sitäpaitsi: olisihan se poikaparankin kiva joskus päästä pukille :-D
Edelliseni oli valitettavasti liian kookas (säkä 65+ cm) ja nykyinen taitaa jäädä vähän pienenpuoleiseksi, mutta toivotaan parasta...
Vielä tuosta "Parhaat Airikset" -jutusta:
Suomessa, kuten muuallakin maailmalla on oikeastaan kahta erilaista Airistyyppiä: brittiläistä ja saksalaista.
Vaikka koira onkin alunperin Englannista, niitä hankittiin 1900 -luvun alussa paljon Saksaan poliisi- ja sotakoiriksi. Noista ajoista lähtien saksalaiset ovat jalostaneet Airiksiaan paljon enemmän palveluskoirasuuntaan niin koon kuin luonteenkin puolesta kuin britit, jotka arvostivat enemmän seurakoiria.
Saksalaisilla oli esim. ensimmäisessä maailmansodassa tuhansia Airiksia viesti- vartio- ja sotilaspoliisikoirina, tosin niin oli briteilläkin. Suomessa erityisesti talvisodan aikana vain Airedalet ja kaikkein paksuturkkisimmat Schäferit pystyivät kuljettamaan viestejä tulipalopakkasissa. Tiedetään tapaus, jossa Airedale, jonka nimeä en nyt kyllä muista, pelasti kokonaisen komppanian venäläisten motista viemällä viestin pataljoonan esikuntaan, josta sitten rynnättiin hätiin... Suomessa sotilaspoliisi käyttää yhä näitä "Saku" -linjan Airiksia suojelu- jälki- ja huumekoirina.
Pirjo Hjelmin "Big Lady's" kennelissä kasvatetaan erityisesti näitä brittilinjan otuksia Siis enemmän seura- kuin palveluskoiria. Pari muuta kenneliä taas on erikoistunut nimen omaan "Sakuihin". Ajattelin siis että iloiset ja hölmäkkeet seurakoirat ovat enemmän meidän homppelien "cup of tea" kuin varautuneemmat vahdit.
"Kennel" tässä yhteydessä ei muuten siis tarkoita mitään häkkivankilaa, vaan paikkaa, jonne asiantuntijan valitsemien (siis nimenomaan sukurutsaisuuden estämiseksi "jamppa"!) koirien omistajat tuovat lemmikkinsä ensin astutusta varten ja sitten nartun omistaja sen synnyttämään. Sen jälkeen kennelin omistaja, kasvattaja, huolehtii pennuista niiden luovutusikään asti.
Petri Ålander