Monogaamisuus on vain sana

Olen 34v homo-singlemies, ollut aina single. Nyt olen ajatellut vakavampaa vapaata suhdetta. Mutta onko homosuhteet kestäviä? Löytyykö täysin100% monogaamisia homopareja?
En oikein voi uskoa että homoparit jaksavat katsoa päivittäin samaa naamaa, rakastaa samaa miestä elämään loppuun saakka. Jos joku väittää toista, niin oletko koskaan miettynyt syrjähyppyä tai salaa etsinyt netin kautta kontaktipalstoilta tai chatista seuraa?
Mielestäni ja varmaan jokaisen homoparin paras yhdistelmä on sellainen, että asutaan yhdessä, ollaan kimpassa mutta jokaisella on oma vapautensa. Ulkopuoliset suhteethan ovat virkistäviä ja mukavia jos molemmat ovat sopineet asiasta. Jos ilmenee mustasukkaisuutta ja kasvavaa omistushalua niin suhde ei toimi.
Ai niin, tunnen kaksi homopari, molemmat edelläkuvaamiani tapauksia, jokaisella omat reveerit, hyvä luottamus, kimppa asunto...

Olen kutakuinkin varma että eräs tietty nicci pamahtaa seinille tuon viestin jodosta, joten ei voi kuin odottaa äijän tämänkertaisia kirjallisia tuotoksia.

JOHDOSTA se pamahtaa ja aika piankin, veikkaan.

Keneltä voimme viestiä odottaa? Nikki alkaa kirjaimella...? ;))) Tai anna olla, odotetaan mitä muut sanovat.
Rekisteröidy, sanoi frendi täällä. Mutta jos sen teen ehkä tietyt moraaliset saarnaajat täyttävät roskaviesteillään postilaattikkoni?!

Ainakaan mä en haluais saarnata, kukkikoon kaikki kukat tavallaan. Mullakin kukin suhde on noudattanut eri kaavaa: on ollut vapaa suhde, puolivapaa, mustasukkaisuuttakin on havaittu jossain suhteessa. Nyt on suhde sellainen, ettei erikseen heiluta miesmetsällä, vaan yhdessä. Tämä on mulle toimivin malli. Pahin oli se mustasukkainen monogaamisuus, tosi ahdistavaa.

......mikä ihme halu on vetää kaikki homot samaan toiminta muottiin?? Niin kuin heteroitakin, meitä on moneksi, piste.

Single34 ja Kä-Kä....grow up! for gods shake.

Ja onko se moraalisointia jos ei halua naida koko Suomen homojen kanssa? ja Hello!! vaikka niin olisikin, mikä ihme saa luulemaan että joku kelpuuttaisi teidät kaikki?
Wierd people here.......honestly.
Ja jos tämä on provosointia?? keksikää nyt välillä uusia aiheita.

No provoahan tuo on...
Ei kai kukaan tosissaan usko, että jostain löytyy 100% monogaaminen hetero- tai ihan-mikä-tahansa-muu-suhde, jossa ei kumpikaan ole edes ajatusten tasolla toista pettänyt koskaan.

Toisten meistä on vaan ihan pakko ja aina sopivan tilaisuuden tullen yrittää vääntää kaikkia homoja tietyn kaavan mukaan käyttäytyviksi laumasieluiksi. Tietysti mahdollisimman paljon vastakohtaiseksi heteromallista.

Itselläkin toimii parhaiten se malli, missä YHDESSÄ seikkaillaan, jos tarvetta on. Sen kuitenkin mieltää sitoutuneeksi parisuhteeksi, eikä pelkäksi käytännön järkisyy-suhteeksi. Mutta kukin tavallaan...

No tuohon edelliseen DKNY:lle. Kuules nyt, esitin ihan asiallisen ekakysymyksen. Halusin kuulla muiden mielipiteitä tästä mua piinaavasta asiasta! Mikebear on ainut, joka on tähän mennessä kertonut omasta puolestaan. Kiitos :)

No.... Olen itsekin aikoinani... tehnyt vaikka mitä... mutta nyt... Kun ensinnäkin on sellainen kaveri, josta todella pitää, niin henkisellä tasolla kuin fyysisellä, seksuaalisesti... eipäs ole tullut tosissaan haluttua vierasta.

Heti alussa teimme pelisäännöt ja toiveemme ilmi ja sovimme, että jos mieli muuttuu jonkin asian suhteen niin siitä keskustellaan. (Eli sovimme, että rakennamme suhteemme rehellisyydelle) Olemme nähneet parhaaksi sen (molempien elämänkokemuksen osalta), että yksiavioisuus toimii sekä hänellä että minulla parhaiten.

Olemme keskustelleet myös siitä, että vaikka olisi kuinka "vakiintunut" ja hyvä haluttava kumppani, eihän seksuaalisuus, seksuaalivietti mihinkään häviä. Totta kai siitä huolimatta voi tuntea, ja tunteekin joskus seksuaalista mielenkiintoa ja uteliaisuutta jotakin ihmistä kohtaan. On vain pidettävä kiinni niistä pelisäännöistä mistä ollaan sovittu. Minä en ainakaan omalta osaltani haluaisi rikkoa tieten tahtoen sopimustamme ja ehkä aiheuttaa luottamuksen menetyksen (varsinkin salaamalla jotain, mikä ei kuulu sopimukseen) Minulle oma kumppanini riittää.

Toisin sanoen kaikki lähtee toisen, kumppanin kunnioittamisesta. Näin meillä... toivottavasti myös monta 6-vuoden jaksoa lisää...

Uskon ja tiedän, että yksiavioisuus on täysin mahdollista homosuhteessakin. :)

dear Single34, komentoinkin sinun kakkos viestiäsi.....
Enkä halua komentoida tässä suhdettani mitenkään julkisesti.

Näköjään kukin provosoituu tai on provosoitumatta nurkassaan. Mua ei tällaiset aiheet provosoi tippaakaan, päinvastoin, kiinnostavia keskusteluaiheita.

Yksi lisäys aikaisempaan kommenttiini: okei, meidän sopimuksemme on siis ettei erikseen heiluta, vaan yhdessä.

Käytäntöä en kertonut... käytännössä ei meillä ole viimeisen 3 vuoden aikana sattunut montaa kertaa että olisimme ns. miesmetsällä olleet. Olemme toki olleet tilaisuuksissa, missä se olisi ollut mahdollista, muttemme ole jostain syystä käyttäneet tilaisuutta hyväksi. Esim. tänään menemme karhumiesten saunaan, mutten usko että teemme jotain seksuaalisia liikkeitä. Ja jos teemme, so what.

Tuo yhdessäoleminen on muutenkin sellainen taiteenlaji... Jottei oltais kiinni toisissamme kuin iilimadot, niin yritetään tehdä yhdessäolosta vapaaehtoisen tuntuista, on hankittu isompi asunto, jossa on molemmilla tilaa hengittää omien harrastusten parissa, sekä puutarha, jonne pääsee pakenemaan vaikka vain tupakalle, jos siltä tuntuu. Nuo ovat myös meidän selviytymiskeinoja, sen lisäksi että juttelemme koko ajan rehellisesti. Tuntuu hyvältä? Se kerrotaan. Vituttaa? Se kerrotaan myös, ja heti!

Pettämiseen löytyy syy. Joko se on jo alusta lähtien toisen haluttomuus sitoutua, mutta ei ole vaan kehdannut sitä sanoa ääneen. Toinen juttu voi olla kyllästyminen seksiin kumppaninsa kanssa. Sitten on tietysti huono kohtelu: toinen laiminlyö pettäjää esim. ei ole yhteistä aikaa . Voi olla myös vaikea päästä eroon miehestä, joka ei tyydytä henkisesti tai muutenkaan. Toinen on henkisesti vahvempi ja sitoo sitten kiltimmän itseensä. Sitten on vielä takertujia , jotka eivät kestä sitä, että tulevat torjutuksi ja alkavat vainota. Sitten voi olla yleiset asenteet, että parisuhde on tylsää ja on mielenkiintoisempaa ( muodikkaampaa )elää jossakin muussa elämäntavassa: ryhmäseksi, kolmen kesken, vapaa suhde( teeskennellään parisuhdetta), panosuhde. On olemassa seksittömiä suhteita, vaikka toisen impotenssin takia.

Onko mahdollista elää monogamisessa miessuhteessa? Vaikeata se kyllä on, koska useimmiten enemmistön asenteet eivät sitä tue, vaan sitä pidetään luonnottomana.
Elämä tulisi järjestää mahdollisimman riippumattomaksi niistä paineista, mitä siihen kohdistuu. Pitäisi asua suurkaupungissa. Heterojen kanssa seurustelun tulisi minimoida ja pitää suunsa kiinni yksityisasioista yleisillä paikoilla. Yksityisyrittäjän ammatti olisi silloin paras vaihto-ehto. Saisi ainakin tehdä työnsä rauhassa kyttääjiltä.

Paras vaihtoehto olisikin yllätys, yllätys, luoda oma homoghetto. piste.

Mies- onko sulla sitten miestä? Minkä ikänen olet? Millanen on oma suhteesi jos sulla on mieskaveri?
Mä olen soolo ja soolottelen eteenkinpäin. Yhteenmeno ei kiinnosta. Se vaan sitouttaa kiinni toiseen. Enkä usko tuoto monogamiaan.

Mulla oli sellainen ja se kariutui siihen, että olimme avoimia, mitä ympäristö ei kestänyt ollenkaan. Olimme kyllä aika kauan yhdessä ja yritimme, ainakin minä, uskoa olevamme tasa-arvoisia heteroparisuhteen rinnalla. Paloimme loppuun. Minä siihen, ettei hänellä ollut aikaa minulle, vaan työ ja ura olivat hänelle tärkeämpiä, mutta sitten kävi niin, että hänet irtisanottiin juuri homouden vuoksi ( perättömien juorujen nojalla ) ja se syy kerrottiin hänelle( yrityksen imago menee ). Siitä on jo aikaa ja olimme tavallaan "pioneereja".

Homot voivat elää luottavaisessa parisuhteessa siinä missä muutkin. Jos haluavat.

Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen. Minua ei edes kiinnosta seksi muiden kanssa. Valitsemallani tiellä olen saanut enemmän irti elämästäni kuin koskaan sinkkuvuosina.

Mutta jokainenhan tekee kuten itse parhaaksi katsoo, eikös niin? Vaihtoehdoista voidaan tietysti keskustella.

Mies on oikeilla jäljillä mainitessaan ympäristön paineet homosuhteille, ne on hyvä tiedostaa.

Olen samaa mieltä e-vils:sen kanssa ja jokainen on yksilö, saman olen huomannut heteroissa, osaa ei saa uskolliseksi ei sitten millään.
Viime kesänä todistin omin silmin eräässä clubissa ehtaa joukko-happeningiä(ilman kumeja!!) ja minussa se ei herättänyt muuta kuin vastenmielisen reaktion. Molemmat totesimme (minä ja mieheni)että aika venäläistä rulettia jotkut harrastaa sekä visio mikä voi tuntua stimuloivalta videolta katsottuna ei sitten vastaakkaan livenä samaa.
Mutta nämä on kaikki yksilö tasolla tapahtuvia asioita ja minulle riittä yksi rakas mies kerralla.

Ympäristön paineista olen samaa mieltä, riippuu tavattomasti missä asut ja elät. Toistaiseksi esim täällä kukaan ei ole esittänyt mitään vastalauseita ja suurimmaksi osaksi ihmiset saavat olla rauhassa.

....mutta jätän kyllä varauksen epäröidä jos George Clooney tule ovikelloa soittamaan ja tekee tarjouksen mistä on vaikea kieltäytyä.........

ms.Clooney

Yleensä ne jotka harrastavat klubeissa tms. yhdyntää ilman kondomeja ovat jo saaneet tämän erään sairauden aiemmin. Tämä tuo tietysti syvää tyydytystä useimmille teistä, eli ajatus jossa saastaiset huorat saavat maksaa hengellään kaikesta pahasta mitä ovat tehneet.

Jotkut paikat Saksassa, missä tuo yksi nyt muistaakseni elää, ovat juuri valikoituneet hiv-positiivisten miesten tapaamispaikoiksi. Oikeastaan olisi parempi pysyä kokonaan kotona niin ei osu mitään kauhunäkyjä pikku simmuihin ja kun on jo se elämää suurempi rakkaus bongattuna, niin mitään muutahan ei tarvitakaan, ikinä, koskaan.

Useimmilla homoseksuaaleilla on kliseinen teinimimmin ajatusmaailma. Kuten teinimimmit, seurustelu on näille elämän ainut päämäärä ja kun se saavutetaan ollaan ylpeitä ja koppavia kuin pulu panssarissa ja oletetaan että se kestää kuolemaan asti. Samalla halutaan katkaista itseltä ja kumppanilta kaikki, tai ainakin useimmat ihmissuhteet, ja alkaa elää tyhjiössä. Vain toistaan ja toisiaan varten.

Japanilaisfilmi ai no corrida ("Aistien valtakunta") tietää kertoa mitä tuollaisesta seuraa, mutta omapahan on asiansa.

Rakas Irsta tarjosit viikon parhaimmat naurut, kiitos sinulle siitä. Ja uskon että vastauksesi oli komedia/provosio....ja jos ei niin huh-huh sitten vaan.
Olet onnistunut luomaan minua tiukempaan pääkoppaasi huiken mustavalkoisen arvomaailman.
Älä turhaan silti maalaa noin ankeaa kuvaa pariskuntien sosiaalisista kanssakäymisistä arkielämässä, on olemassa ihan oikea elämä joukkonainti ringin ulkopuolella.
Minulle se gangbang ei sitten vaan sytyttänyt, mutta pojilla näytti olevan hauskaa.....

t: tämä yksi.....

"Useimmilla homoseksuaaleilla on kliseinen teinimimmin ajatusmaailma. Kuten teinimimmit, seurustelu on näille elämän ainut päämäärä ja kun se saavutetaan ollaan ylpeitä ja koppavia kuin pulu panssarissa ja oletetaan että se kestää kuolemaan asti. Samalla halutaan katkaista itseltä ja kumppanilta kaikki, tai ainakin useimmat ihmissuhteet, ja alkaa elää tyhjiössä. Vain toistaan ja toisiaan varten."

Me ei olla tehty noin...ja tuntuu ihan oudolta koko ajatus. Itse asiassa ollaan aktiivisesti pyritty koko ajan lisäämään sosiaalista verkostoamme. Yksin ja yhdessä.
Siltikin pidämme myös itsestäänselvyytenä monogaamisuutta.

Hohhoi,

Irsta saavutti varmasti kaikkien aikojen pohjat tässä ranneliikkeen ikuisessa kiistassa parisuhde vs. vapaa seksi.

Syökää, juokaa ja naikaa - onhan kohta joulu :-)

ällos pelkää kuunsäteen neito, ratkaisu on tässä: Kasvata itsetuontoasi niin että osaat olla tyytyväinen elämään kaikkine parisuhteinesi ilman että henkinen tasapaino suistuu pakkaselle heti kun jossain on jokin merkki että kaikki ei iloitsekaan samalla tavalla. Aina ne on kuitenkin olleet nää parisuhteilijat jotka soittavat suuteen asioista iloisemmat ihmiset ovat vain lähinnä soittaneet sitä takaisin, eli kaikki syy on parisuhteilijoiden. NE saa toki tehdä ihan mitä haluaa ja olla selibaatissa tai parisuhteessa. Onko sitä muka joku jossain selväsanaisesti ikinä kieltänyt?

ällos pelkää kuunsäteen neito, ratkaisu on tässä:

Kasvata itsetuontoasi niin että osaat olla tyytyväinen elämään kaikkine parisuhteinesi ilman että henkinen tasapaino suistuu pakkaselle heti kun jossain on jokin merkki että kaikki ei iloitsekaan samalla tavalla.

Aina ne on kuitenkin olleet nää parisuhteilijat jotka soittavat suutaan asioista. Iloisemmat ihmiset ovat vain lähinnä soittaneet sitä takaisin, eli kaikki syy on parisuhteilijoiden.

NE saa toki tehdä ihan mitä haluaa ja olla selibaatissa tai parisuhteessa. Onko sitä muka joku jossain selväsanaisesti ikinä kieltänyt?

Zeppelin:"Itselläkin toimii parhaiten se malli, missä YHDESSÄ seikkaillaan, jos tarvetta on. "

ja heti perään:"Siltikin pidämme myös itsestäänselvyytenä monogaamisuutta."

Minusta nuo kaksi ovat täysin toisensa poissulkevia lauseita.

Uskon että Zeppelin tarkoittaa että he hankkivat yhdessä kolmanenpyörän iloksi jos siihen on tarvetta ja he nauttivat siitä yhdessä.
Menikö oikein?

No juuripa näin. Ei se yksiavioisuutta mihinkään muuta, jos joskus hankimme yhteisen leikkikaverin. Yksinään meistä kumpikaan ei sitä tee.

Jotenkin ärsyttävää, että joku on taas tietävinään, mikä on *kaikille* homoille tai *kaikille* homopareille parasta. Jokainen puhukoon vain omasta puolestaan, sopiiko avoin vai monogaaminen suhde paremmin. Homopiireissä avoin suhde on varmastikin yleisempi kuin monogaaminen, tai ainakin yleisempi kuin heteropiireissä, mutta sen vuoksi ei mielestäni kenenkään tarvitse lähteä yleistämään, että se mikä sopii hänelle, sopii kaikille muillekin homoille. Jokainen päättäköön itse.

Tällainen pyrkimys luoda jokin yhtenäinen käyttäytymisnormisto kaikille homoille, jotka sentään ovat yksilöitä, ja joita yhdistää loppujen lopuksi vain kiinnostus omaan sukupuoleen, on todella turhauttavaa, ja toivoisin, että sellaisesta voitaisiin jo luopua. En ole irtisanoutunut ympäröivän yhteiskunnan normeista tulemalla kaapista ulos homona vain joutuakseni noudattamaan jotain toista, yhtä ahdistavaa normistoa. Ja millä oikeudelle kukaan on sellaista minulle edes laatinut? En minä ainakaan ole omasta puolestani valtuuttanut ketään sellaista laatimaan.

Parisuhteen osalta on tietysti ongelmallista se, että siinä on osallisena kaksi osapuolta, joiden toiveet asian suhteen saattavat olla toisensa poissulkevia. Siksi olisi parempi keskustella asiasta rehellisesti ja avoimesti ja selvittää toiveet jo heti parisuhteen alussa, että myöhemmiltä riidoilta vältyttäisiin. Jos toiveet ovat yhtenevät, ongelmaa ei ole, jos ei, niin saattaa olla parempi että kumpikin jatkaa onnensa etsimistä omalla tahollaan.

Yksiavioisuus tarkoittaa sitä että naidaan vain yhtä henkilöä, ei monia, vaikka partneri olisikin paikalla. "Swinger" on parempi "lokero" tuolle muodolle kaksinasumista.

Ei kai monogaminen suhde olekaan mahdollinen, jos lähtökohtaisesti suhtautuu siten, että se on homoille keinotekoinen, ahdistava ja ties mitä!

(Monikohan avioliitto kestäisi, jos siihen alkujaankin suhtauduttais skeptisesti ja kyseenalaistettais oma kyky sitoutua koko touhuun.)

Sitten kehitellään jotain omatekoista suhteen muotoa, joka täyttäis kivasti IHAN KAIKKI tarpeet: kumppanista tulee suurin piirtein kämppis.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisten tunne-elämä on sama oli suhde sitten homo- tai heterosellainen. Pettymys, riittämättömyyden tunne, mustasukkaisuus, menettämisen pelko, yksin jäämisen pelko, hylätyksi tulemisen pelko, vittuuntuminen koko elämään, epätoivo... kaikkea tätä pyörii kahden ihmisen seksuaalisessa tunnesuhteessa joka tapauksessa ja siinä ei sopimukset ja julkilausumat suhteen rajoista paljoa paina. Sen huomaa viimeistään, kun nyrkit alkavat heilua.

Mutta ei asioista sopiminen ja puhuminen koskaan vahinkoa tee.

Voihan se helpottaa, jos toinen tietää (vai tietääkö?), ettei syrjähyppy sentään merkitse hylkäämistä (vai merkitseekö?).

Se merkitsee vain, ettet sinä, rakas, riitä mulle, enkä minä viitsi, rakas, sun takias liikaa tämän suhteen eteen ponnistella..

Toi Mickebearin kertoma on miehen puhetta! Jos ollaan miesmetsällä, niin ollaan yhdessä. Silloinhan se on yhteistä kivaa! \o/

Sitävarten maailmassa on pornoa, ettei tarvitse rakastaan fyysisesti pettää.