Kun nimitellään, mitä sanot?

Mitä sinä sanot, kun ravintolassa tullaan sanomaan: "sinä oot homo... etkö olekin... vai... älä nyt suutu.. ootko?" - tälläistä kysymystä olen muutaman kerran saanut kuulla ja itsetuntoni ei ole niin korkea, että ylväästi sanoisin, että olenpa tietenkin. Sen sanominen on lisäksi vaikeaa täällä Seinäjoella. Oletko kokenut vastaavaa? Mitä itse sanot, onko joku tunnuslause... en viitsi enkä halua alkaa haastamaan riitaa, tulee vain kamala mökä asiasta. Onhan syrjintälaki toki olemassa. Se ei silti tunnu samalta, jos toiselle sanoo "Sinä oot ylipainoinen etkö olekin?" "Sä oot rupsahtaneen näköinen" tai muuta vastaavaa.

...Sehan on hyvin eri asia.
Sen kai pitaisi voida olla myos oma asiasi, jos niin haluat.
Toivottavasti kumminkin osaat olla ylpea siita
(jep, jeesustelen, mutta rehellisesti niin...).

Asiallisiin kysymyksiin vastataan asiallisesti, asiattomiin asiattomasti... "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa". Tappeluun tai riitoihin ei kuitenkaan asiat ole koskaan menneet...

Sano joskus: "so what! Entä sitten?" "Nyppiikö se sua jotenkin?"

tai

"Joo, olen mut älä juorua siitä, mä haluun joskus itse kertoo niille joille haluun"

tai

"Oon joo, mut miks sun täytyy siitä tulla mulle tilittämään, haluutsä sit tutustua muhun ihan oikeesti?"

tai

"Ajattele sitä!"

tai

"Miks sä ajattelet et mä oon?"

tai

" Vihaat sä sit niitä?"

tai

" Onks sulla tänään bongaa homo ilta?" " Paljonks mä sain bojoja?"

tai

" ok, voidaanhan me sit jutella siitä mut älä luule et mä jään tähän ikuisiksi ajoiksi terapoimaan sua, jos se on sulle ongelma"

tai

" mulla on muutakin tekemistä, sorry!"

Paras, mitä minä olen kuullut, oli kerran yhden nuoren miehen kommentti raitiovaunussa kaverilleen: " Vitun hyvännäköinen homo". Sellaista kuulee kerran elämässään!

Eräs heteromies on suudellut mua seinäjokelaisessa ravintolassa, ja sittemmin löysin paikallisesta juottolasta jopa oman kultani, eli on siellä maalla muutakin kuin vain ennakkoluuloja, joita tosin on järkyttävän paljon :). Ei varmaan kannata ruveta myöntämään mitään - ei maksa vaivaa tulla nenä poskella kotiin. Se on Pohjanmaalla valitettava totuus, jonka myöntäminen ei mielestäni ole itsetunto- vaan itsesuojelukysymys.

Onhan se joku laki olemassa. Se mitä kirjoittaja laittoi syrjintälaki.

Lisää vastauksia, mä en ikinä suoraa kysymystä kiistäis, mutta Pohjanmaalla jossain tilanteessa kyllä pyrkisin ohjaamaan keskustelun toisaalle.

"Sori mut mä oon varattu, jatka etsimistä".
"Jaa mää vai, kuule mä lähden nyt hakeen bissen"
"En mä oo homo, mutta mun poikaystävä on"
"Mua ei kukaan ennen sanonu homoks, ootkohan sä katellu vähän liikaa nelosta"
"Jos et sä lakkaa mun kiusaamista, mun isän poikaystävä tulee ja ottaa sulta suihin"

No jos noita "ootkos sä muuten homo?" kysymyksiä tulee ja niitähän tulee niin yleisimpiä vastauksia on mm.

"Joo, mut sä et oo mun tyyppiä"

"Niin?" ( tässä hieman loppuun nouseva intonaatio joka tekee siitä siis kysymyksen ja ryhdin suoristuminen )

"Joo, oon, mut sun matkaas en tosiaankaan lähtisi!"

Niillä on selvinnyt aika hyvin.
( ja tarjonnut pöytäseurueelle makeat naurut )

Jos kysymyksen sävy ei ole kenkkumainen vaan puhtaasti utelias ja kohtelias, en näe mitään syytä vastata vittuillen tai piikitellen. Jotkut ihmiset yksinkertaisesti haluavat tietää, ja heille voi vastata vaikka että "joo".

Yksi tehokas keino on tietysti kysyä sama kysymys takaisin.

Sattuipa aikanaan eräässä työpaikassani (ravintola), että asiakkaana ollut nuorehko mies oli päihtyneessä tilassa ja alkoi heti minuutin kuluttua pöytään pääsemisestään huutaa minulle "helvetin homo, eikö täällä saa viinaa?" - sattui olemaan kiireinen ilta- siinä kääntyi noin 50 henkeä katsomaan... No siinä muuta kuin brikka baaritiskille ja nuorukaisen pöydän viereen toteamaan yhtä kovaan ääneen" ai sinäkö se oletkin, en ollut tuntea sinua vaatteet päällä - toisaalta, ei sun kanssa sängyssä niin kiva ollut, että kannattaisi ääneen muistella..."

Tyypin ilme oli näkemisen arvoinen, hänen ystävänsä työnsi rystystä kurkkuun, ettei nauraisi ääneen. Valomerkin aikaan sain runsaat tipit ja vilpittömät anteeksipyynnöt.

Mieti, jossaki Seinäjoen perukoilla mä en siellä menis sanomaan mitää, kaikista epäsuopein alue maassamme! Eri se on hesalaisten sanoa.