Vauvajuttuja
Varmaan osa tästäkin seurakunnasta on miettiny lasten hankkimista. Aiheesta oli joskus täällä keskustelu, mut en löytänyt sitä, joten tässä tulee varmaan toistoo edellisiin juttuihin.
Ongelmana on siis vauvakuume. Haluaisin niin kovasti lapsen/lapsia, mutta miten se homma käytännössä hoituu onkin sit ihan eri juttu. Siis miten lasten hankkiminen oikein kannattais järjestää näissä homppelisuhteissa? Itsellä ois elämä siinä vaiheessa, että pystyisin lapsen kasvattamaan... vakaa parisuhde, hyvä työ, säännöllinen elämä, päässä muutakin liikkuvaa ku korvat jne. ...siis oikeesti hyvää iskäainesta. Mut pelottaa kovasti, kuinka homma sit käytännössä onnistuis ja toimis, ku ei asu äidin kaa yhdessä jne.
Kysyä piti siis et onks täällä ketään, joilla ois jo lapsia ja osais kertoo homppelilapsiperheiden arjesta, et kuinka käytännön asiat on hoidettu? Tai kuin asiat tarttis hoitaa tms.?
Aiheesta on käyty joltisestikin keskustelua Seta Foorumilla ja erityisesti Sateenkaariperheiden Rainbow-foorumilla, jonne rekisteröidytään vielä erikseen.
Noista keskusteluista Foorumiella voi irrota jotakin itseäsi kiinnostavaa.
Osa tämän seurakunnan miehistä ei taida olla tietoisia siitä, että Rainbow:ssa tuolla Setan keskusteluissa (keskustelu.seta.fi) ollaan keräämässä listaa vapaaehtoisista siemenluovuttajista. Niinpä kehotan kaikkia "kynnelle kykeneviä" miehiä liittymään sinne.
Jos haluaa vilpittömin mielin auttaa sateenkaariperheiden syntyä, kannattaa aloittaa muiden auttamisella. Ehkäpä myös vastavuoroisesti lainakohtuja löytyy oman vauvakuumeen helpottamiseen.
Yks vaihtoehto on pokata jätkä jolla on jo skidejä! Niitä on jonkin verrankin liikkeellä. Lapset on ihan hirveen mageita kun niihin tutustuu vaikkei ne ois 100% omia eli itse siitettyjä. Tätä mieltä on itse yks homo jolla on lapsi!
Hahaahaa... muusta en tiedä, mutta sen sanon, että kaksi isää on ihan yhtä hyvä kuin yksi äiti (ja joissain tapauksissa tuhat kertaa parempikin...). Tarjoutuisin ehkä muuten lainaamaan kohtuani, mutta just tällä hetkellä se olisi hyvin vastuuton teko omaa mielenterveyttäni ja elämäntilanettani kohtaan.
toivottavasti homma hoituu ja saatte vauvan:) Lapset ovat ihastuttavia.
"kaksi isää on ihan yhtä hyvä kuin yksi äiti"
Yksi isäkö on sitten yhtä äitiä huonompi?
"Kyllä lapselle on parempi joutua homoperheeseen kuin kadulle sekakäyttäjänarkkareiden ja väkivaltapuliukkojen joukkoon.."
Niinkö minä Sanna sanoin?
Jos homo haluaa lapsen, paras ottaa lemmikki-eläin, johon voi sen hoivaviettinsä( kuvitellun) sitten vastuullisesti tyydyttää.
Friikkailla voi sitten ihan muuten vaan tai leikkiä michaeljacksonia lemmikkinallensa kanssa. Jättäkää ne lapset rauhaan.
Mitäköhän mies mahtoi tuollakin kommentillaan tarkoittaa? Onko herralla kenties omakohtaisia kokemuksia, vai mistä moinen katkeruus ja paatos? Ja tuo Michael Jacksonin kytkeminen tähän yhteyteen oli lievästi sanoen absurdia. Jackson nyt ei ole homo sen enempää kuin bi tai heterokaan. (kuka siitäkin outolinnusta ottaa selvän).
Ilmeisesti kommentti tarkoitti sitä, että homomiehet haluaisivat lapsia vain ahdistellakseen heitä. Mikä nyt on yhtä naurettava väite kuin että heteroparit haluaisivat lapsia vain ahdistellakseen. Mikä piru edes on "kuviteltu hoitovietti"? Eiköhän se nyt ole niitä jokotai -juttuja, jotka joko ovat tai sitten eivät, mutta kuvittelu on mahdotonta.
No eipä se arki ole sen tavallista perhettä kummallisempi. Ainut vaan muiden ihmisten hämmennys "siis sä oot hetsku tai jotain...?" Kun tiedetään ettei Suomessa viel voi adoptoida. TeeHki:n kommenti kyll aika hyvä, mutta näin kokemuksesta sanon, että juuri tuo pelottelee aika monia sulhaisehdokkaita. Itseasiassa oikein huvittavaa, jos haluat päästä eroon jostain rasittavasta ihailasta niin ei tarvii ku kertoa lasten olemasta olosta, niin mies on jo jossain monen km:n päässä.
Adoptointihan on yksi mahdollisuus - tosin vaatii kärsivällisyyttä ja rahaa. Lisäksi olen käsittänyt, että samaa sukupuolta olevat pariskunnat eivät voi pariskuntana adoptoida, mutta "yksittäin" kylläkin.
NiinPikkuinen tarkoitin vain sen, että lapsi ei ole mikään lelu, vaan kasvatusvastuun ottaminen on ainakin 20 vuotta kestävä asia.
Jos ei ole kuullut minkälaista on heteroperheen arki lasten kanssa, niin parasta on olla hankkimatta niitä lapsia.
Mistään ahdistelusta en kirjoittanut sanaakaan.
Kyllä se arki lasten kanssa on samanlaista riippumatta siitä, mitä ja kenen kanssa vanhemmat makuuhuoneissaan puuhailevat tai ovat puuhailematta. Eli ei sitä "heteroperheen" arkea tarvitse mitenkään erityiselle jalustalle nostaa.
Kyllä homolla ja lesbollakin on silmät ja korvat päässä emmekä me missään umpiossa elä (ai niin, se homogetto voi tietysti olla asia erikseen).
Jokaisen elämänpiiriin kuuluu ainakin jossain vaiheessa ihmisiä, jotka elävät arkea lasten kanssa, joten eivätköhän ne odotukset aika realistisia ole.
Juuh, mies, ei nyt tapella:) Mutta se "leikkikööt michaeljacksonia lemmikkinallen kanssa"- kommentti kuulosti vaan niin kovasti siltä et nalleparat saa pian kärsiä isäntiensä hellimisestä... *dirty mind*
Mulla on kova halu ymmärtää asiat provokatiivisesti:)
En oikein usko homojen adoptiotouhuun.
Karkea kaava heteroliitoissa on se, että kun miehellä on lapsia, kaikki muutkin asiat ovat kunnossa, huolto pelaa. Naisella taas lapset ovat myllynkivi kaulassa, sillä hän on koko perheen arjen vastuunkantaja. Tuskin homoista kumpikaan suostuisi 'äidiksi'.
Xius, uskonasiat ovat uskonasioita. Ei sotketa niitä kuitenkaan tämänpuoleiseen reaalielämään.
Minkähän lahkon opetuksista olet uskomuksesi kerännyt?
Tuoreet Ruotsin toimihenkilökeskusjärjestön TCO:n tekemät tutkimukset kertovat karuja tosiasioita epätasa-arvosta.
Föräldraskap och kön påverkar villkoren i arbetslivet
kertoo nimensä mukaisesti kuinka vanhemmuus vaikuttaa miesten ja naisten työehtoihin.
Utan jämställdhet stannar tillväxten
selvitti eri maiden tasa-arvon, taloudellisen kasvun ja lapsiluvun yhteyttä. Tulokset kertovat, että kaikkialla maailmassa lapset ja perhe laskevat naisen palkkaa, mutta parantavat miesten palkkaa.
Lapsettomat naiset ansaitsevat paremmin kuin lapsekkaat kanssasisarensa, vaikka työvuosien määrää tai muuta selittävää tekijää ei huomioitaisi.
Tasa-arvoa ei ole arkielämässä.
Itse olen 40+ ja aina on ollut haaveissa perhe, jossa on myös lapsia. Kyllä parisuhde täytyy olla tosi vahvalla pohjalla, jos lasta gaysuhteessa edes harkitaan.Kyllä meillä asenteet kuitenkin ovat aika keskiaikaisia gayperheistä.Ei ainoastaan parisuhde, vaan yleensä suhde itseensä gaynä täytyy olla tosi vakaa ja vahva.Oma suhteeni lapseeni voisi olla niin täydellinen kuin se vaan on mahdollista, mutta muiden suhde minuun ja perheeseeni voisi olla vihamielinen. Jotenkin meille-gaypiireissä- syötetään sellaista illuusiota, että asenteet tällaisia erilaisia perheitä kohtaan olisivat huomattavasti muuttuneet- parempaan suuntaan. Että siitä vain kaikki gayt perheitä perustamaan ja lapsia hankkimaan. No, täyttä potaskaahan se sellaisen illuusion syöttäminen on. Lehdissä on juttuja onnellisista (varsinkin lesboperheistä).Lehdessähän kuulukin hymyillä ja näyttää iloselta perheeltä, mutta kyllä se arki on vähän muuta. Me aikuisethan kestämme sen kyräilyn ympärillämme, mutta kestävätkö lapset olla silmätikkuina omassa ympäristössään.
Sanotaan, että lapset tottuvat ja pian sopeutuvat (kasvavat) kahteen isään tai kahteen äitiin. Varmaan tottuvat, kun on pakko.Ei heiltä tietenkään voi kysyä- pieniä kun ovat-että, mitäs tykkäät kahdesta äidistä, kun muilla on isä ja äiti.
Kyllä yhteiskunnassamme pitää asenteet muuttua ennenkuin suosittelisin gayperheelle lapsenhankintaa.En haluaisi omalle lapselleni otsaan leimaa, että hän on gayperheestä,vaan että hän on joidenkin rakastavien vanhempien lapsi.
Lehtijutuissa voidaan hehkutella, kuinka hyvin asiat menevät ja meillä on niiiin ihana perhe, kun tuo lapsikin on. Pitäisi vähän mennä pintaa syvemmälle ja ajatella, onko tämä yhteiskuntamme suvaitsevuusaste nyt niin hurjasti muuttunut, että lapsen on gayperheessä hyvä olla. Vai, onko lapsen hankkiminen minun omien mielihalujen täyttymys. Minun vai lapsen halu.
Sitä en epäile yhtään,onko gay yhtä hyvä vanhempi kuin hetero. Saattaa olla parempikin. Meillä sattuu vain nyt olemaan niin ,että lapselle halutaan vielä meidän yhteiskunnassamme sekä isä että äiti. Ei kahta äitiä tai kahta isää.Tuskin olisin itsekään halunnut kahta äitiä.
Annetaan ajan kulua ja asenteiden muuttua:Asenteet eivät muutu muutamassa vuodessa. Kaikkea emme voi saada, rakennammepa millaisia illuusioita tahansa ja vaikka kuinka haluamme.Kaikki asiat eivät muutu, vaikka kuinka ajattelemme:Minulle kaikki ja heti.
Itse olen 40+ ja aina on ollut haaveissa perhe, jossa on myös lapsia. Kyllä parisuhde täytyy olla tosi vahvalla pohjalla, jos lasta gaysuhteessa edes harkitaan.Kyllä meillä asenteet kuitenkin ovat aika keskiaikaisia gayperheistä.Ei ainoastaan parisuhde, vaan yleensä suhde itseensä gaynä täytyy olla tosi vakaa ja vahva.Oma suhteeni lapseeni voisi olla niin täydellinen kuin se vaan on mahdollista, mutta muiden suhde minuun ja perheeseeni voisi olla vihamielinen. Jotenkin meille-gaypiireissä- syötetään sellaista illuusiota, että asenteet tällaisia erilaisia perheitä kohtaan olisivat huomattavasti muuttuneet- parempaan suuntaan. Että siitä vain kaikki gayt perheitä perustamaan ja lapsia hankkimaan. No, täyttä potaskaahan se sellaisen illuusion syöttäminen on. Lehdissä on juttuja onnellisista (varsinkin lesboperheistä).Lehdessähän kuulukin hymyillä ja näyttää iloselta perheeltä, mutta kyllä se arki on vähän muuta. Me aikuisethan kestämme sen kyräilyn ympärillämme, mutta kestävätkö lapset olla silmätikkuina omassa ympäristössään.
Sanotaan, että lapset tottuvat ja pian sopeutuvat (kasvavat) kahteen isään tai kahteen äitiin. Varmaan tottuvat, kun on pakko.Ei heiltä tietenkään voi kysyä- pieniä kun ovat-että, mitäs tykkäät kahdesta äidistä, kun muilla on isä ja äiti.
Kyllä yhteiskunnassamme pitää asenteet muuttua ennenkuin suosittelisin gayperheelle lapsenhankintaa.En haluaisi omalle lapselleni otsaan leimaa, että hän on gayperheestä,vaan että hän on joidenkin rakastavien vanhempien lapsi.
Lehtijutuissa voidaan hehkutella, kuinka hyvin asiat menevät ja meillä on niiiin ihana perhe, kun tuo lapsikin on. Pitäisi vähän mennä pintaa syvemmälle ja ajatella, onko tämä yhteiskuntamme suvaitsevuusaste nyt niin hurjasti muuttunut, että lapsen on gayperheessä hyvä olla. Vai, onko lapsen hankkiminen minun omien mielihalujen täyttymys. Minun vai lapsen halu.
Sitä en epäile yhtään,onko gay yhtä hyvä vanhempi kuin hetero. Saattaa olla parempikin. Meillä sattuu vain nyt olemaan niin ,että lapselle halutaan vielä meidän yhteiskunnassamme sekä isä että äiti. Ei kahta äitiä tai kahta isää.Tuskin olisin itsekään halunnut kahta äitiä.
Annetaan ajan kulua ja asenteiden muuttua:Asenteet eivät muutu muutamassa vuodessa. Kaikkea emme voi saada, rakennammepa millaisia illuusioita tahansa ja vaikka kuinka haluamme.Kaikki asiat eivät muutu, vaikka kuinka ajattelemme:Minulle kaikki ja heti.
Aikamoista potaskaa Aksiooma kirjoittaa. Pelkkiä olettamuksia ilman mitään kunnollisia perusteluja tai todellista kohtaamista todellisten asioiden kanssa.
Meillä kahden miehen perheessä on kasvanut useita lapsia ja nuoria. Eivät ole omia, vaan esimerkiksi isiensä hylkäämiä. Kavereilleen ovat myös meistä kertoneet. Ei ole koskaan ollut mikään juttu millään tavalla.
Samanlaisia ovat asiat meidän perheessämme kuin muissakin perheissä, joissa on lapsia tai nuoria. Nykyisin jokaisella on jo oma tupa ja oma lupa. Television katselusta ja internetin käytöstä on edelleen jatkuvaa keskustelua. Tänään oli aika tiukka sananvaihto auton käytöstä. Henkilökohtainen hygienia tuppaa unohtumaan ja siitä puhutaan. Rahan käyttö oli aikaisemmin varsin hankala opeteltava. Nyt elämän realiteetit ovat opettaneet paremmille tavoille. Alkoholin käytöstä ja tupakoinnista on puhuttu paljon. Sekin alkaa olla vastuullisissa rajoissa. Tatuoinnit olivat äskettäin tiukka aihe. Meillä aikuisilla on asiaan selkeän kielteinen kanta. Perustelimme kantamme. Tuntuu siltä, että olemme tulleet kuulluiksi ainakin tuossa asiassa. Vastuusta kanssaihmisistä (mahdollisista tulevista elämänkumppaneista) on puhuttu. Kompuroinneista parisuhdeyrityksissä ja elämässä muutenkin keskustellaan. Kun on mieli maassa, juttukaveri löytyy.
Meitä on kaksi varsin erityyppistä aikuista heidän rinnallaan kulkemaan ja erilaisia vuorovaikutuksia mahdollistamaan. Toinen meistä on parempi tunnepuolen jutuissa ja toinen käytännön asioissa. Naisia on kuvioissa myös aivan hyvin.
Se, että olemme miespari, on jäänyt tässä perheasetelmassa selvästi taka-alalle tai jopa unohtunut. Sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Millaisia olemme ihmisinä ja millaiseen vuorovaikutukseen kykenemme, sillä on merkitystä noille nuorille. Heidät on ainakin kerran hylätty ja vakavasti haavoitettu. Haluamme, ettei niin tapahtuisi uudelleen.
JuhaniV, ovatko ne lapset ja nuoret asuneet teillä koko ajan?
JuhaniV,
En halua lähteä tässä arvioimaan yksittäisten gaykasvattajien pätevyyttä tai sitoutumista.Omat kokemukset,joista kirjoitin eivät ole tyhjiä olettamuksia,vaan ihan kokemusperäistä tietoa.Onhan noita gaylapsiperheitä joskus tavattukin.Kysymys ei olekaan ,miten aikuiset ihmiset toimivat (varmaan useimmiten ihan oikein kasvattaessaan).Kysymys on, miten lapsi psyykkisesti -ihan oikein -suhtautuu kahteen isään tai kahteen äitiin yhteiskunnassa ,joka sitä ei hyväksy .Miten lapsi on valmistautunut selittämään, miksi hänellä on kaksi isää ,kun kerta naapurin Villellä on isä ja äiti.Eikä vain selittämään naapurin lapsille,vaan myös päiväkodissa, koulussa, murrosikäisenä...Ei siihen riitä vain selitys ,että mulla on rakastavat vanhemmat.Uskon ,että joissakin piireissä näillekin lapsille ja heidän selityksilleen löytyy ymmärtäjiä, mutta ne piirit ovat aika pienet.
Otapas otanta 100:sta lapsesta ja kysy kuinka moni lapsi haluaa kaksi isää, kun kerta muilla on isä ja äiti.En luule,vaan olen täysin varma,että 99% lapsista haluaa sen perinteisen perheen.Vaikka yksinhuoltajaperheitä on nykyään paljon, ne suureemmaksi osaksi kuitenkin jollakin tapaa muodostuvat siita ns. perinteisestä perheestä eli on isä ja äiti . Tai molemmat jossakin vaiheessa on ollut.
Jos lapsen edusta puhuminen on mielestäsi potaskaa,niin mielelläni puhun sitä potaskaa.Jos yhteiskunnassamme olisi suurempi ymmärrys ja suvaitsevaisuus gayperheitä kohtaan, niin ok:siitä vain gayt perheitä kasvattamaan. Eivätkä varmaan huonoja kasvattajia olisikaan.Tilanne on kuitenkin mikä on.Lapsen taakkaa ei pidä tieten tahtoen lisätä, kyllä heillä sitä nykyään on muutenkin yllinkyllin.Ei me aikuisetkaan haluta tieten tahtoen olla silmätikkuja muiden joukossa, saatikka lapset, joiden ymmärrys on hiukkasen eri tasoa tästä maailmanmenosta, kuin meillä jo elämää nähneillä.Lapsen etu on AINA tärkeintä sekä fyysinen että psyykkinen kehittyminen.Meidän aikuisten on se kaikin tavoin heille suotava.Lapsen asemaan asettuminen:miltä minusta itsestäni tuntuisi tai olisi tuntunut asua gayperheessä,miltä minusta itsestäni olisi tuntunut olla niinkin rajusti erillainen kuin muut.Lapsen onni on muutakin kuin ruoka ja juoma.Me itsekukin tiedämme, mitä on olla erilainen. Samaa kokee lapsikin ,jos elämän tilanne rajusti poikkea muista ja joutuu suureen lapselle selittämättömään konfliktiin muiden kanssa.Lapsi on aina lapsi ,eikä pieni aikuinen.
Oho! Eikös lapsen tekoon tarvita naista ja miestä? Siis lapsella on luontaisesti aina äiti ja isä. Eri asia on sitten, miten asutaan. Joten lapsella on vain yksi biologinen äiti ja biologinen isä. "Äitejä" ja "isiä" voi olla muuten vaikka joka oksalla..
Aksiooma,
Koetan tiivistää.
Voisitko lausua mielipiteesi seuraavasta väittämästä: homoille ja lesboille ei pidä antaa adoptio-oikeutta, koska homoperheiden lapsia voidaan kiusata koulussa.
Oletko samaa mieltä vai eri mieltä?
JuhaniV
Minulla ei ole varsinaista mielipidettä adoptioasiasta, mutta kysymykseesi vastaan ,että en kannata adoptiota.Syy on jälleen se lapsen etu.Jos lapsi ymmärtää, että on adoptiossa saamassa kaksi äitiä ja isää ,silloin voisin asian hyväksyä (vaikkapa gayperheestä toiseen),koska lapsella on kokemusta asiasta ja hän tietää ,mitä tuleman pitää ja on ennenkin ollut samassa tilanteessa. ... ja HÄN ITSE SITÄ HALUAA. ...niin mikä ettei...
Toistan, että en halua väheksyä gayihmisiä lasten kasvattajina, vaan ainoastaan mikä on lapsen asema yhteisössä, jossa gayperhettä ei hyväksytä ja ,mitä siitä seuraa lapsen kehitykselle.Koulukiusaamista ,asian kiusallisuus,ehkä häpeäntunne eli olla rajussa konfliktissa yhteisön kanssa.Vanhempi voi asian ymmärtää ja käsitellä,mutta esim.alle kymmenenvuotiaalle sen asian ymmärtäminen(miksi minun perhettäni ei hyväksytä, miksi minua (ehkä) asian takia kiusataan ,voi olla ylivoimaista.Ei lapsella ole vielä siinä iässä kapasiteetia selittää itselleen saatikka muille tälläisia asioita.Eli se on suuri stressin paikka lapselle.Lapsi ei halua olla erilainen suhteessa muihin ryhmänsä jäseniin.
Ajatellaanpa ,mikä stressin paikka gayna oleminen on ja on ollut monille. Kyllä kaappihomoja on pilvin pimein .Ei aikuinenkaan halua voimaakkasti poiketa yhteisönsä ryhmästä (ei kait niitä kaappihomoja muuten olisikaan).Miten lapsi sitten poikkeaisi tästä kuviosta????Erilaisena oleminen on meille aikuisille vaikeaa, miksei sitten lapsille.
Aksiooma: "mikä on lapsen asema yhteisössä, jossa gayperhettä ei hyväksytä ja ,mitä siitä seuraa lapsen kehitykselle"
Olisin ollut aivan tyytyväinen yhden sanan mittaiseen vastaukseen. Se olisi vallan hyvin riittänyt minulle varmistamaan ajatusmalliasi.
Koko ajattelussasi on perustavaa laatua oleva virhe tai sokea piste, sama johon törmään myös julkisessa keskustelussa.
Yhteiskunnassa vallitsevien virheellisten asenteiden vuoksi lapselta pitäisi kieltää turvallinen aikuinen esimerkiksi kieltämällä adoptio tai muunlainen vanhemmuus. Pidän tuollaista ajattelua edesvastuuttomana ja nimenomaan lapsen etua polkevana.
Lapsen edusta puhuminen samassa yhteydessä, kuin puhutaan vaikka adoption kieltämisestä, on siis kömpelö yritys suojata vallitsevia vääriä asenteita. Mielipiteesi on ehtaa rasismia, joka on piilotettu muka lapsen edun suojelemiseen.
Samalla logiikalla maahan ei saisi adoptoida värillisiä lapsia, koska heitä voidaan syrjiä tässä yhteiskunnassa.
Jos oikeasti haluaisit hyvää, lähde vaikuttamaan asenteisiin sateenkaari- ja muita ihmisryhmiä kohtaan, edistämään suvaitsevaisuutta tässä yhteiskunnassa ja lopeta höpinät lapsen edusta.
Tarkennan edellistä viestiäni: viidennen kappaleen sana "rasismia" korvataan sanalla "syrjintää".
JuhaniV
En sen kummemin viitsi kommentoida vastaustasi.En tunne omaavani sokeaa pistettä omassa kannanotossa:Jos lapsen psyykinen etu on mielestäsi sokea piste niin olkoon minulla sellainen sokea piste.Ei me kaikki gayihmiset voikkaan olla samaa mieltä kaikista asioista. ... ja hyvä niin.Hyvä juttu kuitenkin , että viitsit niin ponnekkaasti puolustaa omaa kantaasi. Sekin on jo hyvä alku keskustelulle Ja Sateenkaariperhepropagandalle,mikä ei tietenkään tarvitse olla kaikkien gayihmisten virallinen mielipide.
Mitä värillisten lasten adoptoimiseen tulee Suomeen . Mielestäni sen vertaaminen ko. aiheeseemme on todella ontuvaa. Pientä rajaa voisi pitää mielipiteelläkin , kun aikuisia vastuullisia ihmisiä olemme...
JuhaniV
"Meillä kahden miehen perheessä on kasvanut useita lapsia ja nuoria. Eivät ole omia, vaan esimerkiksi isiensä hylkäämiä."
Hetkinen. Tuskin tulivat hoitoonne vauva- tai leikki-ikäisinä. Jotenkin kirjoituksestasi syntyi suorastaan sellainen kuva, että lasten äiti on ollut se virallinen holhooja ja huoltaja. Sinä ja miehesi olette toimineet isättömien mieskavereina. Kyse ei ole tainnut olla varsinaisesta kasvattivanhemmuudesta. Olette olleet lapsille läheisiä ja tärkeitä setiä, mutta ette isiä.
Homojen adoptiotouhu epäilyttää juuri siksi, että heteroperheissä mies katoaa tyypillisesti ylitöihin lapsen synnyttyä. Edes ammattikasvattajamiehet eivät hoida alle 10-vuotiaita lapsia. Lastenhoitajat ja eka- ja tokaluokkalaisten opettajat ovat käytännöllisesti katsoen kaikki naisia. Miehet astuvat kuvaan vasta lasten ollessa jo isoja. Yksinhuoltajaisät ovat pääsääntöisesti päätyneet yksinhuoltajiksi vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on ollut vähintään kymmenen vuotta vanha. Pienet lapset päätyvät eron yhteydessä käytännöllisesti katsoen aina naisille, isoista osa menee miehille.
Pienestä lapsesta tulee aikanaan iso ja siinä vaiheessa lesboperheen idylli on suuressa vaarassa särkyä. Iso lapsi tarvitsee isää aivan toisella tavalla kuin pieni ja lesboperheen lapsella isää ei ole. Se on sitten voivoi.
Niin, täydellisessä maailmassa jokaisella lapsella olisi syntymästä lopulliseen itsenäistymiseen saakka koko ajan rajattomasti aikaa käyttämään kykenevät isä ja äiti.
Vähän vähemmän täydellisessä maailmassa lapsella on ainakin yksi rakastava ja lapselleen omistautunut, tästä vastuuta kantava vanhempi sekä useita muita aikuisia ihmissuhteita ja kasvamisen malleja. Tästä astetta parempi vaihtoehto on kahden vanhemman malli, jolloin lapselle omistautumismahdollisuudet tuplaantuvat. Kyllä se luotettava aikuinen on lapselle tärkeä missä iässä tahansa, tarpeiden luonne vain on eri ikäisillä vähän erilainen. Samaan perheeseen kuuluvan vanhemman sukupuoli on tuskin niin ehdottoman tärkeä kuin jotkut haluavat vakuutella, pääasia on luottamuksellinen suhde aikuiseen.
Public Eye, ajattelin nuorena juuri noin. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut, että isättömyys aiheuttaa pitemmän päälle pahemmat vammat kuin Suomen äitikeskeisessä kulttuurissa yleensä suostutaan myöntämään. Ei nykästen piittaamattomuus lapsistaan oikeuta toista pahaa eli isättömien lasten tehtailua miehettömien naisten keinohedelmöitysten avulla.
Edelleen ihmettelen miksi homomiesten adoptio-oikeudesta kouhkataan, vaikka juuri homot kaapista ulos tullessaan usein hylkäävät biologiset lapsensa ja antavat spermaa lesseitten touhuihin.
"juuri homot kaapista ulos tullessaan usein hylkäävät biologiset lapsensa"
Onko sinulla kenties tästä aiheesta jotain salattua tietoa, mitä meillä muilla ei ole? Onko esittää tieteellistä evidenssiä? Vai onko kyseessä kenties oma päättelysi jonkin lähipiirissä tapahtuneet yksittäistapauksen perusteella? Valaise vähän asiaa.
Ja Aksiooma. Puhut siitä, että on vielä aikaista homojen ja lesbojen ruveta kasvattamaan lapsia, kun asenneilmapiiri on vielä niin negatiivinen. Milloin mielestäsi olisi oikea hetki? Miten kuvittelet muuttavasi ihmisten asenteita, jos pistät pääsi pensaaseen? Miten koskaan saadaan mitään muutosta aikaiseksi, jos mitään ei tehdä eikä mihinkään puututa? Jos ihmisille ei osoiteta, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä kykenee kasvattamaan tasapainoisia yhteiskunnan jäseniä siinä missä kaksi eri sukupuoltakin olevaa, niin eiväthän heidän mielipiteensä koskaan muutukkaan.
Lapsia voidaan kiusata minkä tahansa ominaisuuden vuoksi. Jos lähdemme kaventamaan lastenkasvatusoikeutta sillä perusteella, että tulevaa lasta voidaan ehkä kiusata, niin kohta kukaan ei saisi tehdä lapsia. Lihavat, laihat, pitkät, lyhyet, eri väriset, eri kieltä puhuvat, eri kulttuuritaustan omaavat tai muuten vain jollain tavalla yleisen mielipiteen mukaan "rumat" ihmiset eivät saisi tehdä lapsia, sillä kaikista näista syistä voidaan heidän lapsiaan myös kiusata. Eli lisääntymis- ja kasvatusoikeus voidaan mielestäsi rajata koskemaan vain _normaalia_ valkoihoista, älykästä ja kaunista heteroa.. Näinkö on?
Minä taas ajattelin nuorempana, ettei yksinhuoltajasta tai homoparista ole kasvattamaan lapsia täysipainoisesti. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut, että näin ei ole.
Tutustuin sattumalta yhteen pelkästään yksinhuoltajaisän kasvattamaan tyyppiin. Vaikutti aivan täysipainoiselta ja täyspäiseltä ihmiseltä - ja hän on perheellinen, porvarillisesti elävä ihan onnellinen mies. Kummasti käsitykseni muuttui.
Myöhemmin olen tavannut paljon yksinhuoltajavanhempien (etenkin äitien) kasvattamia ihmisiä, enkä näidenkään kohdalla kykene havaitsemaan mitään erikoisia sielullisia vammoja.
Montakaan homoparin kasvattamaa ihmistä en tunne, mutta ne vähät tuntuvat olevan huomattavasti kypsempiä ja tasapainoisempia kuin ikäisensä kanssaihmiset. Ja tutkimukset osoittavat, että homoperheessä kasvaneet lapset eivät ole huonommassa asemassa muihin verrattuna. Lukuunottamatta sitä, jos joutuvat kohtaamaan nimimerkin "Xius" kannattamia käsityksiä. Onneksi niitä on melko harvassa ja harvenemaan päin.
Minusta jotenkin tuntuu, että nimimerkki "Xius" on esittänyt näkemyksiään aiemminkin aiheesta muissa vastaavissa vauvakeskusteluissa. Sama väite, että muka "juuri homot kaapista ulos tullessaan usein hylkäävät biologiset lapsensa ja antavat spermaa lesseitten touhuihin" kuulostaa kovin, kovin tutulta.
Taivutetaan rautalankaa:
Homomies tulee ulos kaapista, koska ei voi elää valheellisessa suhteessa >> tulee ero, ja valitettavasti perhe voi hajota. Mutta riippuu useinkin äidin avarakatseisuudesta ja eron laadusta, jäävätkö lapset kosketuksiin isänsä kanssa. Toki varmaan löytyy sellaisiakin isiä, jotka haluavat katkaista kaikki suhteensa. Sama kyllä koskee heteroitakin, ja päästään siihen, että...
Heteromies kyllästyy vaimoonsa (tai vaimo mieheensä), koska ei voi elää valheellisessa suhteessa >> tulee ero, ja valitettavasti perhe voi hajota. Mutta riippuu useinkin eron laadusta, jäävätkö lapset kosketuksiin toisen vanhempansa kanssa.
Mikä katkeruus Xius -nimimerkillä on naisia, yksinhuoltajanaisia ja etenkin lesboja kohtaan? Tai yleensä heteronormista poikkeamista kohtaan?
Mitäs parempaa tietoa Smo:lla on siitä,että homoadoptio-oikeuksia kannattavien joukko olisi homojen keskuudeesa lisääntynyt? Minusta monet homot ovat alkaneet tulla kriittisemmiksi.Onkohan tästä sellaista virallista tietoa?Kuinka moni homoista ylipäätään kannattaa adoptio-oikeutta?Aikoinaan kun oli puhetta suhteen rekisteröinnistä annettiin homopiireissä ymmärtää, että 100% homoista ovat rekisteröinnin puolesta. Kuitenkin tapaan tämän tästäkin homoja ,jotka nyttenkin vastustavat koko rekisteröintiä.
Voisi tietenkin vielä heittää kysymyksen :Mitä hyvää homojen adoptio-oikeus toisi lapsille ???? Lapsistahan tässä on kysymys, eikä meistä aikuisista.Muuttaisiko homojen adoptio-oikeus lapsien tämän hetkistä tilannetta parempaan suuntaan? ... ja millä lailla? Ei kai adoptio ole mikään itseisarvo, oman yhteiskunnallisen aseman kohentaja tai tasa-arvoistaja.Lapsia adoptoidaan vain ja vain sen tähden, että he saavat kodin, kasvatuksen, huolenpidon ja sen paljon puhutun rakkauden.
Ilopillerikö se kyseli,että milloin on kypsä aika homojen adoptio-oikeudelle.Rekisteröinnin läpimenoon meni noin 20 vuotta. Eiköhän homojen adoptio-oikeus ole niin vaikeasti hyväksyttävä asia noin suuren yleisön keskuudessa ylipäätäänkin, että en epäilisi,jos tuo 20vuottakin tuplautuisi.
Tästä adoptioaiheesta kommentti.
Tuntuu, että tässä keskustelussa sotketaan kaksi asiaa keskenään. Tavoitteena on siis saada laki, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevan parin ei-biologisen vanhemman adoption kumppanin lapseen. Siis perheen sisäisen adoption. Siitä ollaan yksimielisiä lakia valmistelleessa toimikunnassa. Ulkopuolista adoptiota ei siis vamistella.
Perheen sisäisellä adoptiolla taattaisiin lapselle oikeus kahteen vanhempaan. Jos esimerkiksi biologinen vanhempi kuolisi, lapsella olisi juridinen toinenkin vanhempi. Lapsi siis perii perheen sisäisen adoption jälkeen kummatkin vanhemmat.
Kaikella tällä siis taattaisiin lapsen oikeudet.
Omasta vanhemmuudestamme.
Sitä voi kutsua aikuisen kaveruudeksi, jos niin halutaan, koska lapsilla on ollut vähintään äiti. Virallista rinnakkaishuoltajuutta emme ole edes miettineet. Kenties se ei olisi ollut mahdollistakaan. Tärkeintä noille lapsille ja nuorille on varmaan ollut, että joku heistä oikeasti välittää, eikä hylkää hankalissakaan mutkissa. Joku heistä kutsuu meitä isikseen.
Nuorimmat tulivat avioeron jälkeen maailmaamme joskus 7-8 vuotiaina. Vaippoja emme ole siis vaihtaneet, mutta kaikkien vanhempien tapaan "pyllyjä on saanut pyyhkiä" vielä pitkään aikuisuuteenkin, eli pelastella ja opastaa sotkuisistakin elämäntilanteista.
Vanhemmuuden kokeminen tavalla taikka toisella on mielestäni tärkeää myös homomiehille, jos he sellaiseen yleensäkään uskaltautuvat. Kysyn joskus mielessäni, että kuka meillä ketäkin on lopulta kasvattanut, me noita nuoria vaiko päinvastoin. Luulen, että molemmin päin, mikä on hieno asia.
"Pyllyn pyyhintää"
Muutama episodi homoperheen arjesta aivan viime viikoilta.
Episodi 1
Olin kutsuilla mieheni kanssa miellyttävässä tunnelmassa. Puhelimeni soi. Yksi pojistamme soittaa Tallinnasta autovuokraamon pihalta. "Kuule mä tankkasin vahingossa dieselauton bensalla. Mitä mä nyt teen?"
Minä hetken mietinnän jälkeen: "Et aja autolla enää metriäkään. Ilmoita asia vuokraamoon ja pyydä kaikista syntyvistä kuluista valokopiot Suomeen."
Episodi 2
Poika soittaa: "Kuule, mun tyttöystävällä on kuukautiset myöhässä. Mitä mä nyt teen?"
Minä: "Marssit apteekkiin ja raskaustestin jälkeen katsotaan mitä sitten tehdään".
Jonkin ajan kuluttua sain tekstiviestin: "Musta ei tullutkaan isää!" Sain vaivoin hillittyä itseni pitämästä kondomiluentoa. Siitä olen ylpeä.
Episodi 3
Minulle esiteltiin laskelma, jossa 250 euron pääomalle oli maksettu yhdeksän päivän normaalina viivästyskorkona 157,50 euroa!
Selitys: "Kyl mä prosenttilaskun osaan mut en korkolaskua".
Minä kirosin hiljaa Suomen koululaitoksen ja kehotin kaivamaan oppikirjasta tai internetistä koron laskun kaavan ja esittelemään lopputuleman minulle. Kaveri on opiskellut kaupallisia aineita ja myös jatkaa.
Hyviä asioita on myös paljon. Muistan mieltä lämmittäneen tapahtuman. Olin yhden talvipäivän ulkoilemassa pikkuvesselin kanssa. Meillä oli todella kiva päivä ja paljon puuhailimme. Hän untuvatakissaan muistutti pientä dunlopmiestä. Kun vein hänet illansuussa äidin luokse, hän halasi kiitokseksi. Se tuntui tosi upealta. Nyt tuo vesseli on lähes kahden metrin mittainen.
Teille jotka ovat homo(lesbo)lapsiperheitä vastaan. Ei ne lapset kiusaa toisiaan jos heidän vanhemmilla on arvot kohdalaan kotona. Mun lasten kaveripiirissä ei kertaakaan esintynyt moista, eikä kukaan edes pidä mitenkään erikoisena asiana sitä että isällä on miesystävä eikä nainen. Lapset ovat avarakatsesisia. Jos pienestä saakka näkee näitä juttuja, niin niille ei annetaan mitenkään erikoista huomiota. Kuolussa sitä kiusaataan tietenkin enemmän. Mut sekin ihan itsestään kiinii. Minua on yritetty kiusata taustani ja sukunimeni takia, mut nopeasti se loppui ku piti pintansa. Samoin tässäkin asiassa.
Ja se että pystyykö homo(lesbo)pari kasvattamaan tasapanosta lasta? No pystyykö huumeriipuvainen, alkoholistunut, väkivaltainen äiti/isä, jolle annetaan oikeus olla vanhempi koska hän on biolooginen, katsomatta heidän taustat. Kuinkahan usein näemme kun jompi kumpi vanhemmista istuu paikallisessa ja alle kouluikäiset lapset ovat mukana, tai rattaat ikkunan toisella puolella ja vanhemmilla ei mitään kiirettä kotiin!
Mitään muutosta suhtautumiseen meihiin vanhempina ei ikinä tulee kun homot itse eivät anna siihen mitään mahdollisuutta!
"Äiti vain ei yksin kaikkeen pysty"
En halua ruveta viilamaan pilkkuja, mutta keskustelu tässä on nimenomaan MOLEMMISTA vanhemmista, sukupuolesta riippumatta.
En mäkään halua eksyä raiteilta, mutta eikö ole hassua kun ihmiset sanovat, että "en halua viilata pilkkua, mutta..."
:>
Olipa lasta hoitamassa kuinka monta naista tahansa, on mahdollinen isättömyys silti ongelma. Asian myöntäminen ei ole naisvastaista.
Afrikassa on paljon sekä isättömäksi että äidittömäksi jääneitä aidsorpoja isovanhempiensa hoivissa. Tilanteen ongelmallisuuden myöntäminen ei ole vanhusvastaista.
"Olipa lasta hoitamassa kuinka monta naista tahansa, on mahdollinen isättömyys silti ongelma. Asian myöntäminen ei ole naisvastaista.
Afrikassa on paljon sekä isättömäksi että äidittömäksi jääneitä aidsorpoja isovanhempiensa hoivissa. Tilanteen ongelmallisuuden myöntäminen ei ole vanhusvastaista."
Mistä sä revit näitä juttujasi? Ok, kuvittelen olevani sun asemassa. Sä puhut naisista ja isättömyydestä. Entäs miehet? Eli naiset eivät millään kykene kasvattaa tasapanoista lasta *pahennan viell* poikalasta, mutta 2 isä pystyy?? Ehkä menen henkilöhtaisuuksiin, mut satutko olemaan itse isätön tai jotenkin traumoja asian suhteen saanut henkilö?
Ja MITEN IHMEESÄ olet keksinyt liittä tähän Afrikan orvot??!?? Ainakin mä en näe mitään asiayhteyttä tämän keskustelun kanssa...
Tämä keksusteluketju on saanut ainakin minut näkemään punaista moneen otteseen. Ihmettelen, miksi ihmiset ovat suppeakatseisia ja syrjivä, varsinkin kun jokainen itse varmaan on kokenut vastavaa...
Mietin myös sitä, että te jotka olette homo(lesbo)perheitä vastaan oletteko kenties kaapissa eläviä, kun ei voi hyväksyä noin tavallista asiaa???? Olis ihan kivaa tietää ;o)
En ole ollut isätön enkä äiditönkään. Mulla oli ihan tavalliset vanhemmat.Eikä traumojakaan liene sen kummemmin kuin muillakaan.
Lapsi ei vain ole mielestäni mikään tasa-arvokysymys. Se, että vastustaa homojen adoptio-oikeutta ei ole suvaitsemattomuutta,kapeakatseisuutta tai muutakaan tiukkapipoisuutta.Se on selkeä kannanotto lapsen psyko-sosiaalisesta edusta, jos tälläinen termi sallitaan.
Lapsi ei ole leikkikalu.Lapsi on lapsi, joka tuntee aikalailla samalla tavalla kuin aikunenkin,muttei osaa vain selittää ympärillään olevaa maailmaa , kuten me aikuiset.Meidän aikuisten on taattava sellainen kasvuympäristö lapselle, ettei hän tieten tahtoen joudu ympäristössään kovin suureen ristiriitaan ympäröivän yhteisönsä kanssa. Ja lapsen adoptoiminen homoperheeseen olisi juuri sitä. Ainakin näin vielä nykyään, ehkä yhteiskunta muuttuu.
Nykyinen perheinstituutio on aivan käyttökelpoinen, jos muutoksia tulee, tulkoot aikanaan.
Oma kantani on se että kenellä Todella on kaipuuta vanhemmuuteen se hänelle suotakoot....mutta ne täytyy olla todelliset eikä viikon mielihalu/päähänpisto.
Itse tunnen itseni niin hyvin että tällä hetkellä minulla on parempaakin tekemistä elämälläni kun olla isä, tämän myönnän rehellisesti.
Voi olla (vannommatta paras) että tulee tilanne että joudun kantamaan vastuun lapsesta, silloin harkitsen asiaa uudestaan.
Tästä adoptio jutusta...niinpä kuka on se joka sanoo mikä on se paras etu lapselle.
Onko kukaan ajamassa näitä lapsen etuja kun kohdalle osuu välinpitämättömät vanhemmat? Joiden osuus on kasvannut roimasti viimeisen 10v sisällä, kukaan ei sen suuremmin kauhistele sitä. Voi olla kun itse on siittänyt niin silloin on eri vapaudet....ko?
Puhumattakaan kun lapsia on tälläkin hetkellä sodan jaloissa miljoonia, missä kaikki nämä `äiti tereesat´ovat jotka ovat huolissaan adoptiolapsen koulukiusaamisesta tms täällä jos vanhempina on kaksi miestä?
Aksiooma,
puhumme eri asioista. Sinä puhut perheen ulkoisesta adoptiosta, muut puhumme mielestäni aivan muusta.
Voisitko tulla oikeasti mukaan keskusteluun ja lopettaa jankuttamisesi asiasta, josta muut eivät ole sanoneet mitään.
JuhaniV
En minäkään nyt mikään julmuri ole.Onhan ihan itsestään selvää,että jos perheestä jompikumpi, onpa kumpainenkin sitten gay,kuolee tai vammautuu, niin lapsi saa jäädä sen jäävän hoidettavaksi.Sen kait nyt tyhmempikin ymmärtää.
Kyllä täällä on nimenomaan kannanottajista suurin osa puhunut homojen yleisestä adoptio-oikeudesta.
Jos olisit halunnut hiukkasen tarkemmin lukea tekstejäni niin tämäkin asia olisi selvää, eikä tarvitsisi samasta asiasta jankuttaa.
> Lapsi ei ole leikkikalu.
Aivan. Siksi omatoimista lisääntymistäkin harkitsevat pitää panna täyttämään lomakkeita ja alistaa systemaattisen yhteiskunnallisen arvioinnin kohteeksi kuten adoptiota hakevat. Suurin osa lasten hankkijoistahan nimittäin hankkii niitä lähinnä omaksi viihdykkeekseen että olisi tekemistä parikymmentä vuotta - ja saakin sitten keski-iän kriisin moottoripyöräostoksineen päivineen kun niiden muutettua pois.
Ei siinä mistään uhrautuvaisuudesta ja pyyteettömyydestä vielä syntymätöntä lasta kohtaan ole kyse kenenkään kohdalla kuten julkkisten Anna-lehdessä ja sukulaisten arkisten tilanteiden lomassa esittämät "lapset ovat parasta elämässäni"-kommentit paljastavat. Niin olisivat varmaan monen homon ja lesbonkin elämässä mutta tässähän onkin kyse siitä "lapsen edusta", eikö? Hyi homot ja hyi lesbot kun olette niin itsekkäitä.
Itse asiassa lapsilta pitäisikin kysyä lupa ennen niiden synnyttämistä ja kysyä millaisen kasvatuksen ja ympäristön he haluavat ja yrittää sitten parhaansa mukaan täyttää nämä toiveet.
> Meidän aikuisten on taattava sellainen kasvuympäristö
> lapselle, ettei hän tieten tahtoen joudu ympäristössään
> kovin suureen ristiriitaan ympäröivän yhteisönsä kanssa.
Aivan! Kiellettäköön siis myös vammaisilta ja maahanmuttajilta lasten kasvatus. Samoin liian köyhilta ja liian rikkailta. Ehkä myös jotain muuta kuin paikallista murretta puhuvilta tai ei-niin-arvostetuissa ammateissa toimivilta. Voisi olla myös paikallaan "jälkiabortoida" sellaiset yksilöt joissa itsessään huomataan jotain vikaa syntymän jälkeen.
Kaikenlaisia jännitteitä ja ristiriitoja pitää yhteiskunnassa välttää viimeiseen asti. Erityisesti lapset, jotka tunnetusti ovat herkkiä kuin saippuakuplat eivätkä kestä mitään rosoja kärsimättä valtavasti ja kasvamatta yhteiskuntakelvottomiksi, olisi mielellään eristettävä johonkin Disney-kuvioilla pehmustettuun laboratorioon ensimmäisiksi 16 ikävuodeksi.
Vakavasti puhuen: jos muidenkin vähemmistöjen lisääntymisen estäminen olisi käytännössä mahdollista samalla tavoin kuin adoptio-oikeuden kieltäminen homoilta ja lesboilta, sitä harrastettaisiin aivan varmasti ja täsmälleen samoilla lapsen etu -argumenteilla. Onneksi olemme nyky-Suomen ainoa ryhmä jonka kohdalla tämä sääntely onnistuu ilman väkivallalla uhkailua (kuten useissa yhteiskunnissa on tehty läpi historian). Mutta olisin ihan iloinen kun saataisiin edes se perheen sisäinen adoptio niiden onnellisten tueksi, jotka jotenkin yhteiskuntaa uhmaten ovat jo onnistuneet lapsia sukunsa ja alentavasti "rekisteröidyn" - ei siis esim. "virallistetun" - suhteensa onneksi.
"En ole katkera mutta kuitenkin, lapsiani ... " .. ai niin, mitä lapsia?"
Erinomainen kiteytys suoraan asian ytimeen, Hapatus!
Hurskastelevat lapsen edulla elämöijät voisivat todella katsoa ympärilleen ja keskittää voimavaransa niihin lapsiin, joiden etua vanhemmat eivät ole pysähtyneet sekunniksikaan ajattelemaan ennen jälkeläistensä saattamista maailmaan, saatika sen jälkeen.
Hapatus,jatka vain tuollaisella katkeroituneella tavalla eteenpäinkin ;varmaan homojen adoptio-oikeus on tuolla keinoin hoituu jo vuonna 2025 ellei vuonna 2050.Harvinaisen hyvää kielivirtuositeettiä muutoin kirjoituksesi osoitti!!Tosin aika paljon asian vierestä. Rehellisistä mielipiteen esittäjää on aina ilo lukea.
> Hapatus,jatka vain tuollaisella katkeroituneella tavalla
> eteenpäinkin ;varmaan homojen adoptio-oikeus on tuolla
> keinoin hoituu jo vuonna 2025 ellei vuonna 2050.
Ymmärrän kommenttisi. Olen tavallisesti niin diplomaattisilla linjoilla hankalissa keskusteluissa, että teki mieli kerrankin päästää vähän oikeita ajatuksia pihalle ja Ranneliike on sille juuri oikea paikka. Hesariin tms. en ikinä kirjoittaisi tuollaista. Askel kerrallaan eteenpäin tässä tosiaan pitää edetä.
Hapatus
Oli ilonen asia, että olit ymmärtänyt kommenttini(vaikka et mielipidettäni hyväksynytkään).Se on sitä arkielämän diplomatiaa, jota suuresti kunnioitan ihmisessä. Ei me ihmiset voi aina olla asioissa samaa mieltä, eikä ole tarpeenkaan.
Se,että kykenee "katsomaan" toisenkin mielipiteeseen on sitä sydämen sivistystä.Enemmän sitä tarvittaisiin yleensäkin, niin näilläkin palstoilla.
Kiva tavata sinun tyyppisiä jutustelijoita !!
PS. miksi et kirjoittaisi lehtiin yhtä räväkästi, tulisipahan ainakin vilkasta keskustelua?
Sanonpa jotain minäkin nyt tähän väliin. Ihmisiä on niin monenlaisia, olivatpa sitten homoja tai heteroita. Samoin jokainen lapsi on oma tapauksensa. Jokainen perhe on omanlainen ja jokaisen ihmisen mielipiteet ovat ainutlaatuisia. Jokaisella oikeus omaan näkökantaansa. Varmasti homoseksuaalit ovat yleensä tarkasti miettineet lapsen hankkimisasiaa monelta kannalta ennen kuin lapsi maailmaan putkahtaa. Harvoin he päätyvät tilanteeseen yllättäen. Asiaa punnitaan monelta kantilta ja varmasti asiaa mietitään myös lapsen näkökulmasta. Isä ja äiti lapsella on normaali juttu meille jotka olemme siihen tottuneet. Tulevaisuudessakin äiti+isä+lapsi tulee varmasti olemaan se yleisin perhemuoto, mutta suvaitsevaisuus tulee varmasti lisääntymään. Ei tarvitse pelätä että heterot kuolisivat sukupuuttoon jos homot ja heidän perheensä hyväksytään. Jokaista satuttaa olla erilainen kuin massa. Olipa sitten kyseessä homous, hörökorvat tai ihonväri. Jokainen joka on joskus ollut jotenkin poikkeava massasta ymmärtää muita poikkeavia. Ne joilla menee aina hyvin uskaltavat pontevasti torjua muunlaiset ihmiset. Heille vain omanlainen elämä on oikea ratkaisu muillekin ihmisille.....kovin surullista kapeakatseisuutta! Mutta oikeus heilläkin mielipiteeseensä. Toivottavasti eivät putoa liian korkealta kun tulee esteitä elämään.