Ikuisuusaihe - Missä kaikki sinkut?

Näin syksyn (kevään, kesän, talven...) tullen lienee taas kerran paikallaan kerrata asioita...

Missä kaikki mukavat sinkut pyörivät? Missä olisi mahdollisuuksia törmätä "siihen oikeaan"?
Ensisijaiseksi näkökulmaksihan voisi ottaa juuri sen puolen, että missä vapaa jengi liikkuu. Ja toissijaisesti tietysti haluamme kokemuksiinne perustuen kuulla, mistä se oikea sitten löytyi ;-)

Itse kyselin aikasemmin samaa, missä ovat ne sinkut joita voisi edes harkita hra Oikeaksi? Baareista/Chateista en löytänyt muuta kuin yhden yön orgasmin tavoittelioita.
Mietin pääni puhki että on pakko olla jossain samanlaisia miehiä jotka kaipaavat muutakin, haluavat tutustua Ihmiseen ja haluavat rakentaa elämän kanssasi. Itse en sitä paikaa kylläkään löytänyt Suomesta.

Mieheni löysin 12´000 km päästä Suomesta, eräältä trooppiselta saarelta. Olimme molemmat lomalla samassa paikassa ja törmäsin häneen silloin kun sitä vähiten odotin.
Lähes 20v odotus palkittiin kärsivällisyydellä.
Tiesin sen tapahtuvan aina näin, jostain kumman syystä. Enkä tarkoita troopista ympäristöä vaan sen että se oikea kyllä löytyy mutta silloin kun sitä vähiten odotaa.

Siksi toivon ihmisille optimismia pessimistisyyden sijaan, kaikki on silti mahdollista.

No oikeastaan koko kysymyksen voisi muotoilla että missä on kaikki nuoret, kauniit, lihaksikkaat, trendikkäät ja mieluiten vielä rikkaat, koulutetut ja aatelisetkin sinkut?

Kotona oman kullan kainalossa :)

sielläpä juuri =D

Kauniit, lihaksikkaat, trendikkäät kundit nimenomaan EI ole oman kullan kainalossa, ne on just niitä yksinäisiä. Kukaan ei uskalla lähestyä, ja itsekään ne ei huoli juuri ketään. Been there, done that.

Niinpä, useimmat ovat sinkkuina. Etsivät sitä oikeaa korkeilla kriteereillä, eivätkä yhden illan seikkailua. Seikkailua heille on tarjolla ilman etsimistäkin ;)

Aika ei odota ketään.

Heh hittovie, mikään noista kriteereistä ei tärpänny :) Varsinki lihaksikkaat, tällasena luuviuluna 185/70kg ;)
rikkaudesta ei oo pelkoa tän päivän maailmassa.

Etsitään etsitään..

Jos nyt tällänen + 45v alle180 ja yli 90 homojunttitappi saa oman rakkaan (vieläpä kriteerit täyttävän), niin kyllä täytyy muilla olla tosi ihmeelliset kriteerit. Tai sitten ollaan vaan niin syntymänirsoja trendihimpuloita, ettei mitään rajaa =D

Tuskin kukaan on tahallaan nirso. Kumppanin valinta ei ole mitään autonostoa, jossa on pakko joskus ottaa vähän huonompi ja halvempi kun rahat ei muuhun riitä. Mutta kuljetus paikan A ja B välillä hoituu silti hyvin.

Poikaystävää ei oikein voi ottaa periaatteella "no saa nyt tämä kelvata toistaiseksi". Ulkonäköä ei voi ohittaa; jos ei miellytä niin ei miellytä, ei siihen juuri itse voi vaikuttaa kuka viehättää ja kuka ei. Ei se mitään tahallista nirsoilua ole. Poikakaveri (tai tyttö- tai vaimo tai aviomies jne jne.) ei ole mikään hyödyke jonka ominaisuuksista voi tinkiä - se pitää olla just itselle mieluinen että voi alkaa millekään. Eri asia on sitten se yhteiselämä, siinä sitten pitää osata joustaa että homma toimii.

Se joka luonnostaan tykkää aivan tavallisesta plösöstä on tietysti onnellisessa asemassa, koska niitähän riittää. Jos itse on "lihaksikas, nuori, komea, rikas" ja haluaa samanlaisen, niin aika hyvä tuuri pitää olla että löytää.

Ei se loppujen lopuksi varmasti mistään kriteeristä kiinni ole. Rakkaushan on kuulemma sokea ;)

Tuskin kukaan loppupeleissä mitenkään järkyn nirso ole, ihmiset ei vaan aina tykkää tietynlaisista ihmisistä

Pitää ottaa edes toistaiseksi. Muuten menee meinaamiseksi.

Täällä olis yks mukava, komea, huumorintajuinen hyvin toimeentuleva mies. Ottajia olis melkeimpä jonoksi asti. Mutta mitä minä puolisolla tekisin? Sinkkuna viihdyn oikein hyvin eikä halipula vaivaa. Kavereita ja ystäviä kyllä on. Näin säästyn monilta sydänsuruilta parisuhdetta etsiessä ja sen vastamäissä. Kun lopuksi kuitenkin miehet on sikoja!

Että miehet sikoja... enpä menisi sentään yleistämään, vaikka houkutus onkin epäilemättä suuri. :)

janne,puhu vaan ittestäs,jos olet sika siitä vaan,siatkinhan ovat symppiksiä,mutta minusta ne miehet joihin olen vakavammin tutustunut ovat ihan hyviä ihmisiä,ja yli 50 vuoden kokemuksella niitä on jokunen ja onpa pari vuosikymmeniä kestävää suhdettakin ollut.

Hintit ovat toivottoman pinnallisia, ulkonäön mukana kohoaa tai kaatuu kaikki. "Korkeat kriteerit" tarkoittavat siis vain ulkonäköä, muun suhteen voidaan joustaa kunhan mies vain on tarpeeksi komea. Voi tosin olla niinkin että mies täyttää muuten kaikki "sen oikean" kriteerit mutta ulkönäkö on ihan "väärä". Sanomattakin on selvä ettei tällaisen kanssa suostuta silloin olemaan missään tekemisissä.

osa saattaa olla pinnallisia, ei välttämättä kaikki. mikä siin on et kaikki tuijottaa vaan siihen ulkonäköön? sitä näyttää olevan myös heteroiden puolel.

Alkuperäinen kysymys oli että missä/mistä..

Sitä minäkin ihmettelen, kun olen melkein kokonaan lopettanut baaritisk(e)illä roikkumisen. Kuitenkin ihminen on "pakko nähdä", koska ainakin minä pidän/en pidä ihmisestä.. joskus ihan tunnistamattomien/pienten juttujen johdosta (?).

Minullekin kelpaisi "+ 45v alle180 ja yli 90 homojunttitappi" ;) jos hän vaan on mukava.

Itse ainakin huomasin nopeasti parinkympin korvilla, kun homopiireissä aloin vakinaisemmin liikkua, että ulkonäön varassa toimitaan. Itsensä tyrkyttäjiä riitti jonoksi asti ja muutaman varovaisen ja viattoman kokeilun jälkeen sitä tietenkin repsahti juuri siihen ainoaan, joka ei pitänyt sua minään :D

Itkut itkettyäni kriteerit nousivat megalomaanisiksi, ylimielinen asenne ja jokaisesta iskuyrityksestä ärsyyntyminen vaivasivat kauan. Kerran parissa, kolmessa kuukaudessa kun jonkun viereensä kelpuutti: vieressä kuorsasi samanlainen kyynikko kuin itse tai omasta kelpaamisestaan epävarma (ja siksi aloitekyvytön) 'tuuristaan ymmyrkäinen' pojankloppi. Eipäs siinä sitte tullu suhteiltua nuoruuden kulta-aikoina :)))

Niinpä niin, kyllä se on kylmä totuus pojat että jos heterot tekevät homona elämisestä haasteen niin kyllä meikäläiset viimestelevät asian niin että varmaan kukaan ei pääse helpolla.

Itse en ole sekaantunut yhden illan juttuihin enkä näin ollen seksiin ollenkaan. Mielestäni ensin on tutustuttava, ihastuttava ja sitten vasta harkita jotakin intiimimpää. Itsetyydytys on keksitty himoja varten, koska siinä ei tule loukanneeksi itseään eikä toista osapuolta. Rikkinäisiä ihmisiä ovat nuo gaybaarit pullollaan ja siksipä välttelen niitä.

No, kukaan tuskin kiinnostuu tällaisesta itsekeskeisestä lihavasta vammaisesta 27-vuotiaasta, paitsi ne vanhat sedät (n. 50-v.), jotka syyttelevät sitten minua suvaitsemattomaksi, kun en heitä tahdo...

Kaipa noita sinkkuja löytyy ihan mistä vaan.. Uusia tuttavuuksia kyllä tapaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa, työpaikalla, kirjakaupoissa, törmää vahingossa kun kävelee varattuun sovituskoppiin.. Hih.. :) Ihan missä vaan. Ongelma vaan on monesti se miten jatkaa, kun on hyvän keskustelun alun saanut.

Itselleni henk. koht. kyllä se tärkein kriteeri on aina luonne ja puhekyky. Ei äijästä ole mihinkään jos tämän kanssa ei voi keskustella ja puhella mistä vaan. Himppu ujouttua ja tietynlaista itsevarmuutta ja hymyilevät kasvot, niin niillä pääsee jo pitkälle. Ulkonäköä ei kyllä sovi myöskään sivuuttaa, koska vaikka kuinka "ei-pinnalliset" -ihmiset hehkuttavat, että vain sisäisellä kauneudella on merkitystä, niin kyllä ulkonäkö merkkaa. Sen suhteen vaan ei tarvitse olla niin nirso. ;)

Oli ihan pakko rikkoa tämä myytti ja todeta, että:

Oma kumppani löytyi DTM:stä baaritiskiltä notkumasta - repikää siitä sitten :-)

Painottaisin tässä samaa asiaa kuin tuo Arocle, kommunikointi on hyvin tärkeää heti ensiminuutista asti ja tokihan sitä pitää olla myös ulkonäöllisiä vaatimuksia/toiveita - kunhan ne eivät ole hallitsevia :-) Suurin ongelma lienee ihan siellä omien korvien välissä ...