Angstiset heteromiehet

Tapasin viikonloppuna pitkästä aikaa erästä ystävätärtäni vuosien takaa. Hän asuu ulkomailla, joten etäisyys on pitänyt meitä erillään vuosia. Hänellä on nyt uusi poikaystävä; yhdessä ovat olleet noin vuoden. Vietin siis viikonlopun heidän luonaan ja täytyy sanoa, että oli helvetin stressaavaa!

Tämä tyttö on entinen ihana itsensä, mutta kundissa oli jotakin tosi outoa. Hän vaikutti aluksi ihan mukiinmenevältä, mutta mitä pidemmälle viikonloppu eteni, sitä sulkeutuneemman oloiseksi ja etäisemmäksi minua kohtaan hän muuttui. Lisäksi hän alkoi puhua yhä enemmän tyttöystävänsä kanssa yhteistä kieltä, jota minä en ymmärrä. Puhuessaan hän lähinnä katsoi pimatsuaan ja vältteli katsomasta minuun. Ja voi sitä omien silmieni alla hellittelyä, hän käyttäytyi tyttöystäväänsä kohtaan kuin olisivat kahden. Tunsin itseni todella kolmanneksi pyöräksi, siitä tuo kundi tuntui todella pitävän huolen.

En keksinyt asialle muuta selitystä kuin hänen turhan mustasukkaisuutensa tyttöystävästään tai kammon miehimyksiä kohtaan. Tapasimme myös pariskunnan ystäviä, heitä seurassaan en huomannut tämän jätkän käyttäytyvän em. tavalla.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta omalla kohdallani, kun heteromies tuntuu pitävän jonkinlaista turvallisuusväliä syyttä suotta. En _todellakaan_ osoita heteromiestä kohtaan kiinnostusta enemmän kuin ihmisten välisessä normaalissa ystävyyteen kuuluvassa kanssakäymisessä on tapana. Silti kun he etukäteen ovat saaneet tietää tulevansa olemaan tekemisissä homon kanssa, jossain vaiheessa tuntuu tulevan jokin selittämätön puolustusreaktio.

Lieneekö tämä vain tietämättömyyden syytä; eivätkö nämä sankarit sitten vain uskalla olla omia itsiään, koska pelkäävät himohomon mahdollista lääppimistä... ?

Heh, kunpa tuo olisi totta vain ystävien kohdalla. Mun systerin mies on aivan samanlainen. Jos mä landaan istumaan samalle sohvalle, kundi keksii tikusta asiaa ja vaihtaa tuolille... Niinpä ei tule paljon niillä kylässä käytyä. Systeriä tapaan privaatisti muualla.

Kuulostaapa tutulta. Eräs naispuolinen ystäväni alkoi seurustella ja hän kertoi melkein ensimmäisenä asiana tälle miehelle minusta, että minä olen homo. Siis kauan ennen kuin edes tapasin hänet. Tämä mies oli kuulemma vielä äärimmäisen homofobinen.

Lopulta jouduimme tapaamaan toisemme ja molemmat ilmeisesti jännittivät tilannetta. Hän oli kuulemma jopa kysynyt ystävältäni, että mitä jos käyn hänen perseeseensä kiinni. Kuulin sen vasta jälkeenpäin. Tilanne sujui ihan hyvin. Mies oli sanonut ystävälleni jälkikäteen, että olin kuulemma kaikesta huolimatta ihan mukava mutta tietyistä eleistä näki heti, että olen homo. En oikein jaksa uskoa tuota todeksi, sillä moni muu on sanonut minusta, ettei minusta voi päätellä mikä minä olen.

Ei sillä että tuolla jotain väliä olisi, olen ulkona kaapista, mutta jotenkin kuvaavaa koko tilanteelle.

Onko homomiehen vaikea tulla toimeen heteromiehen kanssa, kun hän on avoimesti oma itsensä? On kyllä eikä se yleensä ole homon syytä. Minulla on käynyt usein niin, että naiset-valitettavasti- ovat leimanneet sekä minut, että minun kanssani viihtyvät heteromiehet . Naiset ovat a) joko niin ilkeitä tai b) mustasukkaisia. Heidän on pakko viestittää kaikille niille miehille tavalla tai toisille, että minun kanssani on epäilyttävää tai kyseenalaista viettää aikaa ja ennenkaikkea pitää hauskaa, koska olen homo. Se on aina näin. Minusta se on kaksinaamaista ja inhottavaa. Ihan kuin minulla olisi koko ajan taka-ajatuksia enkä olisi vilpitön omissa ystävyyssuhteissani.

Monien heteromiesten on esim. vaikeata riisua itseään minun läsnäollessani, vaan he viivyttelevät jne. että poistun. Kuvitelkaa! Vaikka olisi miten ruma tyyppi tahansa,
hän ajattelee ilmeisesti aina niin, että minua kiinnostaa hänen alastomuutensa...haloo!

Nyt kyllä 'mies' puijaat... Olen ollut koko ikäni (tai siis viimeiset 19 vuotta) avoimesti homo, heteromiesten keskuudessa, eikä ole ollut todellakaan minkäänlaisia vaikeuksia tulla heidän kanssaan toimeen, ei edes armeija-aikanani. Saunottu ollaan yhdessä, ihan asiallisesti kaikki ovat seurassani käyttäytyneet. Nykyisessä työpaikassani lähes kaikki kollegani ovat miehiä (noin 15 hengen tiimi), kollegat halaavat minua ilman estoja. He myös tuntevat partnerini, ja tulevat hänen kanssaan erinomaisesti juttuun.

Minäkään en oikein jaksa uskoa "miehen" kertomukseen.

Tapani mukaan kerron esimerkin.

Työskentelin kerran eräässä isohkossa työryhmässä, jota veti nainen. Ryhmässä muut olivat naisia. Meitä miehiä oli kaksi. Tuo toinen mies oli hetero ja varsin etäinen koko porukalle.

Pomollani ja minulla yhteistyö sujui hyvin. Varsin pian minulle tultiin firmassa kuiskimaan pomoni aviomiehen huomattavasta mustasukkaisuudesta. Tuo aviomies työskenteli samassa firmassa hierarkiassa vaimonsa yläpuolella.

Muutama epäilty kilpailija oli saanut perusteellisen fyysisen käsittelyn. Minä puolestani en pidä turpiin saamisesta lainkaan. Kun huomasin tilanteen kehittyvän kannaltani väärään suuntaan, tulin esinaiseni puolisolle kaapista ulos.

Tapahtui todella hätkähdyttävä muutos. Kyräily loppui siihen paikkaan ja meistä tuli mitä parhaimmat kaverit. He halusivat ehdottomasti mieheni kuvioihin mukaan ja niinpä kyläilimme ja saunoimme vähän väliä monen vuoden ajan tuon pariskunnan luona ja meillä.

Olin jopa asiantuntijan roolissa tuolle päällikköaviomiehelle. Eräässä porukassa joku sai päähänsä, että joukossa on muka homomies, jolla on aids. Porukka kieltäytyi työskentelemästä hänen kanssaan. Selostin päällikölle perusteellisesti aidsiin ja hiviin liittyvät faktat. Hän sitten piti joukolleen luennon ja tilanne rauhoittui.

Besserwisser-Juhani

Miksi mies nimimierkin kaikki kirjoitukset lytätään täällä? Osassa niistä on aivan tarkkasilmäisiä huomioita.

Olen itse joskus törmännyt naisiin, jotka suhtautuivat minuun tai johonkin toiseen, heidän tietämäänsä homoseksuaaliin juuri kuten mies kertoi. Nämä olivat lähinnä kouluttamattomia naisia suoritustason tehtävissä, tai hyvin nuoria tyttöjä. Tosin näistä on aikaa yli kymmenen vuotta.

On silti rumaa alkaa väittää, että jotain ei ole, vain siksi, että ei itse ole moista kokenut. Sitä kutsutaan myös tyhmyydeksi.

e-vils... eihän sitä lytätä... en vain jotenkin halua sanoa että, juu, mies, näin se on, kategorisesti... kun mulla kerran on ihan päinvastaisia kokemuksia. Tämä on keskustelua, onko se nyt niin vaikeaa tajuta? Silloin asioista ollaan eri mieltä. Eihän siitä mitään tulisi jos esim. sinä, tai nimim. mies olisitte samaa mieltä kanssani koko ajan. Ei olis silloin tarvetta keskustelupalstoille. Enkä olis varmaan tikullakaan koskenut tähän palstaan.

Sitäpaitsi, rehellisyyden nimessä on sanottava, että jostainhan nimim. miehen mielipiteiden on tultava. En tippaakaan epäile etteikö hänellä olisi ollut huonoja kokemuksia joista hän nyt kertoo. Kaikkien kokemukset eivät vain ole samanlaisia.

mickebear: katso sinäkin tuota Juhanin aloitusta! Se kommenttini kirvoitti.

Jaap. Katsoisin että noilla kahdella nicillä on meneillään joku vendetta toisiaan kohtaan. Ne angstiset heteroäijät sentään osaavat tapella rehdisti eivätkä käy tuollaista naisehtavaa aneemiseksi keskusteluksi naamioitua "henkien taistoa". Mutta jos on valittava "puoli" niin olkoon se tuo mies. JuhaniV:n voisi lähettää maanpakoon lepakkolaaksoon.

kä-kä ja e-vils... hehe, niinpä...

ei kun oikeesti... ei kai tarvitse (ainakaan mun) mitään puolia tässä henkien taistossa valita. Mun ehdotus olis, että sekä JuhaniV että nimim. mies tapaisivat henkilökohtaisesti ja keskustelisivat juttunsa läpi. Mutta helppohan mun on ehdotella. Varsinkin täältä monitorin toiselta puolelta, 1688 km:n päästä Helsingistä, jossa oletan molempien asuvan.

En minäkään kaikkien mielipiteistä pidä eivätkä kaikki minun. Silti on turha vääntää keskustelua henkilökohtaisuuksiin.

Mies tosin kirjoittaa joskus niin logiikan vastaisia tekstejä (m. sekalaista, Nahkahousumies aina Homo), että toinen lause mitätöi edellisen kirjoitetun – viimeistään kuitenkin seuraava kirjoitus.

On tietysti aivan oma taiteen laji sijoittaa jopa samaan lauseeseen kaksi toisensa kumoavaa väittämää. Sillä pärjää hyvin mm. politiikassa ja liikkeenjohdossa. Yleisimmin sitä käytetään, kun halutaan välttää vastuu omista sanomisistaan.

En ole väittänyt, että nahkahousumies olisi AINA homo, vaan, että useimmiten mitä todennäköisimmin on sitä. Sitäpaitsi onko paha asia, että olisi niin? Minusta ei.

On hauskaa huomata, miten monilla duunareilla on tyylinä s/m homojen maneerit . esim. kaljuus levisi kulovalkeana heteromiesten keskuuteen, vaikka se nimenomaan liittyi homojen muotiin ja tuli tänne Tukholmasta. Kalju pää liittyy ainakin minun mielestäni s/m seksiin, koska se on ollut osa sitä esim. masokistin pää ajellaan kaljuksi. Nyt siitä on tullut osa miehekkyyden merkkikieltä, vai?

Kysyn vain, että miksi homomiehen homoudesta pitää etukäteen kertoa heteromiehelle ennenkuin tämä on edes tavannut tätä. Miksei tämä saa itse sitä asiaa tuoda esille, kun tai jos haluaa? Onko heteromiehen olleellista saada se tietoonsa etukäteen ja jos on niin miksi?

Tämähän on Suomalainen juttu foorumi ja jutuissa heijastuu tietysti miten asiat on Suomessa!
Täytyy sanoa että Suomi on hyvin gay fobistinen yhtieskunta samalla myös hyvin homogeeninen yhteiskunta, jossa helposti kaikki hiemankin kaavasta poikkeava käytös tai pukeutuminen tulkitaan heti joksikin muuksi kun "tavalliseksi".
Esim Saksassa nahkahousujen käyttö on aivan arkipäiväistä johtuen osaksi Baijerilaisesta kulttuurista, nahka on arkivaate materiaali.
Minusta taas tämä nahkahousujen paljous täällä pikemminkin vaikuttaa hyvin 80-lukumaiselta (mikä on jäännyt tänne pysyväksi muodiksi, yäk).
Italiassa nahkahousuja käytetään myös usein...

Suomessa (missä suurin osa ihmisistä haluaa olla huomaattaomia) hiemankin tuulipuvusta tai fakku+nahka/farkkutakki linjasta poikeva on muuten vaan hyvin epäilyttävää kaikin puolin.
Uskon että tavallinen arki heteromies kokee välillä raaminsa ahdistavan kapeiksi ja haluaa siten hieman "irrotella" ulkomuotonsa avulla.
Saksassa alkaa nyt jokaisella 10 - 70 -vuotiaalla hemmolla olemaan korvarengas korvassa. Alkaa tämän asian tiimoilta omaperäisyys jo hieman kokea inflaatiota...


Itse olen kertonut kavereilleni (kenestä välitän) homoudestani ja osa miehistä kokee ujoutta ja osa ei saunassa, sen heille sallin. Halimme kyllä reilusti kun sille päälle sattuu.
Jos joku alkaisi vaihtaa huonetta tai ei pystyisi istumaan vieressäni siksi että olen homo, nostaisin asian kyseisen ihmisen kanssa suoraan puheenaiheksi....What gives?

'Mies': "Kysyn vain, että miksi homomiehen homoudesta pitää etukäteen kertoa heteromiehelle ennenkuin tämä on edes tavannut tätä. "

Jos tarkoitat tuota aiempaa kertomustasi niistä työpaikan naisista, jotka juorusivat... niin... ihmiset kun rakastaa juoruilla. Onhan se ärsyttävää, mutta minkäs teet? Eivät kaikki voi koskaan olla moraalisesti niin suoraselkäisiä, ettei pieni juoru lipsahtaisi huulilta. Siihen pitää vain tottua, ellei halua sitten suoraan keskustella näiden juoruämmien kanssa - ja ottaa vastaan sen mitä vastaan on tulossa.

On mielenkiintoista, miten juuri rock-piireissä on tätä androgyynistä miestyyppiä, jossa mies on hyvin meikattu ja "tyttömäinen". Silti se vetoaa naisiin ja etenkin teini-ikäisiin tyttöihin. Sukupuolten tuntomerkit sekoittuvat ja sulautuvat aika tavalla juuri heavy-rockissa. Harvoin näkee samaa homopiireissä. Minä en ole juuri nähnyt "rock-tyyppisiä" homoja kuin sen punk-tyylissä lävistyksineen, joka alkoi joskus 80-luvulla.

Yksi suurimpia vaikuttajia rockissa oli "homomainen" David Bowie, jonka vaikutus oli maailmanlaajuinen. Kopioiko hän homomiehiä? Sitten on tämä Queenin laulaja, joka uransa lopulla oli tyypillisen amerikkalaisen nahka-homon näköinen.

Nahka vaatemateriaalina on aina ollut kapinallisuuden ja vaihto-ehtoisen elämäntyylin tunnus.

tota...mies...ne varmaan näytti siksikin oikeilta homoilta, koska ne molemmat ihan oikeastikin oli homoja...

Miten lie mahdollista, että tapahtui kenelle mitä tahansa kuviteltavissa olevaa, se sama on jo tapahtunut JuhaniV:lle aikoja sitten, ja hänellä on neuvo ja lääke uudelleen ilmenneeseen ongelmaan?

Nimimerkille taas JuhaniV.

Kas kun on elänyt pitkään, on kertynyt kokemusta ja viisautta. Eli on mistä ammentaa. :-)))