Tunsiko kukaan?

http://www.tampere.fi/vapriikki/nayttely/tunsiko/index2-fi.shtml

"Tanskalaisen valokuvaajan Tina Enghoffin näyttelyn lähtökohtana ovat sanomalehti-ilmoitukset, joita Tanskassa julkaistaan silloin, kun viranomaiset etsivät omaisia tai muita läheisiä henkilöille, jotka ovat kuolleet kotonaan yksinäisinä ja usein ympäristöstään eristäytyneinä."

Moni neljänkympin rajapyykin ohittanut homo on täysin yksin, jos ei ole enää työelämässä mukana. Vanhemmat ovat kuolleet ja suhteet muihin mahdollisesti vielä elossaoleviin sukulaisiin ovat jo kauan sitten hiipuneet eikä elämänkumppania tai ystäviäkään välttämättä ole.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että Tina Enghoff ei löytänyt valokuvaamistaan asunnoista edes valokuvia ihmisistä. Taulutkin olivat maisematauluja.

Se on valitettavaa kun ihminen luisuu täydelliseen yksinäisyyteen. Syyt saatavat olla monet ja eikä se oli yksin homot.
Arkuus tai ujous on varmaan suurin syy ja torjutuksi tulemisen pelko, osaksi voi olla myös verbaalisten/sosiaalisten taitojen puute.
Uskon että tarpeeksi kauan kun on yksin ei enää haluakaan kenenkään seuraa. Mielummin oma seura kuin huono sellainen.
Sääli kumminkin jos kärsii tilanteestaan eikä löydä rohkeutta rikkoa noidankehää.

Puistattaa ajatella, jos itsellekin käy noin. Minun tapauksessani ei mitenkään mahdotona.

Täysin yksinjääneistä erottui näyttelyn perusteella kaksi pääryhmää. Keski-ikäisinä kuolleiden neliviisikymppisten kohdalla oli kyse alkoholismista, joka toimii tunnetusti erittäin tehokkaana karkotteena. Toinen ryhmä olivat keskimääräistä pitempään eläneet ja olettavasti usein lapsettomat ihmiset, jotka ovat todennäköisesti jääneet täysin yksin vasta siinä vaiheessa, kun heidän ihmissuhdeverkostonsa on dementointunut tai kuollut.

Homoja on varmasti paljon noissa molemmissa ryhmissä, vaikka jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista iso osa on naisia.

Yllättävän monta viestiä jo tullut tähän keskusteluun, niin ettei kukaan ole tuntenut velvollisuudekseen heittäytyä poliittisesti korrektiksi tyyliin: "Hirveää yleistämistä! Kyllä heterotkin voi kuolla yksinäisinä."

Näin vaikeista asioista ei helposti keskustelua sallita. Tietenkin heterotkin voivat kuolla yksinäisinä, ja homot voivat kuolla rakastavien ja välittävien lähimmäisten ympäröiminä. Mutta lienee selvää, että homot ovat yliedustettuina tuossa täysin yksin jääneiden ryhmässä.

Onko minulla tarjota tähän sitten jokin tutkimusviite? - Ei ole. Tämä on puhdasta mutu-tuntumaa.

Perustan mutu-tuntumani näihin faktoihin:

- Homoilla on harvemmin lapsia kuin heteroilla. Vanhuksille omat lapset ja lapsenlapset ovat hyvin tärkeitä. Kuka muu soittaa yhtä usein? Kuka muu käy katsomassa yhtä usein?

- Parisuhdetta ei välttämättä ole. Sen nyt näkee tutkimuksistakin, että homojen on (itsestään riippumattomista) syistä heteroja vaikeampaa luoda pysyvää ja vuosikausia kestävää suhdetta. Syy ei ole homon itsensä.

- Alkoholismi + muut päihteet sekä monet mielenterveysongelmat ovat yleisempiä homoilla kuin heteroilla, koska monia potkitaan päähän läpi elämän ja moni on sisäistänyt yhteiskunnan syrjivän asenteen. Egodestruktiivinen syrjintä syö homoa.

Nyt menee varmaan monella herneitä nenään kun tällaista uskaltaa kirjoittaa... hui...

Varmaan ihan asiaa. Siksi(kin) tuntuu ihan hyvältä kun tiedän, että

- itselläni on lapsia (peräti kolme, siis toistaiseksi...)
- kykenen vuosikausia kestävään parisuhteeseen, JOPA miehen kanssa :)
- minua ei ole potkittu päähän, eikä syrjitty
- alkoholi tai huumeet ei ole ongelma

Muutenkin taidan olla kummajainen; onnellinen ja tyytyväinen homo ;-)
Toivottavasti hamaan onnelliseen loppuun asti.

Mutta todella ikäviä esimerkkejä yksinäisyydestä löytyy ihan lähipiiristäkin. Baari-elämää....ripustautumista ihan keheen tahansa...jne..

The simple fact is, that one spouse WILL die alone. (Unless you both die simultaneously in a car accident.) Your spouse may die 15 years before you. Or you may be on a hospital bed for your last year. Yes, you may get visitors, but they aren't having the same thoughts as you are. You're contemplating your mortality, while they're wondering what pizza toppings the hospital cafeteria offers. Ultimately, we all die alone. Married or not.