Julkkis kaverina/ystävänä
Hei! Onko sinulla julkkista kaverina/ystävänä? Miltä sinusta itsestä silloin tuntuu, kun ihmiset katsoo häntä? Omalta osaltani koen joskus olevani vaivaantunut. Olisi kiva kuulla ajatuksia (ei mitään baarijuttuja!) vaan kun ko. henkilö käy kylässä tms. Monta nimmarikorttia olen nähnyt hänen kirjoittavan asuntoni liepeillä. Ei mitään kadehtittavaa osaa, hyvä, ettei tässä itse ole julkkis.
Tjaa? Tässäkin lienee kyse vain siitä että halutaan tehdä tiettäväksi että on oikein julkku omana kaverina.
En mä usko, että tässä halutaan korostaa, että on julkkis kaverina. Muutenhan varmaan kirjoittaja esiintyisi omalla nimellään.
Mä en ole koskaan ajatellut tollasta. Tuskinpa tällainen julkkiskaveri mitään erityisasemaa saisi minulla vain siksi, että muut tuntisivat hänet.
Juu, kyllä tämä aihekin tänne mahtuu muiden sekaan... minusta tämä olisi kiinnostava aihe keskustella!
Itselläni ei ole julkkiskavereita, mutta yksi sukulaiseni on erään asteen julkkis. (lähinnä 7-päivää ja iltalehdet)
Onhan se ollut hieman omituista, kun ihmiset tuijottavat kadulla ja kuiskii ohi mentyään. Helposti ajatellaan, ettei julkkikset ole normaaleja ihmisiä. Kyllä hekin kuulevat ja näkevät mitä ympärillä tapahtuu.
Tai jotain
No joo, eipä nyt liittynyt aiempaan keskusteluun, mutta sainpahan kerrottua kaikille, että mulla on julkkissukulainen(,joka muuten oli telkkarissa viime maanantaina, et silleen...)
=) =)
Itse asiassa moniakin, enkä mitenkään jaksa niitä korostaa. En kadehdi heistä ketään julkisuuden vuoksi, koska olen melkein neuroottisesti julkisuuskammoinen ja mieluiten olisin näkymätön. Eivät hekään iltapäivälehtien lööpeissä aikaansa kuluta, mutta tietyissä piireissä ovat ihan arvostettuja. Yleensä myös suhtautuminen näihin ihmisiin on enemmänkin sellaista ylös päin katsomista jos on. Ehkä se johtuu siitä, että suurin osa heistä on oikeasti "ansainnut" julkisuutensa.
Ihmettelin joskus aikasemmin kesällä tässä foormumissa tätä uutta ilmiötä nimeltä `julkkis´ ja mistä se palvonta on yht´äkkiä syntynyt.
Nyt meinaan näitä aivan turhia julkkiksia mitä Suomlaiset juorulehdet ovat pullollaan, jonkun ex tyttö/poika ystäviä jotka ovat harvasen viikko puoli alasti antamassa haastatteluja kuinka he hakevat kuumeisesti uutta rakkautta ja toivovat että heidät muistetaan työstään eikä jostain muusta!!??!!!
Samaan henken vetoon toivotaan juontaja/laulaja,näytteliän töitä jostain karjamarkkinoilta edes...
Anna mun kaikki kestää.
Ymmärrän kyllä julkisuuden ja sen valokeilassa olvat ihmiset mutta yleensä nämä ovat sentään jossain alla niin hyviä että ihmiset ovat kiinostuneita heidän työstään jne...
Aivan kun et olisi mitään ellet ole jonkun sonta lehden kannessa puolilalasti selittämässä tyhjänpäiväisyyksiä.
Olen tullut siihen tulokseen että toiset samanlaiset ihailevat toisia samanlaisia ymmärtämättä miksi.
Ihan pienenä huomautuksena täällä Saksassa pyörivä Big Brother ja tämän hetkinen `kausi´, on ollut puhetta että tämä jatkuisi ikuisesti.....mikä ihmisiä vaivaa oikein?
Se vasta kamalaa onkin, kun kaikki haluaa aina juontajiksi ja laulajiksi ja miten ne saakin heti levytyssopimuksia ja juontokeikkoja nasaali- ja vinkuvilla äänillään. No, se on heidän murheensa, heitä en arvosta tipan tippaa. Pinnallisuus on aivan surkia ilmiö Suomessakin, valitettavasti. Kaikki vain tahtoo julkkiksiksi keinoja kainostelematta. Onnettomia tapauksia nämä jotka sita hamuaa ja jotka sillä tasolla elävät ja luulevat olevansa jotain.
Seurustelin/asuin kimpassa "teeveestätutun pikkulujkun" kanssa Hesassa muutaman vuoden. Talkkari kävi korjaamassa paritkerrat veskinpönttöä ja sana levisi kulovalkeana kaupunginosassa,
"noi miehet asuu yhdessä". Ei paljon haitannut.
Naapurin juoppoämmä kailotti asiasta viereisessä räkälässä ja kesäisin terassilla päät kääntyili ja herjaakin sateli. Myönnän - hetkittäin rassassi. Pikkunasssikat ja äidit haki nimmareita, minä lampsin eteenpäin,huokailin ja venasin kulman takana. En jäänyt kaipaamaan lieveilmiötä kun tiemme viimein erosivat. Loput voitte lukea muistelmistani(wsoy 2045, hahhah).
Mulla on kans pari julkkiskaveria. Onhan se inhottavaa kun kaikki tuijottavat ja kuuntelevat mitä pöydässä puhutaan..