Miten kerron...???

  • 1 / 17
  • Pelokas mies
  • 23.8.2004 0:15
Ei, nyt ei puhuta kaapista tulemisesta vaan paljon vakavammasta - HIV.

Tästä on puhuttu jo aikaisemminkin tuolla "terveys ja kunto"-otsikon alla, mutta ajattelin aloittaa ihan uuden viestiketjun täällä koska tämä on kuitenkin eri juttu.

Jouduin siis siihen tilanteeseen että pelosta sekopäisenä odotan HIV-testin tuloksia. Mutta en ole niin tyhmä että olisin itse itseni tähän tilanteeseen järjestänyt, en voinut vaikuttaa siihen mitenkään. En halua enempää kertoa, sanon vaan et en ollut Suomessa kun minut raiskattiin. Minutkin, ja minä aina kuvittelin että sellaistahan ei satu mulle eikä mun rakkaille...... Aina niitä juttuja välillä kuulee mut jotenkin..... Eihän miestä voi raiskata! Nyt voin vaan sanoa että kyllä voi....

No, palasin kotiin. Oli hankalaa. Käänsin selkäni rakkaalleni, parhaalle ystävälleni. Ennen hän aina nukahti syliini, nyt en päästänyt häntä puolta metriä lähemmäksi. Edes silloin kun hän oli mua lentokentällä vastassa, en edes halannut häntä kunnolla vaikka olinkin kaivannut häntä niin! Silti hän vaan jaksoi yrittää ja olla mun kanssani.

Tiedänhän minä että HIV ei tartu kun jutellaan, ollaan sylikkäin tms... Tiedän hyvinkin miten se tarttuu ja miten ei, mitkä on riskit jne. Olen valvonut öitä ja tutkinut ja vertaillut tietoja joita olen saanut netistä, kirjoista..... Olen omasta mielestäni keskittynyt nyt lähiaikoina tähän aiheeseen enemmän kuin esim työhöni jota arvostan ja haluan, jaksan tehdä. En ole työnarkomaani tms, vaikka sanonkin näin, perhe ja ystävät on tärkeimmät asiat elämässäni.

Nyt tunnen et tiedän jo tarpeeksi - ihme miten paljon lyhyessä ajassa voikaan oppia!! Tietysti on vielä paljon mistä en tiedä mutta kyllä mulla on ainakin omasta mielestä aika realistinen kuva ja käsitys siitä minkälaista mun elämä on jos ja kun mut todetaan HIV-positiiviseksi. Esim, en voisi jatkaa nykyisessä ammatissani.

Mut ei se ole se ongelma vaan kultani, isäni, veljeni, sisareni, ystäväni. Kaikki läheiseni, kaikki rakkaani. Miten kerron heille? Miten uskallan taas näyttää Miehelleni että rakastan häntä yhä? Ne harvat yöt kun hänen vieressään nukun (tai noh, makaan), en voi muuta kuin katsella häntä. Miten kaunis tuo poika voi ollakaan!! Usein itken kun on niin ikävä. Ikävä nuorta kaunista miestä joka nukkuu vieressäni! No kun en uskalla koskea. Tiedän että jos otan hänet syliini kuin ennenvanhaan, mikään ei tartu. Voi jos uskaltaisin edes silittää ihania vaaleita hiuksia...

Meidän parisuhde on kriisissä. Mun koko elämäni on kriisissä! Vaikka ei mulla mitään tartuntaa olisikaan. Joskus tuntuu että mulla on ihan selvästi jotain oireita mutta toivon että kuvittelen, liioittelen vaan......

Miten kerron? Mitä sanon? En tiedä miten pitäisi tehdä mutta heti kun sain tietää koska testitulos olisi valmis, päätin itsekseni ihan tarkkaan koska sen tulisin kuulemaan - ja että tulisin yksin vaikka se ei ehkä olisi viisasta! Ja siinä aion pysyä, tunnen itseni sen verran hyvin että jos en silloin mene, en saa mentyä sinne enää sen jälkeen... Kuinka kauan niitä tuloksia säilytetään? Pakko minun on mennä sinä päivänä kun olen päättänyt mutta muuten vaan kysyn?

Noh, tästä voisin jatkaa loputtomiin. Mutta kertokaa, auttakaa! Mitä teen? Ja on kai nuorelle terveelle rakkaalleni reiluinta erota, jos olen HIV+? Vai mitä? Mutta kyllä hänet mielellään pitäisin koska hän on niin rakas ja meillä menee hyvin. Joskus riidellään mutta sitten riidan jälkeen menee taas paremmin. Eikös aito rakkaus ole sellaista :-)

Kiitos jo etukäteen, tämä oli mullekkin vähän pään selvittelyä...
Pelokas mies, pyysit sanomassasi apua. Olen lukenut kirjoituksesi kahteen kertaan. Paljon siinä oli asiaa. On hyvä että tuon kaiken kirjoitit.

Sanot olevasi kriisissä itsesi ja läheistesi kanssa. Odotat myös testituloksia. Olet myös hankkinut paljon tietoa asiasta. Minusta tuntuu, että kaikkeen tapahtuneeseen liittyy juuri nyt paljon häpeää.

Kaksi asiaa tulee mieleeni.

Juuri nyt älä tee mitään päätöksiä suhteestasi kumppaniisi taikka muihinkaan läheisiisi. Mieluiten suhtaudu heihin, aivan kuten aikaisemminkin. Olet tarvinnut heitä ennen, tarvitset myös tästä eteenpäin. Älä sinä heitä hylkää.

Sinun ei pidä olla yksin tämän asiasi kanssa. Tarvitset nyt tunnepuolen purkamista ja henkistä tukea. Asiantuntijoita löytyy ja heillä on velvollisuus pitää kaikki kertomasi omana tietonaan. Tulee alkuun mieleeni Aids-tukikeskus, Setan sosiaalityöntekijä, terveyskeskuksen lääkäri. Työpaikkalääkärillä on myös velvollisuus pitää tiedot itsellään.

Sen olet jo varmaan lukenutkin, että hiv ei tartu joka kerta.
Ei sulla mitään ole. Tunnet syyllisyyttä siitä, mitä tapahtui. Rauhoitu.
  • 5 / 17
  • Irokeesi
  • 23.8.2004 10:41
Aina kun olen kuvitellut olevani kyynisyyden huippu.

” Ei sulla mitään ole. Tunnet syyllisyyttä siitä, mitä tapahtui. Rauhoitu.”

Ihmisen huoli ja ahdistus on aina aitoa, vaikka syyt siihen voisivatkin olla vailla perustetta. Keskustelu auttaa aina. Ammatti-ihmiselle on usein helpompi avautua kuin läheiselle.
Ihmettelen silti, jos omalle kullalleen ei voi kertoa – ei taida niin aitoa se rakkaus olla.

”Eikös aito rakkaus ole sellaista”.

Aito rakkaus varmasti kestää paremmin kertomisen kuin asian sisällään pitämisen.
Toinen asia: Jos et halua olla sen miehen kanssa enää, niin muuta pois, miksi pitkität sitä, mitä kuitenkin kertomasi perusteella tullee tapahtumaan. Et rakasta häntä enää?
Ehkä ei kannattaisi olla niinkään huolissaan mahdollisesta HIV-tartunnasta, vaan siitä, että yleensäkään pystyy pettämään kumppaniaan, jota muka-rakastaa,
  • 8 / 17
  • Public eye
  • 23.8.2004 10:49
Hyvät ihmiset, olkaa vaikka millaisia kyynikoita, mutta lukekaa nyt ihmeessa ajatuksen kanssa ensin se viesti, johon heittelette löysiä kommenttejanne.
Ensinnäkin kannattaa muistaa se, että hiv tarttuu huonosti (anaaliyhdyntä passiivisena osapuolena alle 1% mahdollisuus mikäli aktiivinen osapuoli on hiv-positiivinen).

Mikäli olet tartunnan saanut ei se ole kaiken loppu. Asiat menevät eri järjestykseen, mutta elämä jatkuu. On hyvin harva työ jossa hiv aiheuttaa ongemia (mieleen tulee nyt tältä istumalta vain leikkauksia tekevä kirurgi) ja niissäkin töissä työtehtäviä järjestelemällä voidaan usein asia hoitaa.

Kerro tilanteesta rakastetullesi. Mikäli jatkat kuoressasi oloa ja hänen torjumistaan ilman että kerrot syytä otat suuren riskin että menetät hänet joka tapauksessa. Suhteet eivät omien kokemuksieni mukaan pääty siihen että toinen osapuoli osoittautuu positiiviseksi. Usein olen kuitenkin nähnyt suhteiden päättyvän siihen, että toinen osapuoli tuntee olevansa syrjässä ja erossa rakastetunsa elämästä (johon ongelmatkin kuuluvat osana).

Itse olen kertonut omasta positiivisuudestani perheelleni ja työpaikalla. Asian suhteen ei ole ollut ongelmia - tosin vahemmat olivat asiasta aika huolissaan, mutta nyt hekin suhtautuvat asiaan paremmin kun ovat saaneet asiasta tietoa ja aikaa kertomisesta on kulunut. Mikäli et halua asiasta perheellesi kertoa ei sinun ole pakko sitä tehdä.

Minulle jäi kirjoituksestasi päälimmäiseksi semmoinen olo, että hiv-pelko on vain osa tätä ongelmaa ja iso peikko voisi olla itse raiskaus. Oletko päässyt kelaamaan läpi tätä raiskausta? Onko sinulla ollut mahdollisuutta puhua siitä ammattiauttajan kanssa? Raiskaus on rankka juttu ja sitä ei kannattaisi jäädä suremaan omiin oloihinsa.

Ota yhteyttä jo noissa aiemmissa viesteissä annettuihin paikkoihin. Tukikeskus osaa neuvoa esim. tuossa ammattikysymyksessä - ehkä ammatin vaihto (mikäli osoittautuisit positiiviseksi) ei olisikaan pakon sanelema juttu.
"Asiantuntijoita löytyy ja heillä on velvollisuus pitää kaikki kertomasi omana tietonaan. Tulee alkuun mieleeni Aids-tukikeskus, Setan sosiaalityöntekijä, terveyskeskuksen lääkäri."

Seta on kuin Princetown eli tarkoitettu menestyneille komeille homoille, joilla menee lujaa. Ketjunaloittaja altistaa itsensä turhaan huonolle kohtelulle, jos Setaan ottaa yhteyttä. Ei vaitiolovelvollisuus estä olemasta pilkallinen ja ivallinen. Minulla ja monilla muilla on asiasta omakohtaista kokemusta.

Terveyskeskuksen lääkäreillä tuskin on aikaa syventyä ketjunaloittajan tukemiseen.
Höpönlöpön, Dr. No.

Ainakaan kyseisellä tohtorilla ei tunnu olevan "aikaa syventyä ketjunaloittajan tukemiseen".
"Seta on kuin Princetown eli tarkoitettu menestyneille komeille homoille, joilla menee lujaa."

Omat kokemukseni SETA:laisista ovat olleet vähän päinvastaisia. En ole kovinkaan monta komeaa ja menestyvää aktiivi SETA:laista onnistunut tapaamaan. Tarja Halosta ei lasketa =)
Pelokas mies!
Tosiaan, ehkä nyt olisi syytä käsitellä myös sitä mitä tunsit kun sinut raiskattiin. Sinulla on mies/poikaystävä kotona, olit poissa hänen luotaan ja joku nai sinua väkisin. Se on aina väärin. Voi, kun olisin viisaampi ja osaisin neuvoa paremmin! Mutta et saa jäädä yksin tuon asian kanssa!
Lueskelin vähän rivien välistä, toivottavasti en lukenut väärin? Sinä välität kumppanistasi, rakkaimmastasi, et pettänyt häntä, nyt olet hänen luonaan mutta välillänne on kuitenkin "kilometrejä". Jos ei fyysisesti niin henkisesti ainakin.
Lisäksi ihmettelen hiljaa mielessäni (ja toivon säästyväni hyökkäyksiltä) että miksi ihmiset jotka viestiisi vastasivat, eivät vastanneet niihin suoriin kysymyksiin joita esitit, ja jotka lähes poikkeuksetta päätit kysymsymerkillä. Vaikka kyllä niissä vastausviesteissä tuli todella paljon myös hyvää, esim eri paikkoja mistä voit hakea apua.

Kirjoitit: "Mut ei se ole se ongelma vaan kultani, isäni, veljeni, sisareni, ystäväni. Kaikki läheiseni, kaikki rakkaani. Miten kerron heille? Miten uskallan taas näyttää Miehelleni että rakastan häntä yhä?"

Taas toivon että olisin vanhempi ja viisaampi! Elämänkokemukseni ei vielä oikein riitä vastaamaan sinulle, voin vain miettiä miten itse kertoisin tämän ikäisenä, näin kokeneena, kokemattomana.
Ennen sinä ja kumppanisi olitte paljon lähekkäin, sylikkäin? Tiedät että HIV ei tartu kun halaat rakkaitasi? Läheisyys ja hellyys on teidän suhteessanne ilmeisesti aika iso osa? Mikset nyt ottaisi kumppaniasi syliisi kuin ennen, ja kertoisi? Jos hän rakastaa, jos hän on kestänyt ilmeisesti suuria muutoksia käyttäytymisessäsi, arjessanne, uskon hänen kestävän tämänkin!
Kyyneleet tuli silmiin kun luin viestisi. Rivien välistä se rakkauskin löytyy!
Nyt kun näet Hänet seuraavan kerran, ota syliisi, lähellesi, ja sano että jutellaan. Kun olet saanut sen kerrottua, helpottuu olosi takuulla ainakin vähäsen. Kun tiedät että hän tietää. Valitettavasti minulla ei ole oikeutta laittaa sanoja suuhusi, enkä osaisikaan. Tämän verran osaan neuvoa antaa.
Pelokas mies. Voit vaikka mailata minulle jos siltä tuntuu.

"At the end of a storm, there's a golden sky,
and the sweet silver song of a lark"
(Gerry & the Pacemakers: You'll never walk alone)
Kysyit mitä teet? Älä tee yhtään mitään! Jos ei kerran homoudesta ole pakko kertoa kenellekään, niin miksi sitten hiv-positiivisuudesta? Ei sinun ole pakko kertoa kenellekään, mutta voit käyttäytyä sen mukaisesti ja niinhän sitä suositellaankin, vaikka olisi vakisuhteessa, että noudattaisi turvaseksiä ,koska takuuseenhan ei voi mennä kuin itsestään. Ota yhteyttä vaikka positiiviset ry:n, jos jonnekin sitten pitäisi ottaa yhteyttä.
Odottajan aika on pitkä testituloksille.
Pahinta ei kannata odottaa etukäteen, koska HIV ei käyttäydy
kuin "tartunta-automaatti", mutta vast'edes olisi hyvä huomioida turva(tumpi) seksi minimoidaakseen riskit siihen.
Voi hyva jumala, mita on tapahtunu.... Raiskattu.. Ei ikina.. Saatana, jos maailmaa yhtaan voi parantaa niin joku vois sen tehda.. Sanotaan, etta kun sut on raiskattu niin ilmoita siita aina viranomaisille jne jne jne.. Mina sanon etta paskat.. Tiedan kylla milta se tuntuu kun se tapahtu niin se tapahtuu. Itte koin sen kun olin 13, ja siita paivasta lahtien se on seurannu mua painajaisina ja kaikin tavoin huonontanut mun elamanlaatuani.. Ma olen todella pahoillani PelokasMies, etta siita mita olet jotunut kokemaan.. Nyt sun vaan taytyis yrittaa pysya rohkeena ja urheena miehena.. Vahvuutta ei voi kun toivoa, mutta sita ei tuossa tilanteessa ole.. Mun ajatukseni on sussa ja sun ongelmassa ja ma toivon etta kaikki kaantyy hyvaksi..