Leima otsaan?

Keskustelkaapa kanssani hetki.

Olen muuttanut juuri pois Suomesta, jonne ns. elama jai,
ja uutta sosiaalista elamaa rakentelen nyt taalla Yhdistynessa kuningaskunnissa.

Uusi kotikaupunkini on vanhan kotikaupunkini Turun kokoinen, homobaareja on yksi - pub, joka on pieni ja varsin hiljainen, ainakin arkisin. Se nyt ei ole ongelma, junat kulkee, mutta tama arki vahan on:

muistuttakaapa joku mua, etta miten siita oletetusta kaapista taas tyylikkaasti tultiinkaan pois -?
Tarkoitan siis eloa keskella naita ns. "hetero-oletuksia".
Tilanne on outo, enka oikeasti oikein edes muista (enaa) miten naita selvitettiinkaan katevasti ja luontevasti.

Asiahan on itseasiassa tarkeampi kuin muistinkaan, koska talla hetkella kommunikoin ihmisten kanssa ikaankuin puolivillaisesti - ja lisaksi tuntuu, etta olen jopa eparehellinen joitain ihmisia kohtaan. Puhumatakaan siita, etten ole saanut mahdollisuutta "acting up" moneen, moneen paivaan...

Terv, taman kaupungin ainoa Rokkihomo

Oletan, että aiot jäädä kaupunkiin pitemmäksi aikaa. Asiassa kannattaa mielestäni edetä alkuun ilmapiiriä tunnustellen, antaen ihmisille aikaa tutustua sinuun ja päinvastoin. Kovin pitkälle epärehellistä käyttäytymistä välttäisin, koska se kuitenkin kostautuu joskus myöhemmin.

Luo ensin itsellesi verkosto sellaisista ihmisistä, jotka koet järkeviksi ja luotettaviksi. Kaapin oven raottelun voi sitten aloittaa vähitellen, tilanteesta riippuen. Muutaman vihjeen (vaikkapa musiikkiin liittyen!) jälkeen ihmiset kyllä ymmärtävät, mistä on kysymys, ja ilmaisevat samalla suhtautumisensa asiaan. Sen jälkeen kaikki sujuukin kuin itsestään. Asian lausuminen ääneen kaikille tuntemillesi ihmisille ei kai ole edes tarpeen, kyseessä on kuitenkin sinun henkilökohtainen ominaisuutesi, jonka ei periaatteessa pitäisi kuulua kenellekään ellet itse pidä sitä välttämättömänä.

Hetero-oletuksia ei kannata ainakaan vahvistaa kovin innokkaasti, paras tapa on sivuuttaa ne tyylikkäästi hiljaisuudella tai kääntämällä keskustelua hieman toiseen suuntaan. Kyllä ihmiset pian huomaavat, millaisista asioista haluat puhua ja mihin sävyyn, eivätkä (ainakaan fiksummat) koeta väen väkisin muuttaa sinua toisenlaiseksi kuin olet. Omasta nuoruudestani muistan, että haluttomuuteni keskustella tietyistä asioista tulkittiin usein ujoudeksi tai vakavamielisyydeksi(!). Sen harhakäsityksen taas saa puretuksi osoittamalla ujostelemattomuutta muunlaisissa, vähemmän tulenaroissa asioissa.

Missä päin UK:ta vaikutat? Itse olen Länsi-UK:ssa. Asuttamassani kaupungissa lienee baareja homoille ainakin muutama, vaikka pikkupaikka onkin. (Joo, no aika paska viesti tuli...)

Kiitos.

Kun kirjoitin tuon viestin, oli vahan huono paiva takana ja koti-ikavaa seka muutakin ikavaa (=kaipausta siis) ilmassa.

Koska pidan omassa elamassani tarkeana, etta olen avoimesti ja myos poliittisesti homo, taisin jo viskata sen jostain takaisin kummittelemaan tulleen kaapin jorpakkoon - aanekkaasti ja varikkaasti
(because that's the way I like it).

Tama siis "vain" omana tapanani hoidella naita asioita - en missaan tapauksessa tarkoita, etta mielestani nain "kuuluisi" toimia yleisemminkin.
Kysymyshan ON henkilokohtaisesta asiasta - tai siis pitaisi olla, jos niin haluaa.

Mutta mutta, voin kertoa etta tama(kin) tapa toimii.

Kiitos vastauksista, lahden nyt Lontooseen tuulettumaan ja tuulettamaan varmuuden vuoksi vahan lisaa ;-)

P.S. Olen siella missa "streets are gates", ja s-postiyhteytenihan loytyy kayntikortistani yhdella klikkauksella.

Englantia puhuvissa maissa kaapista tuleminen sujuu näppärästi small talk tilanteissa, esim ´No Im single now - I was seeing someone special but he turned out to be not a good choice for me jnejne´. Onnistuu kyllä suomeksikin: ´Joo ei mä oon sinkku taas - tapailin jossa yhtä miestä mut se ei sit kuitenkaan toiminut jnejne´.

Mutta ehkä tämä nyt ei ollut se sun kysymys. :)