Kissaihmisiä.

Niin, paljonkos meidän joukossamme onkaan näita jotka ovat retkahtaneet kissoihin? Kertokaa onko teillä kissoja, kertokaa jotain niistä, kertokaa jotain kissoihin liittyvää, jos siltä tuntuu.

Minulla on yksi kissa, n. 4-vuotias Johan. Olen aina rakastanut kissoja, mutten koskaan aikaisemmin saanut omaa, joten kun sain Johanin sen ollessa pentu, olin aivan onnesta soikeana. Nyt asumme tosin eri osoitteissa, koska opiskelijakämppääni ei saa ottaa lemmikkejä (kisuni asuu äitini luona), mutta kunhan joskus muutan muualle, saan kisun taas luokseni. Aion myös hankkia lisää kissoja kunhan saan ihan oman kodin.

Rakastan kissoja todella paljon. Ei vain pentuja, vaan ihan kaikenikäisiä kissoja. Ei sen väliä, onko pentu vai vanha paksu kolli, alan auttamatta leperrellä aina kun näen kissan. =^_^= Ne ovat vain niin ihania.

Mun kissa kuoli, mutta aion hankkia uuden syksyllä.

Meikäläinen on myös kova kissafani. Perheessä oli kissa, kun olin pieni. Samoin tädillä oli kissa 90-luvulla. Itse en ole kissaa hankkinut, koska sen hoitomahdollisuudet ovat minulla hieman liian rajalliset.

Juu, pehmeitä ja lutuisia ovat. Paitsi ne kynnet, jotka saattavat ihan tahattomasti tarrata hauikseen kiinni paidan läpi, kun kissa on sylissä! Varsinkin, jos kissa ei ole oppinut pitämään kynsiään piilossa tällaisessa tilanteessa.

Kissassa minua viehättää eniten sen älyllinen olemus ja maaginen tahto: ihminen kun tuppaa tekemään sitä mitä kissa haluaa. Toisin kuin koira, joka tuppaa tekemään sitä mitä ihminen haluaa.

Kissa on sosiaalisesti siitä 'häijy' eläin, että se on nälkäisenä erittäin hyvää pataa kanssasi kunnes sitten saa ruokaa ja vatsansa täyteen. Sen jälkeen se onkin hyvin etäinen ja välinpitämätön sinua kohtaan. Kunnes taas nälkä yllättää... Oikeastaan tähän kaavaan tulee poikkeus vain silloin, kun se hakee sinusta turvaa.

Tosin viime vuosina olen myös päässyt kiinni koirien sielunelämään, kun kaverillani on koira ja olen voinut tarkastella sen olemusta pitempiä aikoja. Sen puuhastelun seuraaminen ja reagointi tilanteisiin on varsin mielenkiintoista seurattavaa. Kyllä sillä koirallakin on näköjään jotain korvien välissä, kun se tekee päätelmiä eri tilanteissa.

statisti:
"Kissassa minua viehättää eniten sen älyllinen olemus ja maaginen tahto: ihminen kun tuppaa tekemään sitä mitä kissa haluaa. Toisin kuin koira, joka tuppaa tekemään sitä mitä ihminen haluaa."


Niin no, koira on laumaeläin, kissa ei ole. Koiralla on sisäänrakennettuna tarve olla sosiaalisessa kanssakäymisessä "laumansa" kanssa. Ja kyllä sitä koiriltakin luonnetta löytyy! Eivät koirat ole kuolaavia palvelijoita. Ainakin jokainen koira, johon itse olen tutustunut, on ollut todellinen persoona. :)

Koirassa ylipäänsä minusta on ihanaa juuri se sosiaalisuus, ja useimpien koirien osoittama hyväntahtoisuus. Koiran elekieltä on myös paljon helpompi lukea kuin kissan. Koira kiintyy aidosti hoitajaansa, ja jotkut koirarodut ovat jopa kuuluisia siitä, että voivat kuolla sydänsuruun, jos ne myydään toiselle omistajalle (!). Kissa puolestaan kiintyy asuinpaikkaansa, ei niinkään hoitajaansa. Sitäpaitsi kissalla on ne kylmät, matelijamaiset silmät... *puistatus* :)

No joo, voihan se kissakin olla ihan kiva. Mutta jos pitää valita, niin ehdottomasti olen kyllä koiraihminen.

Juu , on ne kisulit tosi mainioita. Itselläni neljä kissaa joista kolme maatiaiskissaa ja yksi norjalainen. Kissoja on yksi 2-vuotias ja kolme 6-vuotiasta. Hyvin persoonallisia ovat. Norjalainen kova murjottamaan ja nukkumaan ja ei oikein muista kissoista pidä, pienimmäisellä virtaa riittää. Sitten nämä kaksi mustaa veljestä ovat kuin yö ja päivä. Toinen on vilkas ja toinen viisas ja mietiskelee kovasti ja tykkää pussailla (nuolla leukaa). Kynnet leikkaan kaikilta, niin ei pääse niitä raappuja tulemaan. Ulkoilu hoituu 20 neliön kissatarhassa, joka tuli viime kesänä tehtyä.

Tiedän kyllä Psyche tämän eron kissan ja koiran välillä. Koiran paras puoli onkin tuo sosiaalisuus, kiintymys ja oppimiskyky. Se on seurallinen eläin, todellinen perheenjäsen. Paljon riippuu rodusta.

Kissa onkin siksi haastava otus, kun se ei ole niin riippuvainen henkisesti isännästään tai emännästään. Mutta silti usein vastassa eteisessä, kun tulet kotiin, ja tervehtii heti puskemalla. Eli silti olet osa kissan lähipiiriä, vaikka se ei koko ajan ole lähelläsi.

Muuten, kissan kehräyksen perimmäinen viesti ei ole se, että kissalla on mukavat oltavat. Viesti on se, että kissa on silloin hyvin sosiaalisella tuulella. Luin nimittäin joskus jostain, että eläinlääkäri pitää hyvänä merkkinä, jos loukkaantunut tai sairas kissa kehrää eläinlääkärin pöydällä, kun tämä tutkii sitä. Eikä silloin kissalla tosiaan ole kivat oltavat.

Kieltämättä kissan silmät voivat olla kirkkaalla päivänpaisteella hyvin pelottavan viirumaiset, mutta sitten hämärässä, kun pupillit ovat aivan avoinna, kissan silmät ovat mitä sympaattisin ja hellyttävin näkymä.

Eläimien keskellä kasvaneena täytyy myöntää että mä pidän ihan kaikenlaisista eläimistä.

Kissat, koirat, kanit, marsut, käärmeet, liskot, hiiret, papukaijat, fisut. Ihania otuksia!

Niin, eläinten suhteen "kaikkiruokaisena" (jos ilmaus sallitaan) minun on sanottava, että eläimissä miellyttää juuri se, että niiltä puuttuu täysin ihmislajin kaikkein alhaisimmat ja vastenmieleisimmät ominaisuudet, pahansuopuus ja laskelmoivuus.
Jos jossain eläimessä on joskus ohimenevästi tällaista havaitsevinaan, se osoittaa sitäkin aidosti ja peittelemättä, kun ihminen yrittää aina teeskennellä jotain muuta.

Vilkas ja "puhelias" 7kk:n ikäinen Norjalainen metsäkissapoju viillättelee huoneistossa. Aikaisemmin meistä vanhempi (Ark) on pyörinyt enemmin koirien (saksan paimenkoira ja mäyris) kanssa ja JB:llä on aina ollut kissa kotona. Nyt sitten yhteenmuutettuamme päädyimme kissaan...


(kuvia :http://theark.city.fi/galleria.html)

Meillä myös samanlainen 5kk. Tosin vain 3/4 rotuinen. Maatiaisisoäidiltään on saanut kokovitivalkoisen turkin.

Mutta kyllä tuon kissan myötä on vahvistunut usko, että olen todellakin koiraihminen. Parhaalla tahdollakaan en voi sanoa kissaa viisaaksi eläimeksi. Ainakaan tuota kuvaa ei tue se, että joku ottaa turpaansa samoista asioista yhä uudestaan ja uudestaan...

Sänkyyn on sentään oppinut olemaan tulematta. Ainakin kun näkee suihkupullon käden ulottuvilla ;-)

Kevään mittaan alkaakin sitten pihareviirin opettelu ja sen myötä työt...hiiripoliisina.

Kyllä kissat älykkäitä ovat, se vain ei aina ilmene 'viisautena'.
Kissa pitää kiinni oikeuksistaan paljon tiukemmin kuin koira. Koiralle voi opettaa asioita, joita sen ei halua tekevän, ja viisaana eläimenä koira alistuu tähän kuriin.

Kissa taas käyttää älyään, ja tekee itsepäisesti, mitä pitää oikeana, vaikka itsekäs ihminen antaisikin sille "turpiin". Tämä ei siis ole kissan kannalta viisasta, mutta älykkyyden puutetta se ei silti ole.

Meillä on ollut perheenjäsenenä kissoja, ja olemme tulleet mainiosti toimeen keskenämme, kun molemminpuolista kunnioitusta ja kiintymystä on riittänyt. Kissaa on vain kohdeltava kissana, eikä yritettävä kasvattaa sitä kuin laumaeläintä, koiraa. Kissan kanssa voi luoda erittäin palkitsevan ystävyyssuhteen, mutta tämä vaatii kykyä ja halua paneutua kissan tapaan ajatella asioita ja hahmottaa asemaansa perheyhteisössä.

Itse olen ihan muutamaa viime vuotta lukuunottamatta ollut vankkumaton koiraihminen, jonka mielestä kissat ovat olleet sekä kylmiä että aivottomia otuksia. Nyt en enää ihan noin jyrkkä ole, voisin jopa ehkä joskus harkita kissan ottamista. Kiitokset eräälle Mörrille mielipiteideni muokkauksesta. :)

Kuitenkin, koira on edelleen sydäntäni lähempänä. Näen niiden suhteen ihmiseen aika lailla samoilla tavoin kuin käyttäytymistieteilijä Konrad Lorenz aikoinaan. Hyvän käsityksen asiasta saa lukemalla teoksestaan "Eläimet kertovat" luvun "Ystävyysliitto".

-AXP-

Taitaa olla niin, että kissaa älykkäänä eläimenä pitävät löytävät sitä älykkyyttä monesta muustakin paikasta keskivertoihmisiä enemmän :-D

Kumma juttu, että kissa- ja koiraihmiset aina ensimmäisenä äityvät kiistelemään, onko kissa vai koira viisaampi. Ensinnäkin älykkyys on yksilöllistä ja toisekseen eri toimintoihin liittyvää. Koiralla älykkyys ilmenee enemmän sosiaalisena älykkyytenä ja kissalla älykkyys taasen keskittyy enemmän saalistukseen ja elannon takaamiseen. Lainaus: "kissan tiedetään kantaneen suussaan pullanmuruja pihamaalle ja tämän jälkeen jääneen odottamaan lintuja, jotka näistä pullanmuruista pitävät". Toinen argumentti taitaa ainakin koiraihmisillä olla, ettei kissat ole millään tavalla sosiaalisia. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ilman ruoan puutettakin kissat kyllä mielellään ovat sylissä, leikkivät, juttelevat jne... Kissoilla on kyllä hyvin voimakas halu olla omassa rauhassaankin ainakin, kun kovasti nukuttaa, mutta se on taas kissan luontoa. Jos kissa ei saa nukkua tarpeeksi rauhassa, se kuolee.

Samaa mieltä VPK:n kanssa. Vaikka edellä lähinnä kissoista puhuinkin, en ole mikään pro-kissa- ja anti-koiraihminen. Kokemusta on molemmista ja yhtä hyvin olemme tulleet toimeen keskenämme kummassakin tapauksissa. Ensimmäinen koirani lapsuudesta tulee vieläkin toisinaan uniin, vaikka kokemukset kissoista ovat tuoreempia .

Toisaalta olen sitä mieltä, että jos ei jostain eläimestä noin niinkuin periaatteessa pidä, sellaista ei ole syytä perheeseen hankkia. Jokainen eläinlaji on ominaislaadultaan omanlaisensa, koiran on annettava olla koira ja kissan kissa. Lisäksi vielä roduilla on omat vivahde eronsa ja tietysti yksilöillä luonne-erot.

Eli kannattaa hankkia tietoa ja harkita uuden perheenjäsenen ottamista kunnolla, kyseessä on vähän eri asia kuin nojatuolin tai telkkarin ostaminen.

onko kaikki lesbot kissaihmisiä ja onko kaikki kissaihmisnaiset lesboja? tuli vaan mieleen...

Hei minävaan, olen miettinyt samaa... heh, tuntuu, että monet lesbot pitävät kissoista. :D Itse olen pitänyt itseäni yleensä koiraihmisenä, tosin viime vuosien aikana kissat ovat alkaneet kiehtoa yhä enemmän. Ja kissat tykkää musta =)

No täällä on ihme kettutyttö-mentaliteettia eräillä...

Eläin on eläin ja ihminen on isäntä. Varsinkin kotieläinten kohdalla ihminen on se joka huolehtii ja kouluttaa lemmikistään tarpeitaan vastaavan elikon. Koiran kohdalla tehtävä onkin useimmiten helpompi, kun taas kissan kohdalla töitä näköjään joutuu tekemään rankemmalla kädellä. Niitä töitä on kuitenkin tehtävä.

Villieläimet sitten tietty kasvavat oman luonteensa ja vaistojensa varassa.

Meidän kissa ei tule ihmisten sänkyyn, ei hypi pöydille, ei raavi huonekaluja, ei myllää kukkapurkkeja, käyttää omaa "vessaansa" jne.

Meidän kissa saa ruokaa säännöllisesti, saa pedikyyrin tarvittaessa, tietää oman rauhallisen paikkansa, turkki ja tassut pidetään puhtaana, saa leikkiä isäntien kanssa, saa juosta ja peuhata ulkona pihalla.

Mutta vaikka vaistot sillä sanoisivat mitä, tanssii se ihmisten asettamien rajojen mukaisesti.

Niin, ihminenhän se on luomakunnan kruunu, ja mies ihmiskunnan, ainakin jos on hetero tai ainakin osaa hyvin sellaista esittää.

Ihmisellä on myös tapana määritellä, mitkä osat luomakunnasta ovat hyviä ja mitkä eivät, ja miten muiden luontokappaleiden tulee olla ja toimia kelvatakseen osaksi tätä ihmisen hallitsemaa kokonaisuutta.

Silti olen edelleen sitä mieltä, että jos et pidä eläimistä etkä oikeasti niiden perustarpeita ymmärrä, hanki kotiisi mieluummin viihde-elektroniikkaa, huonekaluja ja vaikka pehmoleluja.

Jätä sen sijaan lemmikit sellaisille, jotka eivät halua täydennystä sisustukseensa vaan itselleen hyvän toverin, ei orjaa vaan vertaisensa kumppanin. Ja sellaista tervettä kotieläintä ei olekaan, jonka kanssa ei tulisi toimeen, kunhan asennoituu siihen toisena yksilöllisenä olentona, ei pelkkänä esineenä. Sama pätee itse asiassa ihmisiinkin, elleivät ne ole jo valmiiksi piloille vinksahtaneita...

Koira on laumaeläin, jolle on osoitettava, että se on lauman jäsen, ei sen johtaja. Isäntänsä/emäntänsä johdonmukaisella toiminnalla se tämän myös oppii ja viihtyy osassaan. Kissa sen sijaan on luonteeltaan yksilö, joka kaipaa yhtä paljon läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kuin myös yksinäisyyttä ja omaa rauhaa. Siistinä ja sopuisana sekin oppii reviirinsä tavoille, kun sen niihin osaa totuttaa. Väkisin sitä ei voi pakottaa mihinkään vahingoittamatta sen sisintä olemusta ja tekemättä siitä samalla hermorauniota tai uhmakasta kiusankappaletta.

Kovin rauhallinen ja tyytyväinen tuo tuntuu olevan :)

Joten jätän pikkutyttömäiset mielipiteet ihan omaan rauhaansa... Suosittelen myös muille!

Public eye:
"Niin, ihminenhän se on luomakunnan kruunu, ja mies ihmiskunnan, ainakin jos on hetero tai ainakin osaa hyvin sellaista esittää."

Niinpä niin. Tuohon Kruunun ominaisuuksiinhan tunnetusti kuuluu vielä se keskiluokkaisuus ja valkoihoisuus. ;)



Zeppelin:
"Joten jätän pikkutyttömäiset mielipiteet ihan omaan rauhaansa... Suosittelen myös muille!"

Mielenkiintoista kuinka heti, jos kunnioittaa muita elämänmuotoja eikä halua orjuuttaa niitä, on "ämmä" tai "pikkutyttö". Ja vielä mielenkiintoisempaa on se, kuinka jälleen kerran naissukupuoli saa luvan toimia haukkumanimenä.

Psyche:
"Mielenkiintoista kuinka heti, jos kunnioittaa muita elämänmuotoja eikä halua orjuuttaa niitä, on "ämmä" tai "pikkutyttö". "

Mitämitä? Enkai mä itseäni ole ämmäksi haukkunut, vaikka kunnioitan kaikkia elämänmuotoja!

Kukin elämänmuoto on kunnioitettava OMASSA tehtävässään. Lemmikkieläin ei ole villieläin. Tuoko on "orjuuttamista"??

Naissukupuolen käyttö tässä yhteydessä on varsin sopivaa, koskapa samankaltaisia naiveja utopioita on esmes kettutytöillä, jotka enimmäkseen tuntuvat olevan feminiinejä...

no jo taas on kaksi kukkoa/kanaa nokakkain =D oikealla palstalla ( Lemmikkieläimet) - mutta valitettavasti väärässä keskustelussa...

Voisivatkohan Public Eye ja Zeppelin vaihtaa mielipiteitää vaikkapa jonkun kuppilan baaritiskillä, tai vaikkapa vain kahvilassa. Nimittäin alkaa nämä kahdenkeskiset sanailut potuttaa...

Jokaisella lienee oikeus mielipiteeseen, miksi siitä sitten vääntämään vielä lainauksien kanssa juttua väkisin...

Zeppelinillä kummasti toistuu nämä machoasenteet keskustelusta toiseen. Naismaisten homojen halveksunta, "luonnon" kesyttäminen jne. jne. jne. jne. jne. Blaa blaa blaa.

jaaajaaajaaa...semmost se on, kukin taaplaa tyylillään ja heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa :)

Nimimerkille "minä..." tiedoksi: puheenvuoroni eivät ole tarkoitettuja kenellekään henkilökohtaisesti, siksi niitä tänne julkiseen keskusteluun kirjoittelenkin.

Jos olen jonkun toisen kirjoituksesta kipinän saanut, ei se tarkoita että mielipiteeni kohdistuisi häneen tai olisi suora kommentti juuri hänen tilanteeseensa, ellen näin ole puheenvuorossani ilmoittanut.

Ajatukseni lemmikkieläimistä ja niiden pitämisestä ovat yleisluontoisia, ja jos joku tuntee kalikan kalahtavan, se lienee hänen oma asiansa.

Minulla taas on pokkaa kohdistaa sanani ihan suoraan toisille keskustelijoille.

Saa täällä muutkin kaiketi jutella...mukaan vaan!

Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni: Yksi kisumisu löytyy Galadrielin kotoa, kymmenvuotias (synttärit oli eilen!) "vanhapiika" ;) Musta(90%)-valkea(10%) maatiaismirri, ja yhtä ärhäkkä ja itsepäinen kuin emäntänsäkin :)

Tuuletusta ihmiselle, joka joskus sanoi, ettei eläissään hanki kapista kattia kotiinsa! :-) Nyt on niin söpö mirri kotona kehräämässä.. =D

Zeppelin: "kettutytöillä, jotka enimmäkseen tuntuvat olevan feminiinejä..."

Taidat tuntea paljonkin kettutyttöjä? Mutta et yhtään kettupoikaa? Käsite "kettutyttö" tuli käyttöön, kun ne kaksi eläinaktivistinaista jäivät ensimmäistä kertaa rysän päältä kiinni. Sukupuolijakauman kanssa käsitteellä ei ole mitään yhteyttä. Ainakaan itse en ajattele kettujen "vapauttajia" (hmm, tuliko kenellekään muulle mielleyhtymää USA:sta ja Irakista :D) automaattisesti naisina. Sukupuolettomia ovat hyö minulle.

Nimi on Coco,mutta kun joku vip otti sen taytyi lisata toinen nimi eteen.Anyway,meilla kaksi miesta ,on kolme kissaa tai karvapersoonoita.Tiina.Trixi ja Sweetie.Ovat sisa kissoja jotka ei ole koskaan kavelleet ulkona.Ei voisi vieda ulos asumme 18 kerroksessa,saisivat viruksia ja tauteja ulkoa. Heilta on otettu kynnet pois etutassuista jo nuorina ettei ne koskaan kasva.Kaikki on tyttoja tai ei mitaan kun nudered leikkauksen jalkeen niilla ei ole sexia.Kaikilla on erilainen persoonallisuus.Tina on amber norwegian,Trixi musta valkoinen,Sweetie valkoinen jolla on keltainen ja sininen silma.Kaikki on ostettu pienena.Tiinan karva takkuuntuu joskus ja taytyy vieda trimmattavaksi animalbeauty salonkiin.

Erin: feminiini tarkoittaa naisellista, ei sillä nais-sukupuolen kanssa sen enempää ole tekemistä...

Itsekin kyllä inhoan jos kissa kulkee ruoka- ja tiskipöydillä. Tällä hetkellä minulla ei ole lemmikeitä, mutta en ole antanut yhdenkään edesmenneistä kissoistani hypätä keskelle kahvipöytää.

Kyllähän niitä karvoja pöydille ilmestyi kun en ollut kotona ;) Mutta en mielestäni orjuuttanut kissojani eväämällä niiltä pääsyn pöydille.

Kaksi kattia: 10-vuotias, lähemmäs 10-kiloinen (ei pelkkää läskiä, myös raameissa löytyy), mustavalkoinen maatiaiskolli sekä 5-vuotias pikkuinen tyttönen, joka on puoliksi turkkilainen angora ja myös näyttää siltä - valkoinen pitkähkö turkki ja siniset silmät

Poika on savolaisäijä, joka on toisaalta omapäinen jullikka ja toisaalta mammanpoika, joka nukkuu välillä kainalossa, välillä jaloissa. Vaikka on leikattu kolli, hänellä on kaksi poikaystävää: John Holmes -niminen leluhämähäkki ja Mauri-niminen karvapala, joka kerran peitti muovihiirtä. Niille hän lauleskelee päivittäin.

Tuo kissan kynsien poistaminen on muuten Suomessa ja kai muissakin Euroopan maissa kielletty, koska siinä leikataan paljon muutakin kuin pelkkä kynsi. Se on sama kuin ihmiseltä pätkäistäisiin sormet poikki uloimman nivelen kohdalta, yök.

Dear Tink.
Kynsien poistaminen voi olla siella kielletty.Meilla sita tehdaan,onneksi etta huonekalut saastyvat.Laakarit vakuuttivat etta se ei tee kipeaa,eika niin paljon voi leikata,ei ne voisi kavella.Etutassuista vain havitetaan kynnet,takajalan kynnet on tarkeat kissoille esim.raapiessa.Minulla on jo 4 kokemusta niista ja ne parani pian eika kissoja vaivannut millaan tavalla.Kun ne oli pienia nuorena kukin ajallaan,minulla oli kasivarret aina naarmuja taysi.Ei pieni darling ymmarra ettei saa upottaa kynsiaan kasivarsiin tai jalkoihin.Nuorena na on muutenkin tietamattomia vaaroista joita kotona voi esiintya.Ja isompina turvattomia haijyydelle.Meilla on muuten ovessa ulkopuolella lappu kertomassa tulipalon tai muun varalta,kotielaimia sisalla,pelastakaa ensin.
Notice,pets in the apartment. Ja kissan kuvia siina,etteivat luule vihaisia koiria siella asuvan.