Varusmiespalvelukseni lähestyy uhkaavasti, ja nyt haluankin kysyä, onko kenelläkään kokemusta millaista on olla homo armeijassa. Onko kukaan ollut oma itsensä varuskunnassa ja minkälaisen vastaanoton on saanut?
Inttiin meno
Omat kokemukseni ovat vuodelta -86. Yksi kokelas oli varsinainen neiti mutta hyvin hän hoiti hommansa... eli oli varsinainen nipottaja miltei kaikessa ja jossain määrin naismainen käytökseltään. Jotenkin häntä ei osannut hirveästi pelätä mutta pakko oli poikaa kunnioittaa jo pelkästään siitä syystä, että hänellä oli salmiakkia kauluksessa. Muistaakseni hän jäi vielä kesävänskäksi.
Omat kokemukset ovat armeijasta ihan ok, jälkikäteen ajatellen varsinkin. Siellä oli ihan muut jutut mielessä kuin seksi tai homouden näkyminen (se ei näy, ellei näytä). Se miten varusmiespalveluksen kokee on niin yksilöllistä. Varmaa on että siitä selviytyy kaikki. Kannattaa yrittää parhaansa muttei enempää. Ja jos haluaa homouden tuoda esille niin varmasti se heerättää huomiota. MUTTA puolustusvoimissa on ehdottomasti kiellettyä kaikki syrjintä ja kiusaaminen asian tiimoilta. Ei se ole siellä uusi aihe. Varusmiesjohtajille se voi olla kiusaus piikitellä mutta henkilökunta ei kyllä uraansa kiusaamalla vaaranna. Oikeus ja säännöt on "homojen puolella":)
Edellisen kanssa olen samaa mieltä siinä, että intissä pärjää kaikki jotka sinne oikeastaan menee. Vaikka nyt olisikin vähän heikompi jossain tai vastaavaa, niin ei se nyt sinänsä haittaa.
Homoudesta tuskin ainakaan hyötyä on. Kuten ilmaistu, homous näkyy, jos sen haluaa näkyvän. En nyt tiedä miten "oma itsensä" haluaa olla, itse pystyin olemaan koko intin oma itseni, eikä tarvinnut turvautua edes mihinkään varsinaiseen valehtelemiseen. Tosin vapaalla kyllä inttikavereita tietoisesti vähän vältteli, mutta kai ne lopulta tais tajuta homman nimen. Ei kukaan tuntunut enimmäkseen välittävän.
Huonot homovitsit yms. saattaa tulla tutuksi. Riippuu aika paljon mikä on palveluspaikka ja minkälainen porukka sattuu ympärille.
Homoudesta tuskin ainakaan hyötyä on. Kuten ilmaistu, homous näkyy, jos sen haluaa näkyvän. En nyt tiedä miten "oma itsensä" haluaa olla, itse pystyin olemaan koko intin oma itseni, eikä tarvinnut turvautua edes mihinkään varsinaiseen valehtelemiseen. Tosin vapaalla kyllä inttikavereita tietoisesti vähän vältteli, mutta kai ne lopulta tais tajuta homman nimen. Ei kukaan tuntunut enimmäkseen välittävän.
Huonot homovitsit yms. saattaa tulla tutuksi. Riippuu aika paljon mikä on palveluspaikka ja minkälainen porukka sattuu ympärille.
En kannata armeijaan menoa. Helpommalla pääsee siviilipalveluksessa. Olen sitä ikäpolvea, jolloin kundit haki vapautuksia homouden vuoksi. Itse kävin armeijan eikä minulle siitä ollut mitään hyötyä. En pitänyt armeijasta ollenkaan. Mitä ihmettä varten se on olemassa vanhanaikaisine välineistöineen? Se on jäänne ja turha sellainen. Kannatan ammattimaista palkka-armeijaa, jonne menevät oikeasti hyvät tyypit enkä mitään suomalaista systeemiä, joka mahdollistaa psykopaattisten kaappihomojen mellastelun( kantahenkilökunta). Armeijassa oli paljon sadistista homoseksuaalista kiusaamista esim. vessoissa ei ollut ovia. Nyt on.
Miksi pitäisi tukea kaappihomoilua, koska vain sillä tavalla pärjää intissä ilman kiusaamista? Älä mene- et kadu.
Miksi pitäisi tukea kaappihomoilua, koska vain sillä tavalla pärjää intissä ilman kiusaamista? Älä mene- et kadu.
Jahas. Taas on pidettävä vanha saarna asevelvollisuudesta ja homoudesta. Ja tässä asiassa olen kyllä kunnioittavasti eri mieltä nimimerkki miehen kanssa - jonka sananvapautta kritisoida vallanpitäjiä olen toisaalla puolustanut.
Olen itse suorittanut asevelvollisuuteni kiitettävin arvosanoin vuonna 1966 ja olen tällä hetkellä reservin yliluutnantti. Olen aina vastustanut asevelvollisuudesta vapauttamista pelkän homouden perusteella siksi, että sellainen on epäloogista ja epärehellistä.
Kantani oli alusta saakka, että jos toisaalta vaadimme luopumista homouden ja lesbouden luokittelemista psyykkisiksi häiriöiksi, olisi epärehellistä samalla vaatia vapautumista palvelusta homoleiman perusteella.
Tiedän, että valtaosa homomiehistä suorittaa asevelvollisuutensa hyvin. Itse suoritin sen kiitettävästi. Aliupseerikoulun vuosikirjassa III/1966 minua nimitettiin "komppanian beautyksi", joten suhteellisen suuri avoimuus ei haitannut edes silloin.
Ymmärrän myös, että osa ihmisistä ei kestä psyykkisistä syistä kasarmielämää eikä armeijan kuria, joka kieltämättä saattaa olla autoritaarinen. Mutta tänä päivänä on vaihtoehtona siviilipalvelus (esim. SETA tai Aids-tukikeskus).
Jos jollakin on oikeasti psykiatrisia ongelmia, niiden perusteella saa kyllä vapautuksen.
Mutta homouden tai lesbouden perusteella ei saa eikä voi saada vapautusta, koska ne eivät ole psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Tästä on olemassa pääesikunnan psykologin haastattelu SETA-lehdessä, jonka tein vuonna 1978.
Olen itse suorittanut asevelvollisuuteni kiitettävin arvosanoin vuonna 1966 ja olen tällä hetkellä reservin yliluutnantti. Olen aina vastustanut asevelvollisuudesta vapauttamista pelkän homouden perusteella siksi, että sellainen on epäloogista ja epärehellistä.
Kantani oli alusta saakka, että jos toisaalta vaadimme luopumista homouden ja lesbouden luokittelemista psyykkisiksi häiriöiksi, olisi epärehellistä samalla vaatia vapautumista palvelusta homoleiman perusteella.
Tiedän, että valtaosa homomiehistä suorittaa asevelvollisuutensa hyvin. Itse suoritin sen kiitettävästi. Aliupseerikoulun vuosikirjassa III/1966 minua nimitettiin "komppanian beautyksi", joten suhteellisen suuri avoimuus ei haitannut edes silloin.
Ymmärrän myös, että osa ihmisistä ei kestä psyykkisistä syistä kasarmielämää eikä armeijan kuria, joka kieltämättä saattaa olla autoritaarinen. Mutta tänä päivänä on vaihtoehtona siviilipalvelus (esim. SETA tai Aids-tukikeskus).
Jos jollakin on oikeasti psykiatrisia ongelmia, niiden perusteella saa kyllä vapautuksen.
Mutta homouden tai lesbouden perusteella ei saa eikä voi saada vapautusta, koska ne eivät ole psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia. Tästä on olemassa pääesikunnan psykologin haastattelu SETA-lehdessä, jonka tein vuonna 1978.
Homot eivät itse HALUNNEET mennä inttiin, siis ne, jotka olivat kaukaa viisaita eivätkä ne, kuten minä, jotka tekivät sen typeryydestä eli meni sinne.
Kritisoin tuota sadistista jäännettä, joka olisi aikaa sitten pitänyt vain lakkauttaa, mikä nyt onkin mahdollista, koska tulee EU:n oma armeija( thank`s to God! ) Olli, kertoo sinusta jotakin, jonka jo arvasin, kun menestyit siellä...
Intti sopii sadomasokisteille, ja niitähän piisaa täällä perähikiällä, jossa muutenkin on siihen perinteitä.
Kritisoin tuota sadistista jäännettä, joka olisi aikaa sitten pitänyt vain lakkauttaa, mikä nyt onkin mahdollista, koska tulee EU:n oma armeija( thank`s to God! ) Olli, kertoo sinusta jotakin, jonka jo arvasin, kun menestyit siellä...
Intti sopii sadomasokisteille, ja niitähän piisaa täällä perähikiällä, jossa muutenkin on siihen perinteitä.
Mies suorastaan yllyttää esittämään vasta-argumentteja. En siis minäkään pidä näppejäni erossa tästä(kään) keskustelusta.
Joillekin homoille inttiin meno oli minun nuoruudessani miehisyyden osoittamisen väline. He sitä halusivat ja varmaan haluavat edelleen. Olen sitä mieltä, että väitteesi homojen yleisestä inttihaluttomuudesta on täysin väärä. Minulla oli kutsuntatilaisuudessa psykiatrin lausunto taskussani, jolla olisi homouden perusteella tullut vapautus automaattisesti siihen aikaan. Onneksi en sitä lappua esittänyt.
Kantahenkilökunnassa, kuten myös varusmiehiä kouluttaneissa ylemmän ikäluokan miehissä oli hyviä kasvattajia ja sellaisen täydellisiä vastakohtia. Samanlaisiin tyyppeihin olen törmännyt työelämässä. Eriasteista SM:ää löytyy mistä elämanalueelta tahansa, jos sitä pikkuisen tikulla kaivelisi.
Omalle alokasryhmällemme sattui kouluttajaksi alikersantti, joka oli käytökseltään jonkin verran feminiininen. Oma ikäluokkansa kutsui häntä neidiksi. Hän oli kaikista heistä ehdottomasti fiksuin ja pätevin joka suhteessa. Mitä ilmeisimmin kateudesta hänen taidoistaan häntä kiusoiteltiin. Hänen identiteetistään en osaa sanoa sitä enkä tätä.
Ei minulla muita ongelmia homouteni kanssa intissä ollut, kuin pelko oman seksuaalisen identiteettini paljastumisesta. Tänä päivänä sellaiseen ei ole syytä. Todellisuudessa sain erinomaiset arvosanat kaikesta muusta paitsi sotilaallisuudesta. Se oli keskitasoa. Vastasi asennettani, että kaikenlaiset sotilaalliset äkseeraukset olivat turhanpäiväistä ajanhukkaa. Tuonkin ajan olisi voinut käyttää opiskeluun.
Inttiajalta tuli monta hyvää kaveri- ja ystävyyssuhdetta, joista monet ovat kestäneet pitkään. Se oli erinomainen puoli varusmiespalvelusta.
Varusmiespalvelu on myös homomiehille tärkeä askel itsenäisyyteen. Vanhemmat joutuvat pakosta irroittamaan otettaan jälkikasvustaan. Joillekin nuorille miehille se on jopa välttämätön kasvun paikka.
Edellä olevasta voinee helposti päätellä, että en näe mitään estettä homomiehillekään mennä varusmiespalvelukseen, jos siltä tuntuu ja heidän siellä myös pärjätä.
Siviilipalveluskin on hyvä vaihtoehto joillekin. Yksi kaverini kävi juuri sellaisen ja hän löysi sen kautta työnantajan ja työpaikan, eli jatkoi heti siviilipalveluksen jälkeen tuon työnantajan palveluksessa ja on siellä viihtynyt.
Kouluttajana minulla olisi paljonkin sanottavaa armeijan kouluttamismenetelmistä. Toki näkemykseni perustuu vuosien takaiseen kokemukseen. Tänä päivänä asiat ovat hieman toisin, mutta nykynuorten inttikertomuksista päättelen, että parantamisen varaa olisi. Rahalla varmasti saisi hyviä kouluttajia. Nyt rahaa ei siellä ole jaossa liikaa.
Joillekin homoille inttiin meno oli minun nuoruudessani miehisyyden osoittamisen väline. He sitä halusivat ja varmaan haluavat edelleen. Olen sitä mieltä, että väitteesi homojen yleisestä inttihaluttomuudesta on täysin väärä. Minulla oli kutsuntatilaisuudessa psykiatrin lausunto taskussani, jolla olisi homouden perusteella tullut vapautus automaattisesti siihen aikaan. Onneksi en sitä lappua esittänyt.
Kantahenkilökunnassa, kuten myös varusmiehiä kouluttaneissa ylemmän ikäluokan miehissä oli hyviä kasvattajia ja sellaisen täydellisiä vastakohtia. Samanlaisiin tyyppeihin olen törmännyt työelämässä. Eriasteista SM:ää löytyy mistä elämanalueelta tahansa, jos sitä pikkuisen tikulla kaivelisi.
Omalle alokasryhmällemme sattui kouluttajaksi alikersantti, joka oli käytökseltään jonkin verran feminiininen. Oma ikäluokkansa kutsui häntä neidiksi. Hän oli kaikista heistä ehdottomasti fiksuin ja pätevin joka suhteessa. Mitä ilmeisimmin kateudesta hänen taidoistaan häntä kiusoiteltiin. Hänen identiteetistään en osaa sanoa sitä enkä tätä.
Ei minulla muita ongelmia homouteni kanssa intissä ollut, kuin pelko oman seksuaalisen identiteettini paljastumisesta. Tänä päivänä sellaiseen ei ole syytä. Todellisuudessa sain erinomaiset arvosanat kaikesta muusta paitsi sotilaallisuudesta. Se oli keskitasoa. Vastasi asennettani, että kaikenlaiset sotilaalliset äkseeraukset olivat turhanpäiväistä ajanhukkaa. Tuonkin ajan olisi voinut käyttää opiskeluun.
Inttiajalta tuli monta hyvää kaveri- ja ystävyyssuhdetta, joista monet ovat kestäneet pitkään. Se oli erinomainen puoli varusmiespalvelusta.
Varusmiespalvelu on myös homomiehille tärkeä askel itsenäisyyteen. Vanhemmat joutuvat pakosta irroittamaan otettaan jälkikasvustaan. Joillekin nuorille miehille se on jopa välttämätön kasvun paikka.
Edellä olevasta voinee helposti päätellä, että en näe mitään estettä homomiehillekään mennä varusmiespalvelukseen, jos siltä tuntuu ja heidän siellä myös pärjätä.
Siviilipalveluskin on hyvä vaihtoehto joillekin. Yksi kaverini kävi juuri sellaisen ja hän löysi sen kautta työnantajan ja työpaikan, eli jatkoi heti siviilipalveluksen jälkeen tuon työnantajan palveluksessa ja on siellä viihtynyt.
Kouluttajana minulla olisi paljonkin sanottavaa armeijan kouluttamismenetelmistä. Toki näkemykseni perustuu vuosien takaiseen kokemukseen. Tänä päivänä asiat ovat hieman toisin, mutta nykynuorten inttikertomuksista päättelen, että parantamisen varaa olisi. Rahalla varmasti saisi hyviä kouluttajia. Nyt rahaa ei siellä ole jaossa liikaa.
On ennenkin taidettu todeta että tämä on niin mahdottoman hankala puheenaihe koska tähän sekoitetaan asioita jotka ei sinänsä liity toisiinsa. Jos on ideologisesti armeijaa vastaan, ei sitä tarvitse sekoittaa homouteen.
Homous ei todellakaan ole este armeijan käymiselle, mutta ei sinne kannata mennä "homona" vaan yhtenä muista.
Siinä ei kertakaikkiaan ole mitään ihmeellistä ja turha kerätä seksuaalisuuteen liittyviä ennakkoluuloja! Ei tarvitse olla niin helvetin heterofobinen!
Armeija antaa kaikesta huolimatta mahdollisuuden kehittää itseään, ja aina muistan oman alokasaikaisen ryhmänjohtajan ohjeen: "armeija kannattaa ottaa kuntoilun kannalta." Eikä se itsehillinnän yms asioiden oppiminenkaan niin pahasti ole vastakohdaksi sille että aivan jokaisesta asiasta pitää valittaa valittaa ja valittaa. Sille että oma itsekkyys voittaa kaiken.
(ja ne jotka eivät ymmärrä maanpuolustuksen tarpeellisuutta ovat parantumattomasti ulkona todellisuudesta jota vuosisadat eivät ole miksikään muuttaneet. Ennalta ehkäisy on paras vaihtoehto)
Mun kehoitukseni on: Mene armeijaan, avoimella mielellä. Ota asiat tosissaan, mutta ei liian vakavasti. Huumoria paljon mukaan ja nauti me-hengestä!
Homous ei todellakaan ole este armeijan käymiselle, mutta ei sinne kannata mennä "homona" vaan yhtenä muista.
Siinä ei kertakaikkiaan ole mitään ihmeellistä ja turha kerätä seksuaalisuuteen liittyviä ennakkoluuloja! Ei tarvitse olla niin helvetin heterofobinen!
Armeija antaa kaikesta huolimatta mahdollisuuden kehittää itseään, ja aina muistan oman alokasaikaisen ryhmänjohtajan ohjeen: "armeija kannattaa ottaa kuntoilun kannalta." Eikä se itsehillinnän yms asioiden oppiminenkaan niin pahasti ole vastakohdaksi sille että aivan jokaisesta asiasta pitää valittaa valittaa ja valittaa. Sille että oma itsekkyys voittaa kaiken.
(ja ne jotka eivät ymmärrä maanpuolustuksen tarpeellisuutta ovat parantumattomasti ulkona todellisuudesta jota vuosisadat eivät ole miksikään muuttaneet. Ennalta ehkäisy on paras vaihtoehto)
Mun kehoitukseni on: Mene armeijaan, avoimella mielellä. Ota asiat tosissaan, mutta ei liian vakavasti. Huumoria paljon mukaan ja nauti me-hengestä!
Homoudella ja armeijan suorittaminen eivät ole mitenkään riippuvuussuhteessa toisistaan. Ennemminkin armeijaan meneminen tai siitä kieltäytyminen riippuu persoonallisuudesta - kuka jaksaa moita touhua. Itse kävin armeijan - umpihomona - jo muinoin 80-luvun puolivälissä, enkä tullut edes ajatelleeksi, että homouteni jotenkin tekisi minusta vähemmän sotilaan tai että minun pitäisi saada vapautus armeijasta vain sen takia, että pidän miehistä. Käskyttämisen mielettömyys tosin otti aivoon, mutta niin umpiheteroitakin. Päin vastoin viihdyin miesten seurassa! Tietysti katse kiinnittyi joskus hieman liian pitkään kanssasotilaitten takapuoliin ja sukupuolielimiin, mutta samalla tavalla tuijottelivat puutteessa elävät heterot.
Aikuinen kirjoitti: Tietysti katse kiinnittyi joskus hieman liian pitkään kanssasotilaitten takapuoliin ja sukupuolielimiin.....
Heh....etpä ollut ainoa jonka katse silloin tällöin löysi mieluisaa.
Heh....etpä ollut ainoa jonka katse silloin tällöin löysi mieluisaa.
Saman aiheen alla kysynpä että jos suorittaa tämän perinteisen asepalveluksen sijasta siviilipalveluksen niin saako suorittamis kohteen valita itse vai määrätäänkö se?
Kun tuo "MIES" taas niin haluaa, niin mainittakoon, että tämä homo on käynyt 11 kk varusmiespalvelusta + toiminut va toimiupseerina (kers) vuoden päivät varuskuntasairaalassa ja kouluttajana 1.JK:ssa. Neljä kertaa vielä kertauksissakin ollut. Ja mitä tuohon homopuoleen tulee - kertausharjoituksissa on ollut kaikkein hauskinta - silläkin puolella =D.
"Lääketieteen ja kirurgian res. ylivääp.evp"
"Lääketieteen ja kirurgian res. ylivääp.evp"
Osa sivariin menevistä löytää ja järjestää itse palveluspaikkansa; se onkin paras vaihtoehto, muuten voi joutua odottamaan pitkäänkin Lapinjärvellä sijoituspaikkaa.
Nimimerkki mies aavistelee minussa olevan sadistisia piirteitä, koska viihdyin ja menestyin armeijassa. Saanko kertoa oman kantani?
Olen tietoliikennetekniikan dipl.ins. ja olin pitkään töissä suunnittelemassa maanlaajuisia tietoliikennejärjestelmiä Afrikan maissa, mm. Etiopiassa. Muutenkin toimin kehitysyhteistyössä.
Tämä taustani johdosta minut valittiin teknisiin erikoisjoukkoihin viestiupseeriksi. Tehtäväni on yhdessä paikallisten puhelinyhdistysten kanssa varmistaa, että tietoliikenneyhteydet toimivat kaikissa olosuhteissa. Omalta osaltani siis vastaan siitä, että esim. ranneliikettä voidaan lähettää ja lukea joka hetki, myös mahdollisissa kriisitilanteissa.
Mielestäni tällainen työ on hyödyllistä myös rauhan aikana. Kertausharjoituksissa ylläpidämme osaltamme Helsingin tietoliikennejärjestelmiä, emme harrasta taaksepoistumista.
Olen siis hyvin Connected Queer [=Telehpy:n tunnuslause], katso: http://www.tky.hut.fi/~telehpy/
.
Olen tietoliikennetekniikan dipl.ins. ja olin pitkään töissä suunnittelemassa maanlaajuisia tietoliikennejärjestelmiä Afrikan maissa, mm. Etiopiassa. Muutenkin toimin kehitysyhteistyössä.
Tämä taustani johdosta minut valittiin teknisiin erikoisjoukkoihin viestiupseeriksi. Tehtäväni on yhdessä paikallisten puhelinyhdistysten kanssa varmistaa, että tietoliikenneyhteydet toimivat kaikissa olosuhteissa. Omalta osaltani siis vastaan siitä, että esim. ranneliikettä voidaan lähettää ja lukea joka hetki, myös mahdollisissa kriisitilanteissa.
Mielestäni tällainen työ on hyödyllistä myös rauhan aikana. Kertausharjoituksissa ylläpidämme osaltamme Helsingin tietoliikennejärjestelmiä, emme harrasta taaksepoistumista.
Olen siis hyvin Connected Queer [=Telehpy:n tunnuslause], katso: http://www.tky.hut.fi/~telehpy/
.