Kertokaapas miehet mulle yksi juttu

Uskalletteko mennä esim. dtm:ssä bogaamaan hyvännäköstä poikaa tai miestä vai ujostuttaako?
Olen huomannut että moni hyvännäkönen poika istuu yksin mutta jotkut miehet heitä vain katsovat sivusta eikä sano mitään.
Pelkäättekö liian hyvännäköisiä poikia/miehiä?
Onko teillä kuva että he ovat kusipäitä tai jotain?
Pelkäättekö tulla nolatuksi?

En uskalla tehdä aloitetta. En kyllä kehtaa pidemmälti tuijotellakaan. DTM:ssä en juuri viitsi käydä, kun paikka kuhisee söpöjä kundeja, joilta meikäläisen on turha vastakaikua toivoa. Herkussa joskus saa vastakaikua, mutta silloinkin aloite on yleensä jäänyt tekemättä. Yleensä kivan näköiset aloitteen tehneet ovat olleet sen verta humalassa, etten ole tohtinut jatkaa pidemmälle tai sitten homma on kariutunut siihen, kun ovat kuulleet mulla jo olevan poikaystävän. Viime mainittu onkin sitten yksi syistä, jonka takia en oikein viitsi aloitetta tehdä: ovatpa jotkut sanoneet, ettei varattujen pitäisi käydä homobaareissa. Ja toiset sanoo, ettei baareista kannata etsiä pidempikestoista seuraa.

Ehkä se menee samaan juttuun tuon "butsc&femme" asian kanssa. Jos sun minäkuvaan kuuluu tietty passiivisuus, niin herkästi sitä jää seinäkukkaseksi ja mikä kertoo epävarmuudesta. On kyllä ikävää, kun saa "pakit". Sen näkee toisetkin siinä ravintolassa ja se vaikuttaa, jos toinen ei edes halua jutella, kun yrittää kehittää jotakin. Myös se, että homo on ryhmässä kavereidensa kanssa, vaikuttaa iskemiseen. Ei sitä ehkä halua tulla arvostelluksi koko porukan taholta, koska sitähän sitten tapahtuu jälkikäteen.

Kaikki pitäisi tapahtua niin nopeasti. Tutustumisvaihe jää pois eikä sitä aina ehdi muodostaa kunnollista käsitystä tyypistä. Nykyään kai riittää, että "mulla on paikka". Koko jutusta tulee persoonaton ja pinnallinen(?), mutta sitähän jotkut haluavat, vaikka sitten valittavat, ettei ketään löydy ja kumminkin paneskelevat kuin kanit noissa pusikoissa( kärjisitys).

Valitettavasti ulkonäöllä ja rahalla on merkitystä. Kundin pitää olla "tasokas" joillekin, että kehtaa liikkua sen kanssa sitten myöhemmin. Samannäköiset hakevat vertaisiaan? Miksi muuten olisi "bear" tai "drag" tai "S/M"? Kaikki on vähän lapsellista, koska joku yksittäinen tekijä voi viedä mahdollisuudet esim. vääränlainen pukeutuminen, tupakointi tai jonkun fyysisen ominaisuuden puuttuminen.( " Kyllä mä muuten voisin, mutta kun..." ) Ihan kuin olisi joittenkin teini-ikäisten kanssa tekemisissä! Rajat ovat ehdottomia. Fantasiat ja mielikuvat ovat tärkeitä!

No entä jos ei istu ryhmässä vaan yksin ja silti kukaa ei uskaltaisi tulla mutta jaksavat kumminkin katsoa koko illan vieressä.

Harza:
"homma on kariutunut siihen, kun ovat kuulleet mulla jo olevan poikaystävän. Viime mainittu onkin sitten yksi syistä, jonka takia en oikein viitsi aloitetta tehdä: ovatpa jotkut sanoneet, ettei varattujen pitäisi käydä homobaareissa."



Hmm... Yksi kysymys: Miksi varattuna haluat löytää itelles seuraa baarista? Oon ehkä lapsellinen ja sinisilmäinen, mutta oon aina kuvitellut, että jos on jo suhteessa niin silloin ei tarvitse muita. En ollenkaan ihmettele, että varattu statuksesi karkottaa ihmisiä pois.

Toki varattu ihminen voi baareissa käydä. Oleellista onkin, että _miksi_ hän käy baareissa. Käykö siellä vain pitämässä hauskaa kavereidensa kanssa, vai käykö pokaamassa ja pettämässä kumppaniaan? Siinä on vissi ero.

Käyn baareissa rentoutumassa ja hauskaa pitämässä, yleensä kavereiden kanssa. Mutta kiva on välillä käydä yksinkin, seksikin mielessä. Toki olen sopinut poikaystäväni kanssa, että näin sopii menetellä. Miksi poikaystäväni ei riitä mulle? Miksi pitäisi? Koen elämän rikkaammaksi kun on kanssakäymistä muidenkin ihmisten kanssa (harva edellistä kyseenalaistaa, mutta miksi seksi olisi tuosta poikkeus?). Toisaalta oletan, että elämä yhdessä hänen kanssaan on onnellisempaa kuin yksin tai pikasuhteita harrastaen.

jaa. Tulee mieleeni nämä "sugardaddyt" eli vanhemmat miehet, jotka ylläpitää nuoria miehiä. Onko teillä ikäeroa Harza? Se voisi selittää jotakin ns. vapaasta suhteesta ts. että on vakipano(fuckbuddy?) mutta sit on muita siinä ohessa...ei tietenkään välttämättä. Sitten on tietenkin niitä, jotka haikailevat parempaa (tyyliin "eihän sitä koskaan tiedä?"), mutta sen paremman puutteessa pysyttelevät nykyisessä suhteessa. Olinko liian ilkeä asiassa, joka ei minulle kuulu pätkääkään ? Sorry.

Ainakin meikäläinen tarkkailee ensin mielitiettyjen reaktioita läsnäolooni. Tätä saattaa kestää pitkäänkin, siis kuukausia, jos kyseessä on paikan vakinaama. Jos eivät tunnu kiinnostuvan minusta, on turha mennä iskemään edes silmäflirtin tasolla. Kyllä sen näkee heti, jos vastapuoli on kiinnostunut minusta.

Ja seurueessa olevat eivät edes tunnu katselevan illan aikana muualle kuin kavereihinsa. Heitä on jokseenkin turha yrittää iskeä.

Valitettavasti on vain aina toistaiseksi käynyt niin, että yleensä minua ovat yrittäneet iskeä sellaiset miehet, joista en ole itse kiinnostunut ulkonäön perusteella. Siis kasvojen ja yleisen 'stailauksen' perusteella. Myös yleinen käyttäytyminen ja olemus on yksi arviointikriteeri. Tällöin väistelen heidän silmäflirttiään sen minkä kerkeän vaikka katsomalla suoraan seinään. Jos nämä kuitenkin tulevat juttelemaan, olen silloin yleensä pidättyväinen vastauksissani ja sillä tavalla tyrehdytän kaverin juttuintoa ilman, että nolaan häntä. Yleensä kyllä ymmärtävät kohtapuoliin toivottaa pienen jutustelun päätteeksi 'hyvää illan jatkoa', ja he poistuvat sitten vähin äänin takavasemmalle.

Minulla kun on sellainen periaate, että on parempi olla ilman, kuin olla väkisin sellaisen kanssa, joka ei sytytä millään tavalla. Eli asenteeni on löytää pitempiaikainen suhde, ei yhden yön juttu. Kuten tunnettua, baareissa se ei välttämättä edes onnistu.

Yleensä se joka tulee epätoivoisena etsimään seuraa baarista (olkoon sitten yhdeksi yöksi tai yhdeksi elämäksi), näyttääkin siltä että on epätoivoinen etsijä. Eikä silloin ole niinkään haluttava (varsinkaan tositarkoituksella etsivälle).

Joskus itse huomannut kun on tuoreen bf:n ja kavereiden kanssa tosi onnellisena bailannut baarissa että niitä tositarkoituksella iskijöitä parveilee vaikka kuinka. Ihan sen takia että se onnellinen iloinen bailaaja on niin paljon haluttavamman oloinen kuin se epätoivoinen siellä nurkassa.

Mene bailaamaan sinne baariin iloisesti kavereiden kanssa ja työnnä parin etsiminen sivuasiaksi. Pidä sivusilmät auki kun se ihana kävelee ohi ja nykäise hihasta!

Onko se sitten tosi outoa jos ihminen tulee baariin yksin?
Onko heti leima "toi ettii seksiä"
Musta on kiva sillon tällön käydä baarissa yksin...

Kaikin mokomin. Tässä vastauksia: ikäeroa löytyy viisi vuotta, kumpikin maksetaan omat menomme ja yhdessä asutaan. Vakipanosta en puhuisi, kun suhteessamme muu kuin seksi on mulle (ja hänellekin) paljon tärkeämpää. Ehkä annetuista luokitteluista "paremman metsästäminen" olisi se lähimmäksi osuva, mutten pidä sitäkään kovin osuvana. Olen siinä määrin kranttu ihastumisen ja varsinkin rakastumisen suhteen, etten juuri pidä sellaista mahdollisena (vastavuoroisena) omalta osaltani, enkä niin muodoin tavoittelemisen arvoisena. Parhaiten nykyistä parisuhdettani kuvaavat mielestäni sanat: ystävyys ja välittäminen. Rakkaus-sanaa en kovin mielelläni käytä, vaikka jossain mielessä niinkin koen tuntevani poikaystävääni kohtaan. Varsinaisesti rakastunut en ole ollut koskaan kehenkään, ja pikkuhiljaa olen sitä lakannut tavoittelemasta.

Baareissa voi toki käydä yksin ja muustakin syystä, kuin seuraa etsimässä. Kokemuksen mukaan sieltä ei kyllä elämän mittaista seuraa löydä. Ihan muualta ovat löytyneet ne, joiden kanssa vuosia tulee oltua.

Näin vakiintuneena ei tulekaan käytyä kuin tosi harvoin - yhdessäkään - baareissa. Hiukan on molemmilla sellainen olo baareista, ettei sinne viitsi lähteä, kun yhdessä tulee keksittyä kaikkea muuta kivaa tekemistä ( picnicit luonnossa, pyöräilyretket, tuttujen ja ystävien luona kyläilyt jne). Baarissa käydään kun siltä tuntuu...

Tämä keskustelu on aika erikoinen. Ajatelkaa heteromiestä valittamassa jollain muulla keskustelupalstalla, että mikä on kun naiset eivät tule juttelemaan minulle?

Pointti: Jos haluaa jotain saada aikaan, on parasta tehdä se itse!

Ei mikään ihme, jos useimmat pojat lähtee pois kun kertoo itsellään jo olevan poikaystävän. Niin olen minäkin lähtenyt, joskus on tehnyt vieläpä mieli sylkäistä perään.

Sylkäistä voisin minäkin, jos ko henkilö olisi ruma. Mutta jos komea ja nuori, niin miksi sylkäistä, tai edes lähteä pois!

Suomalaisten homojen käyttäytymismallit tulevat vähän liikaa ulkomailta. Suomalainen humalahakuinen juomakulttuuri tekee ravintolasta paheksuttavan seuranhakupaikan. Entäs sitten ns. dark-roomit ja muut ryhmäseksipaikat( sauna)? Homoscene on ihan vähän vaan seksikeskeistä. Pinnallistako? Suurin osa kumminkin käy niissä? Kysyntä luo tarjontaa.

Meillä paratiisinomainen elämä on "olla suhteessa". Jos ei suhteile, niin sitten on tärkeätä "saada seksiä" mahdollisimman paljon. Homot ovat seksin suurkuluttajia.

Meillä elämän kipukohtia on yksinäisyys, mistä ei liiemmin haluta keskustella, mutta se selittää paljon asioita.

Yksinäisyyttä voi lisätä: muuttaminen maaseudulle, vanheneminen ja ruumiinkuvan muuttuminen( ei saavuta ihannevartaloa), sairastuminen, ikätovereiden väheneminen, työttömyyden mukanaan tuoma rahattomuus, masennus sinänsä,uskonnollinen vakaumus, parisuhteen loppuminen,alkoholisoituminen, kaappihomoilu, uran luominen ( maine).

kylän vanhin:
"Tämä keskustelu on aika erikoinen. Ajatelkaa heteromiestä valittamassa jollain muulla keskustelupalstalla, että mikä on kun naiset eivät tule juttelemaan minulle?

Pointti: Jos haluaa jotain saada aikaan, on parasta tehdä se itse!"

Miten niin erikoinen??? Heteromiehethän ovat yleensä miehiä. Homomiehistä miehiä on vain murto-osa.

Niinpä ne jotka uskaltavat, saavatkin yleensä mitä haluavat.

> Miten niin erikoinen??? Heteromiehethän ovat yleensä
> miehiä. Homomiehistä miehiä on vain murto-osa.

Toivottavasti tämän oli tarkoitus olla ironiaa. "Mies" on aloitteellinen ja "nainen" on passiivinen? Tekisi mieleni yökätä.

Kyllä monet heteromiehet aika ämmämäisiä...sekä ulkoiselta olemukseltaan että käyttäytymiseltään. Ja toiset vain käyttäytymiseltään.

Hemmetti. "Ämmämäisyys" ja "miehuus" ovat ihmisyyttä molemmat.

Muutoin, ainakin tuo Zeppelinin kommentti yllä on tottakai paikallaan. Melkein kuin olisin itse sanonut. Hyvä kun en ehtinyt.

"Tämä keskustelu on aika erikoinen. Ajatelkaa heteromiestä valittamassa jollain muulla keskustelupalstalla, että mikä on kun naiset eivät tule juttelemaan minulle?

Pointti: Jos haluaa jotain saada aikaan, on parasta tehdä se itse!"

Mistäs tuon kirjoittaja tietää, että ketjun aloittajalla on ongelma, josta hän kirjoittaa? En minä ole havainnut tässä ketjussa tuota valittamista. Muutenkin vähän ky**ii asenne, että jotkut keskustelun aiheet ovat lapsellisiä tai typeriä. Jollekulle asia, josta kirjoittaa, voi olla hyvinkin tärkeä tai muuten kiinnostava.

Minua oudoksuttaa, kun kukaan ei tule juttelemaan baarissa... no... olkoonkin, että seurustelen, enkä sinänsä ole kiinnostunut. Tulee silti ruma olo, jos hengaa kavereiden kanssa baarissa, ei ole edes omaa miestä mukana, ja silti kukaan ei edes yritä. Enkä mielestäni edes ole ruma noin muuten. Ehkä sitten vaan baarissa. ;o)

Statisti:
Noin nyrkkisääntönä tuo pätee kyllä että jos toinen kääntää päänsä pois niin silloin hän ei ole kiinnostunut. Mutta ei pidä paikkaansa aina. Se miten jälkimmäisessä tilanteessa pitäisi toimia, onkin jo vaikeampi juttu. Mun taktiikka on odottaa oikeaa hetkeä (esim molemmat baaritiskillä tilaamassa samaan aikaan), jolloin voi heittää jonkun harmittoman kommentin toiselle. Ja aina kohteliaasti, ei uteluja heti alussa. Esimerkiksi nimen utelua ensimmäiseksi pidän epämiellyttävänä.

kv:

Joo, usein tähän silmänkääntötemppuun voi syynä olla myös ihan oikea ujous. Joskus tämä iskee meikäläiseenkin. Toisaalta itse kyllä haluan ensin hieman tarkkailla kiinnostavaa ihmistä. Useampana iltana. Käyttäytyminen nimittäin kertoo aika paljon ihmisestä ihan perustasolla. Eli kyse on tavallaan pitkitetystä ensivaikutelmasta.

Tällä tavalla selviää aika hyvin myös se onko kohde hakemassa pitempiaikaista suhdetta vai yhden yön juttua. Myös muu luonne tulee esille. Heiluuko ihminen kuin hermoheikko paikasta toiseen vai onko lauhkeasti paikallaan. Kuinka paljon pukeutuminen muuttuu käyntikertojen välillä. Minkälaiset maneerit henkilöllä on, jne. Jos henkilö edustaa jo tässä vaiheessa voimakkaasti piirteitä, joista itse ei pidä, ei tarvitse ajautua turhaan mihinkään ihmissuhdedraamaan, jos itse on ollut flirtissä passiivinen. Vaikka kohde olisi muuten syötävän hyvännäköinen. Baareissa kun käy nimenomaan eläväisempiä ihmisiä, ja silloin luonnekonfliktiriskit ovat suurempia, jos itse edustaa pidättyvämpää luonnetta tai ei elehdi kuin homon stereotyyppi. Sitten kun kokee itse olevansa valmis kontaktiin kohteen kanssa, voi sen tehdä vaikkapa tuolla baaritiskimenetelmällä tai vastaamalla katsekontaktiin.

Syy siihen miksi homot hakevat vakisuhdetta baareista on yksinkertaisesti se, että baareissa on samanhenkiset ihmiset liikkeellä pienessä tilassa ja moni näistä on todella vakisuhteen tarpeessa. Vaikka kaveriporukoissa olisivatkin liikkeellä. Siihen väitteeseen riittää todisteeksi muutama sokkotreffi ja gaydar.co.uk:ssa olevien profiilien selaaminen. Baareista tuttuja kasvoja.

Jos kaveriporukassa oleva sinkku itse etsii omakohtaista seuraa baarissa, vähintä mitä hänen kannattaa seinäruusujen ja muiden kannalta tehdä, on näyttää kiinnostusta myös kaveriporukan ulkopuolelle. Vaikka pälyilemällä ympärilleen. Nimittäin kaveriporukoissa on usein myös henkilöitä, jotka syystä tai toisesta eivät yksin tohdi baariin tulla. Kaveriporukka toimii heille tavallaan sosiaalisena syynä tulla baariin vähän samalla tavalla kuin tupakoijalle tupakka kädessä silloin, kun pitäisi olla rauhallisesti aloillaan, esim. bussipysäkillä, mutta kun ei tiedä mitä niillä toimettomilla käsillä muutakaan tekisi. Siispä pistetään tupakaksi, ja kas, niillä käsillä onkin jokin syy ja tehtävä. Ja ihminen kokee näyttävänsä ulospäin luontevalta. Ellei sitten syynä ollut todella se nikotiinin himo. Silti usein moni pysäkille tulija sytyttää tupakan, vaikka olisi voinut tupakoida myös matkalla pysäkille...

Jos joku suhteessa elävä sitten haluaa tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, se on sitten enemmän tämän aloitteesta ja ihan ok juttu. Pääasia, että tuo jollain tavalla ilmi ajoissa, että ei hae minkäänlaista parisuhdetta, vaan muuten vain uutta tuttavuutta. Ainakin meikäläinen pyrkii välttämään komanneksi pyöräksi joutumista. Sellaisena olemisesta kun ei ole tiedossa muuta kuin harmia.

Meikäläiselle baareissa on hyvin tärkeätä myös se homopaikkojen oma tunnelma ja soitettava musiikki. Suhteenhaku hoituu siinä sivussa. Mitään stressiä en siitä ota. Itse asiassa tässä iässä jo alkaa miettiä, että kestääkö itse sitä, että joku päivä sinkkuus loppuisi? Siis sitä, että nurkissa häärisi toinen ihminen etkä enää asuisi yksin. Hui!

Homodiskoihin ja baareihin tulee meikäläisiä, ei sinne herkästi heteromiehet tule. Siksi se on selvempää. Yksi asia on tavallaan jo valmiiksi selvinnyt: seksuaalinen suuntautuneisuus. Seuraavaksi täytyy ylittää rima ja ottaa kontaktia jollakin tasolla. Silmäpeli on puuduttavaa ja tylsää. Roikkua tunti toisensa jälkeen ja sitten ottaa riskin tulla torjutuksi...Voisihan koko jutun tehdä helpomminkin. Ehkä meikäläiset ovat vähän outoja ja skitsoja. Minusta kyttääminen on kauhean mälsää. Juuri tämä seuran hakeminen( poikakaveri) tekee koko hommasta latautuneen. Voisihan sitä joskus ottaa homman vähän vanhanaikaisesti. Ei sitä heti tarvitse alkaa seksistä ihmissuhdetta. Silloin ne silmäpelitkin menettävät merkityksellisyytensä, vaan ovat vain harnmitonta katselua. Saahan ihmisiä katsoa! Voisihan sitä mennä tanssimaan ihan vaan kohteliaisuudesta,tehdä toisen miehen olosta mukavan sillä tavalla. Tarvitseeko sen tanssikumppanin aina olla siitä komeimmasta päästä, jotta kehtaa olla imarreltu miehen huomiosta? Asioita voisi otta lunkimmin eikä niin vakavasti ja ryppyotsaisesti.

Käyn baarissa joka vkl, yksin kotona en viihdy. Tunnen suurimman osan vakiporukasta ja minua tunnetaan. Kerrankin poissa niin alkaa textareit satelee, et onkohan kaikki ok. Siltti en ole kertaakaan iskenyt ketään mukaan. Tutustunut ihmisiin kylläkin. Ja jopa ystävia löytänyt. Itse olen aika ujo (vaikka olen kuulut että vaikutan itsekeskiselt, kansikuvapojalt joka kuitenkin hakee vain panoa ja täydellista sellasta), en uskalla iskeä ketään, en niinkään pelkä tulla torjutuksi vaan en usko että kukaan mua kiinnostava olisi kiinnostunut minusta. En etsi mitään kertapanoa ja sekin tekee vaikeaks, sillä ne muutamat hassut yritykset joutuu torjuu, ku ihmisest paistaa läpi asenne "mennäks nurkan taakse just nyt" Kaiken lisäksi olen aina seurassa ja vaikk vilkkuilisin ketään niin varmaan saa käsityksen, et olen varattu sillä baariseuralaiseni melkein aina sama henkilö...
Sitten ku tässä tuli kommenteja siitä et ihmistä tarkkailee ja katsoo sen käyttäytymistä. Mutta tosi moni se "baarista tuttu" on ihan eri ihminen "oikeassa elämässä". Esim minä itse. Harva tunnistaa minua jos törmää kadulla tai on tekemisissä duunini puolesta, olen asiakaspalvelussa ja törmään päivittäin "tuttuihiin". Ihmiset lähtee ulos ja olemus, käyttäytymiinen muuttu. Toisilla parempaan suuntaan toisilla ei niinkään. On irti arkielämästä, eikä tarvii miettiä niitä muita juttuja.

Statisti: Tuo rauhallinen olemus baarissa luonnistuu ainoastaan, jos ennen baariin menoa vetää käteen (kahhdesti). Silloin hormonit eivät ole päässä sekoittamassa loogista päättelykykyä.

"Statisti: Tuo rauhallinen olemus baarissa luonnistuu ainoastaan, jos ennen baariin menoa vetää käteen (kahhdesti). Silloin hormonit eivät ole päässä sekoittamassa loogista päättelykykyä."

Hahahah. Hyvä heitto. Tais olla jossain elokuvassakin joskus samantyyppinen juttu? No mut kuitenkin, toisaalta ihan hyvä neuvo, en tiedä vähentäiskö se kiimaa sit niin kauheesti....

No jaa. Tää DTM:n kyräilymeininki on mietityttänyt mua ja useampaakin mun frendia aika kauankin. Siis jos nyt ei ihan hirveä tapaus ole, niin varmasti seuraa irtoais, mutta kukaan ei sit yleensä uskalla ihan rohkeasti lähestyä. Myönnän että en itsekään uskalla tehdä aloitetta ja siinä vaiheessa kun uskaltaisin, olen todennäköisesti niin kännissä, että siitä taas ei hyvää seurais.

En sitten taas tiedä oisko se niin unelmatilanne, että joka toinen mies sit olis perseessä kiinni, koska itse yleensä olen aika biletysmeiningeillä. DTM:ssä pokaaminen on yleensä tuntien prosessi ja sitä ei taas jaksa. Mua ei se tuijottelu sun muu kauheesti nappaa.

Olen kyllä pari kertaa ihan frendin puolesta lähestyny erinäisiä miehiä, mutta se ei ole mua haitannu, koska mua ne ei oo kiinnostanut, joten mahdollinen rejektio ei oo kauheesti napannu. Siis rohkeutta kyllä sikäli riittää, mut jos kyseessä on tyyppi, josta itse on kiinnostunu niin heti menee pupu pöksyyn. Se kyllä ärsyttää, mutta kaikesta pääsee yli.

Joskus on kyllä tultua käyttäydyttyä vähän siihen malliin, että tyypit on varmaan saanu vähän huonon kuvan, "nirppanokkamainen" tai muuten vaan nirso. Noh jaa.

Mustakin on saattanut muutama saada nirppanokan vaikutelma, kun olen hämmentyneenä antanut pikapakit. Kyseessä ovat olleet tilanteet, joissa sinällään ok näköiset kundit ovat tulleet yllättäin ja suht' suorasukaisesti tekemään aloitteen ja melkoisessa tuiskeessakin yleensä. Olisin varmaankin lähtenyt mukaan, jos iskuyrityksiä olisi edeltänyt edes lyhyt "silmäpeli" ja jutustelu. Ei mua haittaa, vaikka jutustelu nyt ei hirveän korkeatasoista olisikaan, mutta alkurepliikki "lähetääks", ush.

kyllä on hyvä,että olen saanut parini vanhanajan lehti-ilmoituksella,ei ole tarvinnut notkua tupakansavuisissa ja viinanhuuruisissa kapakoissa,ainut mitä voin sanoa on,että kyllä niitä hyviä miehiä löytyy muualtakin,eikä tartte olla jotakin olevinaan jne.

Baareista ei löydä juurikaan kuin yhden illan juttuja. Tämä on nähty. Omani löysin yllätysyllätys netin kautta: Ensin muutama viikko päivittäin intensiivistä chättäilyä, sitten pitkiä puheluita ( taisipa ennätys olla 1,5 tuntia Välimeren rannalta tänne Suomeen ) noin 1,5 kk:n ajan, ennenkuin näimmekään livenä toisiamme. Kolmisen viikkoa ensimmäisen tapaamisen jälkeen hän muutti luokseni ( pyynnöstäni) ja nyt on vuoden päivät sormus komistanut molempien käsiä!

Tutustuminen rauhassa kannattaa, silloin oppii tuntemaan toisen ihmisen huomattavasti paremmin, kuin baarista mukaan tarttuneen tapauksen ( kuinkahan moni on halunnut purra kätensä poikki päästäkseen karkuun, kun toinen makaa tiedottomana käden päällä?)

Statisti:

"Itse asiassa tässä iässä jo alkaa miettiä, että kestääkö itse sitä, että joku päivä sinkkuus loppuisi? Siis sitä, että nurkissa häärisi toinen ihminen etkä enää asuisi yksin. Hui!"

Yikes!

"Tässä iässä"? 33-vuotiaana?

Tuosta saa sen käsityksen, että 33-vuotias olisi valkeahapsinen kepillä klenkkaava eläkerahastojen korkoja tuijottava kuolaava dementikko, joka makaa lamaantuneena sairaalassa ja hokee sotajuttuja ja puhuttelee kaikkia "pojuksi".

Ei vaineskaan. Alkaahan tässä 33-vuotiaana jo kolottaa ja krapulakin kestää pidempään eikä sunnuntailenkistä palaudu niin nopeasti.