Julkisuus, uusi tavoite...ko?

Tällä aiheella ei ole mitään tekemistä homouden kanssa mutta ajattelin kysäistä tiedän mielipidettä asiaan. Mikä on ajan henki?

Olen huomannut nyt viimeisen 10v aikana että osalla ihmisistä on tullut aivan uusi elämän tavoite ja se on olla `julkkis´.
Eikö yleensä jukisuuden henkilöksi noussut joku jota ihailtiin taitojen tms takia? Laulajat, muusikot, näyttelijät, kirjailiat ym
Nykyään lehdet ovat täynnä ex-poika/tyttöystäviä, tosi tv-tähtiä ja esim Suomessa joku meikkitaiteilia jotka selittävät tyhjänpäiväisyyksiään rivikaupalla.
Vakio oli se joka vuotinen Miss Suomi tulee jämään lehtien sivuille keinolla millä hyvänsä. Saako tämä nykyään ihmiset tuntemaan olevansa/saavuttaneensa jotain elämäsään jos saa naamansa juorulehden kanteen?

Muistan kyllä Andy Warholin teorian 15min julkisuudesta mutta nykyään tämä on mielestäni hieman karannut kädestä, Vai enkö ymmärrä että tämä on viihdettä...
Minusta ei ole kun ajan kysymys kun Suomeen saadaan Jerry Springerin tapainen show tai Big Brother sarja. Saksassa jo kaavaillan että tämän hetkinen Big Brother jatkuisi ikuisesti...
Eikä ole mennyt edes 10v elokuvista Truman Show tai ED-tv.
Ruokkiiko tämä sitä tirkistelyn tarvetta mikä asustaa ihmisten sisällä?
On olemassa ihan hyviä real-tv ohjelmia esim Amish In The City, joka on mielenkiintoinen monellakin tavalla.
Toisaalta onhan se ihan kiva että tavallinen pulliainen pääse osaksi viihde teollisuutta ja ihan ok tämä Idols ohjemat periaateiltaan.

Mutta kun linja alkaa oleman sitä että lehti ostaa tytölle silikooni tissit ja palkaksi tyttö esittelee niitä viikko toisensa jälkeen lehdessä samalla haaveilen laulajan urasta tai poikaystävästä niin heikoksi menee.
Puhumattakaan se surkuhupaisa avioliitto kahden julkisuuden kipeän henkilön kesken(Turussa) joka osoittautui molempien julkisuustempuksi.
Voi olla että kansa kaipaa sirkushuveja ja niitä tarjoo kiertävä sirkus jossa esintyy sambaava ministerin vaimo, ex-mäkikotka nykyinen veitsen heittäjä, impanteilla täytetty meikkitaiteilia tai ex-missi joka ei ole onnistunut metsästämään itselleen formula kuskia tai entistä NHL-tähteä mieheksi.

Jaa-a samaa olen joskus itsekin miettinyt.

Ehkäpä taustalla on yksilökeskeisyyden korostuminen, yhteiskunnan viihtellistyminen ja median volyymin kasvaminen, netin yms. uuden tekniikan myötä.

Yhteiskunnan vaurastuessa jää yhä useammalle toimijalle aikaa ja varaa toisarvoiseen, sinänsä merkityksettömään, tekemiseen.

Taustalla voisi olla myös eskapistisia pyrkimyksiä, pakoa arkitodellisuduesta siis. Mediassa olleet henkilöt ovat perinteisesti olleet "jotain". Nyt kun sinne on yhä useamman mahdollista päästä, miksi ei yritettäisi.

Ainoa hyvä tässä lienee, että raja julkkisten ja tavisten välillä kapenee, ehkä jopa lopulta katoaa. Mitäköhän sitten tapahtuu?

Raha. Julkisuus, mikä tahansa, positiivinen tai negativiinen tuo aina rahaa tavalla tai toisella. Esim Juontokeikoihiin palkataan ne tutut kasvot mielummin ku joku muu. Ja sillä meikitaitelijalla on varaa korottaa hintojaan sillä ihmiset haluavat "sieltä lööpin putiikist" miellummin kun naapuri yrityksestä, vaikka olisi ehkä laadukkaampi. Samoin ku ulos mentäessä pistät mielummin dolce&cabbana paidan ku seppälä. Vaikka olisivat identtiset.

Asiaa läheltä seuranneena voin kertoa, ettei noiden ”turhien” julkkisten elämässä ainakaan mitään kadehdittavaa ole.
Rahasta todellakin on kysymys, sillä julkisuus on monelle keino elättää itsensä.

Itse en ainakaan haluaisi elää tilanteessa, jossa koko ajan täytyisi miettiä, mitä ympäristö minusta sanoo, miellyttää toinen tollompia juorutoimittajia, yrittää koko ajan miellyttää kaikkia.

Julkkikset elävät julkisuudesta ja se on heille työtä. Harvassa muussa työssä joutuu olemaan työnsä vankina käytännössä melkein 24 tuntia vuorokaudessa.

Joistakin tulee julkkiksia haluamattaan ja jotkut haluaisivat vetäytyä julkisuudesta jo syrjään.

"Harvassa muussa työssä joutuu olemaan työnsä vankina käytännössä melkein 24 tuntia vuorokaudessa."

Opettajat, kaikenlaiset, varsinkin täällä "maakunnissa".