Väkivaltainen feikkideitti?

Onko kellekään koskaan käynyt niin että ns. sokkotreffikaveri (esim. chatista) onkin ollut homovihaaja, joka on houkutellut "treffikaverinsa" jonnekin vain ja ainoastaan saamaan turpiin? Tällaista aina välillä kuule.
Toivottavasti tuo on vain kaupunkikansanperinteen tarinaa, toibvottavasti.
  • 4 / 21
  • varmistus
  • 11.8.2004 11:38
Ei kai kukaan enää lähde deiteille ilman puhelinnumeroa? Jutustelu puhelimessa antaa kyllä jonkinlaisen kuvan tyypistä. Numeroiden vaihto takaa myös sen, että ohareita ei synny niin helposti. Tässä väkivaltajutussa jotenkin se luo myös turvallisuutta. Tuskin se hullu alkaa hakata, jos olette numeroita vaihtaneet. Olisi liian helppo tehdä rikosilmotus ja saada kaveri kiinni numeron perusteella.

Mutta varmaan kannattaa nykyään olla aika varovainen näiden juttujen kanssa. Ei myöskään olisi ensimmäinen kerta, kun joku lähtee hakkaajan matkaan taksijonosta.
varmistus kirjoitti: "Ei kai kukaan enää lähde deiteille ilman puhelinnumeroa? "

Antaneekohan pelkkä puhelinnumerokaan riittävää turvaa jos kysymyksessä on alkuperäisen idean mukainen homovihaaja, joka käyttää esim. prepaid - liittymiä, jotka ovat yleistyneet? Toisaalta - rekisteröidynkin numeron saa hukattua extrasalaiseksi jos on tarpeen... Numeropalvelu ei osaa sanoa edes, onko kyseistä numeroa edes olemassa...
Lisäksi itse olisin menettänyt muutamat iihhanat deitit varovaisen nuoren kanssa jos olisin pakolla tivannut hänen puhelinnumeroa.
onkohan kukaan huomannut näitäkin sivuja mahdollisesti saattavan lukea myös esim. psykopaatit.
Miksi laittaa omia pelkojaan julkiselle, kaikkien nähtävillä olevalle palstalle. Aina enemmistönä suht'koht järkevänkin lukijakunnan joukossa saattaa olla...
Toki näitä sivuja voivat lukevat kaikki. Toisaalta tuskin kukaan täältä mitään vinkkejä esim. väkivaltarikoksiin saa. Itse olen ainakin kirjoituksissani noudattanut sitä linjaa, että kirjoitan sen minkä katson kestävän päivänvaloa ja olevan itselleni harmitonta, jos ne asiat minun henkilööni yhdistettäisiin. Aika anonyymia tämä mielestäni on.

Sitä paitsi psykopaatit ovat hyvin taitavia. Heitä ei moni edes erota muiden ihmisten joukosta, ennen kuin on liian myöhäistä, eli kun pyskopaatti on saanut hyväksikäyttönsä tms. suoritettua.

Joku sen jo sanoikin, että jos alkaa liian varovaiseksi se voi haitata elämää (menee deitit sivusuun). Miten totta! Voi kuinka monta kyynistä homoa onkaan, jolla löytyy käsikirjoitus takataskusta joka asiaan, jos sen mukaan ei mennä, ei mennä ollenkaan. Vähintäänkin joka asia on epäilyttävä.

Hey babes, älkää hukatko elämäniloanne! Terve varovaisuus on tietysti aina paikallaan. Kuka käski kuksia tuntemattomien kanssa, siihenhän sisältyy vaara jo automaattisesti.
Hulluja riittää niin moneen lähtöön että ei tämä elämä riitä edes laskemaan niitä.

Jos joku arvaa näistä minun kirjotuksista kuka olen, niin siitä vaan.
Suhteeni `julkisuuteen´ on sellainen että en välitä siitä suuremmin. Ihan live tilaanteessa erotun jo ihan tarpeeksi muutenkin, (olemus, mielipiteet ja elämän asenne).
Mutta se ei silti estä ettenkö voisi osallistua täällä mielipiteiden vaihtoon.

Itse en ole koskaan joutunut mihinkään varaatilanteeseen homona enkä sivilinä, voi olla että isot raamit ovat karkottaneet pienikokoisemmat hullut.

Mutta nykyään ihmisten mielentilat horjuvat entistä enemmän, porukka napaa masennuslääkkeitä kun c-vitamiinia.
Joten pieni varovaisuus ei ole pahitteeksi tuolla ulkona kun liikkuu.

Ja deittailusta sen verran, itse koin Suomessa kaiken näköistä kyräilyä ja todellisen minän piilottelua treffi tilanteessa.
Itse varmaan pelotin 90% miehistä olemalla 100% rehellinen ja avoin.
Ja täytyy myöntää että olin jo valmentautunut henkisesti olemaan loppuelämäni yksin.
Kunnes tapasin elämäni miehen, vilpittömän ja elämän haluisen toisella puolella maailmaa troopisella saarella(olimme lomalla samassa paikassa, joten kyseessä ei ole mikään Aasian tuliainen vaan ehta euroopalainen mies).........
Ja tämä kaikki tapahtui silloin kun sitä vähiten osasin odottaa.
Life & Love are beutiful things.
DKNY: "... Suomessa kaiken näköistä kyräilyä ja todellisen minän piilottelua treffi tilanteessa."

Juuri näin! Kas kun moni kertoo tätä samaa ja olen sen itsekin aikanaan kokenut. Pidetään se minä piilossa ja sitten ruikutetaan ympäriinsä kun on kaiken maailman ihmissuhdeongelmia. Haloo... miten kukaan voi

a) suhtautua vakavasti, jos paljon salataan/teeskennellään
b) toimia oikein, jos toinen minänsä piilottamalla/teeskentelemällä jatkuvasti antaa ristiriitaisia viestejä.

Kyllä siinä kommunikointi käy lopulta turhaksi ja mahdottomaksi.
Kiitos e-vils, olihan niitä muitakin siellä Suomen maassa joka ajatelee ihmissuhteista ja treffit tilaanteesta kuin minä.
Eikä tämä kyseinen ilmiö vaivaa pelkästään meitä homoja, sama ilmiö on heteroilla.
Mutta uskon se on yleisempää meillä homoilla, kun tarpeeksi piilottelee itseään yhteisöltä niin se `ulos tulo´ treffi tilanteessa taitaa olla yhtä ylitsepääsemätöntä.
Kun tarpeeksi on omien muurien suojissa niin sieltä on varmaan vaikea tulla koskaan ulos...edes hieman `ulkoilemaan´.
Mutta siitä saa sitten syyttää vain itseään, tämä on vaan elämää. Mitään EI saa jos ei yritä hieman.

ps. Kieliprofessorit...pyydän anteeksi yhden sanan huutamista tuossa yläpuolella.....
Hmm...mä oon kyllä Sepsin kanssa samaa mieltä, pikemminkin epäilyttää ja pistää jarrut päälle kaiken maailman numeron kinuajat. Nykyään kun pitäis sitä numeroaan jakaa joka puolelle muutenkin...
No jaa-a. Vähän urbaanilegendalta kuulostaa. Itse asiassa en ole koskaan kuullut, että homovihaajat viitsis nähdä noin paljon vaivaa, vaikka homofoobikkoja löytyykin, niin harva kuitenkaan väkivaltaisia on ja vielä vähemmän ne rupeaa sentään ihan tohon.

Aika kauheeta miettiä aina jotain tollasta, jos deitille lähtee ja deitithän sit tehdään julkisiin paikkoihin. Jos itse sit lähtee johonkin metsäpolulle kello kakstoista yöllä tapaamaan jotain tyyppiä, niin mun mielestä se on kyllä oma moka. Järjen käyttö on sallittu. Tosin, luulisin että treffeillä käymisen suurin ongelma on oharit, ei homohakkaajat.
Ehdottomasti julkiselle paikalle. Itse olen taannoin, ennen vakituista parisuhdettani, tehnyt sen virheen, että olen mennyt jonkun kotiin tai tehnyt treffit omaan kotiini. Vaikka mitään "kauheaa" ei ole sattunut, syntyy sangen kiusallisia tilanteita, kuten "miten kehtaan häipyä" tai "miten kehtaisin pyytää tuota tyyppiä häipymään" ;-)

Niitä hulluja ja hakkaajia kun on homoissakin, muistakaapa vuosien takainen DTM dj jupakka. Työni puolesta tiedän, miten paljon esim. sekakäyttäjiä tässä maassa liikkuu. Hei ja huomio, masennuslääkkeet sinänsä eivät tee kenestäkään mitenkään arveluttavaa. Hyvä jos käyttää, kun kerran masennus vaivaa. Itse olen omassa parisuhteessani kokenut enemmän vaikeuksia sen vuoksi, kun ei se suomalainen mies halua niitä käyttää.

Minäkään en sen kummemmin salaile, olen ihmeissäni lähinnä, jos joku ei tuota sanomattakin ymmärrä. Kuitenkin esim. töissä en siitä suoraan puhu, jos joku on niin sokea, että luulee minun elävän onnellista hetero-elämää, niin siitä sitten vain. Eikä tulisi mieleenikään kiistää, jos joku kysyisi! Minuakin ihmetyttää nämä "olethan heteronoloinen" ja "100%:lla luottamuksella" vaatimukset. Miksi sitä pitäisi yrittää olla jotain mitä ei ole? Valtaväestön mieliksikö? No juu, nyt lähtee rönsyämään aiheen vierestä, joten päätän tähän.
Dietrich kirjoitti: Minuakin ihmetyttää nämä "olethan heteronoloinen" Miksi sitäpitäisi yrittää olla jotain mitä ei ole? Valtaväestön mieliksikö?

Tämä menee kyllä todella aiheen vierestä mutta.....

Jos joku oli joskus laittanut moisen toiveen niin tulkitsin sen että toivoo enemmän miehen oloista ja vähemmän `strutsin sulkia ja paljetteja´.
Uskoin että heteron oloisella tarkoitetaan tätä...vai menikö väärin?
Kaikkia meitä on, kuten tiedetään mutta suodaan se oikeus että jokainen valitsee mieluisensa.
No juu, ohi menee, mutta menköön... Sitä sillä varmaankin tarkoitetaan ja onhan se mukavammin sanottu, kuin "ei neitimäisille kanoille" tms. ylentävää. Huvittaa vain tuo paradoksaalisuus, miten voi olla jonkin sellaisen "oloinen", mitä ei ole, mutta joo, tietysti on lupa etsiä sitä mitä haluaa, en tarkoittanutkaan ettei olisi :-)
Miksi sitten ylipäätänsä käytetään sanaa heteronoloinen eikä sanaa miehenoloinen....
Eiköhän "heteronoloinen" ole jokunlainen käännös englannin ilmaisusta "straight acting".

Onhan tuota Lontoon kielen versiotakin moitittu useasti, eihän kyse ole mistään näyttelemisestä., vaan ihan pelkästään homon ulkoisesta olemuksesta. Lisää tietoa sanan merkityksesta mm. täällä:http://www.straightacting.com
Dietrich kirjoitti:
Huvittaa vain tuo paradoksaalisuus, miten voi olla jonkin sellaisen "oloinen", mitä ei ole, mutta joo, tietysti on lupa etsiä sitä mitä haluaa, en tarkoittanutkaan ettei olisi :-)"

Moikka taas....kuka sanoi että esim minä olisin jokin oloinen?
Minä olen homo-mies ja se ei sitä tosia asiaa muuta että en olisi silloin mies. Jos olisin neitimäinen kana niin silloin olisin `chick with a dick´ mutta kun en ole.
Vai olenko silloin `kasvannut´ väärin homoksi?
??? Minä en ainakaan puhunut sinusta, vaan yleisesti. Jokainen kasvaa sellaiseksi kun on, oli se suunta sitten mikä tahansa. Tuon oikean ja väärän suhteen lienee jokaisella oma henkilökohtainen totuutensa.
Eihän kukaan ole kasvanut "väärin" homoksi, on sitten neiti käsilaukkuineen tai äärimiehekäs koppalakkeineen.

Jokainen on mitä on ja se meille kaikille sallittakoon. Tämä menee nyt koko ajan enemmän off-topiciksi, mutta minua häiritsee kapeakatseisuus, ettei edes näissä piireissä anneta ihmisten olla sitä mitä ovat. Ja ennen kaikkea ei annettaisi toisten etsiä sellaista ihmistä kuin haluavat. On se sitten mitä tahansa. Aina tulee joltain suunnalta puukkoa niskaan, jos kertoo pitävänsä miehekkäistä (kait korrekti ilmaus) miehistä tai stereotypiahomoista. Mitä väliä sillä teille on mistä minä tai jokin muu homo syttyy?