En tiedä luetko tätä. En tiedä haittaako se.
Ehkä minä jotain opin sulta, muistatko millaista se oli?
Sinä olit musta ja valkoinen, on ja off nappula.
Minä olin sateenkaari - kaikissa sen väreissä, lisänä myös harmaan kaikki sävyt.
Nyt kun kaikki on mennyt. En tiedä enää mitä on jäljellä. Paljon jätin sinulle. Paljon otin mukaan, paljon painavia muistoja, meidän asioita joita et huolinut.
Ajattelen sinua aina kun näen sinut, ajattelen sua päivittäin vaikken näkisikään sinua. Välillä hyvällä, välillä pahalla.
Välillä mietin, miksi en kuule sinusta mitään. Välillä tiedän miksi en kuule mitään. Enhän osannut ennenkään kuunnella.
Joskus vihasin itseäni, sinua, häntä, kaikkia. Miksi kukaan ei ymmärrä sitä tuskaa mitä koen? Kuinka paljon voi itseään omien virheiden takia vihata? Se oli silloin.
Välillä en vihaa ketään, olen antanut itselleni rauhan ja anteeksi. Ymmärrän tekoni, ymmärrän seuraukset.
Välillä ajattelen sua ja mua kun menen jonkin tietyn paikan ohi, johon liittyy muistoja.
Yleensä ajattelen, kun kuuntelen musiikkia.
Aluksi se oli protoni - pikku enkeli. Välillä kaija koo:n biisi jossa pesukoneen liitin ei sopinut. Nyt soi Kaija Koo:n läpinäkyvää. Aina kun soi juice. Mutta kaiken sen kaipuun ja ikävän lisäksi on ajan saatossa tullut uusi tunne.
Se on kun soi simo silmu - kaikkea hyvää.
Rakastan, kaipaan, itken ja iloitsen, kun ajattelen sinua.
Mutta olen yrittänyt opetella myös ajatukseen, sinä olit, sinä menit ja minä olen se vanha elämä, jota ei ajatella, kuin pakon vaatiessa joskus nähdessä. Väkinäinen hymy ja tervehdys ja juosten pois. Se sattuu, mutta ymmärrän.
-Felix qui potuit rerum cognoscere causas-
Ehkä minä jotain opin sulta, muistatko millaista se oli?
Sinä olit musta ja valkoinen, on ja off nappula.
Minä olin sateenkaari - kaikissa sen väreissä, lisänä myös harmaan kaikki sävyt.
Nyt kun kaikki on mennyt. En tiedä enää mitä on jäljellä. Paljon jätin sinulle. Paljon otin mukaan, paljon painavia muistoja, meidän asioita joita et huolinut.
Ajattelen sinua aina kun näen sinut, ajattelen sua päivittäin vaikken näkisikään sinua. Välillä hyvällä, välillä pahalla.
Välillä mietin, miksi en kuule sinusta mitään. Välillä tiedän miksi en kuule mitään. Enhän osannut ennenkään kuunnella.
Joskus vihasin itseäni, sinua, häntä, kaikkia. Miksi kukaan ei ymmärrä sitä tuskaa mitä koen? Kuinka paljon voi itseään omien virheiden takia vihata? Se oli silloin.
Välillä en vihaa ketään, olen antanut itselleni rauhan ja anteeksi. Ymmärrän tekoni, ymmärrän seuraukset.
Välillä ajattelen sua ja mua kun menen jonkin tietyn paikan ohi, johon liittyy muistoja.
Yleensä ajattelen, kun kuuntelen musiikkia.
Aluksi se oli protoni - pikku enkeli. Välillä kaija koo:n biisi jossa pesukoneen liitin ei sopinut. Nyt soi Kaija Koo:n läpinäkyvää. Aina kun soi juice. Mutta kaiken sen kaipuun ja ikävän lisäksi on ajan saatossa tullut uusi tunne.
Se on kun soi simo silmu - kaikkea hyvää.
Rakastan, kaipaan, itken ja iloitsen, kun ajattelen sinua.
Mutta olen yrittänyt opetella myös ajatukseen, sinä olit, sinä menit ja minä olen se vanha elämä, jota ei ajatella, kuin pakon vaatiessa joskus nähdessä. Väkinäinen hymy ja tervehdys ja juosten pois. Se sattuu, mutta ymmärrän.
-Felix qui potuit rerum cognoscere causas-