Helsinki - Pohjolan gay paratiisi

Lukiko kukaan muu sunnuntain Hesarista tarinan pohjolan kuumimmasta homokapitaalista nimeltään Helsinki?

Helsingissä, rakkaassa kotikaupungissani on paljon hyvää, mutta kun juuri olin palannut lomalta Tukholmasta, en voinut kuin nauraa artikkelin hehkutuksille helsinkiläisen gay laiffin ylivertaisuudesta.

Ainoa mikä täällä tuntuu olevan vertaansa vailla on ylibuustattu ego ja pohjaton omahyväisyys. Miksi? Totuus paljastuu aina ennen pitkää. Surullista, että ennen selkeästi objektiivisempana tiedonvälittäjänä tunnettu päivälehti julkaisee moista yksipuolista ja kritiikitöntä tekstiä. Tuli sellainen olo, että lukee jotain hurmoksellista julistusta.

Lahden takana taksikuskia alkoi naurattaa kun kerroimme mikä on ollut osanotto esim. pridetapahtumissa täälläpäin. Kun Tukholman gay pride kulkueeseen osallistuu 7500 ihmistä ja sitä seuraa 150 000 katsojaa se antaa aivan toisenlaisen kuvan kaupungin ilmapiiristä kuin mitä hesarin artikkelissa julistettiin. Ja sitten on vielä ne erot päivä- ja yöravintoloiden tarjonnassa, joka on toisen kaupungin osalta oma lukunsa. Kyllä, sillä Helsingin osalta riittäisi yksi lause.

Luin em. jutun, enkä ota jutun objektiivisuuteen tai laatuun kantaa. Pääasiassahan kyseessä oli yöravintoloitsijoiden haastatteluja.

Monessa suhteessa EvilS kirjoitti ihan asiaa. Homokansalle suunnattu kahvila- ja ruokaravintolatarjonta on miltei olemantonta. Ainoan poikkeuksen muodostavat dtm:n kahvilatoiminta ja Kallion Karhupuiston kesäkahvila. Jo iltapäivästä pääsee kyllä useammasakin baarissa ja kesäisin terassillakin kaljoittelemaan - tai tietysti nauttimaan kahvikupposen.

Sen sijaan Helsingin tarjontaa ilta- tai yöelämän osalta ei voi millään nimittää huonoksi tai yksipuoliseksi. Erilaisia homopaikkoja on runsaasti.

Mitä taas tulee priden kokoon Helsingissä, niin mielestäni siihen vaikuttaa suurimmin se asia, että se ei ole vuosittainen perinteeksi muodostunut tapahtuma. Kirjoitin asiasta alkukesästä: http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=kuukautiset&juttu=kuu912525645

Viestini voi vaikuttaa vähän trollahtavalta, sorry :)

Ihan pakko kysyä, että mihin ihmeeseen tarvitaan homokansalle suunnattua ruokaravintolaa? :) Minä en käsitä. Puuttuu kai Suomesta sitten homonakkikioski, homopolkupyöräkorjaamo, homokirjasto jne.

Kumpaa "me" nyt haluamme: tasavertaisuutta ja yhdenvertaista kohtelua seksuaalienemmistön kanssa (joka puolella) vai eriytymistä omiin paikkoihin?

Kyllä minä ymmärrän toki "homokahvilat ja -ravintolat",nehän ovat samalla myös iskupaikkoja. Mutta ovatko ruokapaikatkin sellaisia? Onko kohtelu muissa ruokapaikoissa ollut huonompaa homoille? Tällaista en ainakaan minä ole huomannut, vaikka ruokaravintoloissa on käyty suurellakin homppelipoppoolla.

Viestini sisältö (eli rivivälit) on siis haave yhteisestä yhteiskunnasta, eikä erikseen homoyhteiskunnasta ja heteroyhteiskunnasta. Matkaahan sinne kyllä vielä on.

Tunnustan, että minäkin ihmettelen, miksi joka asiaan pitäisi olla homoille omat paikat. Minusta riittäisi vallan mainiosti, jos kaiken kansan ravinyoloissa ja pyöräkorjaamoissa suhtauduttaisiin ihan tavallisesti homoihinkin. Näinhän ei tietenkään välttämättä aina ole nykyisin. En kyllä ole yoisaalta joskaan minkään nuivan kohtelun uhriksi joutunut.

Jos mielestänne tarvitaan omay ruokaravintolat, parturit, pesulat ja mitä laikkea sitä onkaan, kertokaa minullekin, miksi tarvitaan. Ehkä opin jotain uutta.

toisaalta ja koskaan - anteeksi nyt, nakkisormivirheitä =)

Noh ilmeisesti tarvetta on, ihmiset viihtyvät samankaltaisten joukossa. Tämä ei kuitenkaan ollut tämän ketjun aihe.

Minusta siitä pridesta saisi yrittää kehitellä enemmän karnevaalin tyyppistä hauskanpitoa. Milloin me saamme tänne auton lavoille fantasia-asuihin pukeutuneita juhlijoita? Tavallaan kuin oltaisiin naamiaisissa tms. Olisi jotakin katsottavaa: komeita miehiä, musiikkia...vaikka joku alue vain sitä varten.

Minä ainakin kannattaisin homojen vetämiä yrityksiä ja voisin vaikkapa asua jossakin "getossa". En kaipaa heteroja ollenkaan. Saisin ainakin olla ja elää rauhassa. Minä en ole koskaan kannattanut mitään "sulautumista" yhteiskuntaan, parempi olisi päinvastoin. Minusta hlbt ihmisten pitäisi panostaa enemmän itseensä ja omiin juttuihinsa kuin aina olla "kerjäämässä" hyväksyntää ympäröivältä yhteiskunnalta. Raha se on joka tuo riippumattomuutta ja vaikutusvaltaa ja vapautta.

Minä ostan ainakin kaikki mahdolliset tuotteet ja palvelut toisilta homoilta. Miksi ihmeessä haluaisin tukea systeemeitä, jotka eivät tunnusta minun olemassaoloani asiakkaana ja ihmisenä. Aivan erityisesti kaipaan homopalveluja mm. lääkäreiltä (ei aina tarvitse selittää), psykologeilta, vaatekaupoilta, pankeilta ja vakuutusyhtiöiltä ainakin.

Tulee mieleeni, että tuosta voisi olla huonojakin seurauksia: eikö kovin erillään ja omillaan olevaa yhteisöä olisi kovin helppo saada syntipukiksi aika moneen asiaan?

Minä toimin varmaan vähän käänteisesti: ostan ja käytän palveluita niissä paikoissa, missä koen saavani kunnon palvelua. Tietoisesti en ainakaan tue homovastaisia kauppoja, atteita, tuotteita tms. Toki suon jokaiselle ne omat homopyöräkorjaamot ja pesulat sun muut. Minä en niitä tarvitse, mutta tarviseva käyttäköön.

Ruotsihan on olevinaan niin edellä meitä, mutta siellä homoja syrjitään ihan samalla tavalla kuin meilläkin. Mihin se on muka muuttunut? Minusta sulautuminen on itsepetosta ja naivia. Olisi hyvä, jos olisi vahva ja yhtenäinen yhteisö takana, mutta se on toive-ajattelua. Se ei tule koskaan toteutumaan.

Omakohtaisten kokemusten perusteella en sanoisi, että Ruotsissa homoja syrjitään yhtä yleisesti kuten Suomessa. Syrjintää toki on sielläkin. Koskaan ei varmaan homojen syrjinnästä päästä eroon. Ei niin kauan kuin mm. äiti-isä-lapsi-koti malli on kulttuurin hallitseva ideaali.

Tosin kokemukseni Suomesta ja Ruotsista ovat Tukholma- ja Helsinkikeskeisiä. Peräpitäjissä asia on aina eri ja ilmapiiri toinen.

Esim. Pride saa Tukholmassa niin paljon julkisuutta mediasssa, kerää suuret katsoja- ja osanottajajoukot ja nimekkäät sponsorit, että se puhuu omaa iloista kieltään siitä, että homojen asema on lahden takana parempi.

Minuun ainakin kolahti rajusti kun Tukholman Pride kulkueessa marssivat sankoin joukoin myös gaypoliisit ja etenkin homoseksuaalisten lasten ylpeät vanhemmat omina ryhminään. Heidät nähdessään Hornstullgatanille kerääntyneet kymmenet tuhannet ihmiset osoittivat kannatustaan taputtamalla käsiään. Kyllä siinä oli kyynelissä pitelemistä, oli se niin liikuttavaa. Sillä hetkellä tajusi, että tälläistä ei voi tapahtua Suomessa ainakaan 20 vuoteen.

Minun kokemuksieni mukaan Helsingissä on ainakin lesboille enemmän bileitä kuin Tukholmassa. Pari vuotta sitten yritimme löytää Tukholman Söderistä naisten omaa paikkaa, mutta sielläkin oli lappu luukulla tyyliin "auki vain joka toinen la" tms. Muita naisille mainostettuja paikkoja ei ollut.

Kertokoon joku tuoreempia kokemuksia, jos on.

Oletko kollannut qx:n sisarsaitin? Eli lesboille on omansa, http://www.corky.nu/

Söder nyt oli aika tylsä, sellainen trendisnobbailu kaupunginosa, sitä paitsi siellä meni kaikki kiinni viim. 03, ainakin mitä eri lehdissä ym. mainittiin. Söder olikin päivällä paljon mielenkiintoisempi kuin yöllä.

Lesbot olivat kyllä Tukholman pride kulkueessa läsnä todella näyttävästi. Mm. ihan kulkueen kärjessä oli prätkälesboja! Myöhemmin ohi marssi sekalaista seurakuntaa, mm. naisia hyvin vähissä vaatteissa jne. Myös söderin päivässä näyttivät naiset olevan näkyvästi läsnä eri baareissa ym. Tosin pride viikkolla lienee ainakin pieni osuutensa asiaan. Toisaalta, mikä on lesbojen näkyvyys Helsingissä?

En usko, että kovin moni lesbo voi sanoa Helsingin tarjontaa juuri miksikään tarjonnaksi? Mitä täällä on? Kesällä suljettu hehku ja satunnaisen epäsäännölliset tytsyjen bileet. Ymmärtääkseni ne ovat molemmat todella tarpeen ja lisä ei olisi pahitteeksi.

Nyt mä vaikutan varmasti aivan Tukholmahurahtaneelta, mutta minua ihmetyttää Tukholman perusteeton dissaaminen homojen keskuudessa ;-)

Hesarin juttua lukiessani olin vähän kade. Helsingissä ei kyllä ole lesboille juuri mitään, jutussakaan ei mainittu lesboja sanallakaan, puhuttiin vaan homo sitä ja homo tätä.

Naistenbileet Kaisaniemessä on naisille silloin tällöin ja sitten se todella tunkkainen DTM:n kakkoskerros lauantaisin.
Se mitä oikeasti kaipaan Helsinkiin olisi sen uuden Roomin tyyppinen kiva baari joka olisi, jos nyt ei lesboille (toiveajattelua!) , niin ainakin SELKEÄSTI sekä ei-hetero miehille että ei-hetero naisille suunnattu.
Nyt tunnelma on sellainen että lesboja ei sinne todellakaan kaivata.

Missä lesbot voi Helsingissä käydä, häh!

Viivi kyseli: "Missä lesbot voi Helsingissä käydä, häh!"

Olen ymmärtänyt, että Nalle Pub olisi juuri kaipaamasi kaltainen paikka.

nallepubi on räkälä.

Helsingin gayskene on väsynyttä ja tympeää.
Nykyään käyn homobaareissa ainoastaan, kun olen Euroopassa. Se Hesarin juttu oli taas sitä tyypillistä helsinkiläisten itsetunnon kohotusta. Olen pahoillani, mutta minusta Helsinki on oikeasti helvetin ankea kaupunki.

Itsekään en enää käy Helsingin Gayscenessä vaan Tukholmakin käy paremmin(Tallinna vielä odottavalla kannalla). Hesassa voin toki käydä kyllä muissa riennoissa, jos paluu sattuu ennen puoltayötä.
Päiväseltään Hesa on kyllä ihan jees(suomalaisittain).

Uusimmas city-lehdessä haastateltiin Jori Hulkkosta. Hän sanoi, että Helsinki ei miellytä. Täällä on kaikki suurkaupungin haittapuolet, mutta ei lainkaan niitä hyviä. esim. kansainvälinen ilmapiiri puuttuu.

Hmmm....joo, ihan aluksi haluan sanoa että olisihan se kivaa jos on sateenkaari lippu palvelulaitoksen (oli se sitten raflasta-pesulaan tms) ikkunassa kuten on luottokortien tarra joka toivottaa ne tervetulleeksi. Mutta en silti hajoa jos sitä ei ole.
Käytökseni ei poikkea mitenkään muiden asiakkaisiin verrattuna.
Ja jos joku osaa päätellä että olen mieheni kanssa esim illastamassa (enkä vaan miespuolisen ystäväni kanssa)ja kokee sen ongelmaksi niin siitä vaan saa tulla vapaasti esittämään asiansa, minä en jää sanattomaksi ja osaan puolustaa kuuluvasti asemaani asiakkaana.
Minulle on pääasia että palvelu/tuote on hyvää jos joku ei pysy toimittamaan sitä koska olen homo, vien rahani muualle.
Toisaalta asun ulkomailla, maassa jossa homous ei nyt ole mikään `ihme´vaan arkipäivää, mutta pidän puoliani myös Suomessa käydessäni..

Olin juuri käymässä vanhassa koto maassani ja koimme aika uskomatonta käytöstä ja sakkia Herkussa hesassa.
Mieheni ihmetteli oliko sinä iltana jokin avohoito potilas ilta, sen verran outoa oli käytös.

Tallinalla on loistavat mahdollisuudet tulla suureksi gay cityksi (en tarkoita nyt mitään seksi mekkaa) ottaen huomioon sen tarjoamat mahdollisuudet.
Kunhan kaupungin sedät tajuavat sen että kenellä on entien rahaa turisteista...

Mutta kaikea hyvää Hesalle ja muille Suomen kaupungeille, kyllä siellä riittää säpinää tavalliselle kansalle kunhan humppa soi ja silakkaa on tarjolla ja joku ex-perintöprinsessa vuodelta -96 on juontamassa arpajaisia jossa voi voitaa painonsa edestä kahvia tai uudet tekarit.

Vaikka noin kerran kuukaudessa Helsingissä vierailenkin, ei mieleeni ole tullut mennä viettämään iltaa DTM:ään tms. Ei sytytä.