Missä työskentelet?

Palstalla on käyty keskustelua ammateista. Itseäni kiinnostaa, minkälaisissa yrityksissä seksuaalinen vähemmistö ahertaa. Eli kuka on työnantajasi ja missä päin maantieteellisesti työskentelet? Oletko kaapista ulkona?

Itse työskentelen Espoossa Nokian pääkonttorissa insinöörinä ja kaapissa olen.

TietoEnator, Tampere - kaappi palasina ollut jo pitkään

Perheyrityksen tj Naantalissa. Itse omistan yrityksestä 20 %. Töissä olen osittain ulkona kaapista.

Nokia, Espoo ja kaapin kynnyksellä ovi auki, mutta vielä saranoillaan :-)

kiinteistöyhtiössä tj ja 80% omistusosuus

Edelleen Nokia, pääkonttorilla ja prosessikehityksen parissa työskentelen kaapinovet puoliauki.

Nokia, Espoo ja logistiikan parissa päivätyöni teen.
Kaapin ovet olleet jo vuosia kohtalaisen auki.

Terve, vastaan tähän, koska tajusin jotakin (ehkä...).

Olen yliopistolla, ja kaapit olen heittänyt en nurkkiin vaan kauas ovista ulos jonkin aikaa sitten. Eli siis olen tehnyt kaikille työyhteisössä selväksi, missä mennään. Työpaikallani ei kerrota homovastaisia kommentteja, ei ainakaan kun olen kuulemassa tai jos voin kuulla jälkikäteen. Pari kertaa kun jotakin sinnepäin on kumminkin sattunut, olen tavalla tai toisella nostanut meteliä asiasta.

Mutta mutta, tajusin etten suostuisikaan enää tekemään töitä toisella lailla homoihin suhtautuvassa työpaikassa. Ihan pari vuotta sitten kumminkin tein töitä niin, että kaapin ovia en katsonut tarpeelliseksi availla - se olisi tuntunut kohtuuttomalta energiankäytöltä suhteessa siihen, mitä ainakin LUULIN seurauksiksi moisesta (kyräilyä tms.).

Mielestäni kaappien puuttuminen on tärkeä poliittinen teko, mutta enhän hitto vie ollut valmis siihen aiemmissa työpaikoissani. Tosin, olin niissä pätkätöissä, nyt vakituisemmin tässä nykyisessä työssä.

Kaappeja ei siis ole, enkä usko että niihin enää suostuisin, mutta johtuukohan se sitten siitä, että olen työpaikassa, jossa tällainen on mahdollista -? Olenko "avoimesti homona" työpaikallani ns. "etuoikeutettu k*sipää" -??

...En nyt keksi "loppukevennystä" tähän, mutta heh, pohdin tätä kyllä oikeasti nyt...

Nokia, Tampere

Työnantaja valtio, tarkemmin STM Helsingissä. Työhuoneeni ovi on aina auki, mutta kaappi ennemminkin kiinni. Sen verran luokatonta homoherjaa työyhteisössä esiintyy säännöllisesti, että en viitsi tuhlata energiaa heterojen sivistämiseen.

Tj teknokemian alan firmassa Treella, omistan 50%. Osittain ulkona kaapista. Edelliselle vastaajalle: toisen 50% omistaa oikea homojuttujen lutkauttelija. Ajattelin ennen kaapista ulos tuloani, että tuolle hurjalle kerron asiasta viimeisenä, kunnes juuri ennen firman kauppoja kysyi suoraan asiasta. Vastasin miten asiat on. Ja kas - Mixeissäkin kaveri on jo käynyt ;) rehellisyyteni vakuutti hänet. Olemme lyömätön bisnespari nyt ;)
Hmm .. meni ehkä vähän ohi topicin, mutta oli pakko..

Ilkeilyä siis...

Minun mielestäni on jokaisen oma asia kenelle ihmissuhteistaan kertoo, siksi kaapin avaamisen puolesta julistajat ovat mielestäni turhankin hurmoksellisia ylistäessään omaa toimintatapaansa.

Pienenä lisäselvennyksenä, en minä mitään kulisseja ja valheiden verkkoja työssä pidä yllä, toisaalta en muutenkaan koe yksityiselämäni jakamista yleisesti työkavereiden kanssa tarpeelliseksi, en raha- enkä ihmissuhteiden osalta, enkä muutenkaan kovin tarkasti.

Joillekin ideaali on julistaa homouttaan, räväyttää se näkyville.

Minulle ideaali on, että koko kysymystä mahdollisesta homoudesta ei tulisi esittää, moisen utelun kokisin, ihmisestä riippuen, loukkaavana ja huomauttaisin hänelle siitä. Kokemusten perusteella sekin on tehonnut.

Yhtäkaikki, päämäärä lienee kaikille sama, julisti homouttaan tai piti sen piilossa, toive, että homous ei olisi mikään numero... tosin näkyy riittävän homoja, jotka tekevät seksuaalisuudestaan numeron, jotkut jopa shown.

...Eikö heteroseksuaalisuudesta tehdä suurta numeroa ja showta ympäriinsä ja yhtenään?

Jos ja kun homoseksuaalisuudesta ollaan hiljaa, se pysyy outona ja marginaalisena asiana aina vaan.

Mutta mutta, olen toki samaa mieltä, ettei seksuaalisuus kuulu kenellekään, ellei sitä itse halua sanoa. Tuttavuus- ja jopa ystävyyssuhteetkin voivat kai olla eriasteisia.

Mutta entä jos haluaa tehdä asiasta numeron, joskus shownkin, poliittisella motiivilla, jolla ainakain odottaa olevan ns. "hyviä" seurauksia? Moniarvoisempi ja avarampi maailma?

Entä jos hyökkäys on sittenkin paras puolustus?

...Ja mitä sitten, jos tässä joissain paikoissa jo varsin moniarvoisessa maailmassa numeron tai shown tekemisestä itseasiassa nauttisikin -? ;-)

Rokkihomolle:

Showhan on aina paikallaan!

Hyökkäys on toisinaan paras puolustus, mutta hyökätä voi monella tapaa. Se että ilmoittaa olevansa homo ja ylpeä siitä tai että tekee selväksi, että asia ei toiselle kuulu ovat vain saman asian eri puolia. Molemmissa sitä paitsi on sama lopputulos, eli tyyppi tiedetään homoksi kutakuinkin varmasti.

Shown ja numeron tekeminen itsestään, huomion hakeminen on tyypillistä erityisesti osalle nuoria ihmisiä. Se ei ole kaikkien (nuortenkaan) tapa ilmaista itseään. Ihmiset ovat erilaisia. Liika huomionhakeminen voi ampua yli. Itse asiassa se tuntuu olevan jonkin sortin trendi-ilmiö, sen verran paljon siihen törmää. Pitää yrittää erottua massasta, vaikka mitään sanomista ei olisikaan.

En suinkaan kannata, että asiasta ollaan hiljaa! Pyrin lähinnä siirtämään keskustelua oleelliseen, miksi asiasta pitää tiedustella. Mitä väliä sillä on. Silloin pääsee suoraan asian ytimeen, ilman shokeeraamista. Sillä tasolla olen valmis keskusteluun kenen kanssa tahansa, mutta omia ihmissuhteitani ruodin vain tiettyjen läheisten ihmisten kanssa. Samalla tulee heti kättelyssä selväksi se, että kysyjän elämäntapa ei minusta ole sen oikeutetumpi tai pyhempi. Voisi kai sanoa, että ei tarvitse hyökätä, kun on tarpeeksi vahva puolustus.

No joo, mutta itse aiheeseen voisi taas mennä. Työpaikka Stockman, Helsingin keskusta ja ovi raollaan jos kysytään..

Logistiikka-alan yritys (tällä kertaa työntekijänä - ei esimiehenä) - kaappi raollaan. Rahtarit tulevat tutuksi, myös meikäläiset =D.

Terveydenhuollon tietohallinnossa. Kaapissa vielä.

rahoituspalveluyhteisö, asiantuntijatehtävät. kaapin ovi aavistuksen verran raollaan.

Tietoliikenneoperaattorin asiakaspalvelussa työskentelen, ja ihan julkihomona...

nim. asiakaspalvelu, hyvää päivää, kuinka voin antaa?... Anteeksi, auttaa?

Mulla on just nyt outo tilanne. Työskentelen myyjänä Helsingin keskustassa ja työpaikassani on kaksi hinttiä, joista kaikki tietää (minun lisäkseni). Toisaalta työtoverini ovat kaikki siinä parinkympin päällä, että ilmapiiri on... no "nuorekas" ja ehkä siksikin avoin.

Toisaalta suoritan samaan aikaan siviilipalvelusta koululla ja siellä olen ainakin toistaiseksi kaapissa. Siellä jotkin miesopettajat ovat jo hyvän aikaa vihjailleet siitä, miten tosimiehet menevät armeijaan jne. ja arveluttaa kyllä niiden keski-ikäisten tätienkin suhtautuminen asiaan. Ollaan kuitenkin töissä lasten kanssa päivittäin ja tiedättehän te kaikki nämä ennakkoluulot.

Oltuani koulussa ulkona kaapista jo vuosia, tämä tuntuu oudolta takapakilta. Pitkään aikaan ei ole pitänyt vaieta siitä, mitä aikoo tehdä illalla tai ruveta puhumaan säästä tai keksiä jotain tosi tärkeää kopioitavaa, kun tulee nämä "no, tämä meidän Jan on niin komea poika, että sillä varmaan riittää vientiä"-jutut. Kun niinhän se on, seksuaalisuus ja yksityiselämä on kunkin omia juttuja, mutta toisaalta normaaliin sosiaaliseen kanssakäyntiin kuuluu kysellä niistä lapsista tai nyt tässä tilanteessa siitä, että "asutkos sinä nyt kenen kanssa yhdessä vai yksinkö vielä". Ja minusta olisi ihan kiva puhua näistä asioista, jos tietäisi toisen osapuolen suhtautuvan asiaan fiksusti.

Tulipa tuohon nyt epämääräistä pronominien käyttöä tuohon edelliseen, pahoittelen.

Piti kuitenkin vielä lisätä se, että aion siis kouluni käytyäni tulla aineopettajaksi ja jatkaa koulumaailmassa, jossa kohdannen yhä samat ongelmat. Minusta tuntuu vahvasti siltä, etten voisi työskennellä täysin ja kokonaan kaapissa. Kollegojeni pitäisi tietää asiasta ja olla sinut sen kanssa. Oppilaat ovat vielä ihan oma lukunsa, vaikka niillehän minun yksityiselämäni kuuluu selkeästi vielä vähemmän kuin muille opettajille. Oppilaat tuskin tulevat kyselemään vaimoni kuulumisia missään vaiheessa.

Ehkä minä nyt vain olen hiukan itsetuhoinen. Pitäisi tehdä jotain sellaista työtä, jossa asialla ei olisi niin paljon merkitystä. Jatkaa vaikka myyjänä lopun elämääni tai tehdä jotain yksinäistä työtä... laskea käpyjä tai lakan kukintoja tai mitä niitä nyt onkaan näitä kenttäbiologin töitä. ;o)

Opettajille ja opettajiksi valmistuville on Seta Foorumilla aivan oma keskustelualueensa, jossa näitä opettajien kaappijuttujakin on jo pohdittu. http://keskustelu.seta.fi/

Ainakin toistaiseksi työnantajana on HUS ja syystä, jota itsekään en tiedä, kaappi on vielä kiinnihkö. :)

Työantajana terveysalan järjestö.

Kunnallisella sektorilla ja kaapinovi "melkein kokonaan" auki

Kiinteistönhoitajana Helsingissä. Työkaverit aikas heteroita kaikki. Ovet pysyy kiinni kaapissa. Ei kuulu muille mitä olen.

asiakaspalvelussa kaapeliyhtiöllä. kaappi pirstottu jo vuosia sitten...'puhelinpalvelu....kuinka voin auttaa?'

Työskentelin aikasemmin kunnallisella sektorilla, hyvin matalapalkaisessa duunissa. Työkaverit raudanlujia heteroita ja 99% miehiä, joille homous on Ebolaa suurempi kauhistus.
Olen kertonut 2 työkaverilleni ja jos muut eivät osanneet muuten päätellä niin en viitsinyt rautalangasta vääntää heille.

Olen kyllä harkinnut kertoa heille joskus viellä, antaen heille toisenlaisen kuvan suomalaisesta homosta joka ei ole se kuva mitä tv-viihdeohjelmat ovat tarjonneet heille(eli irvikuva).