Hamsteritopic
Useimpien ihmisten mielestä hamsterit ovat ihan turhia eläimiä. Ne ovat liian pieniä, niitä ei voi opettaa tekemään temppuja. Ne eivät ääntele, eivät ota kovin paljon kontaktia omistajaansa tai ole millään tavoin hyödyllisiä kuten esim. koira.
Minä pidän niistä tästä kaikesta huolimatta <3
Sarjassaan toinen pikku hamstraaja asustelee tällä hetkellä olohuoneeni nurkassa, edellinen siirtyi ajasta ikuisuuteen viime Marraskuun alussa ja jätti suuren aukon sydämeeni ._.
Joka ilta pikku ystäväni herättyä uniltaan annan sen juoksennella vapaana lattialla ja sängyssä, syötän sille rusinoita ja keittelen puuroa ja muuta herkullista iltapalaa.
Ja tietenkin pidän sitä sylissä.
Asun kerrostalossa, enkä voi ottaa mitään isompaa lemmikkiä, kissaa tai koiraa. Hamsteri kelpaa minulle. Suloisiakin ne ovat <3
Onko tällä palstalla muita hamsteri-ihmisiä?
Mä en enää nykyisin välitä hamstereista tippaakaan - sori, Kokuma!
Ja syykin siihen on perin yksinkertainen: muutamia vuosia takaperin mun pikkusisko sai lahjaksi hamsterin. No, kyllähän se sitä urhoollisesti hoiti puolisen vuotta, kunnes sysäsi elukan mun vastuulleni... Puolitoista vuotta mä sen kanssa jaksoin elää.
Ja uudestaan sama juttu: sisko (sama sisko, nyt vähän vanhempana - noin 14v.) halusi taas hamsterin. Kilttinä miehenä iskä osti sille sen, tällä kertaa meni kuukausi ennen kuin hamsteri jäi taas mulle... Puoli vuotta mä jaksoin sitä hoidella (siinä vielä pahimman identiteettikriisin aikana!) ennen kuin mä ilmoitin olevani totaalisen kyllästynyt siskon hamsteriin (ajatelkaa, sille oli vielä annettu nimi Tipsu - poikahamsterille!) ja iskä vei sen pois...
Anteeksi, en tiedä, kuuluuko tämä tänne osiolle - oli vain pakko vähän purkaa sydäntäni...
Ja Kokuma, et muuten haluaisi ostaa hamsterin häkkiä? ;o)
Minun ensimmäinen lemmikkini oli kultahamsteri Antti. Se oli rakas, ihan perheenjäsen, kaikki siitä tykkäsi. Sellainen suloinen pikku vipeltäjä joka piti meteliä juoksupyörässä ja pääsi pari kertaa karkuun ja teki pesän veljen kenkään ja tunki poskensa täyteen auringonkukansiemeniä jne. Olin ihan murheen murtama kun se kuoli vanhuuteen.
Oih ja voih! Hamsterit on niin ihania! Meillä on Venäjän kääpiöhamsteri roborovski ja se on ehkä suloisinta mitä maa päällään kantaa. Tai yksi niistä suloisimmista, olkaamme solidaarisia :)
Semmoinen pieni Puuha-Pete; innokkaasti tulee moikkaamaan ja jyrsimään sormea, jos vähänkin ovea raottaa. On myös hyvin itsenäinen, pesän teko sujuu suit sait. Tapana on myös "tanssahdella" pesupuuhien lomassa. Joskus peseytyminen tietysti saattaa jäädä ja karvat hapsottavat ympäriinsä :D Parasta on kuitenkin hamsterimme kävelytyyli! Niin pieniä rimppakinttuja en ole koskaan ennen nähnyt! Niillä poika sitten jolkottaa ympäriinsä, tai vastaavasti lysähtää persuuksilleen. Tykkää tonkia pihalla ruohoa ja maata.
Leikkauksessakin on kerran oltu. Sitä olen miettinyt, että miten tuommoinen muutaman gramman painoinen otus nukutetaan? Sehän kuolee pienimmästäkin yliannostuksesta. Onneksi en ole eläinlääkäri.
Ihmisillä on niin hirveästi ennakkoluuloja pieneläimiä kohtaan. Niin minullakin oli, mutta ovat kyllä vikkelään lähteneet. Monia lemmikkejä olen omistanut, mutta jyrsijöiden kohdalla karvaimmin itkenyt :'/
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Puuha-Pete oli nukkunut ikiuneen edellistä viestiä kirjoitettaessa :'( tai joskus niihin aikoihin.
Oih... Mäkin haluan hamstereita, marsuja, hiiriä, gerbiilejä, kaneja.... ihan mitä tahansa pikku karvapalleroita.
Mulla oli kaksi rottaa, mutta kummallekin tuli kasvaimia ja heidän kärsimyksensä piti lopettaa... =(
Nyt pitäis keksiä uusia eläinystäviä, kun tuo pelkkä kilppari ei tunnu millään riittävän. Onko teillä kokemuksia muista jyrsijöistä ym.?
Ja syvin osanottoni Puuha-Peten poismenon johdosta.
Meilläkin on ollut Hippa-hamsteri.. ne vaan on harmittavan lyhytikäisiä. Sittemmin tuli vähän niinkuin rescueina kolme degua, joskin nekin jo elämänsä elänneet. Degut ovat hauskoja lemmikkejä, joskin vaativat todella tilavan häkin/terraarion ja ovat aika tarkkoja ruokinnan suhteen. Päiväeläiminä vertaansa vailla.
Meilläkin on nyt tuon vanhan syyrisnaaraan lisäksi 9vko ikäinen venäjänkääpiöhamsteri roborowski.
Poju on vielä tosi arka, ja säikkyyttä lisäsi se, että se karkasi äidin luona hamsujen kanssa ollessani, kun vaihdoin sille puruja terraarioon ja otin sitä kiinni terrasta.
Siellä sitten vaanin sitä noin 20min TV-pöydän ja sohvan ympärillä pakasterasian kanssa, johon sain sen lopulta ahdistettua.
Roborowskit eivät siis kesyynny ns. käsikesyiksi kuten muut hamsterilajit, vaan ne pysyvät aina villeinä ja niiden käsitteleminen purunvaihdon yms. yhteydessä on oma taiteenlajinsa.
(Niitä on ollut länsimaissa lemmikkinä vasta jostain vuodesta 1997, joten ne eivät ole kesyyntyneet lajina paljoakaan toisin kuin esim. talvikot joita on ollut lemmikkinä jostaon 70-luvun alusta)
Meidän vanhus, Melody vetelee aika lailla viimeisiään.
Sillä on kasvain vatsanahan alla ja turkki on mennyt viimeisen viikon aikana huonoksi sekä liikkeet ovat tulleet hitaiksi ja epäröiviksi.
Jos sen tila huononee edelleen, vien sen piikille viimeistään ensi viikolla. Sitten se tulee eläneeksi kuukauden vanhemmaksi kuin emonsa, joka kuoli myöskin kasvaimen takia viime Marraskuussa.
Itken taas silmät päästäni. Mitä väliä, vaikka se on vain typerä pieni 150g painoinen typerä eläin joka vain syö ja nukkuu ja elää vain typerät 2 vuotta?
Se on silti minulle rakas.
Muutama kysymys Erinille:
Millä tavoin veit Puuha-Peteä ulos kun sanoit että se tykkäsi kaivella mullassa ja ruohossa?
Miten roborowski voi selvitä nukutuksesta kun se näillä 150g painoisilla syyriksilläkin on 30% luokkaa, siis jos hamsteria ei suojele nukutuksen aikana hypotermialta lämminvesipusseilla. Ihmettelen suuresti.
Hei, Kokuma!
Pahoittelut hiljaiselosta, en ole pahemmin ollut koneen äärellä kesällä.
Mutta tuosta ulkoiluttamisesta sen verran, että otimme dunan yläosan pois ja laskimme sen nurmelle. Se oli hyvä leikkikehä; tuoretta nurmea jalkojen alla, mutta ei pelkoa karkaamisesta. Minkäänlaisiin valjaisiinhan roboja ei saa :)
Ja se leikkaus oli uskomaton! Mekin tyttöystävän kanssa olimme surun murtamia, kun leikkaus alkoi, mutta niin vain Feikku* selvisi! Mitähän sanoisin, alle 10% mahdollisuudet selvitä? Unilääketokkurainen kääpiöhamsteri on kyllä verraton, suloisin ikinä <3
*Puuha-Petellä oli itse asiassa monta nimeä, koska luulimme sen olevan tytön. Nimesin sen ensin Fay-Fayksi Rimakauhua ja rakkautta -sarjan Fay Ripleyn mukaan, mistä sitten väänneltiin kaikenlaisia nimiä, lopulta käytin myös Puuha-Peteä, koska se sopi kuin nyrkki silmään :D Rakkaalla lapsella jne...