aargh!

mitä tehä kun suhde ei enään toimi??oon ollu 11v suhteessa ja nykyään on kuin asuis lasitalossa ilman mitään psyykkistä&fyysistä kontaktia..ongelmana on se että olllaan luultavasti totuttu toisiimme ja rakkaus on mennyt jo menojaan aikoja sitten,mut haluan kuitenkin tästä oravanpyörästä pois:(
Kuulostaa tutulta. Olen ihan samassa tilanteessa, yhdessäkin on oltu melkein yhtä kauan. Miten tästä pääsisi irti, kun toinen ei usko sitten niin millään, että tilanteessa on jotain vikaa; meillähän on kaikki hyvin kun ei kumpikaan juo eikä lyö toista...
hmm...niinpä....ehkä vika on meissä itsessä..ja alitajuntaisesti halutaan olla täässä mukana..en tiiä..jos näin on niin aimo annos masokisimiä meissä täytyy olla.
Saanko kysyä mitä sitten puuttuu elämästä? Mikä olisi SE mikä taasen innostaisi? Mitä vikaa on tasaisuudessa, ettei vika tylsyydessä olisi osaksi itsessään myös, eihän se toinen osa puoli ole ihan vaan sinun viihdyttämistä varten luotu......
omalta osaltani sanon että tasasuudessa ei ole mitään vikaa....koska silloin kuin suhteeseen ryhdyin niin halusin sitä että elämä olisi rauhallista eikä tarvisi hyppiä etsimässä ketään. en usko että kumpikaan valitsi kumppania viihdyttämisen takia. kyse on siitä että meidän suhde on lukossa ja kyllä minä olen sitä yrittänyt aukaista mutta turhaan......multa ainaskaan ei puutu mitään muuta elämästä kuin rakkaus ja tuntuu etten sitä tässä suhteessa enään takaisin saa..eli ollaan liian kauaksi ajauduttu toisista...se on surullista...mutta on vaikee lähteä pois tästä koska on tottunut niin.....
Kiitos vastauksestasi ja ymmärrän hyvin tilanteesi. Olen itse törmännyt vaan joskus ihmisiin jotka ovat meneet suhteeseen hieman pimpeli pom-aseenteella ja lähtevät suhteesta kun enää ei oo kivaa.
Mutta näinkin voi käydä kuten sinulla, kun vaan sattuu tapahtumaan niin että me ihmiset muututaan ajan saatossa. Harkitse kumminkin onko vaakakupissa enää mitään uhraamisen arvoista koska näinkin voi käydä että elätte vaan jotain vaihetta suhteessanne.....
hmm..en oikein tiedä..kun otan asia puheeksi niin hän sanoo että meillähän on asiat hyvin..tää kuullostaa valittelulta kun tänne kirjottelen mut enpä keksiny mitään muutakaan paikkaa minne kirjottaisin..meidän ystävät on pääsääntöisin heteroita ja naisia. en pysty miespuolisia ystäviä/kavereita kutsumaan kylään tai saatikka käymään heillä ja syy on se että hänen mielestä menen panemaan heitä tai jotain muuta. olis kiva saada tietää että onko mutakin jotka elää vähän niinkun häkissä?
hey, kyllä teidän suhteessanne voi olla vielä paljonkin jäljellä ja annettavaa ja joka suhteessa pitää olla myöskin alamäkiä. Kuulostat tosi reilulta ja on mukavaa kun tuot näitä asioita näin julki. mukavaa luettavaa ja tsemppiä. en usko, että suhteenne olisi mitenkään kauhean huonossa mallissa. elämä vain on ajoittain tällaista. toisaalta voi olla niinkin, että olette aloittamassa jotain uutta ja erillään eläminenkin on aina vaihtoehtona....mutta muista, että kavereita ja ystävyssuhteita kaverisi ei minusta saisi kieltää. siihen älä suostu. sinulla, samoin kuin hänellä, voi ja pitääkin olla kavereita, eikä vain yhteisiä.- jatkoa toivotan....
Pois vaan siita suhteesta ja akkia! Elama on lyhyt ja menee hukkaan tolleen. Selvasti et oo tilanteeseen tyytyvainen. Etaisyytta vaan ja muita miehia ja ELAMISTA! Kylla huomaat sitte, haluttaako takasi siihen tilanteeseen missa nyt oot. Tottakai voitte naha ja kuulostella kuulumisia ja tilanteen laatua ja nussia vnahaan hyvaan tuttuun malliin, jos ei muita oo hollilla. Vanha "ex"-kundikaveri pystyy olemaan kans maailman paras kainalo halipulassa ja ymmartaa sua paremmin sun ongelmissa kun kukaan muu. Eli etaisyytta vaan ja kylla huomaat mita sitte haluat. Ja tietty kans sun heppu ymmartaa sun arvon tai arvottomuuden.

Kerro miten kavi!!!!
"Olen itse törmännyt vaan joskus ihmisiin jotka ovat meneet suhteeseen hieman pimpeli pom-aseenteella ja lähtevät suhteesta kun enää ei oo kivaa."

Voi V***U!

Niinku tossa olis nyt jotaki kielteista!!! Tottakai taytyy haippasta jos ei oo enaa kivaa. Oikeen rupes v*******n toi teksti! Oot varmaan niita ihmisia joilla on jo ennen tutustumista selvat savelet ja kriteerit siita millanen tulevan siipan pitaa olla. Ja sitte siina suhteessa sitte asioita kylman virallisesti hoidetaan ja keskustellaan ja asetellaan tarkeysjarjestykseen ja sovitaan pelisaannoista ja tasapainoillaan ja suhdetta oikeen HOIDETAAN. Huh, huh! Missa se tykastyminen ja suuret tunteet ja intohimot ja rakkaus on?
Persy: "Pois vaan siita suhteesta ja akkia! Elama on lyhyt ja menee hukkaan tolleen."

Tuota noin...
Mielestäni parisuhde ei ole mikään läpihuutojuttu. Se on kahden ihmisen tärkeä yhteinen projekti. Se on jokaisessa tapauksessa erilainen. Sen eteen kannattaa hieman nähdä vaivaa ja kriisejä selvitellä. Persyn antamia neuvoja pidän varomattomina. Ei parisuhdetta pidä heittää menemään noin vain.

Minun ehdotukseni on, että tilannetta olisi hyvä pohtia jonkun kanssa. Keskustelu voi avata näkemään sellaisia mahdollisuuksia suhteessa, joita ei ehkä ennen ole hoksannut.

Tärkeintä tietenkin olisi koettaa puhua omista tunnoista ja ajatuksista kumppanin kanssa, mutta ei syyttelemällä. Liikkeelle voisi lähteä sanomalla ääneen pieniä, todellisia, myönteisiä seikkoja kumppanista. "Minusta tuntui hyvältä, kun autoit minua tässä asiassa".
"Missa se tykastyminen ja suuret tunteet ja intohimot ja rakkaus on?"

Rade ei taida tietää rakkaudesta mitään. Hyvin usein suhteessa, jossa on noita suuria tunteita, intohimoa ja rakkautta, on myös paljon hetkiä, jolloin ei ole lainkaan kivaa. Mutta se on sen arvoista.

Jos suhde on niin ohut, että siitä voi kävellä ulos heti kun "ei ole kivaa", niin ei siinä mistään rakkaudesta ole kyse.
Mielestäni kaikki suhteet tarvaisevat välillä elvytystä taikka jonkin näköistä koulutusta. Tarvetta pysähtyä ja ajatella mennyttä ja miettiä yhdessä tulevaa. Tälläinen on ainakin omassa suhteessani ollut suureksi avuksi.
Uusien ihmisten , toisen samassa tilassa olevan parin kanssa tilanteen miettiminen ja läpikäyminen ei sekään ole mikään hassumpi juttu.
Aika lapsellista ajatella, että parisuhde loppuu kun ei enää ole kivaa. Heh...kyllä aivan varmasti loppuu tuolla perusteella joka ikinen parisuhde.Olkoon suuria tunteita ja rakkautta tai ei.

Jokaisen parisuhteen eteen on pakko tehdä myös "arkista työtä". Se ei aina ole sinällään 'kivaa', mutta yleensä siitä seuraa paljon paljon kivaa :) Ja ellei, niin sitten parisuhde todella on lopussa. Joskus vain kivan olon ja toimivan kanssakäymisen saavuttamiseen voi mennä enemmänkin aikaa, joskus tilanteet vaihtelevat päivittäin. Puntarissa on aina ihmisten ja suhteen kypsyys.
  • 20 / 21
  • Mikko Alinen
  • 14.7.2004 18:38
Oon miettinyt kans samaa ongelmaa, ja tullut siihen tulokseen että vastamäkeen ei kannata pyristellä. Parempi tapa päästä oravanpyörästä pois on langeta haarojen väliin suklaajunan tavoin (homo-things) :)

Sillä pääsee vauhtiin ja sekaan kindermunia niin kyllähän lentää suhdekin paremmalla tavalla.

Toivon kuitenkin parasta sun suhteeseen kuin myös muiden "ranneliikkeen edustajien" hamaan harmaaseen joukkoon. Tsempit up!
Arki tulee joka suhteeseen ennen pitkää, mutta siinähän se juju onkin että molemmat haluaa panostaa suhteeseen ja tekee tekemisiä sen suhteen eteen kuten kliseiset kukat ( toimii muuten upeesti ), romanttinen illallinen, kaupunkiloma... mitä vain joka rikkoo sen normaalin arjen