kandeisko muuttaa Suomeen

Onks kukaan muuttanu takas Suomeen senjälkeen et on asunu kauan, 20 vuotta tai sillain, muualla. -Tietenki on, mut siis kuka ja miten on menny ja kandeko vaiko eikö?

Kaikilla mantereilla on tullut asuttua, paitsi Pohjois-Amerikassa ja Antarktiksella, vanhempien töiden takia. Asun nyt kolmatta vuotta Suomessa (vanhemmat tällä hetkellä Lontoossa) ja ihan mukavasti on mennyt.

Mahtavaa puhua omaa isänkieltään ja välttää kielestä johtuvat väärinkäsitykset/ilmaista itseään eksaktisti. Lisäksi Suomessa voi SOITTAA joka paikkaan, puhelimessa neuvotaan ja palvellaan. Luksusta!

Harmaina ja sateisina päivinä harmittelen ihmisten välisen sosiaalisen kanssakäymisen 'koodiston' puutetta. Ihmiset eivät osaa ottaa kontaktia toisiinsa; katseeseen tai hymyyn ei vastata, kukaan ei omatoimisesti esittele itseään, luontevaa seurustelua esim. odotettaessa ei ole..

Siksi Suomi tuntuu joskus epäluuloiselta ja yksinäiseltä kolkalta. Nyt jo naurattaa sekin (välillä kyllä raivostuttikin), että kesti pari vuotta ennen kuin samalla bussipysäkillä joka aamu klo 7 keskustaan menevät ihmiset oppivat vastaamaan "Huomenta!"-tervehdykseeni. Joka aamu, samat kymmenen ihmistä katsovat pysäkillä eri ilmansuuntiin, eivätkä muka jo tunnista toisiaan?

Smalltalk on mielestäni kuin lämmin huopa, johon voi kääriytyä ja pehmittää arjen kulmia. Toisaalta, enpä ole muilla bussipysäkeillä saanut pahvimukillista kahvia kanssamatkustajan esikoisen syntymän johdosta :) Kun suomalaisen kovan kuoren saa kuorittua, niin saa samaan hintaan koko sisustan, ystävän. Se on hienoa.

Kiva kun vastasit! Yksi syy miksi mä olen miettinyt vähän Suomeen palaamista on juuri toi että pystyis käyttään omaa äidinkieltään. Se olis aikamoista luxusta.
Mä olen kuullut kaikenmoisia juttuja toisilta suomalaisilta jotka on yrittäny palata, että se on ollu liian rankkaa, muut ei oo niinku oikeen hyväksyny niitä ja ne ite ei ole enää tunteneet yhteenkuuluvaisuutta suomalaisten kanssa!?!
Tiedän jopa kolme perhettä, jotka tulivat häntä koipien välissä takas Tukholmaan, vaikka oli tullu ostettua Suomessa talot ja pelit. Hmm. ehkä se riippuu vähän siitä mihin siellä niinku muuttaa. - Nää perheet on muuten heteroita, joten ainakaan sen jutun takia niitä ei syrjitty.
Must taas itestä olis kauheen vaikee kuvitella että muut ei niinku hyväksyis mua, heh heh. Enemmän must tuntuu et mulle tulis vaikeuksia tottua tuulipukuihin.

Muutin Suomeen työn perässä. Sain tarjouksen, josta olisi ollut hullua kieltäytyä ;) Ensimmäinen vuosi menikin puhtaasti työhön keskittyen, harvinaisen vapaa-aikani täytin harrastuksilla.. yksin kotona, ja ilman luovaa ja haasteellista työtäni, olisin varmasti muuttanut takaisin kotikulmilleni Etelä-Eurooppaan.

Treenasin salilla kuin heikkopäinen, shoppailin epätoivoisesti (vuoden saldo reipas 200 paitaa, 40 paria housuja, 80 paria kenkiä..) ja matkustin ainakin kerran kuussa 'ihmisten ilmoille'. Illat tihrustin puhelimessa koetellen ystävieni ja nyk. ex-poikaystäväni pinnaa ja hermoja. Koetin jopa heterosuhdetta (vain todetakseni, että kyllä...'se' haisee edelleen silliltä ;) ja puhuin sinnikkäästi suomea, vaikka sanat olivat päivittämättä&hukassa ja suomalaiset heti vastaamassa englanniksi. Ja kun ensimmäinen talvi tuli vedeltä maistuvine vihanneksineen: En edes halua puhua siitä tislatusta ja sakeaksi uutetusta pahuudesta.

Nyt elämä tuntuu olevan raiteillaan, kun osaan jo katsoa tv:täkin yksin iltaisin. Työ vie edelleen aikani, mutta tietoisesti priorisoin yhä enemmän ihmissuhdettani.. akuutisti kaipaamaani sohvaa en ole uskaltanut ostaa, ilmeisesti siksi, ettei se mahdu matkalaukkuun (mutta olen hieman katsellut näyteikkunoita). Helsinki tuntuu hieman kodilta.

Tuulipukuihin silmä on jo alkanut tottua, suomalaisia ei vain kiinnosta ulkonäkö. Kaupungit ovat ilmeisesti vielä niin nuoria, etteivät ihmiset 'tiedosta' ympärillään olevia ihmisiä ja heidän katseitaan.

Eniten huvittaa muodista kiinnostuneiden suomalaisten epätasapaino pukeutumisessa, kuten esim. D&G:n paita ja Jack&Jonesin farkut tai Guccin kalleimmat aurinkolasit ja linttaan poljetut, kuluneet kengät. Yleensäkin asustaminen on pielessä, koska suomalainen omistaa vain yhden kellon, kaulahuivin, repun, pipon ja pari kulunutta vyötä. Kenelläkään ei ole kauniita hanskoja tai tahrattomia arkikenkiä.

Suomalaisilla ei ole rahaa tuhlata vaatteisiin. Totta on, että täällä ei ole makua niilläkään, joilla sitä rahaa olisi. Jos mies pukeutuu tyylikkäästi ja kuten hän haluaa, hän saa nopeasti homon leiman otsaansa ja- yllätys, yllätys- naiset levittävät niitä juoruja. Naiset ovat kovia arvostelemaan: he tuomitsevat miehen, jos hänellä on naisten miehen maine, jos hänellä on heidän mielestään liian nuoria naisia ja jos hän ei ole kiinnostunut heistä ja heidän ylimakeiluistaan( eli flirtti ei pure) ja jos mies vieläpä pukeutuu liian kalliisti ja muodikkaasti. He heittävät lonkalta omia epäilyksiään. Järkyttävin juttu oli se, kun työkaverini oli vienyt lapsensa päiväkotiin "väärin pukeutuneena"( hänellä oli turkki päällä), niin eräs nainen, joka oli nähnyt hänet siellä soitti tuntemalleen "ystävättärelle", joka on töissä meillä vain herättääkseen epäilyksiä hänen heteroudestaan- ja tätä juttua se nainen levitteli sitten "herkkupalana" meillä töissä kaikille miehen selän takana. Varsinaista selkään puukotusta. Naisia kaivelee vain se, jos mies ei ole hänestä kiinnostunut ( jättää huomioimatta)ja varsinkin, jos hänellä on rahaa. Mies on silloin heti "homo". Eikä naisia saa arvostella yhtään, on hän sitten hetero tai lesbo.

Suomalaisen miehen pukee hänen vaimonsa, mikä on naurettavaa ja säälittävää.

Anteeks vaan, mutta naisia kyllä arvostellaan, nimittäin toiset naiset. Saako olla naisellinen nainen (minä olen) ja valita vaatteensa, kenkänsä ja korunsa, sävy sävyyn ja samaan tyyliin. Saako nauttia omasta ulkonäostaan ja vartalostaan ( kovalla työllä ja runsaalla hiella maksetusta) vai hyväksytäänkö jengiin vain jos on Hankkijan lippis päässä ja putkisukat lintassa korkosaadaaleissa?

Joo saa olla naisellinen nainen, ja on toivottavaa myös. Ainakin mun miehistä silmääni hivelle naisellinen nainen...ei kylläkään olla enää otsikon alla...mutta pakko sanoa että venäläiset pitkäraajaiset rotunaiset ovat todellä näyttäviä ilmestyksiä, verrattuna kotimaisiin maatiaisiin.

Kengistä puheen ollen. Täällä peräpohjolassa on yleensä sellaiset kelit, että kovin paljoa ei viitsi kenkien hyvinvoinnin eteen nähdä vaivaa. Siitä ehkä suomalaisten kenkien rupsahtanut ulkonäkö. Lisäksi nahkapohjaisia kenkiä ei kannata hankkia täällä edes kesäksi, niin kuin tämä kesä on todistanut.

Itse tiedostan hyvin, että keski- ja varsikin etelä-eurooppalaisille kenkien hyvä kunto on erittäin tärkeä asia pukeutumisessa. Siksi itse aina lankkaan kenkäni ennen kuin menen lentokentälle suuntana keskinen tai eteläinen Eurooppa.

Eräs espanjalainen sanoi minulle Espanjassa, että on kaksi asiaa, mitä turistin ei kannata tehdä, jos ei halua näyttää turistilta: 1) älä roikota kameraa esillä, 2) älä käytä sukkia sandaalien kanssa. Näytät silloin britiltä.

Tuulipuvut ja valkoiset tennissukat alkavat olla onneksi katoavaa kansanperinnettä täällä Suomessa. Muuten sekapukeutuminen on varmaankin ihan yleistä. Suomalainen ei nimittäin ole niin muotitietoinen, kun ajatellaan vaatebradejä, paitsi ehkä homopiireissä. Suomalainen nimittäin ilmeisesti ajattelee vaatteen käytännöllisyyttä enemmän kuin vaatteen brandiä. Tosin brandivaatteita halutaan ostaa tietyn statuksen saamisen vuoksi. Tai sitten vain siksi, että ne ovat yleensä yksinkertaisesti sanottuna laadukkaita vaatteita.

Onhan se niin, että tyylikkäät suomalaiset lokeroidaan automaattisesti homoiksi tai bimbokotiäideiksi. Suomi on täynnä uniformuja sun muita maastoutumisvälineitä. Suomessa pelätään erottautua massasta. Esteettistä lahjakkuutta ei palkita. Miksi?

Taidan olla toisinajatteleva, koska mua ei ole pukeutuminen koskaan erityisesti kiinnostanut.Samoissa rytkyissä viihdyn kesät talvet.Pääasia, että ne ovat siistejä, käytännöllisiä ja perimaskuliinisia. Verkkareita käytän puskiessa hikeä, tuulipuvussa en itseäni kuvittelisi.
Meitä on niin monex.

voi voi, ihan sama, kuten edellinen sanoi, mitä rääsyjä päälleenn pistää. Kunhan on käöytännöllinen ja mukava olla. Trendikäs en missään nimessä halua olla sillä ei merkki, brandy takaa hyvää laatua, toisin kuin joku sanoi. Eivät "muoti"merkit ole niin kestäviä tai hyviä. Yleensä vain hyvä vaate maksaa hieman enemmän kuin huonot ja ne ovat ajattomampia. Itsekin yhet housut olleet jo 20 vuotta ja takki jota edelleen pidän on jo olut minulla 22 vuotta. Eikä kukaan ole koskaan sanonut, että näyttäisi huonolta.

En itsekään ole sanan varsinaisessa merkityksessä trendikäs. Kiinnitän pukeutumisessa toki huomiota muotiin, mutta ennen kaikkea istuvuuteen, materiaalin tuntuun ja laadukkuuteen. Vaatteen tulee tukea omaa persoonallisuuttani ja tilannetta, johon pukeudun. En usko, että brändeillä pystyisin 'ylentämään' itseäni.

Minut on kasvatettu rinnastamaan pukeutuminen hyviin käytöstapoihin. Asianmukainen pukeutuminen on kanssaihmisten huomioimista. Vaate on viesti.

hei, asuin 15 vuotta espanjassa ja muutin viime kesänä takaisin------en sopeutunut kaikkeen kylmyyteen ja välinpitämättömyys oli järkyttävää. vanha suola alkoi janottaa ja sain takaisin vanhan työni ja palasin tammikuussa.....ja
koskaan ei pitäisi sanoa EI mutta nyt sanon ainakin toistaiseksi. elämä mallillaan vanhat kaverit ja harrastukset..ja
suhde entisä vakaampi ja syvempi..joskus silti kaipaan
suomalaista ruisleipää !!!

Jonnie kerro enemmän siitä kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä, mitä näit.