Pariskunnan 'pariskuntaongelma'

Moi

Olen seurustellut jo neljättä vuotta mieheni kanssa. Meillä on yhteisiä tuttavia, joiden kanssa vieraillaan puolin ja toisin. Kaikki on kivaa, mutta suurin osa ystäväpariskunnista on heteroita.

Eihän heissä mitään vikaa ole… Olisi vain kivaa saada lisää sateenkaaripareja, mies- ja naispareja, joiden kanssa voisi istua iltaa, käydä mökillä tai kävelyillä. Ongelmana on se, että kumpikaan meistä ei oikein viihdy baareissa, missä ystävyyssuhteita voisi solmia.

Tai ei, ongelma on kai siinä, että alan baareista on turha mennä kyselemään toista paria vain 'ystäväksi', eihän sitä usko kukaan. Sitä paitsi suurin osa pariutuneista ihmisistä ei kovin usein kulje ulkosalla, vaan suhteen vakiintuessa muut ajanvietetavat valtaavat alaa. Täällä Turussa on myös ongelmana se, että ainoa homobaari ei päästä naisia sisään ollenkaan. Ainoa paikka tavata on Setan disco, jossa kumpikaan meistä - tanssitaidottomista -ei oikein viihdy.

Opiskeluaikana yhteyttä tuli pidettyä moneen ihmiseen, mutta seurustelun alkupuolella ystävyyssuhteita tuli laiminlyötyä. Sen myönnän täysin omaksi syykseni. Nyt osa ystävistä on muuttanut pois paikkakunnalta, osa kadonnut muuten kuvioista ja osan kanssa ei oikein löydä juttuaihetta. Mieheni taas muutti Turkuun, eikä tunne täältä ketään.

Kertoisitteko kokemuksianne; mistä te olette ystäviäpariskuntia löytäneet? Älkääkä nyt heti haukkuko saamattomiksi kaureenkäpertyjiksi, vaan neuvokaa, mistä etsiä seuraa lauantai-illalliselle tai makkaranpaistoon; kenen kanssa keskustella parisuhteista tai yhteiskunnan muuttumisesta.

Hmm, mitä vikaa heteroissa on?

Alkuperäisen kirjoittajan mielestä ei varmaan mitään, mutta varmaankin hakee homopariskuntaa sen vuoksi, että heteroiden kanssa keskustelun aihepiirit ja näkökulmat on väkisinkin vähän erilaisia. Samalla lailla, minun heteroystävat on aivan hienoja ihmisiä, mutta tulisin hulluksi jos minulla ei olisi yhtään homokaveria.

Jospa sulla on liian tarkka seula seuran suhteen - miksi seuraksi kelpaa vain homo/lesbo/pariskunnat sun muut vastaavat? Toisaalta on kyllä niinkin että sinkut eivät oikein haluakaan illanistujaisia ja makkaranpaistoa. Itse sinkkuna ainakin ahdistun pelkässä "pariskuntaseurassa" ennenpitkää vaikka kuinka olis mukavia ihmisiä.

Ratkaisuksi ehdotan sitä samaa mitä kaikkeen seurahakuun: anna asian olla ja sattuma hoitaa hommat jos on hoitaakseen. Väkisellä ei saa seuraa, ei kaveriksi, ystäväksi, kumppaniksi.

Ollaan kans "pidempiaikanen" homopari, ja painittu saman ongelman kanssa. Homopareja kun on niin harvassa, eikä tiedä mistä uusia tuttavuuksia ilman taka-ajatuksia ettisi. Yksi läheinen homopari löytyy, mut uusia ei tiedä et mistä lähtis etsimään. Jotenki ei ole enää jaksanu viettää aikaa bileissä vaan mielummin kävis kavereiden kanssa just mökillä tai piknikillä tai viettää illanistujaisia viinipullon ja seurapelin kanssa tms.

Moikataan kun törmätään kaupungilla :)

Musta ongelma on enemmänkin niin, että kun joku pariutuu, niin sitten sinkkukaverit ei enää kelpaa. Sinkkuina vapaa-aika maistui yhdessä, mutta kundikaverin ilmestyttyä sinkku saa etsiä mökki-, grilli- yms seuransa ihan itse... :(

Ei kyse ole välttämättä "kelpaamisesta".

Kun löytyy se, jonka kanssa haluaa rakentaa parisuhdetta, jonka kanssa on ehkä yhteisiä tulevaisuudentavoitteita, vie tämä ihminen helposti voiton kaikesta muusta. Sen ihmisen kanssa haluaa jakaa vapaa-aikaa, saada yhteisiä kokemuksia, kokea elämää yhdessä kokonaisvaltaisesti. Usein siihen riittää "me kaksi".

Sinkut (hyvätkin kaverit) saattaa helposti tuntua uhkalta parisuhteelle. Kyse ei välttämättä ole mistään henkilökohtaisesta, vaan ihan josta muusta syystä - kuvitelmista, aiemmista kokemuksista tai yksinkertaisesti siitä, että rakastuneen mielen täyttää kokonaan se toinen. Sitä ei ulkopuolinen aina käsitä.

Pitkään on täälläkin oltu yhdessä ja samanlainen tilanne. Mä en oikeastaan tapaa homoja juuri missään. Jostain syystä vaan ystäväpiiri on muodostunut heteroista. Mutta itse en koe tilannettaa ongelmalliseksi. Miksi pitäisi ystävät luokitella seksuaalisen suuntautumisen vuoksi? Jos joskus tulee homokavereita niin hyvä, jos ei niin eipä siitäkään haittaa ole. Pääasia että viihtyy itse siinä tilanteessa jossa elää.

Loistava komentti ja olen täysin samaa mieltä. En luokittele ystäviäni sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, ihonvärin,
uskonnon enkä poliittisen kannan mukaan. On kyllä kaksi asiaa jotka saavat niskakarvani nousemaan, mutta annetaan sen jutun nyt olla.
ps Samaa pätee kun suunittelen lomakohdettani, se ei ole tärkeää pääseekö imuttamaan heppiääni tuntemattoman kanssa puolenyön aikaan johonkin rantahietikon puskaan. On kivaa olla hyväksytty mutta se ylenpalttinen kiima joka vaivaa välillä näitä gay lomaparaatiiseja on välillä rasittavaa.

Kiitos vastauksistanne. Tosin viimeisen 'hepinimutusjutun' asiayhteyttä en ihan ymmärtänyt. Etelän kuumankiimaiset homoghetot eivät oikein kiinnosta kumpaakaan meistä. Mutta ei sillä niin väliä, kyllä nettiin tekstiä mahtuu.

Kommentoin hieman kommenttejanne. Ensiksi sinkkuihin. Itsenäiset ystävät eivät ole unohtuneet minnekään, vaan otaksun valtaosan ystävistämme olevan sinkkuja, niin homoja kuin heteroitakin. Monen kanssa on reissattu, mutta esimerkiksi ulkomaille lähtöä kaavaillessa moni lyö jarrua päälle; syynä on ollut mm. lisämaksu yhden hengen huoneesta.

Toisena juttuna; en minäkään luokittele ystävieni arvoa sen perusteella, mitä he makuukammarissaan puuhaavat. Mutta kai jokainen on törmännyt tilanteeseen, jossa on huomannut, että keskustelunaiheet ovat ajoittain erilaisia homo- ja heteroparien kesken. Eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa.

Siksi olisi mielenkiintoista saada lisää sateenkaaripareja ystävikseen. Ei kai kukaan vastustaisi, jos ilmoittaisin, että näkökulmien lisäämiseksi haluaisin tutustua heteroihin!

Mutta ehkä paras neuvo on odottaa. Ei kehenkään voi ystävystyä väkisin. Mutta toisaalta, eivätpä ne muut parit tule kotioveakaan kolkuttamaan ja kaveriksi pyytämään...

Asiani oli hieman sivusta mutta halusin komentoida etusivun raporttia Mykonoksesta ja samalla että kaikki homot ei heti ensimmäisenä ajattele alapäällään kun esim lomamatkaansa suunittelevat. Ymmärtääkö Aboa nyt? Ja terveisii sinne Turkkuseen vaan

Jiihaa! :)

Saadaanko tästäkin tappelu aikaiseksi? Ja vieläpä ah niin popisti Turkua ja turkulaisia herjaten. Sehän on niin "in" nykyään, ainakin helsinkiläisissä medioissa.

Tkupari 2, en usko että niitä kavereita ilman taka-ajatuksia ainakaan noista bileistä tai baareista löytyy. Vaikea tosin sanoa, että mistä sitten.. :/

Jasso! Oma kokemus on myös, että homobaareista ei ystäviä löydy, seksin etsintä on siellä etusijalla. Jotkut saatta aluksi sanoa muuta, mutta todellisuus paljastuu hvyin pian. Voihan se ystävyys alkaa ehdottelun jälkeenkin, mutta yleensä noilla ehdottajilla ei ole muuta kiinnostusta kuin pikainen seksi.

Sir Jenkins: Totta puhut ja välillä se on todella häiritsevää kun aina kaikilla se ei ole ensimmäisenä mielessä. Kai meillä miehillä on muutakin annettavaa toisillemme kun aina sitä yhtä ja samaa.
Ja nyt pyydän tuhannesti anteeksi omaa töppiäni. Se Mykonos juttu oli yhdellä (Suomi-gay) chatti saitilla, anteeksi sekaannus.
Vanhuus ei tule yksin :)

"Mutta kai jokainen on törmännyt tilanteeseen, jossa on huomannut, että keskustelunaiheet ovat ajoittain erilaisia homo- ja heteroparien kesken"

No, itseasiassa kyllä tavallaan. Mulla ongelmat joidenkin homotuttujen kanssa lähti nimenomaan siitä, että he eivät tuntuneet mistään muusta puhuvan kuin homoudesta. Aina kun yritti kääntää keskustelunaiheen, palattiin taas johonkin homojuttuun. Mulle homous on aika arkinen juttu eikä se hirveesti aiheena aina jaksa kiinnostaa. '

Lopulta en jaksanut enää hirveästi pitää yhteyttä niihin tyyppeihin, kun ei vaan tuntunut olevan yhteistä.

Meillä ongelma ratkesi ennenkuin siitä ehti ongelma tullakaan: Vanhat poikaystävät nykyisine partnereineen. Noh, ei tietenkään kaikki, mutta muutamasta parista olemme saaneet todella hienoja ystäviä, joiden kanssa vietämme paljonkin aikaa.

Heteroystävämme nyt hieman kummeksuvat tuota, mutta koskaan sen kummempia mustasukkaisuuspointteja ei ole noussut esille ja ystävyyttä on jatkunut jo useamman vuoden. Tapaamme näitä ihmisiä yhdessä ja erikseen. Ja todellakaan kyse ei ole mistään seksuaalisesta, se vain että jos joskus on ollut saumaa suhteellekin, täytyy näissä ihmisissä olla jotain tutustumisen arvoista. Ja on ollut. Todella.

En niinkään aktiivisesti kaivannut homopareja ystäväpiiriimme, mutta nyt kun heitä on, huomaan miten vapauttavaa keskustelu heidän seurassaan on. Ja heteroystävämmekin ovat hyvin avarakatseisia, ei siinä mitään, mutta yhteiset reissumme tai illanviettomme ovat erilaisia. En tiedä miksi.

Kun minä seurustelin, niin kyllä niitä kundeja oli paljon, jotka yritti tahallaan iskeä miesystäväni ja sitä flirttiä jatkettiin väsyksiin asti. Mielestäni se oli puhdasta ilkeyttä osaltaan. Minua harmitti, ettei minun tunteistani kukaan piitannut, vaikka he väittivät olevansa kavereita. Miesystäväni oli imarreltu. Minua vaan harmitti koko juttu ja se vaan toistui yhä uudestaan. Sitten tuli riitaa.