En voi koskaan tulla ulos kaapista

Tiesin jo 14-15 vuotiaana, että pidän seksuaalisesti enemmän miehistä kuin naisista. Parikymppisenä tunsin olevani ensimmäisen kerran todella rakastunut, toiseen mieheen. Hän vaihtoi kuitenkin maisemia ja on hetero joten siitä ei olisi koskaan tullut mitään.

Sitten elämääni tuli kuitenkin nainen. En suunnitellut aloittavani seurustelua hänen kanssaan, niin vain jotenkin kävi. Olin tosin usein unelmoinut aivan "normaalista" perhe-elämästä naisen ja lasten kanssa. Vaikkakin unelmoin miehistä, en koskaan pitänyt vaihtoehtona sitä, että alkaisin seurustella miehen kanssa.

Ihastuin tyttöystävääni ja seurustelustamme tuli vakavaa. Kuitenkin aina rakastellessamme haaveilin miehistä, ja se kalvoi mieltäni koska tunsin että petän häntä (vaikkakin vain ajatuksissani). Hän ei siis vetoa minuun seksuaalisesti.

Nyt neljän yhdessävietetyn vuoden jälkeen asia painaa yhä enemmän ja enemmän mieltäni. Rakastan tyttöystävääni enemmän kuin elämää ja enkä tiedä mitään niin ihanaa olentoa päällä maan. Minusta vain tuntuu että niin ihana ihminen ansaitsisi vierelleen ihanan hetoromiehen joka rakastaisi ja haluaisi häntä kaikin tavoin, myös seksuaalisesti.

Olen hiukka uskovainen ihminen ja olen rukoillut Jumalaa avuksi, jotta hän muuttaisi mieleni heteroksi, jotta voisin olla parempi ihminen tyttöystävälleni, koska hän todellakin ansaitsee vain parasta. Mutta tiedän kuitenkin, että rukoileminen ei auta.

Tyttöystäväni ollessesaan matkoilla itken itseni uneen, koska haluaisin hänelle parempaa (heteromiehen) mutta tiedän että jos kerron hänelle olevani homo, se musertaisi hänet täysin, enkä voisi koskaan satuttaa häntä, niin paljon minä häntä rakastan. Mutta silti minä satutan häntä koko ajan hänen tietämättään, koska olen ajatuksiltani homo.

Totuus on se, etten koskaan pysty tulemaan ulos kaapista, koska se satuttaisi tyttöystävääni, vanhoillisia vanhempiani, sisaruksiani ja muita sukuilasia ja ystäviäni liian paljon. Eikä Suomi ole eikä tule koskaan olemaan sellainen paikka jossa homoja ei osoiteta sormilla.

Hei nimimerkki Jake:

Fantasiatarinoita saa kirjoittaa muilla kanavilla... täällä ei tarvitse.

Millä tavoin tuo on fantasiatarina?

Tästä on kyllä ihan 100% totta

Täytyyhän sinun joskus tulla ulos sieltä pimeydestä. Kyllä tyttöystäväsikin sen pidemmänpäälle huomaa.

Sillä väinämöisellä jota jumalaksikin jotkut sanovat ei ole asiassa mitään tekemistä. Jos ylipäätään sellainen on olemassa, niin siellä tiedetään asiasta jo ennen kuin edes sinä tunnet peniksesipääsi kastuvan niistä huomaamattomista eroottisista ärsykkeistä, joita joka päivä joudut ottamaan vastaan, mikäli kuljet muiden ihmisten keskuudessa.
Anteeks vaan pitihän mun kiukkuani purkaa.

Olen vasta 20-vuotias, että siinä mielessä tietysti huono alkaa neuvomaan toisia, mitä tehdä, mutta sanon kuitenkin oman mielipiteeni asiasta...

Eräs sukulaiseni oli samankaltaisessa tilanteessa - tavallaan "pahemmassakin", sillä hän oli naimisissa ja hänellä oli kolme lasta. Kuitenkin hän tuli ulos kaapista, eikä ole katunut ratkaisuaan noin pidemmän päälle. Vaikka ei varmasti ollutkaan mikään helppo päätös.

Sattumalta juuri eilen otin ylös sanonnan, joka sopii tähän: "Ollako toisten mieliksi? Itsesi kanssahan sinun on elettävä." Ymmärrän toki, että tyttöystävästäsi tuntuu pahalle jos kerrot hänelle olevasi homo. Tilanne varmasti pahenee joksikin aikaa - molempien teidän kannalta. Kuitenkin mielestäni teillä molemmilla on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi - kaikilla tavoilla, eikä se ole nykytilanteessa mahdollista.

Jake, aika fakiiri oot, kun oot pystynyt tuolla lailla olemaan. Ei onnistuisi multa.

Sun tapaus on mulle tuttu että mulla on yks kaveri, joka on kertonu samansuuntaisia juttuja. Ollu naimisissa useita vuosia, lapsiakin on monta. Mutta sanoo että jos nyt pitäis valita niin ei koskaan enää olisi naisen kanssa vaan miehen. Mutta kaveri on niin sisällä siinä suvussa ym. että irrottautuminen on varmaan mahdotonta. Lisäksi jätkällä on hyvä maine tällä hetkellä, muut tykkää siitä. Maine menisi varmasti jos kaveri alkais elämään omien tunteiden pohjalta.

Homman tekee ongelmalliseksi se että sä et oo antanut raamattuun (mukamas) nojaten itsellesi mitään vaihtoehtoa olla "hyvä ihminen". Sä joko "petät" muijaasi (=paha), tai alat homoseksuaalisen elämän (=myöskin paha).

Ei oo mielenterveyden kannalta hyväksi tuollainen. Ja ihmeparantumista on turha odotella. Ei siihen taida olla tarvettakaan. Jostain syystä Jumala on sut homoksi luonut, ehkä se on sun missio. Joillekin toisille missioksi on annettu jälkikasvun tekeminen. Kaikella on tarkoituksensa, sitä on vain vaikea äkkiseltään huomata.

Itse uskon Jumalan johdatukseen. Mä pelaan niillä korteilla, jotka Jumala on mulle syntymässä antanut. Sillä homokortillakin.

Kannattais varmaan sun lukea Jorma Uotisen kanssa avioliitossa olleen Helena Lindgrenin elämänkertakuvakirja. Siinä on vähän samanlaisia piirteitä. Molemmat tykkää toisistaan, mutta homo/biseksuaalisuus tuo suhteeseen vaikeita ongelmia.

Mielenkiintoinen stoori sulla. Itse olen usein miettinyt bi ihmisten elämää, ja varsinkin arkea. Itse ongelma on tuttu ja tunnistettu kautta aikojen. Miten elää ”yhteiskuntakelpoisesti”, jos ei sovi määriteltyihin ja hyväksyttyihin frameihin. Kulissiavioliitot eivät ole mitään uutta, niiden turvin moni homppeli on taannut elämänsä historian pyörteissä.

En lähde nyt analysoimaan kulissi- ja rakkausavioliittojen hyväksyttyvyytä, mielestäni molemmat ovat ok, jos pelisäännöt ovat molempien kumppaneiden hyväksymät. Esim. Urho Kekkosen kestävä – ja harmooninen - avioliitto perustui historiatutkimuksen mukaan enempi kumppanuudella ja luottamukselle – toisen kunnioittamiselle, kuin sänkykamaripuuhien toimivuudelle. Ylipäätään tässä nykyisessä ikinuoruutta ja seksistisyyttä arvostavassa yhteiskunnassa juuri sänkykamaripuuhien toimivuus parisuhteessa tuntuu olevan mielestäni aivan liian yliarvostettua.

Sun ongelman peruskysymykset ovat mun mielestä:
mitä haetaan? mitä/miksi halutaan muuttaa? mitä saavutetaan? mitä menetetään? pystyykö elämään tekemien päätösten kanssa jatkossa?

Itse olen aina suosinut enemmän järjen, kuin sydämen ääntä. Tämä ei todellakaan tarkoita kylmäkiskoisuutta ja tunteettomuutta toista ihmistä kohtaan. Itse kuvailisin käyttäytymismallia enempi käytännölliseksi. Meillä kaikilla on velvollisuuksia ja oikeuksia sekä itseämme, että toisiamme kohtaan. Jos valitsee jonkun tien, pitäisi mun mielestä olla selkärankaa kulkea valitsemaansa tietä, eikä poiketa sivukujilla. Aika paljon ihmissuhteissa saadaan vahinkoa aikaiseksi tunnekuohujen vuoksi. Ei malteta antaa ajalle aikaa ja mahdollisuutta parantaa. Usein vastaukset tulevat itsestään - kun malttaa odottaa. Miksi tuhota itsensä / kumppaninsa valitsemalla jotain sellaista, mikä ei tule kantamaan pitkälle ja antaa vain hetken tyydytyksen – ja joka on tehty ilman selkeää analysointia ja kylmää järjen käyttöä. Faktaa on, ettei Suomessa voi elää vielä vuosikymmeniin homoseksuaalisessa suhteessa saman vertaisena kuin heterosuhteessa. En ota kantaa siihen, pitäisikö pystyä.

Elämä kuljettaa myös itse – se tuo yllätyksiä. Pieniä ja suuria asioita, pieniä ja suuria iloja sekä suruja. Tunteita, jotka ovat pitempiaikaista kuin hetkellinen orgasmi / laukeaminen, josta yleensä saa huonon omatunnon - varsinkin jos se on tehty vastoin omaa hyväksyntää, viettien viemänä.

Parasta kai olisi tehdä asiat selviksi pikimmiten kuin odottaa vielä kymmenen vuotta. Ei se kaapista tuleminen mitenkään helpotu odottelulla ja valehtelemalla.

Tunnen itse miehiä, jotka ovat vasta yli 40- tai jopa yli 50-vuotiaina tulleet ulos kaapista ja se ei todellakaan ole ollut helppoa heille itselleen saati vaimolle. Vaimohan saa samalla kuulla, että hänen rakkain ihmisinsä onkin huijannut vuosikymmeniä! Tosin elämä homonakaan ei enää välttämättä ole helppoa, jos ei tunne ketään muita homoja ja yhtäkkiä jää entisten heterokuvioidenkin ulkopuolelle.

Älkää siis huijatko itseänne ja läheisiänne vuodesta toiseen! Siitä syntyy vain pahaa jälkeä ja tilanne sen kuin vaikeutuu pitkittyessään.

Taidat Jake elää elämääsi niinkuin useimmat homot elivät menneinä vuosikymmeninä. Uskoisin että vuosisadan alussa useimmat homot elivät (onnettomassa?) avioliitossa yhteisön painostuksen vuoksi. Tiedä sitten olivatko sen onnettomampia kuin nykypäivän homot. Liiallinen rehellisyys on sairautta siinä missä moni muukin asia, eli jos koet nykyisen elämäsi onnelliseksi ja täysipainoiseksi niin jatka entiseen malliin vaan. Mutta missään nimessä parisuhdetta ei kannata jatkaa vain sen takia, että haluaa varjella toista osapuolta tai esim. vanhempia ikävyyksiltä. Jokainen meistä elää täällä vain kerran ja hetken aikaa, joten tervettä itsekkyyttä tarvitaan reilu annos varsinkin tämmöisissä asioissa.

Niin, homoja varmaan pilkataan ja poljetaan vielä pitkään. Kaikki eivät homoseksuaalisia suhteita voi arvostaa varmaan milloinkaan.

Myös pelkureita ja teeskentelijöitä katsotaan alta kulmain. Onneton ihminen ei voi tehdä ketään todella onnelliseksi.
Katsoisit peiliin ja myöntäisit ajattelevasi enemmänkin vain itseäsi.

Ongelmasi on sitä luokkaa, että suosittelen vilpittömästi psykologin palveluja. Sen verran hukassa on elämästäsi yksi oleellinen kivijalka, oman itsesi arvostus.

Haluaisin sanoa Jakelle, että kaapista ulos tuleminen ei välttämättä tarkoita, että pitää kertoa kaikille. Ehkä sinun pitää kertoa tyttöystävällesi, mutta vanhemmille ei ole pakko kertoa. Monet ihmiset ovat seurustelleet ja kaveeranneet homojen kanssa vuosia kertomatta esim. äidille tai työkavereille. Tällainen kaksoiselämä ei tietenkään missään tapauksessa sovi kaikille, mutta on hyvä tietää, että se on mahdollista.

Mutta tarkkana saa olla kenelle asian kertoo. On nimittäin yleensä niin että kun asian tietää kaksi, se ei ole enää salaisuus. Tuollainen pommi on monien ihmisten mielestä aivan liian suuri, että sen pystyisi pitämään vain omana tietonaan.

Mulle jäi vieläkin avoimeksi, oletko Jake oikeasti atruisti, eli todellakin muiden ihmisten onnellisuus, suomeksi: vaimosi onnellisuus on sinulle kaikki kaikessa. Vai keksitkö todellisuudessa itsellesi vain verukkeita (vaimo kärsisi) sille, ettet uskalla tehdä seuraavaa siirtoa. Vai onko asiassa vähän molempia.

Kiitos kaikille mielenkiinnosta ongelmaani kohtaan. Lisäisin vielä sen varran että minä todellakin tunnen olevani onnellinen ja hetket joita saan viettää tyttöystäväni kanssa tuntuu aina todella hienoilta. On tietenkin outoa että seksin aikana ajattelen miehiä, mutta eikö moni hetero-mieskin ajattele kumppaninsa kanssa rakastellessaan jotain kumppaniaan paremman näköistä naispuolista henkilöä. Elävätkö hekin silloin suhteessa joka ennen pitkää tulee karahtamaan karille???

Joku teistä mainitsi että jos ei ole tuttuja homoja niin ulos tuleminen on varmasti vaikeaa. Ja näin on minunkin kohdalla. Minulla on paljon hyviä ystäviä, mutta puheiden perusteella parhaat ystävät ovat melko homovastaista porukkaa. Uskon että he saattaisivat vielä pitää minua ystävänä homonakin, mutta yhteydenpito varmasti vähenisi.

Joku mainitsi myös että eikö se kaapista ulos tuleminen sitten 50 vuotiaana vasta vaikeaa olekin. Näin se varmasti on ja tämä se minua eniten askarruttaa, koska olen nyt todella onnellinen enkä aio tulla ulos kaapista, mutta entä jos sitten viiskymppisenä ajatukset ovat toisenlaisia.

Eli on tässä dilemmaa kerrakseen.

Jake-kulta, viestisi todella kosketti minua ja muistutti mua niista ajoista, jolloin olin ahdistuneena omassa pienessa yksinaisessa kaapissani. Elama ei ollu silloin oikein hyvaa, ainakaan mulle.

Kukaan tuskin voi koskaan ratkaista ongelmaa sun puolesta, tarkeinta onkin, ettet poaina sita villasalla ja toivo sen menevan pois, vaikka kuinka helpottavalta se tuntuiskin. Meita on monia, jotka on kamppaillu kaapin lukon kanssa, kun avainta ei uskalla kayttaa.

Ainoa asia, jonka voin puolestasi tehda on myotaelaa ja pitaa peukkuja pystytyssa. Mina uskon siihen, etta elama jarjestaa itse itsensa, joskus kovemman kautta. Itse joskus muinoin ¡tkin itseni uneen ja tunsin syyllisyytta, mutten enaan sellaiseen rupèa, siita ei hyody kukaan.

Tsemppia. Koeta jutella jonkun kanssa, se aina auttaa. Vaikka ammatti-ihmisen kanssa, siina ei ole mitaan havettavaa.

Hali.Poks.

Voi kuulostaa pahalta, mutta....
Jos olet valehdellut hänelle jo neljä vuotta, mikset voisi tehdä sitä loppuun saakka? Vaikka rakkaan menetys sattuu aina voi jokin muu syy olla hieman helpommin sulateltavissa, kuin oman kullan homous. Pieni "valkoinen" valhe ei tilannetta enää yhtään pahenna, muttei kannata odottaa liian kauan. Neljä vuotta on pitkä aika ja monet ovat siinä ajassa ehtineet mennä naimisiin ja hankkia lapsiakin. Varmasti tyttöystäväsikin on miettinyt tuollaisia. Jos annat suhteen mennä niin pitkälle, niin silloin on jo myöhäistä perääntyä. Perheidyllisi hajoaa kerralla pirstaleiksi, jos homoutesi paljaastuukin kymmenen vuoden kuluttua. Älä vain saata maailmaan lapsia, jos on noinkin epävarmaa, että heillä on onnellinen ja ehjä perhe myös tulevaisuudessakin. Itsekin vanhempien suhteen viimeiset metrit lapsena katselemaan joutuneena en todellakaan toivo samaa muille. Ero oli sen jälkeen helpotus kaikille ja perheemme ehjempi kuin koskaan aikaisemmin...

Seksuaalinen suuntatuminen on niin henkilökohtainen asia, ettei sitä ole mikään pakko muille mainostaa. Monet homot ovat onnellisia ja tyytyväisiä kaappielämäänsä ja joillekin se sopii. Joillekin oma seksuaalisuus on niin tärkeä asia, etteivät he pysty pitämään sitä sisällään. Minä itse tunsin vain suunnatonta ahdistusta ollesani kaapissa yläaste-ikäisenä...Ja itkin itseni uneen joka ilta...jos vain sain unta...

Vaikka seksin merkitystä tarpeettomasti korostetaankin on se kuitenkin yksi parisuhteen peruspilareista. Tuskin tulet kokemaan tyttöystäväsi kanssa koskaan millaista rakastelu parhaimmillaan on, jos sinulla ei ole fyysisiä haluja häntä kohtaan. Mielestäni miehet ovat sikoja ja ajattelevat liikaa munallaan, joten on suorastaa hatunnoston arvoinen suoritus, ettet ole antanut pikkuveitikkasi johdatella sinua aidan vihreämmälle puolelle pahan tekoon.. =)

Vaikka sanoitkin olevasi onnellinen, et sitä kuitenkaan täysin ole, koska valehtelu kuitenkin painaa mieltäsi noinkin kovasti.

-kide-


Kaikkia ei voi koskaan tehdä onnelliseksi, mutta aina voi yrittää. Ensin täytyy kuitenkin löytää oma onni...Se on tärkeintä...

Nämä asiat kokeneena sanon, että pitää rohjeta elää niin kuin haluaa ja kokee oikeaksi. Ei edes tyttöystävälle tarvitse "oikeata" syytä kertoa, ja kun hän sen joskus saa kuulla, niin tuleepa olemaan vain helpottunut. Ja päätöstä ei kannata pitkittää, nimittäin todennäköisesti joku päivä olet varma, että et enää "voi" harrastaa seksiä naisen kanssa.
Minä menin tilanteen kanssa "liian pitkälle", tein lapsen ja erosin aika pian sen jälkeen. Voi kuulostaa onnettomalta, mutta se ei kuitenkaan oo sitä. Mulla on ihana lapsi, hyviä homofrendejä, ollut myös hyviä, pysyviä, antoisia suhteita kundien kanssa, (vaikka nyt single) ja niin hyvät suhteet ex-vaimoonkin, että käytännön asiat sujuvat ihan mainiosti.
Joten tarinoita on monia. Tässä kaupungissa on monta tarinaa, ja tämäkin on tosi, ja vielä happy end.
Mut en mä tätä silti kellekään suosittele, koska ei se kaikilta onnistuis, mulla on mm. ollut extrahyviä frendejä tukemassa ja myös ex-vaimo ymmärsi nää seikat poikkeuksellisen hyvin. Jos näin ei olis, vois olla melko tukala olo ja henkinen tilanne kehno. Mutta Jake, onnea valitsemallasi tiellä, ja sä voit meilata mulle jos haluut.

Jake, voin etäisesti ymmärtää tilannettasi, suvussamme sattui samantyyppinen juttu ja rysänpäältä kiinnijäänti ja sitä mukaa kaapista ulostulo äskettäin.

Itse puolestani elelen toisen naisen kanssa.

Olen kolmekymppinen nainen, ja voin vakuuttaa, että viimeistään tässä vaiheessa nainen kuin nainen alkaa pohtia ja puntaroida että voisiko tämän kumppanin kanssa alkaa tekemään lapsia.

Olisit todella reilu jätkä jos kertoisit naisellesi homoudestasi ennen kuin olette siinä iässä että olette jo onnellisesti saaneet lapsia tai siinä iässä, että jättämällä naisesi, ette kumpikaan enää ehdi löytää uutta kumppania jonka kanssa voisitte perustaa perheen niin halutessanne.

Näin siis naisnäkökulmasta, jos siis naisesi suojeleminen todella on se suuri syy miksi elelet kaapissa.

Kaikkea hyvää sinulle.

Näitä juttuja on joskus vaikea ymmärtää. Olen bi-nainen ja seurustellut silloin sitä käsittämättäni homomiehen kanssa.
Kaverilla on laaja tuttavapiiri, jotkut (sekä homo että hetero-tutut)epäilivät homoksi, mies naureskeli näille väitteille, sanoi ettei välitä mitä hänestä puhutaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä ei myönnä tosiasiaa itselleen.
Seurustellessamme seksiä harrastettiin vain pimeässä ja takaapäin ja kun ystäväni tapasi ko. herran ensimmäistä kertaa, hän oli tikahtua: Sun poikaystävästäs näkee sadanmetrin päähän että sehän on homo!Tässä kohdassa moni ihmettettelemäni seikka alkoi valaistua pienessä päässäni...luettelematta nyt enempää yksityiskohtia.
Tänäkään päivänä mies ei ole tullut kaapista, eikä myöskään ole seurustellut yhdenkään naisen kanssa paria kuukautta pidempään. Hän ei ole onnellinen, eikä kukaan käsitä, miksi kaveri pitää yllä heterokulissia, huijaa sekä itseään että muita.
Tyttöystävänä minä loukkaanuin siksi, koska tunsin itseni huijatuksi, pelkäksi välineeksi lavasteeseen. Vaikken erityisemmin ko. henkilöstä välitä, toivon, että hän tunnustaisi tosiasiat jotta voisi elää selkeämmän ja onnellisemman loppuelämän.
Luulenpa, että jos alkuperäinen kirjoittaja kertoisi tyttöystävälleen tosiasiat, tyttö toivottaisi onnea valitsemallaan tiellä, alkushokin jälkeen.
Asia on nimittäin niin konkreettinen fakta, että ei siitä voi loukkaantua ja ottaa henkilökohtaisesti, vaan olla lopulta ylpeä (ex)miehen uskalluksesta.
Kerro totuus.

Entinen työkaverini on juuri samanlainen, kuin Toisen naisen kuvailema tyyppi. Hänellä on ollut vain lyhyitä naissuhteita, eikä hän koskaan edes puhu naissuhteistaan. Jos kadulla tuli vastaan kaunis nainen ei hän reagoinut mitenkään, sen sijaan komea mies sai hänen ilmeensä kirkastumaan.

Hänen käyttäytymisestään ja muusta habituksestaan pystyi selkeästi vetämään johtopäätöksen, että hän on homo. Ja jos yli 30-v. komea, fiksu ja muutenkin mukava mies on vapaalla jalalla, niin kyllä se pistää ihmetyttämään. Itseasiassa kaikki työpaikallamme olivat varmoja hänen homoudestaan.

Minäkin olin siitä varma ja hän myös flirttaili kanssani. Ja minä olin myös häneen todella ihastunut. Hänen siirryttyään toiseen työhön uskaltauduin kertomaan hänelle tunteistani ja kysymään onko myös hän homo. Hän kuitenkin kertoi olevansa hetero.

Voihan olla, että hän on hetero. Mutta ilmeisesti hän ei uskalla tulla syystä tai toisesta ulos kaapistaan vaan haluaa pitää yllä kulissielämää, vaikka ei siinä onnelliselta näytäkään.

En lukenut viestiketjua loppuun asti, mutta ajattelin kuitenkin heittää oman kommenttini tähän samaan soppaan.

Eli Alkuperäinen kirjoittaja tuntuisi olevan ainakin tekstin perusteella olevan enemmän bi kuin homo. Ja Biseksuaalin elämä ei todellakaan ole helppoa tässä yhteiskunnassa. Pikkuhiljaa aletaan hyväksymään homous, lesbothan on pornofilmien myötä hyväksytty jo aikoja sitten (miehet pitävät vain kiihoittavana), mutta bi on unohdettu kokonaan. Olemme väliinputoajia, jotka eivät sovi oikein kumpaankaan ääriryhmään... Mutta jos haluaa yhteiskunnallista hyväksyntää saada, niin jompaan kumpaan pitäisi tunnustautua.

Alkuperäinen kirjoittaja, jos sinusta tuntuu, että olet bi, niin mikset lertoisi tyttöystävällesi, että tunnet joskus seksuaalisesti vetoa miehiin. Jos et kerro, tulet jossain vaiheessa katumaan päätöstäsi. Nimittäin jos sinut siitä hyvästä jätetään, niin sinulla on ainakin mahdollisuus löytää ihminen joka ei sen perusteella lopeta rakastavaa ihmissuhdetta...

bisex: puhut nyt varmaankin mies-biseksuaaleista, joilla ei todellakaan ole hyvä maine yhteiskunnassa.

Nais-biseksuaalit yhteiskunta hyväksyy, en näe heissä mitään ongelmaa.

Mäkään en enää tiedä alkuperäistä kysymystä mutta toi kommentti;

"Nais-biseksuaalit yhteiskunta hyväksyy, en näe heissä mitään ongelmaa."

Kymysmys: miksiköhän heteromiesten yksi kosteimmista seksuaalifantasioista on rakastella kahta (lesboa tai bi naista). Mä aika usein kuullut heteromiehiltä tällaisia kommentteja mutta kukaan ei ole koskaan osannut vastata siihen.

Jos joku heteromies lukee niin pls. vastatkoon VAI onko sittenkin kysymys bimiesten fantasiasta?

Huhhuh!

Aika tekstiä, muttei mitenkään harvinaista. Jaken tarina on itseasiassa hyvin arkipäiväinen, sen "Jumalalliset" mausteet toki saattavat sekoittaa pakkaa, ja ihmisiä uskomaan, että kyseessä olisi jotenkin erityisen vaikea asia. Kyllä se vaan on niin, että useammat 'homot tai 'bi:t' elävät juuri tuollaisessa tilanteessa.

Itse olen homo, mutten ole kertonut kuin muutamalle kaverille. Olen seurustellut jo 4 vuotta kundin kanssa ja jaamme näkemyksen siitä, että jokaisella on oikeus kertoa tai yhtälailla jättää kertomatta seksuaalisuudestaan! Joskus tuntuu siltä, että juuri homot ovat niitä kaikkein suvaitsemattomampia: pitäsi tulla kaapista ja heti, "osata käyttää kaapin avainta", kuten joku asian äsken ilmaisi.

Mutta on olemassa sellaisia myrkkysoppia, joita kannattaisi jättää keittämättä. Jake keittää jo hyvää vauhtia ja siksi
Jakelle ja kaikille muille naisten kanssa eläville "homosympatioita tunteville" miehille haluan sanoa seuraavaa: menkää peilin eteen ennen kuin se on liian myöhäistä! Ja katsokaa, että peili on tarpeeksi iso! On se vaan niin, että toista ei saa huijata, ei mistään syystä, ei koskaan.

Yhtälailla kuin sinulla on tämä yksi elämä, myös naisellasi on vain muutama mahdollisuus. Älä vie niitä häneltä. Valehtele vaikka, tee mitä tahansa, mutta mielestäni on päivänselvää, että himoitset miestä niin paljon, että jonain rumana päivänä se valtaa sinut ja tekee sekä sinun, että läheisten (pahimmassa tapauksessa lasten) elämästä helvetin.

Olen rakastellut muutaman kundin kanssa, jota on kotona odottanut kaunis vaimo tai tyttöystävä. Onnellisesti tietämätön sellainen luonnollisesti. Se on väärin. Piste. Sekin on tämän koko keskustelun ydin.

Mene peilin eteen, ja harkiste tarkkaan, ei pimeässä itkien ennen nukahtamista, vaan PÄIVÄNVALOSSA omiin silmiin tuijottaen! Voimia Jake!

>Olen rakastellut muutaman kundin kanssa, jota on kotona
>odottanut kaunis vaimo tai tyttöystävä... Se on väärin.
>Piste

Sellaisiahan me olemme, teemme asioita, jotka tiedämme vääriksi, mutta silti niitä teemme.

Allekirjoitan täysin Jonathanin tekstin. Toivon alkuperäisen lukevan sen tooodella tarkasti. Entinen mieheni petti minua viisi pitkää vuotta, eli täydellistä kaksoiselämää. Ei osannut irrottautua ja jättää minua.
En ole niinkään katkera pettämisestä, vaan siitä, että minun elämästäni varastettiin nuo viisi vuotta. En voinut itse valita tietäni faktojen perusteella, vaan hukkasin parhaat vuoteni elämällä illuusiossa. Jos mies olisi reilusti kertonut että lähtee toisen mukaan, olisin voinut aloittaa alusta, vielä nuorena ja kaikkeen kauniiseen uskovana.
Nyt olen välillä niin vanha ja väsynyt, sekä oikeasti katkera hukatuista vuosista. Kenelläkään ei ole oikeutta varastaa toisen elämää. Vain rehellisyydellä kohtelee muita kuten toivoo itseään kohdeltavan.

minua 90%:sena heteromiehenä ärsyttää tommonen että homot "vie meiltä naiset". Tosin ymmärrän että vika ei ole homomiehissä, vaan naisissa jotka ihastuvat homomiehiin varmaankin siksi kun ne on yleensä niin iloisia (=gay), ulospäinsuuntautuneita ja puheliata. Semmosistahan naiset (kuulemma) tykkää (ainakin suomalaiset). Tällaisiin on helppo ihastua.
Toisin kuin me monet (suomalaiset) heteromiehet. Puhumattomia jörriköitä.
Tässä tulee kuitenkin naisille sit vastaan se et kaikkee ei voi aina saada samassa paketissa: ihanan rakastajan ja seksikumppanin ja sosiaalisesti ja verbaalisesti hurmaavan ihmisen.

En kyllä itse näe järkeä semmosessa että on jonkun kans vaan siksi että "se tykkää musta ja sen suku tykkää" vaikka itsellä ei olis seksuaalista mielenkiintoa ko. ihmiseen. Kuitenkin eikö parisuhteessa kuitenkin olla aika paljon kuitenkin myös sen takia että rakastetaan ko. ihmistä kaikin tavoin, myös seksuaalisesti. Rakastetaan hänen vartaloaan ja fyysisesti, kuten myös henkisesti.
En tiedä, mutta tulee kans tunne samoin kun tän viestiketjun aloittajalle et jos nainen on hetero, tää nainen ansaitsis kyllä heteromiehen joka rakastais häntä myös fyysisesti ja seksuaalisesti.
Mutta itsepähän tää nainen on miehensä valinnut (tän miehen näkövinkkelistä tuntuu että tää mies on vaan "tullut valituksi", ei itse valinnut, vaan ajautunut tähän suhteeseen), joten onnea heille valitsemallaan tiellä.

Jotenkin tuntuu myös että jos tää mies kokee olevansa homoseksuaali, niin en usko että ajan myötä hän "muuttuisi" heteroksi, jos vaan on tarpeeksi kauan siinä suhteessa. Päinvastoin, luulisin että paineet kaapistatulolle vaan kasvaa ja ennepitkää se kaappi on suorastaan pakko "räjäyttää". Tai ainakin alkaa elää homoelämää.

Good luck.

"...minua 90%:sena heteromiehenä ..."

Jokaisessa miehessä on jonkin verran homoa:-)!!

Olen Tomin kanssa 100%:sti samaa mieltä. Olen myös itse kokenut tuon saman. Ja myös olen onnistunut tekemään tilanteessa mahdollisimman happy endin....

Jos itselläni olisi mies, jonka kanssa olen seurustellut neljä vuotta, ja yhtäkkiä hän kertoo minulle pitävänsä miehistä, olkoon nyt sitten bi tai homo, kuinka vain, niin olisin varmasti aluksi järkyttynyt. Mutta kuitenkin voisin ymmärtää häntä, sillä en ole mitenkään homovastainen hetero. Kannattaa siis miettiä, miten tyttöystävä suhtautuu homouteen.

Minua helpottaisi myös se, että mies kertoo ennen kuin tekee, eli sanoisi minulle tosiasian ENNEN kuin menee esim. petihommia miesten kanssa harrastamaan. (Ymmärsin siis asian olevan näin, että mitään ei vielä kirjoittajan kohdalla ollut tapahtunut?)
Se kertoisi minulle, että mies todellakin välittää, mutta ei voi olla täysin onnellinen kanssani. Kuten esimerkiksi itse voisin olla lähes onnellinen toisen naisen kanssa, mutta en täysin. Se asia on vain ymmärrettävä ja käsitettävä.

Todellakin täytyy antaa myös toiselle mahdollisuus elää. Se ei onnistu, jos on jatkuvan valheen alla. Kyllä toisen ihmisen oppii tuntemaan niin hyvin monen vuoden yhdessä olon aikana, että jotain homouteen viittaavaa on varmasti huomattavissa. Jos ei opi tuntemaan, niin se on juuri se ongelma.

Olen kuitenkin yllättynyt, kuinka selkärankainen mies voi olla (anteeksi heteromiehet..). Jos on kinnostunut kokonaan toisesta sukupuolesta, mutta silti pysyy uskollisena tyttöystävälleen ja vannoo tälle rakkauttaan! Suuri kunnioitus sinulle!
Mutta ehkäpä se rakkaus muuttuu sitten ajan kuluessa enemmän sisarusrakkauden tyyppiseksi, joka ei parisuhteessa ole se paras mahdollinen rakkauden muoto.

Jos tyttöystäväsi rakastaa sinua yhtä paljon kuin sinä häntä, hän ymmärtää. Ajan kanssa.
Mutta jos tunteet eivät ole tasan, niin itse tiedät, mitä kannattaisi tehdä.
Päätös on sinun. Jaksamisia ja tällaista telepaattista tukea!! :)

Antti! jostain kumman syystä heteromiehet ovat kiinnostuneita lesboista ja haaveilevat pääsystä samaan sänkyyn kahden naisen kanssa, mutta toimii tuo toisinkin päin eli heteronaiset ovat puolestaan äärimmäisen kiinnostuneita homoista.

Harkintaa -nimimerkki on ehdottomasti oikeassa!

Itse elin entisen kundikaverini kanssa monta vuotta kertomatta. Se oli helppo ratkaisu - ensin. Sitten asiat mutkistuivat, ja ennen kuin huomasinkaan olin jo niin syvällä pettämisen suossa että siistiä poispääsyä ei sieltä ole. Se siitä helppoudesta. Olisin päässyt NIIN paljon helpommalla ja hän vähemmällä kärsimisellä jos vain olisin ottanut asian aiemmin esille. Kärsi ajoissa - kärsit vähemmän.

Ja silti... Olemme edelleen väleissä, vaikka minusta tuntuu että minun pitäisi pyydellä häneltä anteeksi ja hänestä tuntuu ettei voi antaa anteeksi. Mutkikasta.

...jostain syystä se että olinkin naisista kiinnostunut oli hänestä kuitenkin helpotus. Toinen mies olisi ollut kuulemma vielä kauheampaa.

Mielestäni keskustelun aloittajalla ei ole lainkaan munaa tunnustaa itselleen ja lähimmäisilleen totuutta. Itse tulin ulos kaapista 13-vuotiaana kotona ja ensimmäisen poikaystävän vien vanhempieni ihmeteltäväksi 16 -kesäisenä. Tämä tapahtui joskus 80-luvun alkuvuosina, eikä silloin se ollut ainakaan helpompaa kuin tänä päivänä.
Ota itseäsi niskasta kiinni, ja tunnusta totuus!!!

jake,sinun on ehdottomasti tultava ulos kaapista.
Aina ei voi,eikä pidä tehdä toisten mieliksi,eikä todellakaan tollasessa asiassa!
Ole ylpeä että olet homo,koska se on ylpeyden aihe!

OLE MIES JA KERRO ASIA HETI TYTTÖYSTÄVÄLLESI! Petät häntä koko ajan. Se satuttaa enemmän kuin rehellisyys.

Puhut mielestäni vain homoseksistä. Se on kuitenkin vähän eri asia kuin kokonaisvaltainen homous. Pystyisitkö asumaan myös miehen kanssa, jakamaan tiskivuoroista lähtien kaiken. Siis elämään miehen kanssa, ei pelkästään harrastamaan seksiä.

Tieto, fakta ja totuus eivät satuta naistasi. Raamatussakin puhutaan rehellisyyden puolesta. Tuhoat pala palalta, päivä päivältä enemmän ja enemmän naisesi elämää. Jos todella rakastat häntä, kerro hänelle tunteistasi. Teet hänelle suuren palveluksen ja todennäköisesti hän tulee kiittämään sinua siitä vielä. Itseäni ei ole kukaan koskaan hylännyt homouteni takia:)

Rehellisyys maan perii...

Jaken tarina on tuttua sikäli että minä(kin) olen kasvanut vanhoillisen uskovaisessa perheessä ja tiedän kuinka vaikeata kaapista ulostuleminen saattaa olla. Mukana saattaa olla turhanpäiväisiä pelkoja uskonnollisen suvun "tuomiosta" tmv. Sinulla on vielä tyttöystävä tässä sopassa mukana.

Rehellinen kannattaa olla. Minulla meni about 30 vuotta kaapissa, joten kiitti mulle riitti...

No joo, kyllähän naimisissa olevat heteromiehetkin ajattelee muita naisia, pettää vaimojaan etc. Niin että periaatteessa sun tilanne ei ole niin paha. Mutta jos oikeasti tiedät olevas homo ja tykkääväs VAIN miehistä, sun täytyy kertoa!! Joskus saa ajatella itteäänkin!

Tyyppi oli selvastikin luonut ymparilleen tiukat kulissit ja tulee pitamaan niista kiinni viimeiseen asti. Olen itsekin tormannyt vastaaviin tapauksiin, mutta en ikina niin pitkalle menevaan kulissien viemiseen, mita lukioaikainen miesliikunnanopettajani.

Han oli aivan selvasti homo. Kaikki tavallaan tiesivat tasta, koska hanen kayttaytyminensa naismaisine maneereineen ei voinut jattaa ketaan muuhunkaan uskoon. Hanesta myos liikkui joskus "juttuja", mutta jutut unohtuivat aina yhta nopeasti kuin olivat alkaneetkin.

Tama lukioaikainen/ylaasteaikainen liikunnanopettajani loi ymparilleen jonkunlaisen suojaverkkonsa/kulissin koulumme komeimmista urheilijanuorukaisista ja heidan suosituista tyttokavereistaan. Tama takasi hanelle suosituimman opettajan tittelin.

Hanen opetusmetoditkin pyorivat naiden suosikkien parhaaksi. Han oli jo valmiiksi jaotellut meidat voittajiin ja luusereihin: vaikka olisit kuinka ponnistellut ja juossut 3000-metrin kuuppereita eivat arvosanat nousseet. Lisaksi saimme osaksemme suoranaista halveksuntaa hanelta.

Joitakin vuosia lukion jalkeen eksyimme eraaseen lukioaikaiseen diskoon kavereiden kanssa ja kuinkas ollakaan: tama samainen liikunnanopettaja oli siella uusi "haaremi" ymparillaan eli sama meininki nayttaa jatkuvan.

Ymmarran kylla, jos joku haluaa suojella itseaan, mutta rajansa kaikella. Kyseisessa tapauksessa joutuivat karsimaan hanen itsensa lisakseen myos hanen oppilaansa.

homo htghtgrhtghdgh thtrhrtht rthrt hrth trh thseyg trseyht6jh grshty sjh sr

Ihmisillä on paljon ongelmia, oli ne sit homoja tai heteroita. Toisaalta nää "en voi koskaan tulla ulos kaapista" jutut on vähän semmosia, et tekee mieli sanoa "mitäs ittes tungit niin syvälle sinne", mut se taas ei oo kovin rakentavaa. Eikä ees aina totta, usein sinne synkän kaapin perukoille liukuu nopeasti ja yllättäen, jos ei heti kun tajuaa olevansa homo tule kaapista ulos.

Kaappiin on helppo jäädä, jos homoelämä tuntuu turvattomalta ja ei oo mitään kosketuspintaa siihen. Toisaalta Jaken tapaus kuulostaa erikoiselta siinä mielessä että Jake on tyytyväinen elämäänsä ja tyttöystäväänsä. Jos siis kaapista tuleminen ei oo ajankohtaista, niin miks mainostaa ongelmaa täällä?

Kaapista tuleminen on tietysti varmaan useimmille vaikeampaa vanhempana, kun elämä on niin vakiintunut jo tietyille urilleen. Joillekin se saattaa olla helpompaa, kun on karttunut elämänkokemusta, itseluottamusta ja itsenäistynyt tietyssä määrin.

Itse en vois kuvitella eläväni ainakaan täysin kaapissa. En nyt tietysti ripustanut kylttiä kaulaan, et "moi, olen homo", mut jos joku kysyy niin vastaan rehellisesti. Harvemmin kysytään, mut jos kysytään niin sit se tarkoittaa sitä et hyväksytään.

Kaksoiselämä ei oo mitenkään suositeltava asia. Se vääristää ehkä monia asioita ja lopulta se helposti lässähtää naamaan. Se on myös henkisesti rasittavaa. Toisaalta on ilahduttavaa huomata et Jake sentään kantaa jotain huolta asiasta nimenomaan tyttöystävänsä kannalta, koska jotkut bisseiksi itseään väittävät miehet ovat kaapissa lähes puhtaasti itsekkäistä syistä, eli haluavat säilyttää tietyn elämäntyylin ja tavan, sekä säästää itseään joltain kärsimyksiltä. Toisaaalta uskon että tämä jossain määrin vaikuttaa myös Jaken motiiveihin, mainitseehan hän kuitenkin oman taustansa, mikä tietysti on ihan hyvä.

Kenenkään ei tarvi elää enää kaapissa, ellei itse valitse niin. Jos sen valinnan tekee, niin sen kanssa on elettävä.

Tuuhan Jake takasin sieltä Narniasta. Tää voi hyvin olla sun ainoa elämä. Näinkö sä haluat elää sen? Uskottelemalla ittelles kuolonpetiin asti että martyyrinä on kiva olla? Ja vi***t! Jos tekee mieli miestä, ni mene ja ota mies. Jos sä pelkäät et muijas suuttuu, ni mieti miltä siitä tuntuu kun se saa 20 vuoden päästä selville et sä oot valehdellu sille koko teidän yhteiselon ajan, pitäny yllä kulisseja etkä oikeasti edes halua sitä. Mikä saa naisen tuntemaa ittesä todella surkeaks paremmin ku tommonen?!

Mitähän tähänkin sanoisi... Hmm... Aloitellessani seurustelua nykyisen ex-vaimoni kanssa joskus70-luvun lopussa, kerroin heti alkuun, että mua kiinnostaa muuten miehetkin... Meni pari päivää ja hän totesi: "Sittenhän meillä on enemmän yhteistä.." Yhteistä liittoamme ( kaikessa monimuotoisuudessaan =D) kesti noin 10 vuotta, kunnes tiemme erosivat kaikessa ystävyydessä 15v sitten - itse muutin työn perässä Helsinkiin, en voinut pakottaa toista jättämään työtään ( jossa hän on edennyt nyt jo tosi korkealle) ja hypäämään tuntemattomaan. Mieleeni ei tullut alkuunkaan esittää hänelle olevani jotain muuta - avoimmuus on muutoinkin erittäin hyvä lähtökohta pari- ja kumppanuussuhteille....

Mua kyllä ärsyttää enemmän kuin elämä, että tota raamattua pitää vetää tekosyynä joka paikkaan. Yks tyyppi intissä kerran totes että on ateisti, mutta ei silti pidä homoista, koska sen mielestä ne vaan oli niin etovia. Tietysti tyyppi ei ollu mitenkään ihailtava henkilö, mutta ainakin se oli rehellinen. Jos et pidä homoista, niin olis sentään rehellinen siitä, ei tarvi sitä raamattua heitellä joka paikkaan.



Jaken ongelma on varmaan ihmiskunnan vanhimpia. Jakke väittää olevansa onnellinen tällä hetkellä, joten mulle nousi kysymys, että miksi sä sitten täällä kruisaat? Tietty, uteliashan saa olla.



Sulla on tuskainen ongelma, enkä mä kyllä mitenkään pystyis samaan. Tosin, mulla ei koskaan ole ollut suuria ahdasmieliongelmaisten seuruetta ympärilläni, joten mun elämäni tietty tässä suhteessa on paljon helpompaa.



En tietysti halua tai pysty edes tuomitsemaan Jaken ratkaisua, koska sehän ei lopulta mitenkään mulle kuulu. Itse en ole tuollaisessa tilanteessa ollut, mutta kuten suurin osa homoista, niin olen kyllä tavannut sellaisia kaappihomoja, joilla on vaimoja ja lapsia, tyttöystäviä ja vaikka mitä.



Joskus mua kyllä ottaa niin pattiin, kun nää äijät jotenkin kylmäverisesti vaan toteaa, "no, joo, onhan mulla 3 kakrua ja vaimoke, mutta eihän se nyt saa tietää kun mä vähän tas sivussa hypin miehissä. Eihän siinä mitään väärää ole" jne. ikään kuin se nyt olis oikeasti aivan herttaisen yhdentekevää. Homoillahan ei siis tietysti ole mitään moraalia, joten eihän se nyt meitä haittaa...yeah right.



Jakke kuitenkin tiedostaa jo ongelmansa ja joutuu muhimaan siinä ja toisin kuin monet muut kaltaisensa, ainakin Jakke vähän ajattelee mitä tekee. Hieno homma. Toivottavasti elämäs jatkuukin hyvänä.