tell me why

terppa.
kertokaapa joku mulle minkä takia suhteen alku on aina niin vaikeaa? Miksi ei vois aina vain samantien hypätä "kolme kuukautta jälkeen" - vaiheeseen?! Olen tällä hetkellä tapaillut erästä kundia kuukauden verran ja aina välillä tuntuu että se vain pelaa peliä mun kanssa...ei tahdo pelit oikein napata, kun koskaan ei tiedä onko toinen tosissaan vaiko kertoo vaan jotain juttua...what should I do???? Kundi on kuitenkin sen verran mukava että tahtois siitä jotain muutakin kuin hoidon. uskoisin että sekin ajattelee samoin...onpa taas vaikeaa :)

Joo, mulla on ihan sama tilanne. Reilu kuukausi tätä hullunmyllyä ja sekin aika on ollut pelkkää juupas-eipäs olotilaa, kun ei todellakaan tiedä että missä mennään. Olen kuitenkin siinä uskossa, että tästä tulee jotain ajan kanssa... jos oikeen tarkkaan olen osannut rivien välistä lukea.
On mulla joskus ollut juttuja, joissa on suoraan hypätty "3kk jälkeen" -tilanteeseen. Suhdetta kesti aikansa kunnes sitten tuli hyppäys "kk suhteen jälkeen" :).
Luulisin, että jos alussa on hankalaa niin se tulee jossain hyvässä muodossa takaisin myöhemmin. Voihan olla, että kaveri testaa sinua sillä, että olet tosissasi hänen suhteen...
Toinen, ehkä realistisempi syy on se, että ajattelette ja käyttäydytte erilailla ja siitä johtuvat nuo tulkintavaikeudet. Moiseen auttaa puhuminen, ota miehestä niskasta kiinni ja kerro miltä sinusta tuntuu... Itse aion huomenna tehdä tämän... varsinkin kun siihen on erinomainen tilaisuus usean tunnin ajan... :)

Tosi rasittavaa on se, kun joutuu kokemaan monta peräkkäistä outoa tapailusuhdetta. Sellaisten jälkeen on väkisinkin varuillaan ja kyyninen, vaikka toisaalta vain enemmän haluaa jotain, kun on saanut esimakua siitä, miltä tuntuu menettää paloja sinkkuudestaan...

kiitos Håkan. oli kyllä jotain helpotusta tähän olotilaan. Ollaan näkemässä tällä vkolla ja kai sitä pitää sitten harrastaa niitä iki-ihania "kehityskeskusteluja". Mua vain pelottaa jos kerron sille täysin tunteistani niin se aiheuttaa sillä pako-reaktion...ehkä mä olen vain saanut niin monta kertaa takkiin, että tulee liian varovaiseksi...me on kyllä pystytty puhumaan kaikenlaisesta, ainakin aikaisemmin. jotenkin pelkään vain että se ei vastaa mun tunteisiin tai jotain...miksi se on niin vaikeaa kertoa jollekin tärkeälle tunteistaan, varsinkin jos ei ole varma vastakaiusta?! Ehkä mä en vain osaa mennä virran mukana vaan heittäydyn kaikkeen vähän liiankin tunteikkaasti mukaan :)

Mulla on ihan sama ongelma, muutamien naisten kanssa (siis itsekin olen nainen) viime aikoina on asiat menneet aina samaan tyyliin: Mä en vaan saa rikottua sitä hienonhienoa fyysistä rajaa mikä ihmisten välillä on. Kaikki seurustelusuhteeni ovatkin alkaeet sellaisten ihmisten kanssa jotka itse vaan jossain vaiheessa tulee ja suutelee täysin yllättäen.

Muidenlaisten naisten kanssa onkin sitten aina ollut ihan kamalan hankalaa. Siis muuten synkkaa kyllä ja tapaillaan useita kertoja viikossa ja ja.. mutta kumpikaan ei uskalla viedä juttua fyysisemmille vesille. Ja mitä useamman kerran on tavattu eikä vielä edes halattu tms sitä enemmän kaveriraiteelle suhde alkaa kallistua.

Kai tää siihen liittyy ettei haluais menettää kasvojaan eli tehdä sitä ratkaisevaa askelta vain huomatakseen että toinen vetäytyy pois. Toisaalta en tiedä miksi sitten tapailtais jos ei kumpikin olisi kiinnostunut, eli kuinka moni aikuinen 30 v + ihminen tapailisi useita kertoja viikossa uutta tuttavuutta ellei sillä olisi kiinnostusta saada suhteesta jotain enemmänkin kuin kaveruutta varsinkin jos kuvio on alkanut selvästi treffeiltä?

Oisko neuvoja?

Neiti, tuo kuulostaa niin tutulta! 0len siis itsekin nainen. Mulla nämä suhteen yritelmät ovat menneet viime aikoina tähän tapaan:

1. tapaaminen - yleistä esittäytymistä ja tutustumista
2. toinen tapaaminen - mahdollisesti leffa, pientä avautumisentapaista
3. humalainen tapaaminen - kännisäätämistä
4. "hei, voitasko me sittenki olla vaan ihan kavereita?!"
5. kaveritapaaminen - tavallista jutustelua taas
6. humalainen tapaaminen - kännisäätämistä
7. "sori, kun mä oikeesti viestin näin ristiriitaisesti..."
8. kaveritapaaminen...
jne.

Selvin päin koskettamiseen on ollut hirveä kynnys molemmin puolin; kaipa kumpikin on pelännyt kasvojen menettämistä.. ja niin, jos nyt ei muutenkaan edes oikein tunneta, niin olisihan se outoa alkaa heti lääppimään. Mutta miten jo pari tuoppia muuttaa tilannetta ratkaisevasti?! Saako viina oikeasti ihmiset haluamaan melkein ketä tahansa? Selvänä sitten ollaan taas niin kaveripohjalta, niin kaveripohjalta.

kyllä se taitaa olla niin että alkoholi vapauttaa meitä aika paljon. silloinhan ei aina pysty oikein hallitsemaan kaikkia sanomisia ja tekemisiä. ikävää kuulla että te leikitte selvinpäin sitte että joko mitään ei tapahtunut tai kaikki oli vain kännisekoiluja...kannattaisko yrittää puhua tarkemmin? tai sanoa vain että tahtoisi tietää onko tästä mitään koskaan mahdollisesti tulossa?! en mä tietenkään kaikkein paras neuvomaan ole...oma tilanne tarpeeksi kinkkinen... :)

Joo, selvimmin tuolla tapaa kulkenut juttu on jo historiaa - tai siis, tapaamme toisiamme kavereina. Meillä oli noin kuukauden tapaamistauko viimeisen sekoilun jälkeen. Hieman tosin epäilyttää, pysymmekö irti toisistamme, jos ja kun nautimme alkoholia yhdessä. Hmm. Itse asiassa emme koskaan tulleet kunnolla puhuneeksi tunteistamme. Minua pelotti ottaa omat fiilikset puheeksi, kun en oikein edes tiennyt, mitkä ne ovat. Hänellä oli sanottavanaan vain se, että haluaa tutustua kaverina eikä tapailla ketään, ellei ole täysin varma siitä, mitä haluaa. En tiedä, oliko syynä se, etten vetoa häneen riittävästi romanttisessa mielessä vai se, että häntä pelottaa. Ehkä molemmat. Onkohan enää järkeä ottaa asiaa puheeksi? Hän on jäänyt vaivaamaan minua siksi, että pystyn olemaan hänen seurassaan hämmästyttävän paljon oma itseni. Vaikka pidän häntä viehättävänä ihmisenä ja arvostan häntä, en lamaannu itse vaan pystyn esittämään itsestäni hyviä puolia. Lisäksi nautin hänen huumorintajustaan. Oi...

Olen sitä mieltä että nämä kompuroinnit treffeillä on aivan turhaa,olkaa oma itsenne,Rehellisesti.Jättäkää kaiken näköiset roolipelit ja muurien takana väijymiset sikseen.Sekä kumpi on nyt kiinostuneepi hän vai minä...
Se vaati hieman rohekutta mutta hetkenpäästä huomaat että se kannattaa.
Olemalla Heti vaan rennosti oma itsensä vastapuoli näkee heti onko tulevaisuutta ja jos ei So What?? ainahan sitä voi jutella 1 illan sitten niitä näitä ja vaikka yhdessä löytää uudet mukavat tuttavuudet.
Life´s Too Short for the Bullshit.

no tulipa vihdoin ja viimein selvyyttä tilanteeseeni. musta tuli taas "iloinen" sinkku...elämähän on tälläistä. ei sille mahda mitään...hiukan vituttaa, mutta täytyy ajatella että he wasn't ment for me. minkälaisia kokemuksia jättämisestä. kundi nimittäin lähetti tiedon TEKSTIVIESTILLÄ!!!

Niin nykyäänhän kai suurin osa suhteista sekä alkaa että loppuu tekstiviestillä!

Mulla ei ole ollu tätä ongelmaa. Kun mä aloin sillon joskus 7 vuotta sitte seurustelemaa nykyisen tyttöystäväni kanssa, meistä molemmista tuntu heti siltä ku oltais tunnettu aina. Oltiin heti kiinni turvallisessa arjessa vaikka se ensirakastumisen huuma vei meitä täysillä :)

Kyyninen mutta oppivainen minäni on tullut siihen tulokseen, että jos suhde heittelee välillä kännisekoilu-kaveruus-känni...jne. niin mistään todellisesta ei ole kyse.

Sitten kun törmää siihen joka tosiaan särähtää, on pakko käydä käsiksi kirkkain aivoin ja selvinpäin. Silloin ei ehdi miettiä, ainakaan sitä että "tuntuuko minusta nyt tarpeeksi siltä ja miltähän tosta tuntuu". Kun ensimmäisen kerran on sinne sänkyyn päästy humalassa, sen jälkeen se onnistuu selvinkinpäin, jos ei, niin se oli sitten siinä.