Ajattelin vaan kirjotella ja kysyä erästä asiaa joka mua on vaivannut jo ihan liian pitkään. Toivottavasti tähän joku vastaakin enkä taas joudu horisemaan ihan yksin!
Olen female-to-male, transsukupuolinen poika. Poika tytön ruumiissa. Tytöksi on kasvatettu... Tästä aiheesta voisin taas pitää luennon jos olis aikaa. Tunnen itseni pojaksi, mulla on ajatuksia, haaveita ym. himotuksia joita tuskin heterotytön päässä pyörisi, homopojille ne mun mielestäni on "luonnollisempia"...! Tästä tulee toi mun nimimerkkini, Gay Female-to-male -82.
Tästä olisi tarkoitus päästä eteenpäin, kun vähän elämänkokemusta ja itseluottamusta tulee lisää. Sitten joskus toivottavasti saan hormonihoidot - piikkejä tai pillereitä, en vielä ole täysin selvillä. Sitten siitä seuraisi äänenmurros, parta alkaisi kasvaa... Olen haikeana katsellut biologisia poikia ja miehiä, kuunnellut kun se parranajo on niin "vaarallista" ja "tylsää" ja mistä kaikesta he kehittelevätkään ongelmia...
Olen aina pitänyt miehistä, olen ollut heterosuhteessa erään miehen kanssa ennen kuin tajusin että olen TS. Aika iso kriisi siitä tuli, 2,5kk sen jälkeen kun mun rakas hylkäsi mut. Niin, nyt olen täysin tietoinen siitä että olen homopoika jolla on tytön ruumis. Loistavaa!
Mutta nyt auttakaa mua! Kertokaa mulle mielipiteitä... Kaikista eniten mietin sitä että miten biologiset miehet suhtautuu TS-miehiin? Voisiko kukaan täysjärkinen n. 25-35v. mies rakastaa nuorta poikaa joka onkin joskus ollut tyttö?
Ilmeisesti kuitenkin jaksan vielä uskoa ja toivoa, käyn homopaikoissa ja joskus harvoin eksyn heteropaikkoihinkin. Masennun aina kun näen komeita miehiä ympärilläni, aina sanon itselleni että ei tänne kannata enää tulla itseään masentamaan, ja muutaman viikon ehkä pysynkin poissa. Mutta sitten taas "vahingossa eksyn" johonkin, että jos täällä NYT olisi JOKU...!
Olen iskenyt silmäni erääseen biologiseen mieheen joka on homo. En vaan uskalla tehdä mitään koska pelkään että nolaan HÄNET. Itseni olen jo nolannut monta kertaa, se ei haittaisi niin älyttömästi... Tämä rajoittaa mun elämää silleen että joudun aina etukäteen miettimään että jos hän on siellä, mihin ikinä olenkaan menossa. Aina kun näen hänet, tuntuu että hajoan palasiksi! Säälittävää, eikö?
Olen nyt jäänyt pois ryhmästä jonka tuki olisi mulle juuri nyt tosi tärkeää, en halua nolata häntä. Olen yrittänyt unohtaa mutta nyt taas kun muutaman läheisen ystävän kanssa on tullut erimielisyyksiä ja niitä on selvitelty, taas ajatukseni harhailevat ja muistan hänet taas. Voi, ne ihanat kädet, silmät, hiukset... Ja se ÄÄNI! Ihanan seksikäs!
Olen kuullut että eräästä TS-miehestä olisi joku biologinen homomies ollutkin kiinnostunut mutta en ole uskaltanut kysyä aiheesta enempää. Mulle on jo n.vuoden verran hoettu sitä että biologinen mies tuskin kiinnostuu TS-miehestä jos ei ole hetero tai bi. Minä vaan olen niin tarkka että haluan homomiehen! Ja varmaan sen takia elän sinkkuna...
No, tästä tuli aika pitkä ja sekava tarina, yrittäkää kestää! Olen kiitollinen kaikenlaisista kommenteista, toivottavasti joku keksisi jotain mitä en ole jo kuullut.
Olen female-to-male, transsukupuolinen poika. Poika tytön ruumiissa. Tytöksi on kasvatettu... Tästä aiheesta voisin taas pitää luennon jos olis aikaa. Tunnen itseni pojaksi, mulla on ajatuksia, haaveita ym. himotuksia joita tuskin heterotytön päässä pyörisi, homopojille ne mun mielestäni on "luonnollisempia"...! Tästä tulee toi mun nimimerkkini, Gay Female-to-male -82.
Tästä olisi tarkoitus päästä eteenpäin, kun vähän elämänkokemusta ja itseluottamusta tulee lisää. Sitten joskus toivottavasti saan hormonihoidot - piikkejä tai pillereitä, en vielä ole täysin selvillä. Sitten siitä seuraisi äänenmurros, parta alkaisi kasvaa... Olen haikeana katsellut biologisia poikia ja miehiä, kuunnellut kun se parranajo on niin "vaarallista" ja "tylsää" ja mistä kaikesta he kehittelevätkään ongelmia...
Olen aina pitänyt miehistä, olen ollut heterosuhteessa erään miehen kanssa ennen kuin tajusin että olen TS. Aika iso kriisi siitä tuli, 2,5kk sen jälkeen kun mun rakas hylkäsi mut. Niin, nyt olen täysin tietoinen siitä että olen homopoika jolla on tytön ruumis. Loistavaa!
Mutta nyt auttakaa mua! Kertokaa mulle mielipiteitä... Kaikista eniten mietin sitä että miten biologiset miehet suhtautuu TS-miehiin? Voisiko kukaan täysjärkinen n. 25-35v. mies rakastaa nuorta poikaa joka onkin joskus ollut tyttö?
Ilmeisesti kuitenkin jaksan vielä uskoa ja toivoa, käyn homopaikoissa ja joskus harvoin eksyn heteropaikkoihinkin. Masennun aina kun näen komeita miehiä ympärilläni, aina sanon itselleni että ei tänne kannata enää tulla itseään masentamaan, ja muutaman viikon ehkä pysynkin poissa. Mutta sitten taas "vahingossa eksyn" johonkin, että jos täällä NYT olisi JOKU...!
Olen iskenyt silmäni erääseen biologiseen mieheen joka on homo. En vaan uskalla tehdä mitään koska pelkään että nolaan HÄNET. Itseni olen jo nolannut monta kertaa, se ei haittaisi niin älyttömästi... Tämä rajoittaa mun elämää silleen että joudun aina etukäteen miettimään että jos hän on siellä, mihin ikinä olenkaan menossa. Aina kun näen hänet, tuntuu että hajoan palasiksi! Säälittävää, eikö?
Olen nyt jäänyt pois ryhmästä jonka tuki olisi mulle juuri nyt tosi tärkeää, en halua nolata häntä. Olen yrittänyt unohtaa mutta nyt taas kun muutaman läheisen ystävän kanssa on tullut erimielisyyksiä ja niitä on selvitelty, taas ajatukseni harhailevat ja muistan hänet taas. Voi, ne ihanat kädet, silmät, hiukset... Ja se ÄÄNI! Ihanan seksikäs!
Olen kuullut että eräästä TS-miehestä olisi joku biologinen homomies ollutkin kiinnostunut mutta en ole uskaltanut kysyä aiheesta enempää. Mulle on jo n.vuoden verran hoettu sitä että biologinen mies tuskin kiinnostuu TS-miehestä jos ei ole hetero tai bi. Minä vaan olen niin tarkka että haluan homomiehen! Ja varmaan sen takia elän sinkkuna...
No, tästä tuli aika pitkä ja sekava tarina, yrittäkää kestää! Olen kiitollinen kaikenlaisista kommenteista, toivottavasti joku keksisi jotain mitä en ole jo kuullut.
