Kuulutteko kaverin vähemmistökiintiöön?

Nykyään useiden, etenkin nuorten kaupunkilaisten, mielestä homofobia on kirosana. (Toki yleinen ilmapiiri seksuaalivähemmistöjä kohtaan ei välttämättä ole kovin auvoisa vieläkään.) Kaikkia ja kaikkea pitää suvaita ja itsekin olla "vähä niin ku bi, vaik oonki seurustellu vaan vastakkaista sukupuolta olevien kaa". Itse olen lesbo ja tuntuu, että joskus kiinnostavuuteni ihmisten silmissä nousee, kun kerron asiasta. Tämä tuntuu hämmentävältä, koska samasta syystä olen myös aikoinaan saanut paskaa niskaani.

Asia tuli mieleeni, kun taiteilijakaveri, johon en ole ollut yhteyksissä kuukausiin, ilmoitti minulle tekstiviestissä näytteillä olevista kuvistaan ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi avajaisiin. Pidän ihmisestä mutta luulen, että osakkeeni nousivat roimasti kerrottuani hänelle ns. erilaisuudestani. Heh. En tiedä, viittaako hän minuun muiden kanssa keskustellessaan ilmauksella "mun kaveri, joka on lesbo".

Siitä huolimatta - kivahan se on, että jokin oma ominaisuus koetaan positiiviseksi. Parempi näin päin. Kuitenkinhan on tosi inhimillistä ylpeillä erilaisilla kavereilla. Lisäksi jotkut homoystävälliset heterokaverit saattavat ihailla uskallusta, koska on kai aina ihan cool uskaltaa olla avoimesti sitä, mitä on.

Miten koette vähemmistökiintiö-ilmiön kohdallanne?

Joo, mulla on ollut jo aika pitkään samanlainen kutina - kaverit (ei siis niinkään ystävät) tuntuvat selvästi saavan jotain avarakatseisuuspisteitä tai jopa kicksejä hintellektuellin kutsumisesta pippaloihin :)

Nimim. taas kutsuttu

Minulla on varsin paljon homo/lesbokavereita muutamasta syystä.
A) Olen opiskeluaikoinani tutustunut tyyppeihin, jotka vasta vuosien kuluttua ovat uskaltautuneet ulos kaapista. B) Varsinkin homot tuntuvat olevan niin sosiaalista porukkaa, että kun tutustut yhteen, tutustut samalla kaikkiin hänen ystäviinsäkin.
C) Jostain syystä homot pitävät minusta ja haluavat tehdä tuttavuutta.

Vähemmistökiintiöstä ei voine kohdallani puhua, koska tätä nykyä enemmistö ystävistäni/kavereistani/tuttavistani on homoseksuaaleja. Sinänsä en ymmärrä, miksi homojen/lesbojen kanssa kaveeraaminen olisi jotenkin kauhean "coolia " - eikö kavereiden kanssa olla yleensä siksi, että heistä pitää ihmisinä, eikä suinkaan sillä perusteella, mikä heidän seksuaalinen suuntautumisensa on?

Ilmiö on varsin tuttu.

Lisäksi ihan väsyy välillä eläintarha-ilmiöön kun ihmiset ihmettelee ja kyselee homon elämästä kaiken mahdollisen. Tajuamatta että ei se meidän vinojen elämä nyt niin paljon erilaista tai erikoista ole. No ehkä joku päivä vielä oppivat senkin...

Ja senhän sinä heille kerrot.. hyvä niin. Antaa kysellä vaan.

Ja lisäksi homon kanssa on muodikasta shoppailla ja liikkua kaupungilla. Nykyään on muodikasta, että omistaa edes yhden homokaveri. Varmaan erilaisilla TV-ohjelmilla (Sinkkuelämää, ÄKÄt, Gimme Gimme Gimme jne.)

...on ollut osuutta asiaa.

Tästä on varsin hyvä esimerkki lukioajoilta.

Alunperin viihdyin hieman boheemimpien tyyppien seurassa. "Pintaliitojengi" ei juurikaan kiinnittänyt huomiota olemassaolooni. Jossain vaiheessa lukiota vittuunnuin ja tulin rymisten ulos kaapista ja samalla nousin tuohon "ykkösjengiin". Ei sillä, että olisin vanhat kaverini hylännyt, vaan sain frendejä lisää -juuri näistä "pintaliitäjistä". Ei se minua haitannut, kivoja tyyppejä kaikki ja tapan heitä edelleenkin.

Olihan se hauskaa bailata pohjoisen baareissa, kun ympärillä oli kymmenen kaunista tyttöä ja hetskut katsoi monttu auki "miten tolla jätkällä on noin paljon naisia?".

Siis tarkoitatko edelleenkin? vai parhaillaan?! ..OhMyGod!!!

*shokissa myös*
Ei vaan, mutta heh heh heh! Oli kyllä varsin hauska kirjoitusvirhe tossa :)

Suorastaan hysteerinen typo! :D Ei Jeesus, kuolen tähän... Toi viesti tuli nyt vähän "Kill Bill" -teemaan.

Whey! Kill Bill rulettaa =)
Jep, mut aiheeseen..
Omassa ystäväpiirissäni on aikalailla 50/50 heteroita ja epäheteroita, eikä missään vaiheessa lähipiirissä (tai "laajemmassa" lähipiirissä) ole ollut sellainen olo, että olisin jotenkin kiintiötä tai että joku kutsuisi minut esmes bileisiin vain homouteni vuoksi.
Mutta tulee nyt ainakin yksi tapaus mieleen, jossa tapasin erään ystäväni puolitutun ja kun keskustelussa tuli ilmi, että olen homo, totesi henkilö ystävälleni "sä olet NIIN onnekas kun sulla on homo kaverina!" ja sitten maininta miten hänkin haluaisi jonkun shoppailukaverin.. ystävä meni vähän vaikeaksi ja mä vaan yritin hymyillä kohteliaasti ja olla nauramatta. Sen verran stereotypinen kommentti kuitenkin :)

Hmm... Itse olen kyllä törmännyt tuohon vähemmistökiintiiöön, mutta hiukan toisin päin: Paras kaverini kestää minut ja poikaystäväni, mutta jos enemmän on homoja mailla ja halmeilla niin menee lukkoon/häviää/lähtee kotiin jne...

Kummajaisten kutsut

Sain erään kerran kutsun päivällisille tuttavani luokse.

Hän oli koonnut paikalle ison joukon ihmisiä, jotka illan mittaan osoittautuivat omaavansa kukin jonkin hyvin erikoislaatuisen piirteen tai harrastuksen. Muistuu mieleeni kolon-huuhtelija ja henkilö, joka eli pelkästään vihreillä kasviksilla tai oikeastaan niiden mehulla. Sinällään aivan kiinnostavia asioita ja uteliaisuuttakin herättäviä ihmisiä.

Ruokahaluani ei toki kovasti lisännyt keskustelu peräsuolihuuhtelun ihanuudesta ruuan yli, vaikka sillä saattoikin olla jokin looginen yhteys juuri sillä hetkellä tapahtuvaan toimintaan.

Jossakin vaiheessa iltaa sitten valkeni, että myös minut oli kutsuttu paikalle jonkinlaisena erikoisuutena. Kun kuitenkin satun olemaan tällainen aivan tavallisen harmaa maatiaissuomalainen, ei erikoisuudekseni lopulta voinut jäädä mikään muu kuin se, että satun oleman homo.

Minun mielestäni se ei ole mikään "erityisharrastus", joten olen sen jälkeen kieltäytynyt enemmästä yhteydenpidosta tuohon tuttavaani.

*reps* vähemmistökiintiö... hauska sanonta... No en kyllä ole joutunut, saanut tai päässyt olemaan tuossa asemassa, mutta "valitettavasti" muutamat heterotuttavani joutuvat kauttani olemaan "vähemmistökiintiötä" saapuessaan vierailulle luokseni... Joskus näinkin päin...

No läheisimmät frendit oli kyl kavereita suurinpiirtein aikaa ennen homouttani, tai siis kaapista ulostulemista. Tietty varsinkin heterotytöt tutustuu kyl aivan eri asenteella, jos ne saa tietää et oon homo.

Yhdenkin kerran yhdes baaris näin puolitutun tytön ja yritin jutella sille, se juoksi karkuun. Se luuli et mä yritin iskeä sitä ja sit kun lopulta sain sen kiinni ja sain kerrottua sille et ei vois kyl vähempää seksimieles kiinnostaa, niin Hetihän se suli ja oli oikein mielin kielin, mut tietty heterobaaris oltiin yms. niin se varmaan vaikutti asiaan.

Siis ei mun heterofrendit kyl varmasti ajattele mitenkään noin yksiulotteisesti. Useimmat frendit on kyllä ihan tutustumalla ja oleskelemalla frendeiks tulleet, ei se homouskaan pitkälle kanna, kun ystävyydestä puhutaan. Se kyl aluks rikkoo jäätä heterotyttöjen keskuudes hyvin. Heteromiehest en tiiä, niille en yleensä viitti mennä mainostelee seksuaalista suuntautumista, kun niiden reaktio on arvaamattomampi. Yleensä kyl heteromiehetkin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on ihan sivistyneitä asian suhteen.

Mut jaa-a, voihan kyl olla et jotkut pitää musta enemmän sen takia et oon homo, mut se taas toisaalta saattaa olla myös este lähemmälle tuttavuudelle sit toisten kanssa.

Kun vaihdoin paikkakuntaa opiskelujen takia, tutustuin ihmisiin jotka eivat heti tietenkaan tienneet suuntaumuksestani. Koska olen ns. "hyva jatka" heteropoikien keskuudessa ja kai ihan mukiinmenevan nakoinen, ilmaantui myos muutamia, jotka olivat kiinnostuneita. Tai nain minulle kerrottiin, sain nimittain tietaa etta kamppiksellani oli ollut pitkaan tosi hauskaa etsiessaan kavereistaan sellaisia, jotka pitivat minua kiinnostavana, ja sitten kertoessaan heille "uutisen". Teki omasta mielestaan minulle palveluksen. Minusta hiukan omituista kaytosta... Vahemmistokiintio-, tai paremminkin elaintarhaolo joo. Kuuluu myos siihen ihmisryhmaan, jonka mielesta kaksi tyttoa yhdessa on tosi "sopoa" :P