Parisuhde ja viina...

Moro!

Oon 27-vuotias kundi ja olen löytänyt toisen kundin, jonka kanssa haluan rakentaa hyvää ja toimivaa parisuhdetta. Yhdessä on juteltu ja yhteisen kodinkin perustamisesta on ollut puhetta. Ainoa, mutta minulle iso ongelma, on raittiuteni. Rakas kundikamuni kun on tyypillinen homo, viinaa kuitenkin menee ja yleensä sen verran reippaasti, että kamu on aika pöhnässä, kun kotiin pääsee.

Tämä aiheuttaa minulle uskomattoman ongelman. Minun on äärettömän vaikea hyväksyä itselleni läheisten ihmisten alkoholinkäyttöä. Kokeiluluontoisesti otin itsekin elämäni ensimmäisen kännin viime viikonloppuna. Kivaa oli, mutta itse ongelmaani se ei tuonut ratkaisua.

Mistä siis apua? Pelkään kuollakseni suhteeni puolesta, koskapa rakastan kundikamuani älyttömästi. En halua tuomita, enkä rajoittaa hänen elämäänsä ja hauskanpitoa, mutta kärsin paljon tietäessäni hänen olevan pämppäämässä. Ja aina kun aikani näitä pohdiskelen, mieleni valtaa epätoivo: ei tästä suhteesta mitään voi tulla. Enhän pysty koskaan tapaamaan esim. poikakamuni kavereita, kun tapaamisissa on aina viina mukana kuvioissa. Pari kertaa tällaiset tilanteet on jo päättynyt katastrofiin... Lisäksi taustalla on vahvat mustasukkaisuuden tunteet siitä, että kaverini pitää hauskaa muiden ihmisten kanssa. Ja vieläpä juovuspäin...

Mua oikeesti pelottaa ihan hirveesti, koska haluan just tämän miehen rinnalleni, mutten tiedä miten jonkunlainen tasapaino hänen ja minu alkoholinkäytön välille saataisiin...

Viinaan mieltyneet tapaavat valita tiukan paikan tullen aina sen pullon mielummin kuin ihmisen. Luultavasti sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko antaa kumppanisi vetää sinut mukanaan tai sitten vaihtaa miestä.

Totta jossain määrin tuo mitä 'suht raitis' sanoi, tosin ehkä kaikki ei kuitenkaan ihan niin alkkiksia ole että se olisi vaan se pelkkä pullo vs. muu. Enemmänki tuntuu olevan niin että monilla on vaikeaa jättää ns. hauskanpitoa (viinan kanssa) vähemmälle ja keksiä muutoin mielekkäitä ajanvietteitä ja elää arkea. Mutta toivottavasti 'rakastunut' ei kuitenkaan itse lähde samaan peliin mukaan.
Itse varmaan yrittäisin vaan kertoa toiselle että miltä tuntuu ja lähteä siitä sitten jotenkin ratkomaan tilannetta, tosin se voi monesti kääntyä sellaseksi että itse päätyy "nalkuttajaksi"...

Mulla on kokemusta vähän vastaavasta. Ennuste teidän suhteelle on kyllä toivottoman huono... valitettavasti. Jos sun bf asettaa viinan, tuttavat ja juhlimisen tärkeämmäksi kuin teidän yhteiset hetket, niin etpä voi muuta kuin todeta kaverin olevan kuitenkin väärän sulle.

Ennenpitkää käy kuitenkin niin, että juhliminen lisääntyy, viinaa menee enempi, löytyy toisia kivoja juhlijoita, kriisitilanteessa jätkä hakee lohtua heistä (tai tuntemattomista), ja viinan kanssa pelatessa kontrolli ei enää pidäkään...

Ensinnäkin, homot eivät ole keskimäärin sen suurempia alkoholin kuluttajia kuin muukaan väestö. Toiseksi, sanot viestisi ensimmäisessä kappaleessa, että ongelmasi ei ole kaverisi juominen vaan oma raittiutesi ("Ainoa, mutta minulle iso ongelma, on raittiuteni.) Mikä siis tarkalleen ottaen olikaan se ongelmasi? Myöhemmästä tekstistä saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että se on rakkaasi alkoholinkäyttö, tai ainakin niin päättelin. Sanot: "Minun on äärettömän vaikea hyväksyä itselleni läheisten ihmisten alkoholinkäyttöä". Tarkoittaako tämä, että et hyväksy tolkutonta alkoholin käyttöä, vai alkoholin käyttöä ylipäänsä?

Et oikeastaan puhu viestissäsi mitään rakkaasi alkoholinkäytön runsaudesta. Kuinka paljon hän juo? Kuinka usein hän juo? Millaisissa tilanteissa hän juo? Juoko hän vain ns. "sosiaalisesti" vai myös yksin ollessaan? Nämä ovat aika oleellisia kysymyksiä yritettäessä päätellä, että onko henkilöllä alkoholiongelma vai ei. Viestisi perusteella on oikeastaan aika vaikeata sanoa asiasta vielä yhtään mitään. Jos hän juo kohtuullisia määriä (siis niin ettei konttaa kaatokännissä kotiin) ja vain viikonloppuisin, ystävien parissa, niin itse en olisi kovin huolissani. Oletko muuten keskustellut huolistasi hänen kanssaan?

Ei 'ongelma' ole se, kuinka paljon toinen juo, vaan se, että hän juo ja humaltuu. Minulla on ihan sama 'ongelma' eli olla ryhmässä se, raitis, joka ei juo.

Ja asiaahan ei ratkaise se, että itse alkaisi juomaan. Kun alkoholin juominen ei tunnu hyvältä, niin sitten se ei tunnu. Miksi pitäisi alistua tekemään jotain mistä ei pidä?

Itse näen, että alkuperäisellä kirjoittajalla on ainakin kaksi vaihtoehtoa:
1. yrittää kestää toisen juomista ja toivoa oppivansa ajan kuluessa hyväksymään toisen juomisen
2. tai lopettaa nykyinen suhteensa, vaikka se kuinka pelottaisi ja koskisi, ja yrittää etsiä raittiimpi vaihtoehto
Sillä toista ihmistä ei voi muuttaa, hänet voi vain hyväksyä sellaisenaan.

Onnea ja jaksamista 'rakastuneelle' sekä kaikille muille samassa tilanteessa oleville.

Minkä takia juomisesta pitää tehdä "ongelma" jos se pysyy ns. kohtuullisuuden rajoissa (kuten se valtaosalla alkoholin nauttijoista pysyy)? Tässä asiayhteydessä todellakin on oleellista kuinka paljon juo. On tietysti eri asia, jos suhde alkoholin käyttöön on se, että pelkkä sen käyttö, oli se sitten kuinka kohtuullista tahansa, on ongelma.

Nyt ootte pojat ihan pihalla.... Ei tässä VIINAN määrästä ja laadusta puhuta. Jos on itse ollut sellaisessa parisuhteessa jossa koko ajan jää toiseksi "bailaamiselle" tietää kyllä mitä kirjoittaja tarkoittaa. Hän kertoo näin:

"En halua tuomita, enkä rajoittaa hänen elämäänsä ja hauskanpitoa, mutta kärsin paljon tietäessäni hänen olevan pämppäämässä. Ja aina kun aikani näitä pohdiskelen, mieleni valtaa epätoivo: ei tästä suhteesta mitään voi tulla. Enhän pysty koskaan tapaamaan esim. poikakamuni kavereita, kun tapaamisissa on aina viina mukana kuvioissa. Pari kertaa tällaiset tilanteet on jo päättynyt katastrofiin... Lisäksi taustalla on vahvat mustasukkaisuuden tunteet siitä, että kaverini pitää hauskaa muiden ihmisten kanssa. Ja vieläpä juovuspäin..."

Siis tää ns bf on liian usein muiden ihmisten kanssa bailaamassa. Se "rakastunut" odottaa yksin siellä himassa. Ei silloin ole hevon väliä kuinka paljon alkoholia kuluu, vaan tilanteesta tekee toivottoman se, että se bf ylipäätään pitää tärkeämpänä sitä ryyppyseuraa kuin omaa bf:ä.

Moi!

Kummatkaan ei selvästi pysty noin vaan luopumaan elämäntavastaan. Pubissa istuminen ei ole synti. Ihminen käy kaljalla tapaamassa ystäviään ja kavereitaan. Harva juo vaan juomisen takia, vaan useimmilla se on sosiaalista käyttäytymistä. Jos raitis ihminen ei viihdy (yllätys!) ravintolassa, sinne ei kannata tietenkään mennä. Ja toisinpäin olisi aikamoinen uhraus bf:ltä luopua baareista kokonaan. Tuskin kaveri on paatunut alkoholisti. Kuullostaa pikemminkin siltä että olisi mustasukkaisuus kyseessä. Harrastuksiaan voi ajoittaa siten että se sopii molemmille. Eikä toista voi omistaa. Ja Zeppelin, on aika rumasti sanoa toiselle että ennusteet ovat toivottoman huonot. Ethän kuitenkaan tunne kyseisiä ihmisiä.

Joskus totuus on aika ruma :(
Ja monta kertaa totuuden kertoja ammutaan, uuuh...

Olen itse elänyt vastaavassa suhteessa ja yrittänyt luoda molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Siihen vedoten uskallan sanoa, että rakkaus yksin ei riitä. Lisäksi tarvitaan vähintään ihme pelastamaan sellainen suhde.

Tähän väliin haluaisin todeta, että jokainen parisuhde on samaan tapaan ainutlaatuinen kuin siinä olevat osapuoletkin, ja että samat säännöt eivät näinollen siis päde kaikkiin suhteisiin :)

Osan ottoni tilanteen johdosta.
Minähän sen tiedän, miten siinä käy. Ja miten sen sattuu molempiin.
Oletko jutellut kumppanisi kanssa tunteistasi? Toivottavasti hän kuuntelee ja ajattelee. Itse jätin jälkimmäisen tekemättä.
Tajuaako hän juomisensa? Ehdota AA:han menoa. Itse menin, mutta lopetin melkein heti ja sain maksaa seuraukset.
Lopulta tein sen mitä itse pelkäät kumppanisi tekevän. Seuraukset olivat kivuliaat molemmille. Itse olen tekoni kanssa joutunut elämäään jokaisen päivän ja yön.
Pyydän anteeksi kumppanisi puolesta, jos hän rakastaa sua, niin hän myös kuuntelee.

Moi taas!

Nyt alkaa tää keskustelu täällä mennä sellasiin mittasuhteisiin, että lienee aika astua taas esiin.

Vaikka Zeppelin niin luulee, tilanne ei ole sellainen joksi hän sen kuvaa. Asetelma ei suinkaan ole pullo vastaan poikakamu. Rakkaani ei laiminlyö minua viinan ja kamujensa takia. Kertaakaan en ole 'hävinnyt taistelua' viinaa ja kamuja vastaan. Tiedän, että olen kultani tärkein ihminen, enkä pelkää hylätyksi tulemista.
Olemme viettäneet yhdessä ihania hetkiä, niin teatterin, oopperan, kuin mökkeilynkin parissa.

Ja kyllä, olemme keskustelleet yhdessä asiasta ja hän mm. tietää tämän keskustelun käymisestä tällä palstalla. Hän myös tiedostaa meidän välisen ongelman olemassa olon ja on luvannut mm. vähentää käyttöään ja jopa näyttänyt noita lupauksia toteenkin. Siitä tiedän sen, että rakkaani todella minua rakastaa.

Keskustelemme yhdessä kaikista asioista avoimesti ja yhdessä yritämme röytää ratkaisuja näihin ongelmiin. Tietysti on totta myös se, että molempien on varmaan syytä tehdä myönnytyksiä asian ratkeamisen hyväksi. Kysymys kun ei ole siitä, että pitäis asettaa tärkeysjärjestys baarin ja parisuhteen välille. Vaan enneminkin tavoitteenani on löytää toimiva tasapaino. Hyväksyä rakkaani kohtuullinen juominen ja toisaalta antaa hänen löytää vastaavanlainen tasapaino toisinpäin.

Alkujaan laitoin ensimmäisen viestini tänne saadakseni ehkä joitakin vinkkejä lukkiutuneen tilanteen ratkaisuun, ainakin koin tilanteen niin, mutta maailma tuntuu monille olevan todella mustavalkoinen. Ei ihme, jos parisuhteet, niin homojen kuin heteroidenkin, päättyvät katkeriin eroihin ja riitoihin, kun ensimmäisestä ongelmasta annetaan periksi. Nykyajan tyyli todella taitaa olla: ota tai jätä, jos ei miellytä.

Luojan kiitos, jokainen parisuhde on ainutlaatuinen (Psyche), eikä mitään tiettyjä sääntöjä tietenkään voida soveltaa. Meitä ihmisiä on täällä yli 5 miljoonaa, on siis yli 5 miljoonaa tapaa elää tätä elämää.

Itse teen duunia tän asian eteen tällä hetkellä paljon, ja niin tekee rakkaanikin. Enkä muuten TODELLAKAAN KAIPAA sääliä, enkä osanottoa (feenix).

Vaikka kaikki ei toivoa mulle täällä annakaan, en lannistu, enkä todellakaan meinaa luovuttaa. Sori vaan, mutta ei se niin mee. Jos todella jotain haluaa, on joskus taisteltava asioiden eteen. Ja sen meinaan totta tosiaan tehdä!!!

Hyvä hyvä, rakastunut! :) Tätä just ajoin takaa kyselevällä / kyseenalaistavalla tyylilläni :) Kaikkea hyvää teille!

Heipsan. Itse olen absolutisti, tyttöystävä kohtuukäyttäjä/puoliraitis. Suhteen alussa koin ehkä jollain tasolla hänen viinanjuontinsa ongelmaksi, olkoonkin, että hän tosiaan joi täysin normaalisti (ei lärvejä, vain bileissä kavereiden kanssa jne jne); mikä lie jokin raittiiden kollektiivinen fiilis, mene tiedä. Onhan se vähän outoa, kun itse ajattelee alkoholista vähemmän yleviä, ja oma kulta sitten juokin.

Mutta pelko pois! Uutteralla nalkuttamisella ;) tilanne on korjautunut sellaiseksi, että nykyään _minä_ *gasp* joudun joskus ihan huolestuneena kyselemään, että etkös aiokaan juoda ja tuossahan olis ilmasta boolia :P.

Tyttöystävä on muutenkin ottanut sellaisen kannan, että alkoholi ei ole mikään must (viina ei oikein maistukaan), ja että rahansa voi sitten tarpeen tullen laittaa johonkin siidereitä laadukkaampaan - vaikkapa hyviin viineihin. Ja minusta tilanne on aivan fine.

Eli jos tämä raitis/ei-raitis - kombo toimii lesboilla (=tällaisilla miehiä pöydän alle juovilla, toisiaan haloilla hakkaavilla siilitukka-koffin-paita-sotanorsuilla) niin mikseipä sitten tyylikkäillä hånppeleilla. Lykkyä tykö! :)

No nythän näyttää tilanne siltä, että mitään varsinaista ongelmaa ei olekaan :) Hyvä niin...

Jos kerran pystytte asioista puhumaan ja sopimaan, niin se katsotaan yleisesti ihan normaaliksi elämäksi. Kun kaksi ihmistä elää yhteistä elämää, tulee väistämättä eteen aina kompromisseja vaativia asioita. Kun niistä päästään yli, päästään kaikesta muustakin.

Kovin erilaisen kuvan noista Rakastuneen kahdesta eri viestista vaan saa...

Varsinainen alkoholismi on ajan myötä paheneva sairaus, joka syö sisäänsä niin sairastuneen kuin kaikki hänen lähellään. Sairauden alkuvaiheelle on tyypillistä, että varsinkin alkoholistin lähimmät ihmiset kieltävät sairauden olemassaolon ja jopa kiivaasti puolustavat tämän alkoholinkäyttöä. Alkoholistilla itsellään on tasan kaksi vaihtoehtoa: täysi raittius tai täysi rappio.

Rakastuneen viesteistä on aika hankala saada kuvaa, mikä on todellinen tilanne. Välillä hän vaikuttaa lähes epätoivoiselta kumppaninsa alkoholinkäytöstä, välillä se taas tuntuu ihan pieneltä asialta. Olisin tämän vuoksi taipuvainen tulkitsemaan asian niin, että hänen kumppanillaan on todellinen alkoholiongelma, johon pitäisi suhtautua sen vaatimalla vakavuudella.

Rakastunut kirjoitti:

>Ainoa, mutta minulle iso ongelma, on raittiuteni.

Niin, ehkei se ole se kumppanin kohtuu-alkoholikäyttö ongelmana, vaan se että itse on täysin raitis.
Onhan se niin ettei selvin päin jaksa oikein humalassa olevia ihmisiä, luonnollinen reaktio...

Niin, alkuperäistä viestiä lukiessa vaikuttais siltä, että suurin ongelma on 'rakastuneen' oma "raivopäinen" raittius... Ehkä hänellä on elämän varrelta huonoja kokemuksia viinasta ja hän on katsonut parhaaksi olla itse juomatta... Varsinkin, jos ne kokemukset liittyy 'rakastuneelle' läheisiin ihmisiin, voi olla vaikea hyväksyä nykyisten läheisten alkoholinkäyttöä.

Ei varmaankaan ole tosiaan mukava katsella, ainakaan vahvemmassa humalassa olevien toilailuja selvinpäin.
Kohtuukäyttöä on tietysti vaikea määritellä. Kyllä varmaan joutuu molemmat osaltaan tekee myönnytyksiä. Rakkaasi välillä jättämään baari-illan väliin ja sinä itse joskus antamaan hänelle mahdollisuuden tavata kavereitaan baarissa, vaikka se kuinka tekis kipeetä... Tietysti, jos kaljottelu on jokapäiväistä... Mutta siitä ei kai ole kyse?

Toivoa vaan sopii, että molemmat kuuntelette toisianne. BF sinua, jos hänellä on alkoholiongelma ja sinä BF:si, jos kysymys on kohtuukäytöstä, eikä ördäämisestä.

Kaikkea hyvää teille molemmille!

No voi kele. Mitään ongelmaa ei siis ole eikä ole ollutkaan, mutta silti täytyy ikäänkuin kehittää semmoinen että vois vähän keskustelussa saada päänsilitystä ja mainostaa omaa, ihanaa suhdettaan. Ekshibitionismia.

Eli ongelmana tuntuu olevan sittenkin rakastuneen oma suhtautuminen viinaan? Suhtautuminen ei anna myöten toisen alkoholinkäytölle, joka määritellään "normaaliksi homokäytöksi", minkä normaaliudesta ja terveellisyydestä on varmasti eriäviä mielipiteitä. Kumpi on rakastuneelle tärkeämpää, oman ajattelutavan säilyttäminen (kun hän sitä ilmeisesti haluaisi muuttaa, niin luen rivien välistä) vai poikaystävän viinankäyttöön sopeutuminen, vaikka itseä reippaanlainen juhlinta häiritsee?
Vai voisiko tämä toinenkin kenties hieman miettiä asiaa, eihän koko suhteen toimivuus voi rakastuneen harteilla olla? Neuvoni on kliseinen: puhukaa toistenne kanssa.

Aika hankalalta suhteen todellisuus näyttää, jos toinen on raivoraitis ja toinen viinaanmenevä...

Näen tässä Rakastuneen jutussa jotenkin syvää mustasukkaisuutta. Kohtuuton mustasukkaisuus ja toisen menojen säätely loppuu lopulta siihen, että toinen tukehtuu tilanteeseen ja lähtee.

Normaali viinan käyttö ei ole mitenkään epänormaalia tai -terveellistä. Jos kerran viikossa käy ulkona tuulettumassa niin se on ihan ok. Iän myötä bailaaminen kuitenkin vähentyy. Mielestäni on itseasiassa arvokasta, että molemmilla on omia menoja ja omia kavereita. Kylässä ei nykyään käydä kuin ennen, vaan mennään baariin.

Eli hyvä Rakastunut. Sopeudu, lopeta kritisointi, anna tilaa, mene sinä oopperaan kun kundikaveri menee baariin. Jos olet mustasukkainen, kannattaisi asiasta keskustella ammattilaisen kanssa. Mustasukkaisuus tappaa lopulta suhteen.

Paljon noissa kirjoituksissa on todellisuuden kieltämistä. Suomalainen humalahakuisuus on ongelma tai se kätkee alleen ongelmia ja on itselääkintää.

Homojen päihdekäyttäytyminen on ollut kasvussa. Se ei ole terveellistä eikä normaalia, jos ystävyyssuhteet kapeutuvat kapakkaan. Se vie mukanaan eli tapahtuu alkoholisoitumista ja kunnon alenemista.

Miksi raitis elämäntapa ei ole muodissa? Tietenkin, koska seta saa siitä myös rahaa.

Ei viinaanmenevän kanssa kannata seurustella. Se on jo tuhoontuomittu juttu alkumetreillä. Pitää löytää samanlaiset arvot omaava kumppani.

Tässä on nyt aihe, joka koskee muakin. Mä en itse juo mutta en ole mikään absolutisti, joka haluais kieltää muiltakin viinat. Suurin osa ystävistä ja kavereista bilettää aika ajoin kunnon humalan kera mut kellään ei ole ongelmaa sen asian kanssa. Myös rakkaani tykkää käydä bilettämässä aina välillä ja mä sen hänelle suon, koska häneltä on ihan automaattisesti vähentynyt biletys näiden seurusteluvuosien aikana. Hän tarvii sitä joskus ja se on ihan oukei.

Täällä joku mainitsi, et on aika rasittavaa olla baarissa jos on itse selvä. Ja se on täysin totta! Vuosia mä kuljeksin kavereiden kanssa bilettämässä ja bileissä mut nyt kun on vähän vanhempi (31) ei vaan enää jaksa sitä. Selvänä humalaisten keskellä oleminen on puuduttavaa, väsyttävää ja ei loppujen lopuksi enää niin hauskaakaan, kun sitä on tarpeeksi kauan katellut. Kaverit ei mun selväpäisyydestä häiriinny mutta rakkaani sanoo aina, ettei voi juoda kunnolla seurassani, koska häntä hävettää olla humalassa mun läsnäollessa!! Siitäkin huolimatta, että vilpittömästi mun puolesta hän voi sen tehdä.

Ja tästä nyt syntyy sit se ongelma, että nytkin vietän uutta vuotta himassa koiran kanssa. Kun yleensä ne bileet on AINA sellasia, joissa kaikki on lärveissä ja mä en vaan jaksa niihin lähteä. Rakkaani lähti yhden yhteisen ystäväparin juhliin, koska hänestä uusi vuosi selvinpäin on tylsistä tylsin. Niinkuin pääosin muidenkin ystävien ja kavereiden mielestä. Näin käy aina kaikkien "suurten suomalaisten juomajuhlien" aikaan; vappuna, juhannuksena, uutena vuotena. Joskus ois niin sairaan mukavaa tehdä jotain yhdessä, jotain ihan muuta - en mäkään välttämättä täällä kotona haluis istua. Mut suomalaiset ei vaan taida osata mitään muuta tapaa pitää hauskaa? Ja miksi sen joustavan osapuolen tarvii AINA olla se, joka ei halua vetää päätä täyteen?

vanha hyvä kikka on nostaa asia pöydälle ja puhua se halki!

käytin itse alkoholia kaveriani ahkerammin. ja tilanteet päättyivät silloin tällöin myöskin katastrofiin. sillä seurauksella, että emme voineet vuosiin käydä kahdestaan baarissa. jossain vaiheessa mä sain sitten valita joko bf:n tai kännäämisen. valinta oli helppo: bf. ja suhtautuminen viinaan normalisoitui. nyt voidaan illan päätteksi väsäillä yhdet drinkit. ennen se oli mahdottomuus.