morjensta
no moi, eka kerta ku tänne jotain kirjottelen. Onks teistä kukaan ikinä ajatellu lähtee vaan kylmästi jonnekkin ulkomaille töihin ja alottaa kaikki niin sanotusti alusta? Mulla toi on koko aika mielessä, eikä pois lähe millään. Jotenkin vaan täällä koti-Suomessa ei oo mitään minkä takia vois jäädä ja niin pois päin, toisaalta haluun kans löytyy jonku kunnon kaverin pitkään suhteeseen ja kiertelee maailmaa ja kaikkee, tää oli nyt vähäsen tyhmä juttu mut oli pakko kirjottaa jotain, helpottaa heti!
On se elämä niin ihanaa kun sen oikein oivaltaa!
mielenkiintoinen ajatus?? miks haluat???
Onko sinulla kokemuksia ulkomailla asumisesta?? mulla on jonkin verran, ja huomasin etten pääse pakoon niitä ajatuksia mitä täällä on. Siis mulla oli paineita Suomen päässä, ja siksi ehkä halusin pakoon niitä, mutta huomasin ettei ne häviä siellä mihinkään. Aluksi oli hyvä olla, mutta sitten kun aikaa meni, kaikki vaan paheni ja halusin selvittää välini läheisten kanssa, sitä teen vieläkin!!!
Minulla on täällä arvokas ihminen , jonka arvon huomasin siellä suuressa maailmassa. nyt yritän paikata kaikkia typeriä tekoja ja sanoja joita hänelle "suuressa" viisaudessani" lauoin....
eli tuli vaan mieleen sun jutusta? jos pakenet jotain,,, älä tee sitä,, sillä ajatukset seuraa sinua läpi maailman! jos omistat ihmissuhteen jota arvostat!! älä luovu siitä!!!
olkoon se vaimo, mies, lapsi, rakastajatar, ystävä.... onhan meillä jokaisella joku jota arvostamme,, joskus liian myöhään
Enpä haluis olla ilonpilaaja, mut fakta on, et arki se koittaa ulkomaillakin. Jos ei oo tyytyväinen olotilaansa koto-Suomes, ni tuskin kaikki muuttuu autuaammaks maisemii vaihtamalla.
Kattelemassa voi käydä, ja kannattaakin, mut jos syy lähtöön on se, et kotimaassa ei oo kivaa, niin ei kannata odottaa et se vihreämpi ruoho muuttais kaiken. Jos asioitaan ei saa kuntoon kotimaassa, on onnellisuuden saavuttaminen vieraassa maassa aikas epätodennäköistä.
Tosin löytyy varmasti esimerkkejä, jotka todistaa tota mun mielipidettä vastaan, mut yksittäisten esimerkkien kertominen noin vasta-argumentointina ei oo mielekästä (tämä jo etukäteen).
Olen kahden edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Ellet ole pystynyt pistämään elämääsi järjestykseen kotimaassasi, oletus sen onnistumisesta ulkomailla on vielä paljon heikompi.
Haasteina siellä on mahdollinen yksinäisyys, uusi kulttuuri, uusi kieli, erilainen byrokratia jne.
On taitolaji mennä ulkomaille ilman mitään etukäteisvalmisteluja ja onnistua luomaan siellä uusi ja onnistunut elämä.
Siispä, pistä elämäsi järjestykseen ensin täällä. Hanki paljon tietoa ja valmistele perusteellisesti mahdollista muuttoasi.
Lopputulos voi toki olla, että muutto ulkomaille ei sittenkään ole kiinnostava.
no mä oon vähän varmaan huonosti selittäny ton. En siis pakoile mitään, se on vaan niin että täällä ei ole vaan mitään, ei pysty sanomaan paremmin. Ja tottahan se on, että arki se koittaa asuspa missä tahansa mutta se on pakko hyväksyä
mä vielä haluan kysyä sinulta?
oltsä asunut ulkomailla? niinku näissä vastauksissa on tullut ilmi, siellä on omia murheita, ja kieli on jo itsessään niin olennainen este moneen asiaan, vaikka olisit hyväkin esim englannin taitaja, saat uskomattomia sekaannnuksia pelkällä kulttuurierolla.
Sanoit ettei täällä ole mitään? Miten se on mahdollista?? jos sä olet kyllästynyt hommiin, aloita uusi suunta ja vaihda työtä, kyllä se onnistuu!! vaikka sanotaan ettei tiettyyn ikään tullessa voi enään vaihtaa!!! ONNISTUU
Jos sä olet umpikujassa ihmissuhteissa?? ne ovatkin sitten jo vaikeampia asioita, siihen tarvitaan rohkeutta ja jaksamista!!! mutta omasta kokemuksesta voin vaan sanoa, että kannattaa mietiä kenestä todella välittää, ja pitää siitä ihmisestä kiinne, jos vaan saat vastakaikua, kun ns. omistaa edes yhden ihmisen johon luottaa, voi sen jälkeen kulkea luottavaisesti vaikka maailman ääriin, minullakin on sellainen, mutta hän on ystävä,ei rakkausuhde (sillä se onkin jo toinen asia), mutta ystävyys on myös erittäin tärkeää "meillä" sillä maailma on kova.
En oo siis asunu ulkomailla, matkustellut vaan. Eikö oo ura tai ihmissuhteet esteenä. Voishan sitä mennä vaikka vuodeksi töihin ja vuokralle ja katsoa sen jälkeen, että miltä maistuu vai?
ja itselläni on PALJON tuttuja ketkä on kanssa vaan kylmästi nuorena lähteny italiaan/britteihin/espanjaan, kukaan ei ole vielä palannu ja on asunu noin 20 vuotta siellä. En siis väitä että kyseinen kaikilla onnistus. mut on vaan semmonen fiilis et se ois mun homma ;) jos vaikka tuntisitte mut niin ymmärtäisitte paremmin
No siinä olet oikeassa!! toista on huono neuvoa ja antaa ohjeita!!! kun ei tunne historiaa!!!
mutta nyt sitten kuitenkin ymmärsin (ja ehkä vasta nyt) että sinulla on vaan halu lähteä??? jos ei ole sidoksia kun työ? niin miksi et kokeilis!!! voin vakuuttaa että aika ei tule pitkäksi!
mä lähdin ehkä karkuun?? ja palasin oikeastaan "häntä" koipien välissä, kun ihmissuhteet oli sekaisin, ja omatunto oli niin voimakas että piti selvittä,, enkä ole katunut paluuta!
Ehdottomasti kannattaa kokeilla, jos siltä tuntuu! Itse olen opiskellut ja ollut töissä nyt useammassa maassa ja Suomeen ei tee takaisin mieli. Mutta Suomeen kyllä pääsee aina helposti takaisin, jos mieli muuttuu. Tutusta ja turvallisesta ympäristöstä pois lähteminen opettaa ja aukaisee silmiä - niin hyvässä kuin pahassakin. Jos haluat lähteä töihin ulkomaille ja saat työpaikan, kaikki muu kyllä aina järjestyy sen myötä tavalla tai toisella. EU:n sisällä muuttaminen varsinkin on helpohkoa, tietysti kunnon ennakkovalmistelut ja -selvittelyt on hyvä tehdä joka tapauksessa. Suosittelen lämpimästi omien haaveiden toteuttamista, niin tarvitse myöhemmin katua, että olisipa tullut tehtyä toisin. Ja itse tiedät parhaiten, mitä elämältäsi haluat, millaisessa ympäristössä haluat elää ja millaisten ihmisten kanssa. Onnea matkaan!
Ehdottomasti kannattaa lähteä kokeilemaan ja kokemaan, jos siltä tuntuu, mutta kannattaa tosiaan jättää ovi auki myös kotimaahan, jotta voi palata, jos homma ei toimikaan. Oma näkemykseni on, että nuorena kannattaa ottaa riskejä ja kokeilla asioita, ettei tarvitse sitten vanhana katkerana kitistä kiikkustuolissa, että olisi sittenkin pitänyt.
jees! kiitos ihmiset kannustuksesta! Toi oli täysin totta, että Suomeen palaaminen onnistuu aina ja EU:n sisällä muuttaminen on helppoo, no kesä on tulossa ja mulla se menee reissaillessa..Mitäs muut ihmiset on ajatellu kesällä tehdä?
menoks vaan, itse lähdin 5 vuotta sitten ja takas en ole haikaillut!
Missäs päin asustat nykyää?
Itse lähdin 22-vuotiaana Suomesta 7 vuotta sitten. Tunnen koko joukon suomalaisia, jotka ovat Suomen jättäneet ja harva on palannut.
Jos Sulla ei ole tällä hetkellä Suomessa ihmissuhdetta tai vaikuista työtä, niin käytä ihmeessä vapauttasi hyväksi.
Lähde kesäksi tai vaikka vuodeksi. Takaisinhan pääset aina, kunhan et vain polta siltoja kotomaata jätäessäsi.
Voit ottaa yhteyttä ulkomailla asuviin suomalaisiin, he varmaan osaavat aina antaa pari hyvää vinkkiä ihan käytännön asioissa.
"Kun kävelet takit langoiksi,
kengät nauraviksi,
alat jo tietää jotakin." (A. Tiainen)
Opiskelin vuosia sitten pitkähkön ajan eräässä maassa. Sielläkin oli paljon suomalaisia, kuka minkäkin syyn vuoksi, moni avioliitossa.
Paikallisilla suomalaisilla oli rähjäinen kantakapakka, johon he ilta illan jälkeen kokoontuivat tapaamaan toisiaan. Minutkin houkuteltiin lopulta sinne.
Kaikki halusivat kertoa oman tarinansa. Olivat varmaan kertoneet ne toisilleen kymmeniä kertoja. Sinä iltana kuuntelin mittavan joukon surullisia elämänkohtaloita. Koko kyseinen maa ja sen ihmiset haukuttiin lyttyyn. Monet noista kertojista olivat arvioni mukaan myös päihderiippuvaisia. Alkoholisoituminen oli helppoa. Viina on siellä halpaa ja spriillä voi jatkaa, jos rahat loppuvat.
Ahdistuin suomalaisjoukosta todella pahasti. Päätin olla ikinä palaamatta tuohon paikkaan taikka tapaamasta paikallisia suomalaisia. Se päätös myös piti.
Hakeuduin heti opintojeni alussa paikalliseen "Setaan" ja hetkessä minulla oli joukko ystäviä, jotka olivat kiinnostuneita niin urheilusta kuin kulttuuristakin. Oli ystäviä, joiden kanssa retkeilin vuoristossa ja kävimme laskettelemassa. Toisten kanssa kävimme konserteissa ja oopperassa. Vientiä oli siinä määrin, että suomalaiset heterot luokkatoverini ihmettelivät kateellisina vapaa-ajan aktiviteettieni määrää. Suomalaiskolleegani istuivat vapaa-aikaansa useimmiten tuossa suomalaisten kantakapakassa taikka kämpillä keskenään, kaljaa ryystäen, keskenään tapellen ja koti-ikävää potien.
Mietin, kuinka onnistuin sukeltamaan tuohon yhteiskuntaan niinkin helposti. Tärkein syy oli, että osasin kielen. Toiseksi, olin oikeasti kiinnostunut paikallisista ihmisistä ja olin ennakkoon myös perehtynyt heidän maailmaansa ja kulttuuriinsa. Toki asiaa auttoi, että minulle oli olemassa valmiiksi oma viiteryhmä.
Monet noista ystävyyssuhteista säilyivät pitkään. Tapaamme edelleenkin toisiamme.
Paljon ulkomailla oleskelleena antaisin yhden neuvon: Pysykää erossa suomalaisista! Olen oppinut lähes refleksin. Jos kuulen ulkomailla suomea, häivyn. Joko suomalainen on humalassa örveltämässä, kenties ryöstetty, taikka muuten vain hukassa.
Minusta ulkomaille kannattaa mennä jos siihen on aikaa ja mahdollisuuksia, mutta jos, aivan kuin moni on jo maininnut, ei ole onneaan ja elämäänsä löytänyt ja saanut asioita järjestymään omassa maassaan niin eipä se muuallakaan onnistu. Olen itse asunut suurimman osan aikaa elämästäni ulkomailla ja kyllähän se monin tavoin on upeata, mutta edellytyksenä on aina se, että täällä synnyinmaassa kaikki on kohdallaan ja ei ikinä lähde ulkomaille vain pakoillakseen ongelmiaan. Kyllä täällä pitää ne arvot löytää...katsos, kun joka maassa on varmasti omat ongelmansa. siinä olen eri mieltä, että kieli ym. ongelmat lisäisivät ongelmia. Kyllä kielen oppii ja historiankin oppii ja tavat ovat opeteltavissa. utta laita ensin elämäsi kuntoon täällä ja kun sen saavutat, olet valmis lähtemään ja vastaanottamaan muuallakin sen mitä elämä voi tarjota. hyvää jatkoa vain...ja jos haluat voin mailata privaatistikin, varsinkin jos suunnittelet brittein saaria tai lähi-itää. Niissä asioissa voin neuvoa jos apua tarvitset...moi